Joulujuhlaohjelmat 2013

Uusia juhlia suunnitellessa voi palauttaa mieliin edellisten juhlien ohjelmia,

joten pitääpä laittaa ne muistiin!

 

Kiitos kaikille esiintyjille, opettajille ja ohjaajille!

Olipas ihana katsoa esityksiä ja nauttia :)

Kirjoja koulukirjastoon

N

Useimmissa kouluissa on koulukirjasto. Lasilla on atk- luokan yhteydessä seinällinen noin metrin korkuisia kaappeja punaisilla ovilla; siinä on meidän kirjasto! Pari vuotta sitten tilasimme, ja saimme, kaupunginkirjastosta apua lasten- ja nuortenkirjojen setvimiseen. Monta pahvilaatikollista vanhoja opuksia löysi tiensä halukkaiden koteihin ja lopuksi kierrätyskeskukseen tai paperinkeräykseen. Sama luokittelu tehtiin jokin aika sitten käsikirjaston tietokirjoille. Aivan loistava operaatio! Ammattilaiset heittivät surutta sitä ja tätä pois, ja tällainen hamsteri kuin minä, vain huokaisi vierellä ja oli onnellinen hyllyjen siistiytymisestä.

Koululuokat saavat Riihimäelläkin tilata kirjastosta sekä oppimateriaalikeskuksesta luettavaa luokillensa. Kirjastosta saa pari kolme kassillista luokkatasolle sopivia kirjoja lukudiplomipaketilla tai sitä ilman. Oppimateriaalikeskuksesta taas voi tilata koko luokalle saman kirjan luettavaksi, ja vaihtoehtojakin on oikein mukavasti eri luokka-asteille.  

Lainaaminen paikasta A tai B ovat mainioita vaihtoehtoja, mutta ne eivät mielestäni tee koulukirjastoa turhaksi. Oppilaat lainaavat oikein mielellään myös koulun omasta kirjastosta luettavaa, ja vaihtavat lukemansa mielellään ihan itse, oikein kunnolla aakkosjärjestystä selaten. Koulukirjaston hyllyjen selaaminen on myös tavallaan pieni seikkailu, sillä opettajille ei enää erikseen makseta kirjastonhoidosta, ainakaan pikkukouluilla, joten järjestys ei aina ole ihan jämpti.

Olemme saaneet tänä syksynä yllätyslahjoituksena muutaman kerran luettuja lastenkirjoja Ellalta ja Jennyltä ja nyt vielä uuden vuoden kunniaksi kassikaupalla Veeralta. Kiitoksia aivan tuhannesti! Loistava ajatus laittaa hyvät kirjat kiertoon seuraaville, hiukan luopujia nuoremmille, lukijoille. Rahakirstunvartijana olen kirjoista iloinen, mutta hyvän kierrättämisestä itse asiassa vieläkin iloisempi. Mikä loistava idea tytöiltä vanhempineen! Tässähän kuljetaan aivan suuren suosion saaneiden hotelli- ja rautatieasemakirjastojen jalanjäljillä.

Kiitos ja lukemisiin!

Jouluna läheisten kanssa

Tykkään olla jouluna kotona. Läheisten kanssa nautittu jouluateria ja kahvittelut sekä tonttuhetki ovat minulle erityisen arvokkaita muistoja tulevillekin vuosille. Rauhoittuminen pyhien aikaan antoi aikaa pohtia asioita myös hiukan vakavammin.

Kauniista perinteistä rakentuu hyvien aikojen kultajyviä, joiden avulla jaksamme vaikeammat ajat hitusen paremmin. Hetkiin ja tilaisuuksiin tarttumalla saa itseltään pois sitku, mutku, joskus ja kunhan kerkeän -levyn soinnin. Sitä kannattaa toisinaan oikein harjoitella, sillä hektisessä menossa ja paikoista ja päivistä, tehtävistä ja velvollisuuksista toisiin siirtyessä ei aina ehkä muista, mikä oikeasti on tärkeää.

Onko työsi sinulle maailman tärkeintä? Vai perhe? Kumman laitat siis kalenterissa etusijalle? Ovatko harrastukset ja luottamustehtävät sinulle tärkeämpiä kuin perheen yhteiset elokuvahetket? Oletko hyvä, arvostettu ja tehokas tyyppi, vain kun kalenterisi on täpötäynnä? Uskallatko ottaa riskin ohjelmoimattomalle illalle tai viikonlopulle? Rohkenetko istahtaa television ääreen, vai podetko huonoa omatuntoa, kun katsot sitä?

