Koulusta jouluun

Joulun tunnelma löytyy usein perinteistä. Koulun perinteitä ovat tietenkin askartelut, laulut ja esitykset jouluevankeliumia unohtamatta. Tänä vuonna perinteistä ei koulussamme pidetty ihan täysillä kiinni juhlavuoden nimissä. Tai siis jotain tehtiin hiukan toisin, ja silläkin tavalla sai mukavasti laskeutua lomaan ja kotijouluun.

Askarteluita tehtiin melkoisen runsaasti, sillä monet luokat saivat kuukauden ekan viikon pajapäivänäkin jouluista tekemistä. Jouluisia koristeita ja kynttelikköjä oli näytillä ehkäpä vähemmän kuin joskus, mutta toisaalta oppilaat saivat tekemänsä ihanuudet heti omaan kotiinsa iloa ja tunnelmaa tuomaan. Sähkön säästämisen nimissä ei kaikkia kynttelikköjä otettu esille tai uusia hankittu rikkoutuneiden tilalle. Toisaalta emme juurikaan yöksi jätä kynttelikköjä palamaan, joten ei niitä siinä toisessakaan vaihtoehdossa näkyisi kauniina illan tummuessa.

Joululauluja lauloimme tänä vuonna oikein sydämen kyllyydestä yhteisesti, sillä lukukauden päätöstilaisuutenamme oli joululaulajaiset. Laululistasta meinasi tulla hiukan liian rauhallinen, kun opettajat saivat ehdottaa suosikkejaan, mutta onneksi kokonaisuudesta tuli kuin tulikin monipuolinen tiptappeineen. Koulun housebändi (opettajia + opiskelija + oppilas) toimi upeasti, ja kevään koululaulajaisista on odotettavissa niin ikään pulpahtelevan iloinen yhteislaulantahetki. Laululistaa pitääkin miettiä ajoissa, jotta nuorimmatkin ei-lukijat oppivat joitain lauluja ulkoa...

Viimeisen koulupäivän laulut ja puurohetki todistuksen saamisesta puhumattakaan olivat jännittäviä ja toisaalta niin tutussa ja turvallisessa omassa porukassa, että osa lapsista olisi hyvinkin voinut jatkaa päiväänsä vielä monta tuntia. Kirkkaat silmät katsoivat opettajaa, että mitäs nyt? Nuorimmat oppilaat olivat lähes hämmentyneitä, että kotiin päästiin jo aikaisin eikä tullut läksyjäkään. Pekan "pajassa" tuntui viihtyvän lapsia vielä pitkän aikaa virallisen päätöksen jälkeenkin :)

Lunta ei ennen joulua näkynyt, mutta tänä vuonna ei puhuttukaan mustasta vaan vihreästä joulusta. Positiivinen asenne siis! Loma on jokaiseen perheeseen varmasti tervetullut oli sitten joulua tai ei. Syyslukukauden pimenevä aika katkeaa iloisesti juhlalla, sukulaisten ja ystävien tapaamisella ja herkuttelullakin. Näillä eväillä jaksaa taas hienosti kevääseen ja valoon. 

Joulupuhe 2015

Joulujuhlan Lasitehtaan koulussa korvasi tänä vuonna joululaulajaiset. Puheen rehtori kuitenkin piti, sillä aina on paikallaan pienenkin hetken ajan kertailla tai kertoa menneestä ja samalla toivottaa hyvää yhteistyötä uuteen lukukauteen. Puheet ovat myös pieniä päiväkirjamerkintöjä menneistä syksyistä ja keväistä. Ajat ja pohdinnat kohteet muuttuvat...


***

Hyvää huomenta, arvoisa laulajaiskansa!

On tullut, ihan kohta, aika laulaa sydämiemme kyllyydestä, tunteellisina tai iloa kuplien. Yhdessä teemme tästä tilaisuudesta ihanan lomallelähtiäistuokion. Syyslukukauden juhlan, varsin suuren juhlan, vietimme kolme kuukautta sitten 100-vuotismerkeissä, joten nyt juhlistetaan loman aloitusta laulajaisilla.

Alkusyksy oli melkoinen rutistus. Lapset ehkä jo ovat unohtaneet kaiken hulinan, mutta aikuiset ovat paitsi muistelleet juhlaviikkoa nautiskellen ja iloisina myös edelleen hiukan uupuneina. No, tänään aloitamme loman, joten ehkä vanhimmatkin jo lopulta toipuvat menneistä juhlista, sillä kevään koittaessa pitää meidän kaikkien olla hyvässä tikissä ja energiaa täynnä.

Millainen sinun syksysi on ollut? Minulla on ollut ihana syksy. Tosin olemme opettajien kanssa selvitelleet oppilaiden riitoja ja kahnauksia, mielenpahoittamisia ja syrjäänjättämisiä, tuo teki sitä ja tätä ja aika monen monta juttua, mutta silti. Selvitettäviä juttuja on ollut aina vain vähemmän. Lapset ovat ilmeisesti oppineet paremmille tavoille ja olemaan ihmisiksi, olemaan kavereita toistensa kanssa ilman, että aikuinen on vierellä ihan joka hetki. Se on hienoa! Se taito on hyvä aikuisenakin. Puhumalla pärjää paremmin kuin luulemalla, ja luulot kannattaa selvittää, jotta voi sopia ja jatkaa paremmalla mielellä eteenpäin.

