Joulupuhe 21.12.2016

Iloista huomenta teille kaikille, oppilaille, opettajille, ohjaajille sekä joulujuhlayleisölle!

 

Syyslukukauden viimeinen koulupäivä on alkanut juhlan merkeissä. Paperitodistusta ei Riihimäen alakouluissa nyt jouluna tule vaan kulunutta lukukautta pohditaan yhdessä opettajan, oppilaan ja vanhempien kanssa arviointikeskustelussa. Osalla teistä oppilaista keskustelu on jo ollut, ja lopuillakin se on tulossa tammi-helmikuussa.

 

Uuden opetussuunnitelman mukaista ovat olleet myös oppitunnit pihalla, metsässä, museoissa, kirjastossa ja kaupassa. Luokissakaan ei aina istuta samoilla paikoilla vaan välillä ryhmissä, välillä jumppapalloilla ja välillä töitä voidaan tehdä myös sohvalla tai lattialla. Myös atk-luokassa pidetään tunteja, tabletteja on mukana opetuksessa, ja toisinaan voidaan käyttää myös omia kännyköitä.Langaton verkkomme toimii hyvin, mutta kaikki tabletit on kyllä vähintään kertaalleen korjattu.Käsitöissä on nyt kaikilla ollut työskentelyä sekä kovien että pehmeiden materiaalien kanssa. Robottitunteja emme ole tänä syksynä saaneet järjestettyä, mutta ohjelmointia on eri luokilla ollut eri muodoissa, esimerkiksi matikan kirjassa tai tabletilla Bomberbotilla.  

 

Viidesluokkalaisilla on ollut myös valinnaistunteja, vavoja. Vaihtoehtoja on ollut peräti kuusi: bändisoitto, kuvataide, lajiliikunta, ilmaisutaito, digi sekä esittävä liikunta. Monialaisten kokonaisuuksien opiskelua eli ilmiöviikko oli koko koululla itsenäisyyspäivän jälkeen. Silloin tehtiin monenlaista talveen ja jouluun liittyvää juttua, mm. näitä salin koristeluita.

 

Iloitsen kovasti kaikista edistysaskeleista, joita monet teistä oppilaista ovat syksyn mittaan ottaneet. Onpa muuten kiva, ettei samoista asioista joudu aina jauhamaan samojen henkilöiden kanssa; kehitystä on oikeasti ollut havaittavissa kaverina olemisessa, kohteliaisuudessa, oman opiskelun hoitamisessa sekä sääntöjen noudattamisessa. Iloisten myös teistä monista koululaisista, jotka hoitelette koulun ja läksyt, kaverisuhteet ja hyvät tavat ihan tuosta noin vain, ystävällisesti ja luontevasti. Kunpa malttaisimme ottaa mallia hyvistä asioista, sillä niitäkin täällä riittää. Iloitsen myös mainioista vanhemmista. Minulla ja meillä on ollut kanssanne hyviä keskusteluita. Yhdessä olemme olleet asioiden tolasta iloisia ja myös tuumineet kehittämisen tapoja. Yhteistyö on vahvuus, jonka tukemana lapsemme kasvavat tasapainoisiksi oppijoiksi ja pärjäävät myös tulevaisuudessa. Jokaisella meillä on opittavaa; elinikäinen oppiminen jatkuu paitsi tietoina ja taitoina myös asenteina ja suhtautumisena toisiin ihmisiin.

 

Tahdon lämpimästi kiittää koko kolmen talon porukkaamme kuluneesta syksystä!

Katariina ja Heidi ykkösten opet, Taija ja Maija kakkosten opet, Anni ja Sirkka kolmosten opet, Asko nelosten ope, Eero ja Sakari viitosten opettajat, sekä samanaikaisopettajamme Henri ja erityisopettaja Pekka! Suuri kiitos myös koulunkäyntiohjaajillemme, iipparin Merjalle ja Miralle ja opiskelija Mariialle. Samoin kiitokset varhaiskasvatuksen väelle eli Johanna-opettajalle, ohjaajille Annikalle, Tiinalle ja Sannalle sekä esinaiselle Hannalle. Kiitokset myös keittäjä Jaanalle ja siivoojillemme Merjalle ja Soilelle, sekä muille talossa kävijöille ja kanssamme yhteistyötä tekeville tahoille esim. vanhempainyhdistykselle ja Lasinpuhaltajakerholle! Yhdessä olemme me, Lasin koulu! <3

 

Tästä juhlassa esiintyvät 1A ja 1B, 2A ja 2B, 3B sekä 5A ja pari liikuntaryhmää. Keväällä ovat vuorossa 3A 4A ja 5B sekä eskarit.

 

Toivotan sinulle ja perheellesi, vanhempainyhdistykselle sekä koulun monille yhteistyötahoille oikein hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2017.

 

Joulujuhlamme ohjelmaosuus alkaa kakkosluokkalaisten joulukuvaelmalla. 

 

Tervetuloa juhlaan! Kiitos.

 

 

 

Maallikkotyönohjausta

Opettajan, niin kuin monen muunkin palveluammattilaisen, työ on täynnä toisten ihmisten kohtaamisia aamusta iltaan. Kohtaamiset ovat useimmiten ihan kivoja ja jees, toisinaan myös mitäänsanomattomia ja joskus, onneksi harvemmin, kurjia. Mahtuupa joukkoon myös huippupäiviä ja huikeita kohtaamisia!

Useimmat opettajat pitävät työstänsä. He ovat opiskelleet sitä varten korkeakoulututkinnon, joka sinällään ei vielä rakenna yhtään opettajakandidaattia valmiiksi. Ihan oikea työ omalla luokkavastuulla antaa aikanaan tiedon ja tunteen arjesta, sen sujumisesta tai haasteista lasten ja vanhempien kanssa. Koulutuksen lisäksi monella opettajalla on muutakin kokemusta lasten ja nuorten kanssa työskentelystä. Näillä harrastus- ja yhdistyskokemuksilla onkin hyvin suuri merkitys niin työn ensimmäisinä vuosinä ryhmänhallinnan ja heterogeenisten ryhmien kanssa kuin jatkossakin arkilinkkinä ympäröivään yhteiskuntaan. Monet opettajat tosin haluavat omalla vapaa-ajallaan tehdä asioita, joihin työpaikkakunnan kouluikäiset eivät juurikaan kuulu.

Työohjausta pidetään itsestään selvyytenä esimerkiksi koulupsykologeilla tai -kuraattoreilla, jotka  kohtaavat työssään oppilaita, joilla on niin monenlaisia huolia ja murheita, että aikuistenkin pitää saada käsitellä "niskaan kaadettuja" asioita kollegiaalisesti ja ohjatusti, jotta edelleen jaksavat olla oppilaiden ja perheiden tukena.

Moni asia painaa myös opettajien mieltä jo kauan ennen kuin tapaukset etenevät esim. erityisopettajalle, kuraattorille, psykologille, perheneuvolaan, lastensuojeluun tai sairaalaan. Nämä sidosryhmät kuuluvat nykyiseen koulutyöhön saumattomasti, niin arkipäiväisinä ilmiöinä, että aina ei tule edes huomanneeksi kuinka syvissä vesissä peruskoulun arjessa uidaankaan.

Opettajille ei suoraan viran puolesta kuulu ammatillista työnohjausta. Siksi pitääkin kuunnella itseään ja jaksamistaan hyvin tarkasti ja keventää mieltään siellä, missä se mitenkään on mahdollista. Vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia opettajia, ja oppilashuollolliset asiat pidetään tietenkin vain sen porukan tiedoissa, joita asiat suoraan koskevat.  

On kuitenkin sallittua kertoa työpäiviensä iloista ja suruista sekä onnistumisen hetkistä ja epäonnistumisista. On sallittua kertoa, että jokin asia harmittaa vietävästi tai jokin toinen asia on piristänyt päivää oikein roppakaupalla. Nimiä ei keskusteluissa mainita, eikä sellaisia asioita, joista kuuntelija saattaisi arvata sanojakin enemmän. Yleisellä tasolla juttelu on ihan riittävä tarkkuus arkikeskusteluihin.

Kollegakeskustelut ovat loistavia, jopa parhaita. Opettajainhuone on juurikin sitä varten, että saa kertoa työkavereilleen iloisia asioita, pohdintojaan sekä harmituksiaan. Joskus toiset vain kuuntelevat, mutta toisinaan voi saada myös vinkkejä tai uutta näkökulmaa asioihin. Opehuoneet ovat keskusteluita varten! Siellä ne juovat kahvia ja höpöttävät. Kyllä. Yksi loistava työnohjauksellinen, moniosaajien ja moni-ikäisten kokoontumispaikka! 

