Vanhempainkakskyt

Koulumme tiedotus on siirtynyt lähes kokonaan paperittomaan aikaan. Fronterin kautta kulkevat erilaiset tiedotteet koko koululle, yksittäisille luokille sekä esimerkiksi liikuntaryhmille. Vähitellen vanhemmat ovat tottuneet sähköiseen tiedotukseen -ja mikä parhainta, vähitellen myös sähköiseen viestintään eli vastavuoroisuuteen!

Itse olen kokeillut Fronterin kautta erilaisia pieniä kyselyitä ja keskusteluita, jopa menestyksekkäästi.

Tietotekniset ja tiedonsiirron ongelmat ovat koetelleet itse kunkin hermoja jonkin verran, ja pitää kysellä toimiiko se Fronter vaiko eikö. Olen myös saanut käyttää muutamien vanhempien tunnuksia, jotta voin kokeilla aidosti, miten homma onnistuu huoltajilla, koska opettajien näkymät sivustolla ovat tietenkin erilaiset.

Jos jätetään ongelmat pois laskuista, niin tällaista palautetta vanhemmilta on tullut Fronterin Kyselyn kautta:

                    Erinomainen tapa seurata sekä lapsen että koko koulun menoa ja meininkiä :)

Viestit koulun ja kodin välillä kulkevat varmasti, paperit jäi toisinaan pyörimään repun pohjalle.

Reaaliaikainen yhteys. Asioiden löytäminen välillä hankalaa.

Mukava kuulumistenvaihtokanava, tietää, missä lapsi menee paremmin kuin ilman tätä.

Tiedotteet näkyvät hyvin!

Nopea väline koulun ja kodin välillä tiedottamiseen

Tiedotteet ja tapahtumat on helppo tarkistaa koska tahansa

Aika alkeellinen ja kökköhän se on noin järjestelmänä :) (arvioin nyt siis itse järjestelmän toimittajaa) mutta ei nyt suurempia valittamisen aiheita. Eli sen perusteella on ihan hyvä, ainakin parempi kuin ei mitään.

Paperilaput ei häviä matkalle ja säästyy paperia. Nopea palaute koulupäivästä.

Kaikki ja erityisesti liikuntatiedot, arvosanat, tiedotteet ja kommentit poissaolosivustolla (ja niitä saisi olla enemmän).

Henkilökohtaiset vanhempien ja lasten tapaamiset ovat kuitenkin tuiki tärkeitä, joten niitä tarjotaan meidänkin koulussamme jokaiselle perheelle. Eräs tyttö kyllä ihmetteli, että miksi se on vanhempainvartti, jos se kerran kestää 20 minuuttia. Silloinhan sen pitäisi olla vanhempainkakskyt :)

Tällä kakskytkierroksella rohkaistuin ensi kertaa tapaamisten sähköiseen ajanvaraukseen. Ja se onnistui! 20/ 25 perhettä on varannut aikansa paperitta. Hyvin oli osattu katsoa, mitä edelliset olivat varanneet keskustelussa, ja varata sitten itselleen vapaana olevan ajan. Olen Teistä, hyvät vanhemmat, oikein ylpeä!

Näin me vähitellen astumme uusiin reissuviestintätapoihin. Tämänkin blogin kautta saatte hiukkasen lisäkuulumisia. Saapa nähdä, mitä vielä tämän lukuvuoden aikana kehittelemmekään... 

Syysloma

Syksyinen lomaviikko on takana. Oppilaat ja opettajat sekä monet perheet ovat saaneet viettää vapaata joko yhdessä perheen kanssa tai muulla tavoin. Moni pesue lähti laivalle tai kylpylään, isovanhemmille tai muille sukulaisille, jotkut etelään tai pohjoiseen ja monen aikatauluun ja kukkarolle sopi nauttia vapaasta kotimaisemissa.

Vanhemmille sopii mukavasti lähteä hiukan kauemmas lomailemaan, sillä kotityöt odottavat kotona aina. On ruuanlaittoa, tiskaamista, pyykinpesua, siivoamista ja järjestelyä, olipa sitten arki tai pyhä. Kun lähtee reissuun, on pakattava vaatteet ja tarvikkeet mukaan ja reissun jälkeen taas purettava pakaasit ja pestävä reissupyykit. Reissun aikana ei ehkä kuitenkaan ole niitä perusarkiaskareita, joten pienempi tai suurempi etäisyys virkistää kummasti.

