Opettajat eivät voi korvata vanhempia mutta toki koettavat osaltaan olla koulupäivien aikana läsnä, esimerkkinä ja aktiivisia kasvattajia.
Opettajainhuoneessa avauduin tuossa taannoin, että on todella kurjaa olla "mäkättävä opettaja".
Kollega sanoi siihen hyvin pian, että "Kuulepas, Sirkka, minä olen tuota asiaa pohtinut hyvin paljon, ja mielestäni on erittäin suuri palvelus lapsille, että joku puuttuu asioihin ja opettaa heille oikean ja väärän eroja. Siitä on kyllä vain hyötyä lapsille tulevaisuudessa. Ja siitähän meille maksetaan..."
Tämä kannustus tuli todella tarpeeseen. Koulussa on hyviä ja ihania hetkiä niin oppilaiden kuin vanhempienkin kanssa, mutta myös niitä tuulimyllyjä vastaan taistelemisen tuokioita, molempien kanssa. Vanhempien kasvattaminen ei kuitenkaan ole opettajien työtä, vaikka toisinaan tuntuu, että heistä olisi tuloksekkainta aloittaa.
Vanhempainkeskusteluihin osallistuvat useimpien lasten vanhemmat. Keskusteluissa opettaja saa erittäin hyvää lisätietoa oppilaistaan ja vanhemmat kuulevat lapsensa koulunkäynnistä opettajan mielipiteitä ja faktoja. Ajankohtaiskeskustelut voivat joskus olla rankkojakin, mutta parasta on, kun yhdessä päästään hyvään lopputulokseen ja saadaan asiat selviksi.
Luukkainen: "Kysymys on siitä, että ottaisimme aikuisina sen kasvattajan roolin, mikä meille kuuluu. Osoittaisimme, ettei mikä tahansa käytös tai mitkä tahansa teot ole sallittuja. Samalla kasvattaisimme tulevat aikuisemme kantamaan vastuun teoistaan. Siinä suhteessa olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten. Nyt viimeistään on tähän herättävä."
Tällä linjalla jatkan. Kiitos kollegani, OAJ:n pj sekä toiset samoilla linjoilla kulkevat!