Opettajien puolisot ovat mielestäni työnohjauksen mestareita! Meillä ainakin herra X kuuntelee ihastuksiani tai vihastuksiani oikein sujuvasti. Tai siis kuulee. Jutut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tärkeintä onkin puhua pulputtaa jollekin ihmiselle! Samalla siinä kuuntelee itseään, omia sanojaan, tunnustelee mietteitään, ja usein myös selkiyttää ajatustensa virtaa. Ei siinä kuuntelijan tarvitse koko aikaa olla skarppina. Toisinaan kyllä maalaisjärkinen tai myös miehinen kommentti tekee oikein hyvää, jos itse meinaa antaa jollekin jutulle liian suuren painoarvon. 

Työnohjauksen saa monella alalla laskea työtunteihin. Kuinkahan monta tuntia sitä onkaan parannettu maailmaa kollegoiden, ystävien, kavereiden, perheen ja puolison kanssa viime aikoina? Aika monta. Toki, onneksi(!),  kaikki keskustelut eivät liity työhön mitenkään, mutta onpa ihanaa, että on korvia, joille voi jutella. Eikä se halauskaan pahaa tee, kun maailma tuntuu tummalta.

Monialainen oppimiskokonaisuus

Päätimme opettajien kanssa, että koulumme monialainen oppimiskokonaisuus eli ilmiöviikko ajoitetaan keväälle. Vaan kuinkas sattuikaan? Vajaa viikko itsenäisyyspäivän jälkeen sopi toiselle, tynkäilmiöviikolle, mitä parhaimmin; kolme päivää yhteisiä ja luokkien omia juttuja. 

Mikä aiheeksi? 3.-5.luokkien oppilailta kyselimme, että mikä juttu mahtaisi olla useamman päivän jutuksi sopiva, ja sieltä valikoitui teemaksi joulu ja/ tai talvi, luokasta riippumatta. Moninaisia ajatuskarttoja ja ideointikeskusteluita hyödyntäen syntyivät myös työpajat. Omissa luokissa teemaa vielä syvennettiin piirtäen, kirjoittaen, lukien ja näytellen. Päivittäiset joulukuun rutiinit hoidettiin nekin omien tuntien aikana, ja myös ihan kirjatuntejakin pidettiin tarvittaessa.

1.luokkalaiset tekivät yhdessä jouluisia juttuja, joista suuren suosion saavutti pipareiden koristelu opiskelijoiden kanssa.

2.luokkalaisten (vajaa) viikko oli täynnä joulukuvaelman treenausta, lauluja sekä askarteluita.

3.-5.luokkalaisten toimintatyöpajat vedettiin läpi hiukan isommalla vaihteella, sillä liki 120 oppilasta sekoitettiin kuuteen eri pajaryhmään oman luokan tuntien lisäksi:

Bändisoittoa oli tarjolla musaluokassa. Joillain ryhmillä stemmat luonnistuivat aika hyvin, toisilla rumpujen onnellinen hakkaaminen vei rytmityksistä voiton. Perinteisiä rytmisoittimiakin oli mukava kokeilla uudella porukalla. Ja mikrofoniin laulaminen on aina yhtä hauska kokemus niin lapsille kuin aikuisillekin.

Pipareita tuli leivottua pajassa melko monta. Kaulimia, muotteja ja essuja oli muistettu ottaa kotoa mukaan, joten jonottamista ei ollut kovinkaan paljon. Toisen ja kolmannen päivän paistamisissa piti olla varsin mielikuvituksellinen ote, koska keittiön uunia tarviin lounasvalmisteluihin. Harvemmin käytetty uuni kuurattiin putipuhtaaksi, ja piparit paistuivat sielläkin ihan sujuvasti. Jokaisessa ryhmässä oli muuten jokunen oppilas, joka ei ollut koskaan leiponut pipareita.

Kovien materiaalien käsityöaskartelussa valmistui joulukuusia jopa reilut 100, joten salin juhlakoristeluun oli selkeästi tulossa uusia juttuja paperisten lisäksi. Miten kiehtovaa aina onkaan vasaroida ja sahata. Kaikenikäisistä se on vaan niin huippua! Milloin muuten mahtaa alkaa aikuisten käsityökerho? 

WC-paperirulla-askartelu otettiin tietenkin mukaan 1970-luvun perinteitä vaalien, mutta nytpä rullat leikattiinkin rinkuloiksi ja muotoiltiin kukkasten muotoon. Kuumaliima (kuuma!) oli monelle lapselle uusi tuttavuus, joka kyllä helpotti työskentelyä aivan huomattavasti. Yllättäen hileetkään eivät maksipurkeista loppuneet.

Animaatiopajaa varten oppilailla oli mukana omia pikku-ukkoja, ja sen lisäksi pengottavana oli Sirkan varastoista peräti pari laatikollista pikkuleluja. Kuvaaminen onnistui kaikilta, mutta ääninäytteleminen oli niin jännittävää, että  ihan kaikki filmit eivät saaneet ääntä mukaansa. Odotamme jo kovasti animaatioiden ensi-iltaa! 

Pekan luokse pelaamaan ovat toivoneet pääsevänsä monet oppilaat moneen kertaan. Tällä kertaa ei peleissä välttämättä ollut erillisiä opillisia tavoitteita, vaan oppilaat pelasivat tableteilla ja kännyköillä, ja myös lautapeleillä, kuka mitäkin. Pelitunti kului kuin siivillä, ja erilaisen hetkestä teki se, että ryhmissä oli aina oppilaita eri luokilta. 

Opettajafiilikset ilmiöviikosta olivat varsin positiiviset, samoin oppilaista vaihtelu oli erityisen mukavaa; sekoitetut ryhmät miellyttivät samoin monenlaiset pajatunnit. Kevään monialaista viikkoa varten saimme nyt testattua monta juttua, joten siltä pohjalta on hyvä lähteä kehittelemään taas uutta käytännön toteutusta.

Retki Riuttaan #tb100

Viime vuoden 100-vuotisjuhlavuosi oli ja meni. Paljon tehtiin kaikenlaista, ja niihin muistoihin on aika ajoin varsin mukava palailla. Ja toisinaan alkaa myös ihmetellä, kuinka kaikkea jaksettiinkaan...

Lasilla kotisaliaan pitävän liikuntaseuran, Pyrkivän, lahja (seuran maja käyttöömme) on ollut suurella kiitollisuudella mielessä moneen otteeseen. Tuon lahjakortin saimme lunastaa nyt syksyn retkemme iloksi ja etapiksi. Suuren suuri kiitos ja iso hali, Pyrkivä ja puheenjohtaja Eija ❤️

Lunta on satanut tällä viikolla jo melkoisen paljon, joten retkellekin täytyy oikeasti pukea kunnon talvivaatteet, ja liukuri kainaloon tai pulkka perässä vedettäväksi. Riuttan liukurimäki keräsi viime vuonna hiihtoloman kynnyksen sporttipäivässämme valtaisan suosion, joten samoilla ajatuksilla kannatellaan tätäkin patikointia. Pieni haaste voi olla latupohjan lumisuus, eli se, vedetäänkö siihen jo ennen retkeämme yhdyslatu innokkaita sivakoitsijoita varten. Saa nähdä. Ehkäpä menemmekin hiihtämällä perille! 

Mahtavaa on nauttia luonnon helmassa kauden eka grillimakkara ja mehua, ja lisäksi popsia omia eväitä tuulelta ja tuiskulta suojaisassa paikassa. Melkein jo vesi herahtaa kielelle 😋 Pitääpä muistaa ottaa myös oma grillitikku mukaan, sillä niistä on ainainen pula. Herkkuja ei mukaan oteta, mutta eihän vaahtokarkki tai suklaapatukka ole oikeastaan herkku vaan osa nuotio- tai talviretken eväitä? 

Ihanaa retkeä kaikille! 

Lastenkonsertti

Varsin iloisessa konsertissa saimme olla mukana tämän kouluviikon piristykseksi. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen soittivat, lauloivat ja höpöttivät liki tunnin ajan hienolla buustilla, eli varsin  pikkupoikamaisella innolla ja viikarimaisuudella. Eivät miehet istuskelleet ja tuumineet, vaan laulut toisensa jälkeen spiikattiin sisään hassutellen ja houkutellen. Muutamien rauhallisten, ihan vakavasti kuunneltavien, kerrontatuokioiden aikana kävi salin lähes kahdelle sadalle lapselle ja aikuiselle myös selväksi, että ihmisiksi meidän tulee olla ja välittää lähimmäisistämme.

Duon konsertin koulullemme tarjosi Riihimäen seurakunta. Opettajien kanssa juttelimme konsertin
jälkeen, että päällimmäinen tunnelma koko salissa oli selkeästi iloisuus ja hyvä mieli. Hengelliset laulut sanoituksineen saattoi kuunnella tarkastikin, mutta pääasiassa väki nautti hyvästä soitosta ja laulusta sekä hyväksyvyyden ilmapiiristä, ja niistä höpsöistä jutuista. Musiikki-ihmisten korvaa hiveli myös se, että soundi salissa kuulosti oikein hyvältä. Monet lauluista olivat meille tuttuja, joten kanssalaulajia riitti lähes jokaiseen kappaleeseen.