Lapsille matkalle lähteminen voi olla harvinaista herkkua päästä laivalle, junaan tai jopa lentämään. Tunnelma voi toki vaihdella ihanan rennosta ja leppoisasta hermoja kiristävään vääntöön, kun aikuisten ja lasten toiveet eivät ihan kohtaa. Onneksi lopputuloksena on kuitenkin vaihderikas viikko, jonka voimin jaksetaan näppärästi jouluun asti arkista aherrusta.

Monella lapsella isovanhemmat asuvat kohtuullisen kaukana, eikä heidän tapaamisensa ilman pidempiä vapaita ole ihan itsestään selvää. Isovanhemmat saavat kerrankin pitää lapsenlapsistaan huolta omalla tontillaan, ja varmasti hemmotellakin ilman vanhempien muistuttavia katseita. Muistijäljet isovanhemmista koostuvat paitsi perheiden yhteisistä tapaamisista myös näistä loma-ajoista, jolloin lapset olivat ihan keskenänsä lomahoidossa mummolassa ja pappalassa. Toivoisinkin, että jokainen lapsi saisi viettää aikaa myös isovanhempiensa kanssa. Muistojen koppaan mahtuu kyllä monta yhteistä tuokiota, joita sitten voi aikuisenakin makustella.

Rento loma ilman herätyskellon soittoa (kännykän piippausta) onnistuu mainiosti kotonakin. Lapsilla ainakaan ei ole vaikeuksia keksiä tekemistä. Kavereita kaupungista löytyy syysloman aikanakin hyvin ja polkupyörällä pääsee kauemmaskin seikkailemaan (jos vanhemmat antavat luvan). Ahkerassa käytössä ovat olleet lähipuistot, uimala, kirjasto ja toki nykyaikana myös tietokoneet, iPadit, dvd:t ja televisio. Myös koululla on näkynyt sekä lapsia että aikuisia pallottelemassa ja pelaamassa, fillaroimassa ja kiipeilemässä, hiekkaleikeissä tai keinumassa. Lähiliikuntaan sopiva koulumme piha onkin mainio paikka kokoontua ja poiketa kavereiden tai perheen kanssa.

Maanantaina tapaamme koulussa energisinä ja pirteinä! Kelloja on käännetty tunti kesään päin ja vapaasta on nautittu täysin rinnoin (ellei loma ole ollut kovin ohjelmoitu). Tiettyä tuskaa on tulossa, sillä kokemuksesta tiedämme, että koulurutiineihin aamuheräämisineen ja läksyineen on joillakin lapsilla taas vaikea tottua. Toivon iloisia kasvoja ja malttia niin aikuisille kuin lapsillekin, sillä se helpottaa loppusyksyn aloitusta taas huomattavasti.

Ja tiedättekös mitä? Muistakaa pukea ylle kunnon ulkovaatteet, sillä pian saatte kaivaa liukurit esille välituntileikkeihin! Kuuraisella kukkulalla liukuu jo kummasti :)  

KiVa -koulua ja käytänteiden viilaamista

 

Jokunen aika sitten tuli koulussamme ilmi "KiVa-case". Olimme hiukan silmät pyöreinä, sillä moista, pitkään jatkunutta, alistamaan pyrkivää, toimintaa ei ole juurikaan näkynyt! Ei siten, ettei koulussamme olisi ikinä mitään nurinnarin, vaan tapaukset ovat tulleet yleensä ilmi hyvinkin pian, ja ne on heti selvitetty, joten KiVa -ohjelman mukaista tiimiselvittelyä ei ole tarvittu.

Kiusattu lapsi tunnisti koulukuvista kiusaajat, opettaja kirjoitteli seulontalomakkeet, ja tiimi pääsi jututtamaan kiusaajia heti, kun tilanne tuli esille. Yksitellen jokainen kiusaaja kävi tiimin kuultavana. Kun asia oli selvitetty, oli jokaisen kanssa vuoro pohtia parempia käyttäytymismalleja tulevaisuutta varten. Anteeksipyynnöt tuli myös sanoa kiusatulle ja tärkeimpänä kaikesta, kiusaamisen tuli loppua välittömästi.