Pakkopysäytyksellä viimeistään joudumme laittamaan elämämme arvot kohdilleen. Se on karu tapa. Läheisen poismeno, sairastuminen tai läheltä-piti -tilanne eivät anna pienintäkään vaihtoehtoa pohtia, milloin olisi sopiva hetki syvällisemmin miettiä omaa elämää ja omia valintoja; se hetki tulee varoittamatta, juuri silloin, itkuineen kaikkineen.

Kenellekään en toivoisi moista shokkihoitoa, vaan itselle kuten kaikille muillekin soisin, että ajattelemme läheisiämme ajoissa ja riittävästi, tapaamme ja soittelemme, sähköpostittelemme ja tekstailemme jne. Tämän tavoitteen äärellä olen tehnyt ratkaisuita pitkin viime vuosiani, mutta uusintavetäisy perusasioiden äärelle on tänäkin syksynä tullut kantapään kautta.

Toivon, että koulumme oppilailla ja henkilökunnalla perheineen on ollut hyvä jouluaika. Aina ei voi valita seuraansa, mutta mukava juhla-aika ja rauhoittuminen pimeän ajan keskellä tuovat varmasti jaksamista kaikille. Lahjat on mukavia ja ihaniakin, mutta parasta lienee kuitenkin yhteinen aika. Itse olisin aattoiltana jatkanut joululaulujen laulamista ja soittamista porukalla vaikka kuinka kauan...

Hyvää uutta vuotta ja tapaamisiin!

Rehtorin joulupuhe 20.12.2013

Hyvät oppilaat, opettajat, koulunkäyntiohjaajat ja muu henkilökunta,

oppilaiden vanhemmat sekä kaikki juhlassamme mukana olevat, 

Opettajakunta valitsi syksyllä tämän vuoden teemaksi Hyvät tavat ja kohtaamiset. Tervehtiminen, vanhemman kunnioittaminen, omista ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen, turvallinen liikennekäyttäytyminen ja kaverin huomioon ottaminen ovat yhä edelleen hyviä tavoitteita. Tosin  on aika vaikeaa saada tuloksia aikaiseksi, jos hyviä tapoja harjoitellaan ja vaaditaan vain koulupäivän aikana.

Kohtaamisten syksyymme kuulunut mm. liikuntapäiviä ja pienimuotoisia tilaisuuksia. Kummiluokkatoimintamme on myös vireää, ja koululaiset ovat syksyn aikana vierailleet monessa erilaisessa paikassa. Aleksin markkinat olivat tänäkin vuonna huima yhteinen kohtaamistilaisuus, ja tänä vuonna myös Kodin ja koulun –päivässä oli aika monta vierailijaa. Isovanhempien eilinen juhla oli heti ensi kerralla varsinainen menestys. Kutsutilaisuuksien lisäksi toivomme vierailijoita luokkiin myös ihan tavallisina koulupäivinä. Toisen ihmisen tapaamisesta jää aina jokin jälki myös omaan sydämeen. Iloisia yhteisten hetkien jälkiä voisimmekin tavoitella vielä hiukan nykyistä useammin. 

Viime vuoden tapaan voin sanoa myös, että Lasilla Koko koulu kasvattaa! Opettajat Asko, Sakari, Maija, Emmi, Taija, Pekka, Henna-Riikka, Eila ja Johanna, ohjaajat Annika, Saija, Otto, Sari ja Hanna-Leena, keittäjä Jaana, siivooja Soile ja kaikki vierailevat tähdet, ovat osaltaan olleet mukana tuiki tärkeässä työssä lastenne opettajina ja kasvattajina. Vastuun ottaminen sekä omista että toisten oppilaista on ollut upeaa. Se on ollut yhteisöllistä, koko koulun kasvatusvastuun jakamista parhaimmillaan. Kiitos syksyn aherruksestanne! Nauttikaa lomasta rentoutuen, jotta tammikuussa saamme teistä taas kaikki tehot irti J

Suuri kiitos myös teille vanhemmille monenlaisesta yhteistyöstä! Vanhempainyhdistyksen viimeisin tempaus, keksilaatikoiden myynti, tuotti muuten upeasti lisäeuroja luokkaretkikassoihin. Yhteistyössä vanhempien kanssa olemme tukeneet, patistaneet ja kehuneet lasten koulunkäyntiä, ja ihan varmasti tuloksiakin olemme saaneet aikaan. Teiltä olemme saaneet myös palautetta, vinkkejä, toiveita, ja toki myös kritiikkiä, josta koetamme ottaa opiksemme, tai ainakin perustella tehtyjä päätöksiä entistä tarkemmin. Opetustyössä pidätämme itsellemme täyden oikeuden tehdä sitä omalla tavallamme, koulutus ja kokemus sekä kollegakeskustelut vahvimpina ohjenuorinamme.