Lämmin kiitos seurakunnalle! 

Ps. Oppilaamme tunnistivat, että nämä herrathan ovat ihan julkkiksia; 

siksi siis nimmareita pyydettiin, ja myös saatiin

Tasa-arvosuunnitelma

Hauskaa, että syysloman alkajaisiksi tupsahti lööppeihin koulujen tasa-arvosuunnitelman laatiminen. Hauskaa siksi, että ko. suunnitelman tulo on tiedetty jo kauan aikaa. Etelä-Suomen koululaisten syysloma ilmeisesti usutti aiheen kimppuun, kun kerran jotain kouluihin liittyvää pitäisi taas saada framille (kun Lahtikin videoineen jo hiljenee).

Kouluissa Riihimäelläkin on keskusteltu tasa-arvoasioista, etenkin nyt suunnitelman tullessa velvoittavaksi, useaan otteeseen. Paperille asti ovat pohdinnoissaan edenneet jo muutamat koulut, ja loputkin kirjaavat tavoitteensa loppuvuoden aikana. Lyhyesti sanoisin sekä opettaja- että rehtorikeskusteluiden perusteella, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kyllä, sukupuolettomaan elämään kasvattaminen ei. Perusteltuina voivat myös eri ryhmät olla sukupuolijakoisia, esim. osa liikuntaryhmistä, mutta perusteettomat jakamiset tulisi poistaa. Lapsilähtöisesti kysellen on kyllä meilläkin muodostettu tyttö-ja poikaryhmiä, jotka voisivat hyvin olla sekaryhmiäkin. 

Oppilaiden yksi lukuvuosi ei kuitenkaan ole koko koulukaari, joten olisipa hyvä muistaa erilaiset ryhmittelyt tulevina vuosina, ja tehdä niistä taas ehkä hiukan erilaiset. Erittäin hyvä asia on, että oppilaat oppivat olemaan erilaisissa ryhmissä ja eri opettajien kanssa, tyttöinä, poikina, rinnakkaisluokkien kanssa, eri luokka-asteiden kanssa jne. Näitä erilaisia ryhmittelyitä olemme itse asiassa kiitelleet, kun syksyn mittaan on eteen tullut kärjistyneitä tilanteita, joita ei aiemmissa ryhmittelyissä ole edes huomannut. Lukujärjestystekniset haasteet niin ikään aiheuttavat monenlaisia teknisiä paineita, ainakin pienessä koulussa.

Koulujen tulee siis katsoa ja arvioida omia käytänteitään ja tavoitteitaan, ja pohtia niiden jatko tai muutokset tasa-arvosuunnitelmaksi kirjattuna. Mukana arvioinnissa ja suunnittelussa ovat myös oppilaat ja huoltajat, esim. oppilaskunnan ja vanhempainyhdistyksen kautta. Monta hyvää pohdinnan paikkaa meinaa somekeskustelussa lentää pesuveden mukana. 

Suunnitelman valmistelu kirjalliseen muotoon alkakoon.

Loma loma

Syyslukukausi hurahti, taas, vauhdikkaasti viikkoon 42. Tuo taitekohta tuli tarpeeseen niin isommilla kuin pienemmilläkin. Kaikki on mennyt aika kivasti ja reippaalla mielellä, mutta jos loman olisi sanottu siirtyvän viikolla eteenpäin, olisi porukka kyllä pudonnut pettymyksestä vaikertaen. Psykologinen fiilis tulevista vapaapäivistä on uskomattoman suuri. 

Lomasuunnitelmia on perheissä laadittu paljon; mummola, ulkomaanmatka, risteily, kylpylä ja urheiluopisto. Yhtä moni perhe on myös päättänyt olla loma-ajan kotona. Kovin piristävää onkin se, että jo muutama päivä, paikasta riippumatta, oman aikataulunsa (lähes) haltijana tuottaa ison ilon. Miksi pitäisikään lähteä kauas ja erikoisesti lomailemaan, kun lähelläkin on mukavia ihmisiä ja paljon tekemistä!

Lähilomailun top noin 10 voisivat olla:

1. Leffa/ leffailta kotona

2. Uimala

3. Hoplop

4. Yökylä

5. Poikien ilta/ tyttöjen ilta

6. Metsäretki

7. Kirjasto

8. Nuorisokeskus Monarin lomapuuhat

9. Jäähallin yleisövuoro

10. Isäviikko/ äitiviikko

11. Leipominen, askartelu

12. Riuttan luontopolku, Hatlammin suolenkki

13. Keilaus, pyöräily, porrastreeni

Antoisaa vapaata rennoin rantein! 

Tavataan viikon päästä levänneinä ja intoa piukeina 😄

Ihan pihalla ja hiukan sisällä

Lokakuun sporttipäivä juuri ennen syyslomalle lähtöä sujui hienosti. Kevään Ihan pihalla -toteutustavasta edelleen ihastuneina otimme käyttöön samaisen sabluunan. Aamunavauksessa esittelimme kaikki kymmenen toimintapistettä yhteisessä salitilaisuudessa, ja siitä oppilaat sitten jo riensivätkin pariksi tunniksi liikkumaan ainakin kolmelle eri rastille.

Piharasteja oli tietenkin eniten, koska oli Ihan pihalla -päivä, ja oppilaat vaihtoivat lennosta pisteeltä toiselle moneen kertaan, jotta saivat aina välillä sykettä nostettua tai tasattua. Pukeutuminen ei onneksi ollut tällä kertaa mikään ongelma, sillä ihan itse sai jokainen valita tekemisensä ja aktiivisuuden tasonsa. Ruokailut hoituivat sutjakkaasti siinä toimintarastien sivussa, vaikka oma keittäjämme ei ollutkaan opastamassa sikin sokin porukkaa ja pitämässä jöötä.

• Parkour: Nyt todellakin oli sallittua loikkia, hyppiä ja kiipeillä esteiden yli ja ali pitkin hiekkapihaa. Silminnäkijöiden mukaan rastilla tuli kaikille hiki, ja opettajakin pomppi siellä nuoruuden innolla niin että vanhempaa katselijaa jo hengästytti..
  
• Kepparirata: Ennakkovihjauksen perusteella keppari oli monella mukana ja rata oli varsin suosittu etenkin pienemmillä tytöillä. Voisinpa kuvitella, että keppihevosia kulkee koululle jatkossa myös ilman sporttipäivää. Loistavaa tekemistä välitunneille!
  
• Hyppynaru ja twist: Oi, nuo vuosien takaiset taidot ovat edelleen ihania, ja innokkaita kokeilijoita ja hyppijiä riitti parituntisen aikana varsin mukavasti. Taitavimmat hyppijät osasivat jo hiukkasen "väliin jättämättä", mutta "sekoittamiset" eivät vielä tainneet onnistua. Opettajilla on siis vielä hommaa perinteen siirtämisessä.
  
• Jalkapallomölkky: Taidolla ja tuurilla oli osuutta tässä lajissa, mutta monen mielestä ihaninta oli futailla ilman yli-innokaiden joukkuetovereiden käskytyksiä. Olipa kyllä aluksi hankalaa osua pölkkyihin, mutta onneksi  tarkkuus hiukan kasvoi pelin edetessä. Saattaapa olla, että monessa kodissakin kokeiltiin viikkonloppuna tätä hiukan erilaista Mölkkyä.
  
• Frisbeegolf: Tasaisena virtana tuli aina uusia radalle lähtijöitä kokeilemaan, josko saisi kiekon viskattua koriin par 3:lla, ja koko radan par 15. Opettajan kysellessä tuloksia, menivät koko rata ja yhden korin saavuttaminen iloisesti sekaisin, joten voittajaa ei ihan löytynyt. Hauskinta oli kuitenkin kaverin kanssa,  tai yksinkin, kiertää oikea frisbeegolfrata siinä ihan oman koulun lähellä omaan tahtiin.
  
• Eliöiden etsiminen: Opettajan piilottamat (Kyllä!) kuvalaput oli löydettävä takapihan puista ja muista paikoista. 11 erilaista eliökuvaa löydettyään piti palata opettajan luo ja kertoa, mitä oli löytynyt. Kuvat olivat aika pieniä ja ruskealle pohjakartongille liimattuja, joten etsiminen oli todellista etsimistä. Ihanaa oli katsoa, kuinka moni oppilas oikein nautti rauhallisesta etsimisestä, eikä edes suostunut luovuttamaan ennen kuin kaikki laput oli löydetty.
  
• Hernepussin heittäminen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanaa, kivaa ja rentouttavaa. Ja jokaisella osumalla tuli niin isoilta kuin pieniltäkin onnellisia hihkaisuja.
  