Viikon päästä seurantakeskusteluissa tilanne oli hyvä. Kiusaaminen oli päättynyt ja valoisampi ote koulutovereiden kanssa yhteiseloon oli enemmän pinnassa. Kiusatulta vielä varmistettiin, että

homma oli ok.

Tiimi oli onnellinen, että homma saatiin heti katkolle ja kiusaaminen lakkasi. Vaan jotain unohtui. Nimittäin vanhemmat.

Tiedotus koteihin ontui ja siitä tulikin lunta tupaan. Huoltajien kanssa kasvokkain keskustellen asiat onneksi selvisivät ja jotain uuttakin tarttui hihaan. Siitäpä sitten etsimään ja pohtimaan, millä tavoin koulussamme olisi hyvä jatkossa informoida sekä kiusaajan että kiusatun vanhempia.

KiVa -koulu -materiaaleista saa hyvä pohjat lasten kuulemisiin ja keskusteluihin, mutta jokaiselle koululle on annettu valta ja vastuu tuottaa omanlaisensa infolaput koteihin. Vahingosta viisastuneena laadin kouluumme kotitiedotepaketin, josta saa valita sopivan tiedotteen vanhemmille KiVa -prosessin eri vaiheisiin.

Tämän kerran laput menivät jälkijunassa, mutta tulevaisuudessa ajallaan, oikeastaan heti. 

Toiveena on, ettei yhtäkään KiVa -tiimin selvittelyä enää tarvita, mutta jos tarvitaan, on protokollamme nyt aiempaa selvempi.

JK. Joukossamme on sellaisiakin vanhempia, jotka haluavat oikeasti olla mukana lastensa elämässä, yhdessä eläen ja kokien, keskustellen ja tukien. Heille lapset ovat yksi elämän kaikkein tärkeimmistä asioista, eivät sivuseikka tai välttämätön paha tai oman nuoruuden hidaste. Rakkaudella ja huolenpidolla lapsistakin kasvaa välittäviä, erilaisuutta arvostavia, keskustelevia nuoria.

Perheliikuntaa!

Olipas mukava liikuntatunti perjantai-iltana koululla oman luokkani oppilaiden ja heidän perheidensä kanssa!

Mukana tällä ensimmäisellä kerralla oli 16 (3-11v.) lasta ja aikuista. Jatkoa seuraa kuukausittain ja ensi kerraksi sovimme, että on temppuradan vuoro. (Koko koulun lapsille tarkoitettu iltaliikuntakerho saadaan vielä ehkä joskus käyntiin, joten tästä sabluunasta saamme hyviä vinkkejä tulevaisuuteen.)

Pimpom. Hieman arkaillen tulivat liikkujat sisälle, ja pohtivat mielissänsä, että mitäs täällä oikein tehdään.
Ai, pallo heti käteen? Siispä menoksi ja pompottamaan tai koreja heittämään! Voi sitä hymyilyä ja tsemppiä, kun aikuiset ja lapset painoivat menemään koripalloilla tai pehmeämmillä harjoituspalloilla pitkin salia. Joku iskä nosti pienen palloilijan korin luo ylös, ja siitäpä pallo jo hyvin löysi tiensä koriin.

Seuraavaksi opettaja pisti pallopelit poikki ja alkoi koko porukan yhteinen hippaleikki. Sanomalehtikäärö oli hippamerkki ja tuolla kättä pidemmällä osui mukavasti juoksijoita takamukselle. Hippa vaihtui heti osumasta.
Toisin kuin sairaalahipassa, jota juostiin seuraavaksi. Siinä "bakteerit" (punainen peliliivi merkkinä) sairastuttivat juoksijoita, joiden sitten piti mennä makuulle. Vapaana olevat raahasivat sairastuneet "sairaalaan", jossa nämä heti paranivat ja pääsivät taas juoksemaan peliin.