Kiitokset yhteistyöstä myös liikunta- ja kulttuuritoimelle, museoille, kirjastolle ja Hirsimäen päiväkodille sekä seurakunnalle, Sydänyhdistykselle ja RiVoLille.

Entäpä te, oppilaat, mitä toivotte kuulevanne? Iso kiitos teillekin aherruksesta ja hienoista saavutuksista niin paperitehtävissä kuin muissakin. Olette oppineet monta asiaa, tehneet läksynne tunnollisesti, olleet hyviä kavereita ja muistaneet monta tärkeää sääntöä pihalla ja sisällä. Aina ei kaikki mene ihan putkeen, mutta muistakaa, että seuraavasta päivästä ja seuraavasta kerrasta voi aina tehdä paremman. Niin me aikuisetkin koetamme ottaa opiksi virheistä ja parantaa työtä seuraavalla kerralla. Koulussa ja kotona teitä auttavat aikuiset, kysykää reilusti, vaikka monta kertaa, apua ja neuvoa; olemme ihan oikeasti teitä varten. Sitä paitsi olette aivan mahtavan ihania koululaisia, paitsi känkkäränkkäpäivinä.

Tämän päivän juhlaohjelmisto on eilen näytetty isovanhemmille. He olivat kovin iloisia, kun pääsivät katsomaan esityksiä ja kovasti kehuivatkin niitä. Nyt olkoon siis tämän salillisen katseluvuoro.

Sydämellisesti tervetuloa Lasitehtaan koulun 190 lapsen

ja parinkymmenen aikuisen teille tarjoamaan joulujuhlaan!

Joulujuhla vai ei juhlaa?

Koulut valitsevat ihan omatoimisesti, miten viettävät juhlia, jos viettävät.

Mielestäni  juhlat ovat lapsille paitsi ihania tilaisuuksia esiintymiseen, myös loistavia tapakasvatuksen mahdollisuuksia. Juhliin harjoitteleminen on sekin mitä mainiointa ja tavoitteellista puurtamista laulunsanoissa, vuorosanoissa, liikuntakoreografioissa, suullisessa ilmaisussa, soittamisessa jne. jne.

Lasitehtaan koulussa olemme (suureksi ilokseni ja onnekseni) päättäneet, että pidämme oman juhlan sekä jouluna että keväällä. Vielä meillä on riittänyt yhteinen juhla, jossa kaikki esiintyvät, mutta tulevaisuudessa voi olla muitakin ratkaisuja. Osa opettajista kyllä toivoisi, että ohjelmavuoro tulisi vain kerran vuodessa, jotta ei tulisi stressiä suunnittelusta ja ohjelmien harjoittamisesta.

Tänä vuonna päätimme pitää jouluna aamujuhlan ja keväällä iltajuhlan. Tärkein peruste joulujuhlan aikaan ovat lapset, eli miten harjoitukset ja juhlat luontevimmin sopivat jo aika levottomille, etenkin nuorimmille, oppilaille. Eskarit eivät ole lauantaina koulussa, joten se ei tule kysymykseen.  Joulun iltajuhlaakin olemme kokeilleet, mutta se ei ainakaan sillä kertaa ollut pienille hyvä. Hoidosta klo 17 pois ja takaisin juhlaan klo 18; jotkut piiperot lähes nukahtivat katsomoon.

Yhtenä perusteena aamujuhlalle on myös salin kuntoon laittaminen ja korjaaminen.  Perjantaina osallistumme kaikki, opet, oppilaat ja ohjaajat, salin korjaamiseen ja musiikkilaitteiden roudaamiseen. Lauantaina kaikki pääsevät heti puuron ja todistusten jälkeen pois.

Kevään iltajuhlassa olemme erikseen ajatelleet vanhempia. Iltajuhlaan osallistuminen on monelle aamua helpompi järjestää.  Se on myös tunnustukseton, jotta kaikki lapset pääsevät osallistumaan ja esiintymään. Eskarit myös jaksavat jo syksyä paremmin iltajuhlan. Viimeisenä koulupäivänä etenemme joululauantain tavoin 1.-5.lk pienellä yhteishetkellä, todistuksilla ja muistamisilla.

