Liikuntaa seikkailulla tai ilman 2014

Nyt se kävi. Melkein harmitti, mutta ei onneksi ihan.

Liikuntaseikkailu alkoi maaliskuussa. Jaoin listat oppilaille, juttelimme liikunnasta, ravinnosta ja levosta ja vielä vanhempien haastelapusta, ja siihen se sitten melkein jäi.

Jotkut täyttivät liikuntaseikkailulappua tunnollisesti, jotkut hukkasivat lappunsa heti, ja suurin osa muisti merkitä rastit aika usein.

Miksi ei harmita, kun en ottanut kunnolla hommaa haltuuni? No siksi, että tänä vuonna kevät tuli todella aikaisin. Fillarit kaivettiin esiin jo kauan ennen Liikuntaseikkailua, ulkofutis ja kirkonrotta sekä naruhyppelyt alkoivat nekin jo monta viikkoa sitten. Liikuntaseikkailu surkean rospuuttokelin aikaan ei ollut tämän vuoden juttu. 2014 Liikuntaseikkailu toteutui hienoina kevätviikkoina, ja liikkuminen lisääntyi ihan luonnostaan ilman rastien merkitsemistäkin. Ihan luonnostaan, auringon kanssa kilpaa alkoivat lasten ulkoleikit taas sujua, ja koulun pihalle kerääntyi pelaajia ja leikkijöitä myös koulun jälkeen.

Nyt vielä kirjaamme loputkin puuttuvat rastit viiveellä ylös ja nettilistoille, ja katsomme kuinkas sitten kävikään? Rasteja ropsuu jälkikäteenkin muisteltuina Mieleen palauteltiin koulumatkat, liikkatunnit, urheiluharjoitukset ja kaveriuinnit, hohtokeilaussynttärit, ratsastukset ja vielä Lapin lomat ja Hoplopit. Meille kävi siis rasteissakin hienosti! Yli 5000 rastia tarkoittaa kilometreiksi muutettuina matkaa Helsingistä Iso-Britannin kautta Tunisiin ja vielä eteenpäin. Taisimme jäädä tällä kertaa maailmalle ;)

Vanhempien haasteviikko meni kyllä itse edestään. Vain muutama vanhempi oli kerännyt rasteja. Aikuisia on niin vaikea nykyisin saada pois koneelta! (oppilaiden huom!) Onneksi aika monet aikuiset kyllä harrastavat liikuntaa. Ja, mikä ihaninta, monet myös liikkuvat lastensa kanssa iltaisin ja viikonloppuisin.

Mm. tällaista on ollut liikkalistoilla 2014
-tanssi
-käsipallo
-jalkapallo
-pyöräily
-paini
-yleisurheilu
-voimistelu
-baletti
-uinti
-hiiihto
-laskettelu
-ratsastus
-sirkus
-kepparit
-pihaleikit
-hyppis
-kirkkis
-salibandy
-keilaus
-lipunryöstö

Opimme toisiltamme

Keskustelin viikon päätteeksi opettajakollegani kanssa ja kerroin olevani kovin iloinen, että olen saanut oppia häneltä elämänkokemuksen tuomaa näkemystä, rauhallisuutta ja uskoa positiivisuuteen. Hän vastasi, että samoin, olemme oppineet molemmat toisiltamme. Kiva vastaus, antoi sekin  ajattelemisen aihetta ja itse asiassa aiheen blogata.

Varsin hyvä keskustelutuokio minulla oli myös toisen kokeneen opettajamme kanssa. Jaoimme iloisten sattumusten lisäksi myös kurjempia kokemuksiamme. Keskustelumme herkisti mieltäni, sillä taas tuli todettua, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Muistakaamme oman työmme hyvät hetket niin hyvin, että ne kantavat myös vaikeampien hetkien ylitse. <3

Luokassani oli harjoittelujaksolla opiskelija, ja kiittelin hänen lähtiessään, että onpa ollut ihanaa saada pitää hänet apuna luokassani sekä myös muissa luokissa. Hänellä on taito tarttua asioihin ja ottaa huomioon lasten tarpeet sekä kehitystaso ja vaatimukset opettajan sanattomista toiveista puhumattakaan. Opiskelija kertoi olevansa oikein iloinen jaksostaan koulussamme, ja että hän on oppinut minulta monta asiaa, jotka on laittanut mieleensä. Ikävä jäikin meillä molemmin puolin. Kiitos ja tapaamisiin :)

Samana päivänä juttelin vielä oppilaani kanssa koulun jälkeen pienellä kävelylenkillä. Läksyjä tuppaa unohtumaan usein, mutta nyt oli ainakin osa kaikista hommista tehty. Kehuin häntä siitä, ja jutustelu jatkui mutkien kautta lähipiirin lintsaamistapauksiin ja kiukutteleviin oppilaisiin ja tietenkin opettajan reagointiin erilaisissa tapauksissa. Tarkka kaveri; oli huomioinut monta juttua omassakin luokassaan. Tuosta juttelutuokiosta sain taas tsemppiä muistaa koettaa positiivisuudella nalkutuksen sijaan. Kiitos.