• Luontotaidetta: Syksyn kaamoksen lähestyessä ei enää ruskavärejä ollut kovinkaan paljon löydettävissä, mutta niin vain tuli koottua ihania kollaaseja, mandaloita tai esittäviä taideteoksia luonnosta löytyneillä materiaaleilla. Harmaat aivosolut saivat kivasti kutinaa omaa teosta suunnitellessa ja tarvikkeita hankkiessa. Kuvia odotellaan, sillä monesta teoksesta tulikin oikein suloinen.
  
• Dodgeball: Joukkuepolttopalloa pelattiin keväällä ulkona, mutta tällä kertaa salissa. Pehmeät pallot usuttivat heittämään kovaa ja reunamatot kaatumaan pehmennetysti. Lopputunnin turnauksesta  ei puuttunut huutoa ja kannustatusta ;)
  
• Tanssi: Koreografioita ei keksitty tai opeteltu pala palalta vaan ne napattiin musaluokan älytaululle suoraan netin tanssisivuilta esim. Wii Kids Dance ja Just Dance. Pienempien suosikki oli Gummy bear ja Frozen, isompien One Directionin What makes you beautiful ja opettajan suosikiksi tuli ihan uusi tuttavuus This is Halloween.
  

Näillä sporttipäivän eväillä päästiin loman aloitukseen vauhdikkaasti, ja jaksoivatpa jotkut vielä liikkakerhoakin siihen perään.

Oikein ihanaa lomaa kaikille siellä ja täällä!

Varainhankintaa siellä ja täällä

Markkinat on vedetty läpi kunnialla ja hyvällä mielellä. Leivonnaismyyntien saldot eivät ole enää entisellään, mutta kahvio ja makkaramyynti taitaa porskuttaa arpajaisten kanssa oikeinkin vahvasti. Lasten askarteluiden myynti ei oikein lyönyt leiville, mutta tekeminen ja myyntityö sen sijaan olivat oikein mukavia, ja varmaan ensi vuonnakin vastaava projekti on tavalla tai toisella ohjelmassa.

Ihan kivasti tuli kotiväestä leipureita ja muita talkoolaisia markkinajuttuihin, mutta aika monella vapaaehtoisenergia ohjataan ensisijaisesti harrastuspiirien talkoisiin ja varainhankintaan. Peruskoulun tulisi kuitenkin  lähtökohtaisesti tulla toimeen omillaan, ja keräykset ovat siihen sitten kiva lisä. Harrastustoiminnassa tempaukset taas ovat usein erittäin tärkeitä jopa koko toiminnan jatkuvuuden kannalta. 

Työn ja velvollisuuksien viedessä paljon arkiaikaa vanhemmilta aika moni pyhittää illat ja viikonloput täysin kotiin ja perheen yhdessäoloon. Siihen ei ole kyllä vastaansanomista; liian usein vapaa-ajasta tulee aikataulutettua paikasta toiseen ravaamista. Ja koska aika on kortilla, täytyy tehdä valintoja, kukin  arvostamallaan tavalla. Hienoa onkin, että vanhempainyhdistykseen riittää väkeä, vaikkakin samat henkilöt ovat tunnetusti jo monessa muussakin mukana. Yhdessä tekeminen samanhenkisten vanhempien kanssa on mukavaa ja hyödyllistä, parhaimmillaan jopa ystävystyttävää. 

Ps. Oppilaat odottavat tulevaa diskoa jo kovasti ;)

Koko koulu markkinoi

Vanhempainyhdistys aloitti perinteisten Aleksin Markkinoiden pohtimisen ja järjestelemisen osittain jo keväällä, ja täydellä touhulla heti elokuun aloituskokouksessa. Syksyn aloituksen suurin kriisi, uuden puheenjohtajan saaminen edellisen, yläkouluun siirtyneen, tilalle, saatiin kuin saatiinkin ratkaistua hyvillä mielin. Sihteerin hyvästä tallesta löytyivät markkinoiden tehtävälistat, kartat ja excelit kätevästi, ja perinteistä kiinni pitäen oli ilmassa hiukan uudistumisenkin toiveita. Uusi pj nostikin taas ilmaan idean, että oppilaat voisivat osallistua myyntituotteiden tekemiseen ja myymiseen entistä konkreettisemmin.

Se idea ei ole aiempina vuosina juurikaan ottanut tuulta purjeisiin, mutta nyt homma eteni hitusen  pidemmälle: kierrätysmateriaaleista toki askarrellaan, mutta yhdistykseltä saa myös pikkuisen tarvikerahaa, ja jopa valmiita ideoita. 

Monet oppilaat innostuivat tuotekehittelystä ja myyntivuoroista oikein kovasti. Halu saada rahaa kevään luokkaretkeä varten on kova, ja sen eteen ovat lapsetkin valmiita hankkeeseen sen lisäksi, että leivonnaisia ja apukäsiä on niitäkin tulossa monesta perheestä. Aika moni lapsi sanoo myös ostavansa oman tuotoksensa kotiin, sen verran ihania juttuja on sieltä tulossa.

Kakkoset ryhtyivät tuumasta toimeen alta aikayksikön. Harmaan talon puolella väkerrettiin tupsuja toinen toisensa perään (lahjoituslangoista) ja Valkoisessa veivattiin taikataikinaa silmät innosta loistaen. Viitosilla oli Sinisessä uuni kuumana ja vanhat vinyylilevyt valmiina sulatukseen 😱 Ja kolmoset eivät suinkaan lukeneet läpi paksuja romaaneja vaan taittelivat sivuja sen kun ehtivät...

Mitä ihmettä onkaan tulossa oppilaiden myyntipöytään? Sen näkee sitten lauantaina!

Tervetuloa markkinoille, luokkaretkimyyjäisiin sekä kirpputoreille kahviota ja makkarapistettä tai arpajaisia unohtamatta.

Aleksin Markkinat lauantaina 9.10. klo 9-14 Lasitehtaan koulun pihalla ja sisällä.

Ps. Roudaamista, luukuttamista, mainoksia, lahjoituskierrosta, hankintoja, paikkamyyntiä, arpahommia, aikataulutuksia, leipomista ym. ym. on moni äiti, isä, mummi ja kummi ahkeroinut tässä alkusyksyn ratoksi; onneksi hommat hoituvat hyvässä seurassa omien koululaisten hyväksi. Kiitoksia! 

Teemaliikkeet

Lasi liikkuu -teema on valittu tämän vuoden kattavaksi punaiseksi langaksi ja yläteemaksi  koulussamme. Meillä on perinteisesti jo aika monta liikunnallista teemapäivää tai osapäivää pitkin vuotta: olympialaiset, Sporttipäivät syksyllä ja keväällä, hiihtopäivä, lajikokeiluita ja Unicef-hiihto. Myös oppitunteihin mahtuu yhtä jos toistakin liikkumista ja ulkoilua, syksyn superhittiä, Pokemon-kävelyitä (5.lk?), unohtamatta. Myös kaupungin Liikkuva koulu -yhteishanke tukee oman koulumme Liikkuva koulu -kokonaisuutta ja varmasti vuoden varrella tulee jotain uusiakin juttuja työn alle. Viidennen luokan valinnaisainelistalla oli muuten oppilaskyselyiden perusteella tarjolla peräti kaksi eri liikuntamahdollisuutta 2/6. Upeista olevista ja toimivista liikuntavalinnoista huolimatta tahdoimme saada jotain pientä kivaa, koko koululle yhteistä, liikkumisesta muistuttavaa viikkojamme piristämään.

Varhaisen syksyn eräässä aamunavauksessa julkistimme sitten ensimmäisen viikon teemaliikkeen. Se oli yhdellä jalalla hyppely. Hauskasti oppilaat hyppelivät nauraa käkättäen ruokailuun, osa taitavasti, osa harjoitellen. Seuraavaksi tuli kyykkykävely ja sitten jättiläiskävely. Tällä hetkellä harjoittelussa on naruhyppely, tai sen markkeeraaminen, jos narua ole lähistöllä. Narun hyppääminen ei olekaan ihan helppoa, mutta kyllähän sitä harjoittelulla oppii, jopa yhtä taitavaksi kuin opettajakaartimme ;)

Teemaliikkeiden tarkoitus on piristyttää ja liikuttaa, mutta myös harjoituttaa perusliikuntataitoja. Useimmat taidot oppii vain harjoittelemalla ja toistamalla. Miksipä ei siis harjoittelisi sitä ja tätä vaikkapa matkalla ruokalaan, pikkuvälituntipuuhana, siirtymätilanteissa talosta toiseen tai muuten vaan esim. välitunnilla. Teemaliikkeiden välkkäkisoja tässä vielä haudutellaan...

Viikon uutta liikettä odotetaan etenkin alaluokilla. Ehdotuksia tuleville kerroille on myös kirjattu jo monia, joten aina uusien liikkeiden innostamana on hauska jatkaa Lasin liikkuvaa vuotta eteenpäin. Teemaliikkeet eivät lopu kesken!