Itse toivoisin juhlista dvd:tä (vaikka myyntiartikkelina). Se ei toki ole sama kuin juhlaan osallistuminen livenä, mutta sitä voisi kuitenkin katsoa kotona rauhassa, ja myös yhdessä lasten kanssa.

Hyvä, että vanhemmat laittavat palautetta, jos ovat jostain koulun järjestelystä eri mieltä. Tästä aamujuhlastakin on tullut hiukan pyyhkeitä, sillä arkiaamu on monelle vanhemmalle hankala järjestää. Isovanhempien tilaisuudesta (II kenraaliharjoitus koululaisille klo 12) sen sijaan tulikin jo iloista palautetta, ja sitä perinnettä jatkamme hymyssä suin. 

Näin opettajaäitinä muistelen hiukan haikeasti, että yhden kerran olen päässyt lasteni koulun joulujuhlaan. Kevätjuhlaan en kertaakaan.

Taidetta joulukuussa

Reksi twiittailee tätä nykyä enemmän kuin bloggaa,

joten laitetaanpas näitä (osa jo Twitterissä julkaistuja) kuvia tännekin näytille.

Se vaan on niin ihanaa kierrellä luokissa ja ihastella koristeluita :)

Ihanaa joulun odotusta!

Sydämeeni joulun teen

Yksi lempijoululauluistani on Sydämeeni joulun teen. Se on aika kaukana alakoulun oikeasta joulunalusajasta. Toisaalta laulu, ja sen sanoma, ovat tavallaan ohjenuora minulle opettajana. Kiirettä voi olla, ja sitä toisinaan on, mutta kannattaa tavoitella myös rauhallisia hetkiä ja kiireettömyyttä. Kollegani Villen sanoin (ties kuinka monetta kertaa siteeraankaan): Säästä itseäsi, säästät lapsia.

Joulun allakaan ei kaiken toiminnan tarkoitus ole ajaa piippuun itseä tai oppilaita. Suunnittele, karsi, siirrä keväälle, priorisoi, kuuntele itseäsi ja lapsia, anna aikaa huoahtamiselle. Siinäpä se, sitä tavoittelen.

Joulujuhlaharjoittelut ovat kiivaimmillaan, ja lasten esiintymisinto on käsinkosketeltavissa. Tonttujen joulukierrokset tuovat oman jännityksensä pienimpien arkeen, ja niin tuntuvat unohtuvan rauhallinen liikkuminen, vuoron odottaminen, hyvät tavat sekä kavereiden huomioiminen. Opettajat pyörittelevät päätään ihmeissään, ja he toteavat, kuten viime vuonnakin, että niinpä tietysti, joulun lähestymisestähän tämä levottomuus taas johtuu. Isommatkin oppilaat ovat selvästi varpaillaan joulun odottamisen suhteen. Kaikilla eivät hommat ole menneet ihan putkeen, joten epävarmuus aattoillan "tuloksesta" purkautuu koulupäivienkin aikana levottomuutena, kun pinna kiristyy. Niinpä niin.

Joulujuhlamme kenraaliharjoituksia on tänä vuonna kaksi. Se toinen on tarkoitettu isovanhemmille, sillä pieneen saliimme ei virallisessa juhlassa mahdu kaikkia halukkaita. Tervetuloa!

Me täällä koulussa vielä harjoittelemme ohjelmistoa muutaman päivän ja laitamme myös syyslukukauden pakettia kasaan. Kokeitakin vielä on, joten pelkkää leikkiä ja laulua ei viimeinenkään kouluviikko ole.
Koulupäivät ovat kovin ohjelmoituja ja tiukkaan aikataulutettuja juhlaan saakka, mutta sitten laskeudumme vähitellen rauhalliseen jouluun. Viimeisenä koulupäivänä laulamme vielä muutaman laulun yhdessä salissä, saamme todistukset ja nautimme joulupuuron ennen kuin astelemme rauhallisesti loman viettoon.

Hyvää ja rauhallista joulualusaikaa!