Olen aika topakka ja sähäkkä käänteissäni, joten nautin suunnattomasti pienistäkin hetkosista, jolloin voin rauhoittua keskustelemaan niin kollegoiden, opiskelijoiden, vanhempienkin kuin koululaisten kanssa. Koetan ottaa oppia rauhallisista ihmisistä ja rauhoittaa omiakin käänteitäni. Tosin nautin oikein kovasti, kun on menoa eikä meinausta, vallatonta ideointia ja suunnittelua, ideasta kopin ottamista jo ennen kuin se on lentänyt ajatusta pidemmälle. Hämeessä ei uusmaalaisen ole aina ihan helppoa odotella ja tuumailla. Mutta me kaikki opimme joka päivä jotain toisiltamme!

Tänään oli hyvä päivä. Kiitos opettajilleni.

En toivo ässää hihasta

Vähitellen alkaa luokkien ja opettajien ristiintaulukoinnista tulla tuloksiakin. Muuttuvia ja puuttuvia palasia on vielä jonkin verran, mutta kovasti toivon, ettei suuria myllerryksiä kaavailuille ilmaantuisi.

Tulevana syksynä aloittaa Lasilla kaksi esikoululuokkaa. Samoin ykkösiä tulee kaksi luokallista. Kakkosia tulee yksi ison luokallisen vuosikerta, samoin kuin nelosia ja vitosia. Kolmosiakin koulussamme on tuplat.

Nykyisten viranhaltijoiden kanssa olemme pähkäilleet juurta jaksain ja monelta kantilta, mikä mahtaisi kullakin olla ensi syksyn oma luokka. Mikäli opettajalla on takanaan yhteisiä vuosia luokan kanssa vain yksi, voisi olla hyvinkin perusteltua jatkaa toinen vuosi samojen oppilaiden kanssa. Mikäli pari yhteistä vuotta on jo saatu, voisi suoda seuraavallekin opettajalle pari vuotta saman luokan kanssa. Aina ei tuplavuosia tietenkään saada, mutta se ei onneksi koulussamme kovasti haittaakaan. Kaikki opettajat ovat oppilaille jo tuttuja, joten, mahdollisia tulevia sijaisia lukuun ottamatta, olemme kyllä tulleet jo tutuiksi puolin ja toisin. Niinpä yhdenkin vuoden yhteinen koulutaival sujuu varmasti mukavasti. Eskareillehan yksi vuosi, yksi opettaja, on tuttu juttu, samoin kuin 6.luokkalaisille yläkoulun puolella.

Ekaluokan opettajien katseet alkavat vähitellen hakeutua eskareihin päin. Vai niin, tuollaisia piiperoita on tulossa... Ylempien luokiien opettajat koettavat myös sivusilmällä ja vierailutunneilla saada tuntumaa tuleviin oppilaisiinsa. Luokkansa seuraavalle jättävä opettaja ohjailee katraansa "saattokuntoon" ja keskustelee tulevan opettajan mahdollisista toiveista ja ehkä myös vinkkaa hyviksi koettuja toimintatapoja. Yhteiset tulevaisuuskeskustelut opettajainhuoneessa lisääntyvät pikku hiljaa, mutta opettajat eivät malta vielä pitkään aikaan "luopua" nykyisistä oppilaistaan.

Sitä paitsi mikään ei vielä ole varmaa, vaan joudumme odottelemaan vahvistuksia sekä opetuspäälliköltä että muiltakin tahoilta. Eipä siis hötkyillä, vaan elellään rauhassa näillä systeemeillä. Nykyisten kanssa tehdään töitä kevään loppuun saakka, ja uudet suunnitelmat ja haikeus tulkoot vasta viime metreillä.

Taidetta

 

5.lk ornamentti

4.lk satumetsä

1.lk kettu

 

2.lk Kullervon sotaan lähtö

3.lk akvaario

IP akvaario laatikossa

3.lk mielikuvituseläin

2.lk avaruus

3.lk pupumobilet

Esiluokka tapettimato

2.lk eduskuntatalo

Oppilaiden työyhteisöpalapeli

Koulussa tekevät työtä sekä oppilaat että siellä heitä varten olevat aikuiset. Hyvässä seurassa työ luistaa, ja on ilo aamusta toiseen, vuodesta toiseen, pyrähtää työpaikalle hoitelemaan päivän hommat.