Lasilla on kaikkiaan varsin ihanaa porukkaa. Me olemme kaikki erilaisia ja eri tavoin ihania, joskus kyllä myös kamalia. Pidämme eri ruuista, oppiaineista, harrastuksista, leikeistä, peleistä ja harrastuksista. Olemme myös taitavia hyvin erilaisissa asioissa: matematiikassa, liikunnassa, englannissa, fysiikassa, piirtämisessä, käsitöissä, auttamisessa, laulamisessa, lohduttamisessa, poikkeuspäivien muistamisessa, kaverin kannustamisessa, iloisuuden jakamisessa jne. Erilaisuus on rikkaus. Parasta on kuitenkin se, että me jokainen omanalaisemme tyyppi olemme yhtä isoa Lasin porukkaa, kannustamme toisiamme, olemme kaikkien koulukavereita ja autamme erityisesti pienempiä tai heikompia. Ja opettajia on aina lähellä, jos tarve vaatii. Olemme täällä juuri teitä, lapsia, varten.

Lapset ovatkin oppineet syksyn aikana paljon erilaisia asioita. Eskarilaiset osaavat jo itse käydä ruokailemassa ja tuntevat monta kirjainta ja numeroa, ekaluokkalaisista lähes kaikki osaavat  lukea, tokaluokkalaisilla alkoi juuri kertotaulujen opettelu, kolmoset osaavat jo englantia, neloset jakokulman ja vitoset historiaa ja fysiikkaa. Huikeaa! Ei oppimista voi välttää. Äläkä masennu, jos oppiminen on joskus hitaampaa. Erilaiset lapset ja aikuiset oppivat eri vauhdilla ja eri tavoilla. Kun löydät itsellesi hyvä tavan, käytä sitä, niin pääset kyllä tavoitteisiisi.

Millainen on sinun tuleva joulusi? Meillä on ensin ”kalsaripuuro”. Nukumme pitkään ja syömme sitten unipuvuissa riisipuuron ja katselemme samalla joulurauhan julistuksen ja Lumiukon. Iltapäivällä siisteissä vaatteissa on jouluruoka isovanhempien kanssa yhdessä. Sen jälkeen laulamme yhdessä joululauluja, ehkä luemme myös jouluevankeliumin ja sitten onkin lahjahetken ja vielä joulukahvin vuoro. Joulupukki käy meillä ilmeisesti laulujen aikaan oven takana, sillä emme viime vuosina ole häntä sisälle saaneet… 

Rakkaita joululauluja minulla on monia. Lempilauluni taitaa tällä hetkellä olla Tulkoon joulu, kuten ilmeisesti aika monella muullakin salissa istuvalla.

Toivotan sinulle ja perheellesi, vanhempainyhdistykselle sekä koulun monille yhteistyötahoille oikein hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2016.  .

 

Talopäivät, pajapäivät

100-vuotias koulu elää ja touhuaa aktiivisesti kolmen talon voimin. Kolmen pitäisi kuitenkin olla yhtä, jotta voimme iloisesti sanoa, että meillä on yksi yhteinen koulu. Talojen sisällä tulee myös tuntua, että olemme yhtä ja samaa porukkaa. Siitä virisi syksyn alkajaisiksi, vai jo viime keväänä, ajatus, että pidetään perinteiset pajapäivät tänäkin vuonna (itse asiassa edellisistä on aikaa jo jonkin verran), mutta hiukan uudella sabluunalla.

Talopäivä on sellainen pajapäivä, että talot saavat henkilökuntineen ihan itse soveltaa ja sopia mitä, missä, milloin! Pajaviikko sovittiin, jotta jokainen porukka muistaa pajansa pitää, mutta toteutus oli siis vapaa :)

Harmaassa talossa on vilinää ja vilskettä kovasti, 75 lapsen ja lähes kymmenen aikuisen verran. Pajapäiviksi sovittiin kaksi identtistä, jotta kaikki pääsevät kaikkiin pajoihin pienissä ryhmissä.
Eskarit ja ykköset kiersivät pajat nelosten johdolla, ja kaikki tykkäsivät kovasti. Moikat kaikuvat lasten ja aikuisten kesken nyt entistäkin iloisempina, sillä kaikki ovat toisilleen yhä enemmän tuttuja tunnepajasta, tonttupajasta, pienen tilan liikunnasta, animaatiopajasta sekä parista muustakin pajasta.

Sinisen talon pajat pidettiin sekoitetuissa 1., 4. ja 5.luokkalaisten ryhmissä. Suomen liput ja lumiukkoaskartelut sujuivat hienosti monilta, paitsi että monille isoille oppilaille askartelu olikin pitkästä aikaa jopa haasteellista. Kolmen luokan kanssakäyminen on ollut sujuvaa jo aiemminkin, mutta nyt kaikki opettajatkin tulivat lapsille kivasti tutuiksi.

Valkoisen talon pajat sujuivat nekin mukavasti hässäkässä 2. ja 3.luokkalaisten sekaryhmissä. Paperirullatontut, lumiukot ja lankatontut valmistuivat kotiin vietäviksi hienosti, ja kaikki tulivat
hiukan enemmän tutuiksi toistensa kanssa.

Saldona pajapäivistä voi sanoa, että kaikki sujui hienosti ja ihanasti, ja yhteisöllisyys lisääntyi niin aikuisilla kuin lapsillakin. Tulevia kertoja varten tulee ottaa vielä tarkemmin huomioon opettajien vaihtotunnit, oppilaiden lukujärjestykset ja tilojen monet käyttäjät. Sovitellen kaikki onnistuu kyllä upeasti, kuten tälläkin kertaa. Lisäkädet ovat aina erittäin tervetulleita, etenkin pienten koululaisten tunneille, ja pajoissa niitä tarvittiinkin oikein korostuneesti.

Kiitos ja heippa, hyvin meni, ja jatkoa seuraa :D