    

Ps. Ensi viikolla on vuorossa roikkuminen :)

Edit tammikuussa: Hauska idea ei kantanut koko vuotta sujuvasti, mutta kiva oli kokeilla!

Syksyn yu-kisat

Niin valkeni aamuraikkauden jälkeinen syyskeskiviikko upean kirkkaana ja aurinkoisena. Puitteet koulun omalle olympialaispäivälle olivat kohdillaan. Liikuntapuolen miehet olivat vetäneet aamuvarhain juoksuviivat paikoilleen ja soihtu ja olympialippu löytyivät tuota pikaa varastoista.
Koko porukan yhteinen aamujumppa lämmitti mukavasti pientä ja isoa kroppaa, ja pian jo päästiinkin radoille kirmaamaan pikajuoksua oikein kilpavauhtia.

Tsempaten ja kirittäen juoksut etenivät upeasti niin pienillä sivulle jos toisellekin tiiraajilla kuin kepein gasellin askelin pinkovilla isommilla oppilailla. Ratoja piti ennen juoksuja hiukan tasoittaa (työntää hiekkaa syrjään), jotta kukaan ei heti uponnut mopopoikien pehmittämiin hiekkanietoksiin...

Pikamatkan jälkeen alkuopetuksen luokat pyrähtivät pallonheittoon Messupuistoon ja 3.-5.luokkalaiset sinkoilivat muihin kenttälajeihin (ja sopivassa välissä syömään). Pituushypyssä tuli jopa yli 3 metrin leiskauksia ja kuulassakin ylittyi 6 metriä (korjaan myöhemmin, jos meni vieläkin pidemmälle). Korkeudessa paras tulos oli 120cm, ja samainen mestari taituroi mitaleille myös koulujen välisissä kisoissa.

Pallonheitossa heitot vaihtelivat muutamasta metristä yli 20 metriin, ja pitkän matkan juoksussa jyvät pinkoivat tuulispäinä, kun taas akanat ottivat välillä kävelyaskeleita silti sisukkaasti edeten. Nopeista ja jaksavista kerättiin samoin tein Riihimäki-viestiin vahva edustusjoukkue. Upeasti monet hitaammat suhtautuivat päivän kisaan: -Tää ei ole oikein mun laji! (Mutta silti osallistuja eteni naureskellen koko matkan maaliin saakka välillä juomapullosta siemaillen.) 

Peukku tällaisille positiivisen ajattelun tyypeille! Ei juoksu ole kaikkien best laji.

Eskarit saivat omat (itsetehdyt) mitalit kisoista heti parin päivän kuluttua aamunavauksessa. Voi sitä silmien säihkettä 😄 Muiden tulokset viipyivät tulospalvelussa jonkin aikaa, ja palkinnotkin ovat vielä  matkalla jakotilaisuuteen. Hyvä mieli silti jäi tuosta päivästä kaikille. Me opettajat olemme kyllä erittäin ylpeitä osaavista oppilaistamme ja etenkin reiluista kisailusta. Kannustaminen on yksi osa kisaa, ja sekin meillä osataan ihan loistavasti! 

Kohta taas mennään!

Iltaa iltaa, vanhemmat

Innostuneita opettajia ja jännittyneitä tai tuttuudessaan jo ihan rentoja vanhempia, heitä ja meitä oli salillinen kuulemassa yhteisiä asioita ja myös kertomassa ja kyselemässä erilaisia koulunpidon kuulumisia. Koulun historiaa ja nykyisyyttä, arkirutiineja, oppilaiden ja huoltajien hommia, koulun yhteistä linjaa ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä uutta opsia esiteltiin illan hämärtyessä tiiviissä tahdissa selkein askelmerkein.

Vanhempainiltaan latautuu odotuksia itse kullakin aika paljon, ja toimintatapojakin olisi monenlaisia,. Vielä päädyimme napakkaan infopakettiin, jotta väki ei väsähdä ennen luokkakohtaisia tilaisuuksia ja vanhempainyhdistyksen kokousta. Arkiasioiden lisäksi tärkeintä saamamme palautteen perusteella on tietenkin tavata opettajia ja lapsen luokkatovereiden vanhempia. Vanhemmille yhteisiä, vapaampiakin, tilaisuuksia tulee vuoden mittaan aina silloin tällöin, joten on kiva treffata uusia henkilöitä ekan kerran hiukan muodollisemmin, ja sitten olla jo hiukan tuttuja makkaranpaistossa markkinoilla.

Kiitoksia osallistumisestanne, oli mukava tavata!  

Vanhempainillan asioita

Koulutiedote 2016-2017

PS. Vanhempainyhdistyksen kokouksessa oli yli 20 aikuista toimintaa suunnittelemassa.
Aleksin Markkinoiden (8.10.) valmisteleminen alkaa nyt heti vähitellen, ja hetkisen päästä jo täydellä tohinalla. Hienoa, että puuhanaisia ja -miehiä löytyi taas mukaan hyvä porukka, ja talkoolaisia varmasti vielä monia lisää :)

Piipuran rahat

Keväällä iskee reksille ahdistus ja iso tuska: rahaa ei ole. Onhan sitä toki jonkin verran, mutta koulullista  uuden opsiin mukaisia kirjoja ei irtoa sitten millään. Opettajien kanssa on sitten tehtävä valintoja, tiukkojakin valintoja. 

Matematiikan kirjat päätimme yksimielisesti pitää, eli uusille luokille hankitaan aina uudet täytettävät kirjat. Vielä ei tarvitse kierrätettäviin vihkokirjoihin mennä, toivottavasti. Kirjasarjaa on myös hyvä seurailla, sillä vaihto käy ihan ok, jos parempi löytyy.

Äidinkielen harjoituskirjat päätimme myös pitää jokaisella luokalla. Käsialakirjoituksen harjoittelua ei tosin vaadita enää, eli siinä jäi yksi setti tilaamatta, mutta siistiä käsialaa ja kielioppia pitää kuitenkin opetella ja harjoittaa näppäintaitojen ohella. Oppikirjat ovat meillä vielä vanhaa mallia, mutta toisaalta suomen kieli ja kielioppi eivät ole radikaalisti mihinkään muuttuneet. Ops ei myöskään ole sama kuin oppikirja, eli kirjoissa voidaan loistavasti jättää osa väliin, hypellä sinne tai tänne, ja ottaa oppia muualtakin. Antoisimpia vuosia äidinkielen opettamisen kannalta olivatkin minulla ne, joina tein äidinkielen lisäopintoja ja sitä myöten erilaisia aineistoja ja materiaaleja. Kirja ei todellakaan ollut ainoa lähestymistapa saati kahlitseva. 

Aapiset menivät nyt meilläkin kierrätykseen. Se oli surullista, mutta surullista oli oppilailtakin kuulla, että kesämökin nuotiolla niitä vanhoja kirjoja aina kesän alussa poltetaan... 

Ympäristöopin kirjat ovat olleet hakuteoksina 1.-2.luokilla kirjahyllyssä jo monen monta vuotta. Opettajat käyvät asioita läpi sopivassa järjestyksessä opettajan oppaiden ja omien valintojen tai oppilaiden innostuksen kohteiden avulla, ja ympän vihkoista muotoutuu vuoden mittaan lähes tietokirjasia. Uskonnossa sama juttu. Ja yhteiskuntaopissa nelosilla.

Historia ja ympäristöoppi isommilla ovat jo opettelun ja harjoittelun vuoksi omissa pulpeteissa. Kokeisiin pitää harjoitella, ja omasta kirjasta se onnistuu. Tästä olemme eri vuosina, tai siis eri ihmiset, eri mieltä tarvitaanko ehdottomasti työkirjat vai ei. Se polemiikki ei pääty varmaan milloinkaan, ja onneksi voimme jotain valintoja tehdä eri vuosina erilailla.

Kolmannen luokan ympän kirjojen läänit harmittavat (niitähän ei enää ole vuosikausiin siis ollut), mutta muuten asiat ja aiheet ovat ihan jees. Tuoreet opeoppaat helpottavat asioiden käsittelyä, mutta vanhoistakin kirjoista saa paljon irti, kun tiedonhankintaa tehdään muistakin opuksista nettiä ja omia pihatutkimuksia unohtamatta.

Raha. Sen puute kismittää ja lannistaa, jos asiaa ajatellaan yksioikoisen negatiivisesti. On kuitenkin asioita, joille ei voi mitään, ja vaikka kuinka haluaisi Midaksen kosketuksesta nauttia.

Käännetään siis puutteet vahvuudeksi ja buustiksi etsiä ja löytää. Kyllä me pystymme moneen!

Tervetuloa Lasille!