Telinejumppaakin saimme kokeilla hetken verran trampetilta pomppien patjalle, pukin yli hyppien ja volttimatolla kuperkeikkoja tai kärrynpyöriä heitellen.

Viestijuoksut perheittäin sujuivat nekin oikein hyvin ja tiimityönä. Joukkueet olivat erittäin epätasaväkiset, mutta kaikilla homma sujui hienosti ja kaikki saivat juosta ja tuli taas kuuma.  :)

Loppuleikiksi kirmaistiin vielä Banaanihippa. (Kun jäät kiinni, mene "banaaniksi" eli seiso jalat yhdessä, kädet suorana ylös, kämmenet yhdessä. Pelastus "kuorimalla" banaani eli pudota banaanin kädet sivukautta alas.)

Opettajana ohjasin ja aikataulutin tuntia, mutta ihaninta kuitenkin oli nauttia ja katsoa lasten ja aikuisten yhteistä menoa ja hyvää fiilistä!

Ihanaa syyslomaa & muistakaa liikkua!

Jos metsään haluat mennä nyt...

Koulumme halusi mennä Sporttipäivänä metsään ja juurikin tänään, mukavan lämpimässä (+8 astetta) syyssäässä. Eväsreppuihin oli pakattu makkaraa, eväsleipiä ja juotavaa sekä kenties hiukan keksejäkin. Aamutuimaan käväistiin veskissä, otettiin luupit innostuneina kaulaan ja puettiin ohjetuokion jälkeen kumisaappaat sekä lämpimät ulkoiluvaatteet ylle ja sitten vain menoksi kohti Riuttaa. Alkuopetusluokat kulkivat kävellen ja isommat pyöräillen.

Riutta on vapaa-ajan viettoon, lenkkeilyyn ja retkeilyyn, sopiva harjualue, osa Salpausselkää, ja se sijaistee vain parin kilometrin päässä koulustamme. Viime kevään Sporttipäivää vietimme niin ikään Riutassa ja kollegan kanssa pohdimme, että aluetta pitäisi hyödyntää useamminkin koulun puitteissa. Niinpä päätimme opettajien kanssa, että lukuvuoden 2012-2013 yksi teema on Riutta. (Talvella retki taas sivakoidaan perinteisesti tahi luistellen.)

Pienempien oppilaiden matka latu-uraa pitkin taittui mukavasti ja leppoisasti. Perillä odotti lämmin keitto ja juustoleipä, ja tietenkin omat eväät ja makkaran paistaminen. Nälkä oli kuulemma kova ja ruuan jälkeen oli hyvä kavuta ulkoilutelineille telmimään.

Isommilla oppilailla sporttiosuus hoidettiin erilaisille toimintarasteilla, sillä pyörämatka oli aika lyhyt ja nopea. Kartan avulla etsittiin perusrasteja, kompassien käyttöä harjoiteltiin ja ehkä pikkuriikkisen opittiinkin, hoksausradalta etsittiin luontokuvia maasta, puista ja pensaista, luonnon materiaaleista tehtiin taidetta ja vielä toki paistettiin makkaroita. Soppa ei sitten maistunutkaan makkaran ja muiden rastien jälkeen isoille yhtä hyvin kuin pienille sporttipäiväläisille...

Ilmojen haltijat päättivät etteivät helli retkipäiväämme poudalla saati auringonpaisteella. Tihenevä tihku äityi lopulta sateeksi, joten yksikään lasilainen ei pysynyt kuivana. Kaikesta litimärkyydestä huolimatta oppilaat selviytyivät hienosti niin kävelyistä kuin pyöräilyistä rasteineen. Jokunen suruhetki toki tuli litimärän paluumatkan jatkuessa ja jatkuessa, mutta iloa tulevaan antoi pohdinta, että kotiin päästyä saa kuivat vaatteet ylle ja lämpimän kaakokupin käteen.

"Tää on ihan maailman paras koulupäivä! Mulla on kenkä täynnä vettä!"
sanoi eräs veijari koululta lähtiessään, naama niin hymyssä kuin voi olla.

Asenne siis ratkaisee. HYVIN TEHTY, LASIN PORUKKA!

Angry Birdsejä siellä täällä...