Oppilaiden työyhteisön ydin, palapelin keskusta, on jokaisen oma luokka. Saman palapelin keskipaloihin kuuluvat myös kaikki heitä opettavat opettajat. Ytimen läheisyydessä ovat myös keittäjä, siivooja, terveydenhoitaja, psykologi sekä muut kouluun liittyvät, tutut ja turvalliset, aikuiset. Valmiin palapelin reunapalat saa kukin oppilas omasta kodistaan. Perheen, tarvittaessa vahvakin, tuki pitää heiveröisemmänkin palapelin hyvässä ryhdissä. Koulun ja opettajien tehtävä on koettaa saada muut palaset natsaamaan kokonaiskuvioon. 

Kaikki palat eivät ole kovin merkittäviä. Jos tasaisesta vihreästä taustasta puuttuu yksi vihreä (joku ei olekaan kovasti tekemisissä oppilaan kanssa), ei se haittaa läheskään yhtä paljon kuin täysin sopimaton (riitaisa, välttelevä tms.) pala ydinkuviossa. Tosiasia on, että kaikkien kemiat eivät sovi yhteen yhtä hyvin kuin toisten, mutta koulussa soisi ihmissuhteiden, eli palasten, olevan kuitenkin kohtuullisen soljuvia. Koulun ikiopetus ja tavoite lapsille sopii aikuisillekin: kaikkien kanssa on tultava toimeen, kaikkia on siedettävä ja heitä on myös kunnioitettava. 

Tähtipaloja oppilaiden työyhteisöpalapelissä ovat paitsi parhaimmat kaverit myös hyvät opettajasuhteet. Ja näihin suhteisiin pitäisi jokaisen opettajan koettaa pistää parastaan. On jokaisen etu, että opettaja muistaa osoittaa arvostustaan lasta kohtaan. Osoittaa opettajan ammattimaisuutta, että antaa asioiden riidellä, ei ihmisten. Jokainen tekee joskus virhearviointeja , mutta on myös muistettava pyytää anteeksi ja korjattava hutivalintoja.

Opettajien työnkuvaan kuuluu tietenkin opettaa ja ohjata, mutta myös hiukan kuulostella, minkälaisia ovat lapsen mieliala, onnistumisen tunteet, harmituksen aiheet sekä kaverisuhteet. Palasten pienetkin vinoumat on hyvä ottaa käsittelyyn, jotta kokonaisuudesta saadaan mahdollisimman hyvä ja toimiva. Aito pedagogi tietää kokonaisuuden merkityksen, ja hän tähtää toimillaan kokonaisvaltaisesti hyvään koulunkäyntiin, jokaisen oppilaan tarpeeksi eheään palapeliin.

Open vastaanotolla

Vartin (tai kakskytminuuttisen) keskusteluaika oppilaan, opettajan ja huoltajan kesken on kyllä hieno juttu! Kerran tai kaksikin kertaa vuodessa opettajamme tarjoavat huoltajille mahdollisuutta tällaiseen kontrollikäyntiin. Nyt, omien varttieni aikaan, aloin verrata tätä sovittua tapaamista lääkärissä käyntiin. Lääkärin laskutettu vastaanotto lyhyimmillään on 10 minuuttia, ja siinäkin ajassa saadaan jotain jo selville. Tilanne on joko päällisin puolin hyvä, tai pian huomataan, että jotain on pielessä, ja tarvitaan lisähoitoa, -ohjeistuksia ja ehkä jatkotutkimuksiakin.

Näin siis kolmikantatapaamisissammekin. Jos tilanne oppilaan koulunkäynnin suhteen on päällisin puolin hyvä, opettaja muistuttaa hoitamaan tiettyjä asioita kotona entistä paremmin, vanhemmat  saavat toivoa, että koulussa otettaisiin paremmin huomioon sitä tai tätä, ja sitten jatketaan matkaa kukin omat vastuumme ja velvollisuutemme muistaen. Lapsen arjen rutiinien, huolenpidon ja koulunkäynnin tulisi näin yhteisvoimin ja -tuumin sujua mahdollisimman hyvin. Jos aihetta jatkokeskusteluille tai -tutkimuksille tuntuu olevan, niihin ohjataan matalalla kynnyksellä. (Useimmiten isot asiat toki huomataan ennen varttejakin, ja opettaja ja huoltaja saavat mukaansa jatkotoimenpiteisiin ja keskusteluihin oppilashuoltotyön moniammatillisen asiantuntijatyöryhmän.)