Elokuu saapui kesälomien jatkoksi mukavasti. Sähköpostirumba lisääntyi huomattavasti ja laskujakin alkaa ropista myös koululle. Opettajien aktivoituminen Alakoulun Aarreaitassa on taas "sallittua" ja ideoita ja kysymyksiä, vihjeitä ja mielipiteitä alkaa tulla vaikka ja kuinka. Varhaiskasvattajien ja vanhempien ryhmissä pohditaan kovasti ensimmäistä tarhapäivää ja koulun aloittamista. Tarhareput kuulemma kannattaa pakata jo pari viikkoa ennen, jotta kaikki tarvittava muistuu mukaan loppupäivien todennäköisistä äkkimuutostilanteista huolimatta :)

Kouluun tarvitaan mukaan reppu, penaali, kynä ja kumi sekä teroitin, vanha todistus, lippis/huivi aurinkoisia päiviä varten. Kännykkä saa olla mukana, mutta aamusoitot huoltajille soitetaan heti koulun portilta ja känny laitetaan äänettömälle koulupäivän ajaksi. Pihalla ja välitunneilla keskitytään leikkimään muilla tavoin: keinumista, kiipeilemistä, juoksua, hyppimistä, jalkapalloa, hippaa, tervapataa tai esim. keppihevosjuttuja. Tiedetään tiedetään, että PokemonGO on ihan huippupeli, mutta jatkukoon se taas kouluajan jälkeen, ellei varta vasten muuta sovita. (Kännykkää voidaan käyttää opettajan kanssa sovitusti myös eri oppitunneilla, mutta pakollinen se ei ole kuten ei älypuhelinkaan.)

Meillä on päivän aikana kaksi pitkää 30 min välituntia, tarvittaessa pikkuvälitunteja sekä puolen päivän jälkeen vartin välkkiä. Välitunneilla luokat tuuletaan ja ulos mennään lähes säällä kuin säällä. Saatamme ulkoilla myös eri oppituntien tiimoilta, joten koulumatkavaatteiden tulee siis olla muuhunkin ulkoiluun sopivat ja riittävän lämpimät. Ennakkona jo muistutan, että collegehousut eivät ole talvivälituntien hyvät varusteet...

Murkinassa, ruokalassa, Jaana pitää meistä tuttuun tapaan hyvän huolen. Oppilaat ottavat itse ruoka-annoksensa ja siten myös syövät ruuan loppuun. Jaksamisen vuoksi on tärkeää, että kouluruoka syödään hyvällä halulla, vaikka aina ei olekaan lempiruokaa. Annokseen kuuluu pääruuan lisäksi myös salaatti, leipä ja maito, joten pelkällä muusilla ja kastikkeella ei nälän tulekaan lähteä kokonaan. Perunoita kuoritaan koulussa vielä silloin tällöin ja vähitellen koetetaan käyttää myös veistä ja haarukkaa.

Ruokalutapojen lisäksi toivomme kovasti, että lapsille opetetaan kotonakin yleistä siisteyttä. Itse on siivottava esim. askartelun ja leikkien jäljet ja vietävä tavarat takaisin omille paikoilleen. Vaatteet, kengät ja lippikset olisi hyvä nimikoida koululaisellekin (erityisesti mustat Kuomat) ja niiden vaatteiden kotiin palaamista myös tarkkailla. Löytötavarat viemme noin kuukausittain kierrätykseen. Kengät otetaan aina ulko-oven jälkeen matolla pois, jotta sisälle kulkeutuisi mahdollisimman vähän kuraa ja likaa perille asti. Soile apureineen kyllä siivoilee meillä ahkerasti, mutta olispa kiva, jos auttaisimme heitä.

Oppitunnit on merkitty lukujärjestykseen, mutta niitä voidaan vaihdella sen mukaan, mikä projekti on menossa tai mitkä aineet on tarkoituksenmukaista pitää hiukan eri aikoina kuin tavallista. Useimmissa aineissa on mukana kirjat, mutta voimme työskennellä myös esim. tableteilla tai tietokoneilla, projektien kautta, luonnossa liikkuen, pienillä lähiseuturetkillä (matkat kävellen tai pyöräillen) tai vaikkapa draaman keinoin. Opiskelun tavoitteista ja sisällöistä keskustellaan yhdessä oppilaiden ja opettajien kesken, ja pitkin lukuvuotta myös vanhempien kanssa. Syksyllä on tulossa koko koulun yhteinen vanhempainilta,  jolloin viimeistään on hyvä tarkentaa vanhempien mielissä olevia kysymyksiä. Syystodistusta ei enää uuden opsin hengessä anneta, vaan sen tilalla on arviointikeskustelu oppilaan, huoltajien ja opettajan kanssa. Myös perinteisiä vanhempainvartteja voidaan pitää, jos tapaamista pyydetään puolin tai toisin. Syksyn vartteja tarjotaan huoltajille etenkin, jos ovat kyseessä uudet koulutulokkaat tai oma luokanopettaja on vaihtunut. 

Helmi on se sähköinen väylä, jonka kautta huoltajat, opettajat ja rehtori viestivät oppilaan, luokan ja koulun asioista. Opettajat merkitsevät Helmeen myös tuntityöskentelyn ja välineistön huomioita sekä kokeiden päivämäärät ja arvosanat. Toki perinteisten kokeiden sijalla voi olla paljon muutakin, jota siis ei ehkä edes arvioida arvosanoilla tai tehdä tiettynä päivänä. Kouluun voi tietenkin myös soittaa, jättää soittopyynnön ja tulla mieluusti myös käymään. Jos haluaa keskustella opettajan kanssa yksityisesti, ei aamun hässäkkä ja tuntien aloitus ole kuitenkaan paras aika, vaan ehkäpä se tuntien lopetus sittenkin. Aamulle voi toki ennakkoon sopia tapaamisen.

Koulumatkat suosittelemme kulkemaan jalkaisin tai pyörällä. Ykköset mieluiten kävellen, sillä ryhmässä liikkuminen pyörillä onnistuu vielä aika heikosti, vaikka ajaminen muuten sujuisikin jo hyvin. Turvallinen koulumatka ja liikennesäännöt tulisi jokaisen huoltajan köydä lapsensa kanssa läpi tarkasti, samoin huoltajan tulee tsekata pyöräilykypärän hihnat oikean pituisiksi. Harjoiteltu matka on toki turvallisempi kuin uusi ja outo. Koulun pihalle saavutaan jalkaisin ja pyörällä "pikkuportin" kautta, parkkipaikkojen läpi ei saa oikaista. Saattoliikenteelle on selkeästi merkitty P-paikka. Opettajien ja henkilökunnan parkkialue on tarkoitettu vain heille ja koulun omalle huoltoliikenteelle eli ruoka-, posti-, tavara- ja jätekuljetuksiin. 

Meidän koulussamme on kolme eri rakennusta: Valkoinen, Sininen ja Harmaa. Valkoinen talo on ns. päärakennus, sillä siellä ovat opettajainhuone, rehtorin kanslia, terveydenhoitajan huone, ruokala ja liikuntasali. Siellä ovat myös Pekan luokka (erityisopetus), Annin ja Sirkan kolmosten kotiluokat, Taijan 2A:n luokka ja vielä musiikkiluokassa Askon neloset. Sinisessä talossa aloittavat koulutiensä ekaluokkalaiset Katariinan ja Heidin johdolla ja 5B jatkaa Sakarin kanssa. Harmaassa talossa jatkavat Maijan 2B ja Eeron 5A sekä aloittavat uudet eskarit Johannan, Tiinan, Annikan ja Sannan kanssa. Harmaasta löytyy myös iltapäivätoiminnan nimikkotila Merjan ja Miran johdolla. 

Toivotamme kaikki uuden ja vanhat oppilaat sekä vanhemmat tervetulleiksi Lasitehtaan kouluun! 

Kysykää, jos on kysyttävää, me kerromme heti tai etsimme vastauksen :)

Tapaamisiin, ihana nähdä teitä kaikkia pitkästä aikaa tai ekaa kertaa!

Koulu alkaa tiistaina 16.8. klo 9.00-12.00 (11.45).

Kokoonnumme pihalle, josta opettajat hakevat luokkansa.

Yhteinen salitilaisuus on heti aamulla ja loppupäivä oman opettajan kanssa.

Koko koulun vanhempainilta ke 31.8. klo 18.

************

Yhteystiedot:

http://www.riihimaki.fi/palvelut/sivistyspalvelut/perusopetus/alakoulut/lasitehtaan-koulu/yhteystiedot-lasitehtaan-koulu/ 

Pokemonit liikuttavat

Voihan ihme. Uusi peli lisätyn todellisuuden keinoin, Pokemon GO, on saapunut meillekin. 

Parikymppinen tyttäreni ystävineen on ihan innoissaan, sillä pelihän on juuri heille tarkoitettu. 