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vesa-matti_loiri_sydameeni_joulun_teen_26631.html#media=26632

On jouluyö, sen hiljaisuutta
Yksin kuuntelen,
Ja sanaton on sydämeni kieli
Vain tähdet öistä avaruutta
Pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen  

On jouluyö ja lumihuntuun
Pukeutunut maa '
Kun yhtä puhdas itse olla voisin!
Se ajatukset joulun tuntuun
Virittymään saa,
Kuin harras sävel sisälläni soisi
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen  

On jouluyö, sen syvä rauha
Leijuu sisimpään,
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat
Loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen

Opettajan työrauha

Työrauhasta puhutaan epäsäännöllisen säännöllisesti, ja useimmiten sillä tarkoitetaan oppituntien työrauhaa. Vastapainona supinalle ja hälinälle, yleiselle puheensorinalle ja kommentoinnille on upeaa keskittyä rauhallisiin tehtäviin todellisessa työrauhassa. Niitä tilanteita opettajina tavoittelemme, ja niitä halajamme, vaikka koulussa on kyllä paljon muutakin kuin hiljaisen toiminnan hetkiä.

Opettajan keskittyminen perustehtäväänsä voi häiriintyä muustakin kuin luokan työrauhattomuudesta. Oppilaan tullessa uuteen kouluun on hänellä edessään monta muutosta, ja muutokset koskevat myös välillisesti tai suoraan oppilaan vanhempia. Uuden opettajan tullessa taloon on hänelläkin edessään paljon uutta. Talon systeemeihin on uitava sisään melko nopeasti (mieluiten lennossa), työkavereihin ja oppilaisiin tutustustuttava rivakalla aikataululla ja vielä olisi hyvä saada asiallinen keskusteluyhteys huoltajiin. Sanonta Kyllä lasten kanssa tulee toimeen, mutta ne vanhemmat... pitää paikkansa monessa paikassa ja monessa asiassa, ja kouluunkin se sopii hyvin.

Opettajan ja oppilaiden tottuminen toisiinsa vie yleensä aika vähän aikaa, sillä ammattilainen ottaa haasteen vastaan ammatillisesti ja lasten kehitystason huomioiden. Lapset tottuvat uuteen aikuiseen nopeasti, kunhan nyt ensin koettavat rajojaan ja yrittävät kaikenlaista. Yhteisen sävelen löytyminen tuo luokkahuoneen ja opetustuokioiden molemmille osapuolille rauhan ja mahdollisuuden edetä yhä monipuolisempiin tavoitteisiin.

Vanhempien luopumisen tuska tai vastahakoisuus uutta tulijaa tai koulua kohtaan, on hankalampi juttu. Nykyvanhemmat juttelevat kotona hyvinkin avoimesti ja lasten kuullen. Lapsi, joka juuri on tottumassa uuteen, kuulee vanhemmiltaan ehkä kovinkin kriittisiä kommentteja ja joutuu tahtomattaan aikuisten tuskailun välikappaleeksi. On vaikea asettua "vain" oppilaaksi, kun tuntuu, että pitää vanhempien tavoin kapinoida kaikkea vastaan. Uusi, useimmiten nuori, opettaja joutuu hankalaan tilanteeseen, kun ei oikein tiedä ollako lintu vai kala, tiukka vai lempeä, vai tulee taas negatiivinen soitto tai sähköposti teki niin tai näin. Työrauhasta ei ole tietoakaan, jos vanhempien vuoksi täytyy olla todellakin varpaillaan. Työrauhan rikkomiseen riittää jopa yksi hankala tapaus.

Rehtorin erittäin tärkeä tehtävä on tukea opettajaa tässä haasteellisessa vaiheessa. Tämä juttu, kun ei ole mitenkään uusi tai ainutlaatuinen. Opettajan tulee saada purkaa sydäntään ja mieltään toiselle opettajalle, jotta seuraavista päivistä tulee kevyempiä. Rohkaisuna voimmekin aina kertoa, että kyllä ne vanhemmat siitä tasoittuvat. Eräässä koulussa rehtori kyllä tuumi opettajan huolia kuunnellessaan ettei tämä taida oikein tulla vanhempien kanssa toimeen. Ääni kellossa muuttui totaalisesti, kun rehtori itse sai samaiset vanhemmat "itselleen" ja tuskaili moneen otteeseen näiden hankaluutta. Vanhemmat (lähinnä äiti) tasoittuivat aikanaan, ja hommat luistivat sen jälkeen oivallisessa yhteistyössä, mutta kaikki otti aikansa.

Uusille opettajille muistutankin rohkaisuna ja kokemuksen rintaäänellä: Koettakaa tsempata ja pysyä asiallisina ja provosoitumatta. Tulkaa juttelemaan kollegoille ja esimiehelle mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Kyllä ne vanhemmatkin aikaa myöten tottuvat ja saatte ansaitsemanne työrauhan, kun yhteistyö alkaa sujua. Lasten kanssa hommat ovat varmasti sujuneetkin jo pitkän aikaa...