Mielenkiintoinen on lääkärivastaanottoajatus vs. vanhempainvartti myös siltä kantilta, että jos ei lääkärille kerro jonkin asian olevan pielessä tai jonkin seikan mieltä painavan, ei siihen asiaan voi odottaakaan mitään lisäselvitystä tai parannustoimenpiteitä. Opettaja ei ole ajatustenlukija, vaikka paljon huomaakin. Pieni yhteinen varttiaika tuleekin käyttää maksimaalisesti hyödyksi kaikkien osallistujien kesken, ja tuoda rohkeasti esiin niin hyvät kuin huonommatkin asiat. Kukaan meistä ei ole täydellinen, joten pienetkin ideaheitot voivat tuoda hyvää lisää kokonaisuuteen.

Hyvillä mielin olen nyt keväällä pitänyt 3.luokkani vartteja. Ajankohta, maaliskuu, on osoittautunut erittäin hyväksi, sillä opettajan ja rehtorin kevätruuhka ei ole vielä huipussaan. Vanhemmat ovat varanneet aikoja mukavan innokkaasti ja vielä on kevättä aikaa tehdä korjauksia niin kotona kuin koulussakin. Myös tulevan lukuvuoden ja seuraavan luokka-asteen tuomista muutoksista ja mahdollisesti vaatimista toimenpiteistä on keskusteltu ajoissa. Sitä paitsi henkilökohtainen tapaaminen on toki vielä mukavampaa kuin sähköinen yhteydenpito.

Tapaamisiin!



Keskustelun pohjaksi oppilaat toivoivat tällä kertaa lyhyttä itsearviointia.
Alakoulun aarreaitasta (https://www.facebook.com/groups/507321622693497/)
löytyikin kiva pohja, jonka oppilaat värittivät liikennevalovärein ennen keskustelua.
Värityksiä tuli kyllä monenlaisia :)
  
 

Kentän reunalle Puistikko

Melkein mehukkain pohdinnan aiheemme opettajien ja rehtorin keväässä on nyt Puistikko, eli koulumme pihapiiriin kesällä siirtyvä viipalerakennus.

Kävimme tutustumassa Puistikon sisätiloihin eskariopettajiemme kanssa ja hyvältä näytti. Seuraavalle kierrokselle tulee mukaan muitakin opettajia. Se valo täytyy itse nähdä. Ja sielun silmin voi kuvitella sitä ja tätä sisustamista :)

Puistikossa on peräti viisi kohtuullisen kokoista (57m2) luokkaa, siitä puolikas tila ja pari pienempää. Rakennus on valoisa ja kohtuullisen hyvässä pintakunnossa. Puistikko on jo nähnyt lukion ja kolmen yläkoulun evakkoajan, joten opiskelun ja pienen säätämisenkin jälkiä toki näkyy, mutta tulipas meille mukava olo kierroksen jälkeen. Kyllä rakennus taipuu mukavasti käyttöömme, vaikka kolme rakennusta ei ideaalitilanne olekaan.

Rakennuslupa on juuri nyt tiukassa valmistelussa, jotta projekti pääsee etenemään. Korkoja lasketaan, tontin nurkkaa lunastetaan, putkien ja sähköjen vientejä pähkäillään ja datalaskelmia tehdään päätä pyöritellen. Arkkitehti piirtää, kuuntelee toiveita ja reunaehtoja, ja suunnittelee taas. Mainioita suunnitelmia; ei sitä maallikkokäyttäjä hoksaakaan, kuinka monta rajoittavaa tekijää matkassa on ja kuinka monen monta kertaa pyörittelemällä tulee niin hyviä ajatuksia. Ammattilainen kyllä osaa!

We are waiting...

Tämä tuonne --->



Puistikon ohessa pohdimme kovasti myös ensi lukuvuoden muita tiloja. Taideluokka saadaan monien vuosien tauon jälkeen alkuperäiseen käyttöönsä, ainakin pariksi vuodeksi, ja muitakin luokkasijoitteluita opettajineen pyöritellään monin tavoin. Muuttuvia tekijöitä on joka vuosi, niin myös nyt, eli paletti ei ole ihan läpiheittojuttu tälläkään kerralla. No, parempi pohtia asioita mahdollisimman hyvin. Piippuhyllylle ei tänä syksynä sijoiteta kotiluokkia, vaan saamme kaikki luokat 1.kerroksiin.