Pokemon -hahmot ovat olleet heidän lapsuutensa kova juttu, animaatioina, keräilykortteina, peleinä, leluina ja pehmoina. Nostalgian tuulissa muistot tosin monikertaistuvat ja kultautuvat. Kyllä minäkin muistan ne Pokepallot ja Picachut sekä julisteet ja mäkkärilelut, joita oli lasten huoneissa ihan jonkin verran. Mutta hei, me vanhemmatkin haluamme ehkä opetella kännykkäpelin (myös tabletti käy!), joka koukuttaa väen kävelemään pitkin maita ja mantuja, ja etenkin siellä, missä on paljon latauksia ja sen myötä Pokemonejakin.

Geokätköily on supersuosittu koko perheen harrastus, ja tämä pokepeli on tietyllä tavalla  teknologiaversio samasta ideasta. Pokemoneja saamani opastuksen mukaan kerätään, haudotaan munista, kasvatetaan ja kehitetään seuraavalle muodonmuutostasolle, kamppailutetaan kamppailukeskuksissa ja homma tapahtuu kävelemällä. Munan haudonta kestää viisi kilometriä! Autolla liikuttua matkaa ei pelissä hyväksytä, mutta pyöräily kuulemma käy jollakin "paketilla"? Varma tieto on, että tämä peli kuulemma oikeasti vetää pelinörtit sisältä ulos Pokemoneja keräämään. Mahtavaa!

Kuulostaa hauskalta, ja lienee pakko hoitaa tutustuminen ja pelaamisen kokeileminen ennen koulun alkua. Minulle on kyllä luvattu henkilökohtaista opetusta koulussakin, mikäli en oikein opi. Tyttäreni hykertelivät, että taitaa tulla helppo pokeliikkatunti; tunti loppuu, kun kymmenen Pokemonia on kasassa. Hm, siinä oli kyllä mukana sarkasmia, sillä kerääminen ei olekaan ihan yksioikoista. Pokepallon (virtuaali)heittäminen ei aina onnistu ja osa Pokemoneista osaa suojautua, eli et aina saa kiinni Pokemonia, vaikka sen löytäisitkin. Ja pallossakaan ne eivät aina pysy.

Jokaisessa pelissä on omat plussat ja miinuksensa ja niin varmasti tässäkin. On oltava hereillä ja valppaana jahdissa, sillä liikenne ja muut ihmiset kulkevat kulkuaan, vaikka pelaajia liikkuisi sekopäisinä siellä ja täällä. Hämärän ja pimeän ajan jahdit kannattaa myös varmaan jättää pois, etenkin lasten keskenään liikkuessa. 

Tämä peli kuitenkin liikuttaa, joten iloisia tunteja ja kilometrejä tämän tai minkä vaan pelin ja yhdessä liikkumisen parissa!

Lukkarit paketissa, kai

Huhhuh. Ihanan kamala, kutkuttavan vaativa ja istumalihaksia (ja hiirikättä) koetteleva palapelityö on valmis. Ihan tyytyväinen en ole, mutta näillä pelimerkeillä tulos on kohtuullinen ja osin jopa hyvä.

Lukuvuoden mittaan taas pitää kirjata ylös kaikenlaisia huomioita oppituntien ajoista ja paikoista, missä olisi hyvä olla ja missä ei. 

Loma lähestyy tässä ihanan vääjäämättä, ja reksin on heitettävä lukkari mielestään. Viilaaja ja höylääjä, ja etenkin sipistelijä kun olen, ei irti päästäminen ole mitenkään helppoa. Onneksi kesä ja maalaiselämä houkuttaa niin paljon, että tyhjä koulurakennus jää lopulta kakkoseksi.

Palaillaan myöhemmin! 

Lasitehtaan koulun 100-vuotisjuhlavuosi 2015-2016

Huikea vuosi on takana päin. Sen kulkua suunniteltiin opettajaporukassa sekä pienemmissä porukoissa liki parin vuoden ajan etukäteen, ja sitäkin ennen pieniä tunnusteluita ja kyselyitä tehden. Edeltävä lukuvuosi 2014-2015 oli jo yhtä pohtimista ja toteutusten miettimistä.  Avoimestä kevään ideaillasta, samoin kuin erilaisista luokkakyselyistä, saimme nuorten näköisiä ideoita toteutettaviksi. Vanhempainyhdistyksenkin kanssa asioita puitiin melko monessa yhdistyksen kokouksessa.
Joissain suunnittelukokouksissa oli koulusta mukana pienempi opettajaporukka tai pelkkä rehtori neuvottelemassa, mutta useimmiten koko opettajaporukka oli samassa keskustelupöydässä. Näin saimme ideat ja niiden tyrmäykset saman tein jatkokehittelyyn, ja jokainen opettaja oli hyvin kärryillä.

Juhlavuodesta haluttiin erilainen ja uudenlainen, mutta myös perinteinen ja mieleenpainuva. Sitä saimme, mitä tilasimme. Vuoden aikana on koulussa toki ajateltava myös koulun väen, lasten ja aikuisten, hyvinvointia ja jaksamista. Jos puuhaa tuntui olevan liikaa, vedimme tyynesti liinoja hiukan kiinni ja jatkoimme kevennetymmin.

Yhteistyö Lasinpuhaltajakerhon kanssa on ollut todella merkittävää. Kerho myös teki koko vuodesta oman Lasi -vihkon oppilaille ja koteihin sekä yhteistyötahoille jaettavaksi. Huiman rutistusvuoden jälkeen on aika ensin hieman huoahtaa ja sitten rauhassa alkaa suunnitella yhteistyön jatkumista pikkuisen matalammalla profiililla, normaalimmin.

Kokonaisen vuodenkierron tapahtumien kertaaminen ei ole ihan pieni juttu. Tässä kuitenkin pääpiirteittäin monenlaisia yksityiskohtia kuluneelta kaudelta.

Elokuu 2015

Koulukuvaukset saatiin läpi ihanassa kesäsäässä ja koko koulun kuvakin otettiin pitkästä aikaa

Lasinpuhaltajakerholaiset kierrättivät jokaisen luokan Hyttikorttelikävelyllä. Anita Elomaa ystävineen kertoi kiehtovasti alueen taloista ja asukkaista sinä aikana, jolloin lapset leikkivät paljon ulkona, kiipeilivät puissa ja pelasivat pallopelejä tablettien sijaan. (Kävelyt oli sovittu Anitan kanssa alustavasti jo syksyllä 2014 vastaavalla Riihimäki -seuran järjestämällä ihastuttavalla torstaikävelyllä.)

Syyskuu 2015

Yleisurheilukilpailussa sai pinkoa, heittää, työntää ja hyppiä nykyiaikaisesti monessa lajissa, mutta myös maistella tunnelmia 100 vuoden takaa kokeilemalla kahden käden kuulantyöntöä sekä vauhditonta pituushyppyä. Korkeushyppy sahanpurukasaan saksaamalla oli suunnitteilla, mutta se jääköön seuraaville historiatuokioille.

Lasitehtaan koulu aloitti toimintansa 28.8.1915, ja 100-vuotisjuhla pidettiinkin siksi heti lukuvuoden alettua 23.9.2015. Päivällä oli juhla esiintymisineen, puheineen ja kakkutarjoiluineen koulun nykyisille ja entisille, nykyään Karan koulussa opiskeleville, oppilaille. Vanhempainyhdistys tarjosi kakut ja 7.luokkalaisia tyttöjä oli reippaina auttamassa tarjoilussa. Sama tehokas tyttötiimi auttoi myös illalla perinteisessä ja arvokkaassa kutsuvierasjuhlassa. Koristeina ympäri koulua oli paitsi piirustuksia myös koulun vanhoja kuvatauluja. Itse asiassa taulut kulkivat monessa luokassa mukana aiheen mukaan vaihtuen koko lukuvuoden. Vuoden lopuksi valmistui vielä Askon suururakka eli kuvataulujen kuvaaminen digimuotoon.

Lokakuu 2015

Kauan toivotut pihamaalaukset saatiin asfaltille vanhempainyhdistyksen aktiiviporukan voimin.

Nyt kyllä kelpaa hypellä ja kisailla.

Varainhankintaa heijastinpipoilla.
Logo Asko Makkosen.

Aleksin Markkinat olivat poikkeuksellisesti lokakuun lopussa, mutta niin vain riitti paljon kävijöitä syksyisen lauantain ajan. Perinnettä ei katkaistu, ja tuottoakin piisasi. Yhdistyksen talkoolaisia oli sankoin joukoin mukana, sillä tarvetta apukäsille on erittäin monessa paikassa: mattojen ja pöytien roudaus, markkinapaikkojen myynti ja rahastus, arpajaisvalmistelut, myyjiä/ kokkaajia arvoille, vohveleille, makkaroille, kahville, pullille jne. sekä tietenkin loppusiivoukset ja saldojen tsekkaukset. Iso hatunnosto isosta urakasta yhdistykselle. Taas te teitte sen, upeasti! (PS. Ensi syksyn markkinoita hahmotellaan kovasti jo ennen kesälomia. Ilmoittaudu mukaan, vaikka heti.)