  Hyvän mielen tervehdys viikonlopuksi! 

4.luokan pojat virkkailivat maskoteiksi Angry Birdsejä!

Idea oli heidän itse keksimänsä "vastaisku" nalleille ja kissoille :)

2.-3.luokan askartelukerhossa samalla linjalla :)



Hyvät markkinat

Aurinkoinen, vaikkakin vilpoinen, sää helli 21. markkinapäiväämme aamusta iltaan.
Koko alkusyksyn on vanhempainyhdistyksen ydinporukka palaveerannut ja valmistellut markkinoita. Tekijöitä on onneksi saatu hienosti lisää "koulun jättäneiden" vanhempien tilalle, joten markkinoilla kukaan ei (ehkä) ollut aivan aamusta iltaan ja tauotta talkoovuorossa. Markkinaväkeä oli välillä ihan ruuhkaksi asti ja
koululaisetkin saivat kokea ihan aitoa markkinatunnelmaa. Oppilaiden koulupäivä sisälsi ohjattuja oppitunteja (opiskelua voi olla ilman kirjojakin), sosiaalista yhdessäoloa ja suuressa joukossa selviytymistä sekä käytännön matematiikkaa rahalaskujen muodossa ostajana tai vaikkapa oman luokan
leivonnaispöydän myyntitykkinä. Päivä oli kuulemma ihan paras koulupäivä ikinä!

Kiitos kaikille markkinoihin osallistuneille

- markkinayleisölle

- paikkamyyjille

- tiedottajille

- esitejakajille

- roudareille (matot, pöydät, penkit, linjasto)

- leipojille

- laulajille ja laulattajille

- soittajille

- vohvelin paistajille

- makkaran paistajille
- markkinamyyjille
- kirpputorimyyjille

- arpamyyjille

- arpaluetteloijille

- voittojen lahjoittajille

- voittojen hankkijoille
- autokuskeille

- opastajille

- kyltittäjille
- siivoajille
- kahvinkeittäjille

- leivonnaismyyjille ym. ym.!

21. Aleksin Markkinoille!

Lasitehtaan koulun vanhempainyhdistys on järjestänyt jo 20 kertaa Aleksin Markkinat! Alkuvuosina, juuri kun "valkoinen talo" rakennettiin (1992) vanhimman, puretun koulurakennuksen tilalle, tarvittiin rahaa näyttämön hankkimiseen. Paloista kasattava näyttämö verhoineen on ollut salissa jo kauan, mutta markkinaperinne yhteistyössä koulun kanssa jatkuu hyvissä voimin.

Markkinatuotot samoin kuin muukin vanhempainyhdistyksen varainhankinnan tuotto osoitetaan koulun oppilaiden hyväksi. Välituntivälineitä yhdistys on hommaillut suunnilleen kerran vuodessa; viimeksi hiekkaleluja, palloja ja hyppynaruja. Opettajien kanssa yhdistys on miettinyt sopivia asiallisia tai viihteellisiä vierailuita koululle tai koululaisten vierailuita muualle. Jokunen vuosi sitten oppilaat kävivät Nuorisoteatterissa ja seuraavalla kerralla taikuri vieraili koululla. Viime keväänä koululla vieraili Wilson Kirwa kansainvälisyyskasvatuksen nimissä ja  ensi kevään suunnitelmissa on Timo Nuutisen luento isommille oppilaille ja vanhemmille.

Vanhempainyhdistys tekee muutakin kuin hankkii rahaa, sillä aktiiviporukka järjestää oppilaille myös vapaampaa ajanvietettä, esim. naamiaisluistelut makkarakojuineen ja pari kertaa vuodessa discon, johon toki kuuluvat limut ja popcornit. Vanhempainyhdistys on ollut mukana myös koulun järjestämissä teemapäivissä, esim. Sporttipäivän kiipeilypisteessä.

Aleksin Markkinoilla on mukana markkinamyyjiä, kirpputoripöytiä sekä luokkien omat leivonnaisten myyntipisteet. Sokerina ja yllätyspiristeenä on mukana myös oppilaiden musiikkiesitys.
Tervetuloa Lasille lauantaina 6.10. klo 9-14!