Pullovärejä ja digiaikaa sulassa sovussa

Helmikuussa saimme luokallani aikaan kivan projektin "käsitöissä", sillä yhdestä lasten ideasta kumpusi toinen ja kolmas, ja lopuksi saimme vielä linkin nykyteknologiaankin.

Alkusysäys pihataideteokseen oli maitopurkkien kierrätys, joten keksimme jäädyttää värikkäitä jääkimpaleita. Pulloväriä purkin pohjalle, vähän vettä mukaan ja ravistus. Sekoittamisessa muistuivat mieleen pää- ja välivärien suhteet, ja kokeileminen olikin varsin kivaa puuhaa. Sitten vielä vettä purkki lähes täyteen, purkin suu kiinni, ja pihalle jäätymään.

Pienoinen pulma tuli siitä, että pakkasta ei juuri tuolloin ollutkaan. Niinpä vesi ei jäätynyt. Seuraavina öinä pakkanen onneksi saapui toivotusti ja purkeista kuoriutui varsin ihanan näköisiä tiiliskiviä takapihaa koristamaan.

Purkkipahvit vietiin ripeästi keräykseen ja hauskan näköistä taidekekoa ikuistettiin oppilaiden omilla kännyköillä ja digikameroilla. Into kuvaamiseen oli suuri. Poikkeusluvalla homma onnistui välitunneillakin. Kamerakuvat siirrettiin opettajalle piuhoilla ja kännykkäkuvat Bluetoothilla. Yritin ensin siirrellä kännykkäkuviakin piuhoilla, mutta eihän siitä mitään tullut, onneksi löytyi bth.

Kuvia katseltiin yhdessä luokan älytaululta useampaankin kertaan. Sekä taiteilijoilla että kuvaajilla oli iloisen ylpeä mieli saavutuksista ja sehän riemu paistoi heidän kasvoiltaan vielä moneen otteeseen. Kokemus oli hyvä opettajallekin. Ihan kuin olisin nykyaikainen :)

 

JK. Pienellä koulullamme ei ole rahaa hankkia tabletteja tms., joten oli hieno, että oppilaat saivat tuoda kouluun omia laitteitaan ja käyttää niitä ihan luvalla ja aiheesta.

Kirjoja, kyniä ja kumeja, ja sähköisiä materiaaleja

Uudenlainen tapa oppia ja opettaa on vähitellen rantautumassa laitakaupungin kouluummekin. Ison johtajan sanoin "hilavitkuttimet" ovat kohdillaan, joten siitä sitten vain käytännössä koulimaan oppilaita uuden ajan maailmaa varten! Ihan niin helppoa se ei ole, mutta toki kehitystä tapahtuu, itse asiassa jokaisessa luokassamme ja useissa, ellei lähes kaikissa, oppiaineissa.

Monilla tunneilla saavat oppilaat pelata aiheeseen sopivia pelejä, ratkoa pulmatehtäviä ja vastailla suoraan älytaululle; opettajat saavat opetustuokiomalleja ja hauskoja vinkkejä sekä valmiita vastauksia klik-klik. Paljon pelejä ja mukavia matskuja löytyy netistä tai Prometheanin opettajasivuilta, vähitellen myös itse tehtyä materiaalia ja valmiita tuntipohjia opettajien omista tiedostoista.

Nykytekniikan avulla maailma tulee kuvallisesti melkeinpä syliin, kun taululta katsotaan milloin ihmisen sisuksia, milloin esim. Google Earth -kuvia avaruudesta käsin. Videot näkyvät isolta taululta hiukan eri lailla kuin muinoin luokan nurkkaan asennetusta kuvaputkitelevisiosta, diakuvien ja ison taulun eroista puhumattakaan!

Taito- ja taideaineissa älytaululta on saatu loistavia vinkkejä omaa tekemistä pohjustamaan ja malleja uusien tekniikoiden opettelemiseen. Tanssienkin dvd-opettelu onnistuu yhdessä, kun näyttö on suuri ja porukka pystyy seuraamaan ohjeita ja liikkumaan yhdessä. Kaikkia älytaulun käyttötapoja ei vielä ole edes hokasattu ja toiset opettajat ovat jo melkoisia virtuuooseja sillä saralla.

Pieni peränpitäjän tunne tässä kuitenkin joskus hiipii mieleen, sillä vaikka on nykyaikaa tuvat täynnä, emme silti ole uusimman aallon harjalla. Tabletteja ei meillä ole, eikä vaikka mitä appseja. No, nyt mennään niillä mitä on, ja hyödynnetään ehkä osin myös oppilaiden omia laitteita :)



Joskus saattaa tulla valinnan vaikeuksia,
kun tilauksia tehdessä haluaisi sitä ja tätä,
ja rahaa ei vain ole kaikkeen.



Kirjojen ja omin kätöisin kirjoitettujen kirjaimien ja numeroiden aika ei mielestäni ole missään tapauksessa ohitse. Siitä voisin keskustella pitkään, joten jääköön tällä kertaa ja tutut jo ajatuksistani tietävätkin. Se, että perinteisiä opetustapoja ja -materiaaleja tarvitaan ja käytetään, ei kuitenkaan poista nykyajan vaatimuksia ja koulun velvollisuutta vastata myös tämän ajan haasteisiin. Niinpä kirjat, kynät ja kumit tilataan meilläkin aiempaa kriittisemmin, jotta hankintaeuroista jää jotain esim. sähköisiin materiaaleihin. Ja jos niukasti elellään, voidaan ehkä hankkia jotain yhteistä pikkuista koko porukan iloksi ja hyödyksi.

Huhtikuu on tilauskuu tulevaan lukuvuotta varten :)

Koululiikunnasta

Koulun liikuntatunneilla harjoitellaan monia eri lajeja ja oma lempilaji tulee vastaan ehkä vain silloin tällöin, jos silloinkaan. Liikunnallinen kehitys ja taitojen karttuminen, pelisilmän ja sääntötietämyksen kehittyminen sekä monenlaisten ihmisten kanssa toimiminen ovat kuitenkin kullan arvoisia harjoittelun kohteita niin liikunnan kuin oppilaiden kokonaiskehityksenkin kannalta. Koululiikuntaa on kiittäminen yleisestä liikuntakasvatuksesta, sillä ihan jokainen lapsi ei harrasta ohjattua liikuntaa vapaa-ajallaan. Koululiikunnan ansioista on moni lapsi saanut myös kipinän oman liikuntaharrastuksen aloittamiseen. Pihapelit ja kavereiden kanssa keskenään liikkuminen ovat nekin loistavia juttuja, joissa lapset saavat ihan itse määrätä, mitä tehdään ja millä säännöillä ja tehoilla. Koulujen liikuntakerhoille olisi myös kysyntää nykyistäkin enemmän.
*Tämän seikan lupaan itselleni ottaa huomioon ensi vuoden lukujärjestyksentekovaiheessa...

Liikuntalajien kirjo on valtava, joten koulussa kokeillaankin vain osaa. Perustaidot, juokseminen, heittäminen ja hyppääminen, tulevat harjoitteluun monessa eri lajissa ja lasten taitojen kehittyminen on todellista. Myös suomalaiset peruslajit, uinti, hiihto, luistelu ja suunnistaminen, kuuluvat opetussuunnitelmaan. Uintitaidolla on vielä supermerkitys, sillä se voi olla jopa elintärkeä.

Alku uuden taidon tai lajin harjoittelulle saattaa olla kovinkin takkuista, mutta siitä ei kannata masentua, sillä koululiikunnan tarkoitus ei ole leipoa koululle mestarikilpailijoita ja ennätysten tekijöitä. Onnistumisen elämyksiä tulee juuri siitä, että oppii ja vähitellen myös onnistuu! Minulle ainakin on ihan se ja sama, kuinka monta mitalia koulumme saa kaupungin kisoissa. Tuplasti tärkeämpää on nähdä oppilaiden reipasta fiilistä tuloksista riippumatta sekä omaehtoista liikkumista, jolla on mahtava vaikutus pitkälle kasvavien tyttöjen ja poikien tulevaisuuteen.

Kilpailuihin ja tapahtumiin osallistumisella on myös itseisarvoa tulosten sijaan, tai oheen. Kisatilanne jännittää, joten sen kokeminen antaa varmasti tsemppiä ja sisua muihinkin jännittäviin tilanteisiin. Koko kaupungin kisoissa tutustuu myös muiden koulujen oppilaisiin, ja se se taas tuo ihan muuten vaan iloa. Suuren urheilujuhlan tuntua ei pääsääntöisesti koe omalla liikuntatunnilla, joten erilaisten kokemusten kannalta on upeaa osallistua niin oman koulun yhteisiin sporttitapahtumiin kuin laajempiinkin kaupungin tai jopa piirin tapahtumiin.

Ihania liikuntahetkiä kaikille!
t. Sirkka

JK. Opetussuunnnitelmasta liikunnan opetuksen tavoitteita:
Oppilas
·         oppii monipuolisesti motorisia perustaitoja ja saa virikkeitä harrastaa liikuntaa
·         oppii hyvinvointia edistäviä ja turvallisia liikuntatapoja sekä perusuimataidon
·         harjaantuu sekä itsenäisen työskentelyn taidoissaan että yhteistyötaidoissaan ilman keskinäisen kilpailun korostumista
·         oppii toimimaan sovittujen ohjeiden mukaan ja reilun pelin hengessä.

Liikunnasta nauttimisen yksi osa-alue on yhdessä tekeminen ja esiintymisen ilo. Lasitehtaan koulun oppilaiden voimisteluryhmä Kristallit kävi esiintymässä koulun ulkopuolella nyt jo kolmannen kerran tänä lukuvuonna.

Hiihtopäivä

Hienosti sujui perjantainen hiihtopäivä!

Kipakka aamupakkanen lauhtui kohdilleen,

aurinko pilkisteli ja nuotiomakkara maistui reippaille suksijoille.

Väsyneinä mutta onnellisina oli ihana aloittaa viikonloppukin :)