Marraskuu 2015

Koulumme osallistui koko vuoden kestävään kaupungin koulujen energiansäästökilpailuun. Valojen sammuttamisia, veden säästämistä ja monenlaista muistuttamista, kokeilemista ja teemahetkeä oli vuoden varrella, mutta ehkäpä mieliin painuvinta oli sähkötön päivä syksyn hämärässä.

Joulukuu 2015

Vuoden aikana oli yhtenä tavoitteenamme tulla tutuiksi oman luokan ja rinnakkaisluokan kanssa entistä paremmin. Seuraava tavoite oli tutustua saman talon väkeen, jotta monet kohtaamiset sujuisivat letkeästi ja ihan tuttuinakin. Niinpä Sininen, Valkoinen ja Harmaa talo järjestivät jokainen oman/ omat pajapäivänsä hiukan ennen joulua. Pajapäivät ovat ihania, mutta myös vaivaa vaativia. Kaikki sujui talopajoissa hyvin ja keväiset pajat jo laitettiin alustavaan suunnitteluun. Moikkailutkin isojen ja pienten kesken lisääntyivät selvästi :)

8.12. osallistuimme Sibelius 150-vuotisjuhlavuoden Tampere-talossa pidettyyn konserttiin nettilähetyksen kautta. Yhteydet konserttiin toimivat (hitaammalla formaatilla) ja elämys oli kuin olikin elämys, vaikka tulikin netin kautta.

Syyslukukausi päätettiin yhteisiin Joululaulajaisiin, jonne saapui vanhempiakin sanan ja sävelten äärelle.

Tammikuu 2016

Lauhan alkutalven menneen vuoden puolelta kruunasi onneksi kunnon tammikuinen talvi. Pakkasia oli jopa -30 astetta heti joululoman jälkeen. Luistinratakin saatiin lopulta jäihin, mutta aurausten suhteen oli kyllä jonkinmoisia haasteita, eli luistelu vaihtui useammankin kerran lumihommiksi tai -leikeiksi.

Jäälinnan jäädytys alkoi myös loistavasti, mutta niin vain suojasää sulatti mainion alun pois.

Helmikuu

Perusopetuksen uudet tuulet puhaltelevat valtakunnassa. Riihimäen opsia valmisteltiin aktiivisesti 2014-2015 ja 2015-2016 rehtori- ja opettajavetoisesti sekä etenkin opettajia tulevaan kouluttaen. Koulumme vanhempainilta opsista pidettiin helmikuussa.

Työväenyhdistyksen soittokunta ilahdutti juhlavuoden kunniaksi koulun väkeä ja samalla isovanhempia aineettoman lahjan päivänä 2.2.

Kelit eivät oikein suosineet helmikuista talviliikuntaa, joten Unicef-hiihtoa emme tohtineet tällä kertaa järjestää. Sitä vastoin marssimme hiukan ennen talvilomaa Riuttaan mäenlaskuun ja makkaran paistoon. Retki sujui hyvin, ja kävipä Riutassa aika moni perhe vielä talviloman aikanakin reissustamme innostuneena.

Maaliskuu 2016

Villasukkaviikko huipensi energiansäästövuotemme. Sukkapäivän lisäksi oli viikon aikana lapaspäivä, villapaitapäivä, pipopäivä sekä lämmin ja pehmoinen pukeutuminen -päivä. Jopa rakennusten lämpötilaa laskettiin muutamalla asteella säästöviikon nimissä.

Huhtikuu 2016

Talopajat pidettiin toistamiseen pääsiäistä edeltävällä viikolla. Tuotekehitystä syksyn pajoihin oli sen verran, että jokaisella talolla oli sama pajapäivä ja kellonajatkin. Ohjelmassa oli monenlaista askartelua, mutta myös tunnepaja, liikuntaa, musiikkia, maalausta ja hitusen ohjelmointiakin.

Vanhempainyhdistys järjesti koko koululle, 230 henkilöä, teatterimatkan Hämeenlinnaan Verkatehtaalle Pikku Prinssiä katsomaan. Sepä oli ihana elämys!
Talent -kilpailu oli oppilaille oiva tilaisuus esiintymiseen yksin tai ryhmässä.


Toukokuu 2016

Ihan pihalla -ulkoilupäivä sujui loistavasti sään helliessä pihalla kirmaajia.
Parolasta Panssarinyrkki toi mahtavat svengiterveiset koululaiskonsertin muodossa saliimme. Varusmiehet esimiehensä kanssa latasivat huikean biisisetin vuosikymmenien varrelta Dingo, Hard Rock Hallelujah ja JVG muutamia mainitaksemme!

Alakoulujen energiansäästökilpailussa tuli koulullemme voitto, joka jaettiin tasan Haapahuhdan, Herajoen ja Lasitehtaan kesken, jee!

Kesäkuu 2016 

Koululaulajaiset pidettiin keskiviikkoisena kesäiltana perinteisten ja hiukan uudempien laulujen siivin. Vanhempia oli mukana paljon, ja salissa olikin varsin lämpöinen helleillan tunnelma. Perinteitä selvästi siirtyi sukupolvelta toiselle, sillä etenkin Vanhoja poikia viiksekkäitä oli monien lasten sekä vanhempien suosikki. Sokerina pohjalla viidesluokkalaiset vielä yllättivät omalla bändiesityksellä, uusin, liikuttavin, sanoin versioidulla 2080 -luvulla biisillä. 

Vielä ehtivät viitoset myös "kiristää" opettajat haastematsiin ennen Karaan lähtemistään. Viime vuoden norsupallo olisi ollut opettajille kaikkein mieluisin ja loukkaantumisriskittömin, mutta pesäpallon pauloissa on tätä kevättä eletty ja jopa koulujen välisessä sarjassa koululle voitettu hopeaa, joten viitoset halusivat ehdottomasti pesistä. Matsi meni auringon porottaessa loistavasti:
opettajat voittivat, ja viitoset olivat harmissaan.

Palkintoperjantai oli täynnä diplomeita, kirjoja, mitaleita, stipendejä, Hymyjä, Puppea tavaroineen, kortteja, ruusuja, 2080-luvulla -biisiä, ruusuja ja Jäähyväisiä. Karhun syleilyt ja halaukset lähteville viidesluokkalaisille kertoivat taas yhden ajanjakson päättyneen. Ei liene ihme, että yhdelle jos toisellekin tuli haikea olo ja kyynelkin silmäkulmaan. Päätöslauantaille jätettiin enää muutama laulajaisten suosikkilaulu (Lintu ja Eemeli) sekä Suvivirsi. Opettajat pitivät sitten omissa luokissaan omat puheensa ja lukuvuosikiitokset, jakoivat viimeiset kokeet ym. kotiin lähtevät tavarat sekä ojensivat jokaiselle luokkansa oppilaalle lukuvuositodistuksen. Siihen päättyi tämä lukuvuosi, 100-vuotisjuhlavuosi.


Hyvää kesää! 
Syksyllä tavataan tiistaina 16.8. klo 9.00, 
kun 101. lukuvuosi Lasitehtaan koulussa alkaa teemalla Lasi liikkuu.

***


Rehtorin kiitokset

Sydämellinen kiitos juhlavuoden yhteistyöstä koko henkilökunnallemme, sillä teiltä ei hirveästi kyselty osallistutaanko, vaan ihan saimme itse jokainen vastata, millä tavoin osallistumme.  Paljon kiitoksia kuluneesta lukuvuodesta oppilaille; hommat ovat sujuneet varsin hyvin ja yhteiseen hiileen puhaltaen. Lämmin kiitos koteihin oppilaittemme vanhemmille ja isovanhemmillekin positiivisesta yhteistyöstä, rakentavasta palautteesta ja loistavista keskusteluista. Erityiskiitokset vanhempainyhdistykselle kaikkien oppilaiden hyväksi tehdyistä talkootunneista:
aktiivisuudesta, toiminnallisuudesta ja tarmokkaasta varainhankinnasta.

Halauksen keralla kiitoksia kaikille Lasinpuhaltajakerholaisille Sini ja Pauli Hannikaisen johdolla. Olette olleet ihan mahtavia, iloisia ja auttavaisia, ja odotamme kovasti yhteistyön jatkumista, 100-vuotishelmitaulun kokoamista sekä lasipallojen koostamista koulun aulan koristeeksi.

Paljon kiitoksia Metsästysmuseolle sekä Suomen lasimuseolle. Tässä me pidämme koulua ja opiskelemme ihan vierellä, joten yhteiset hetkemme tulevat kyllä jatkumaan edelleenkin. 

Suuret kiitokset Mafka & Alakoskelle sekä Lasismille! Aito käynti lasihytissä, lasinpuhalluksen seuraaminen ja jopa itse kokeileminen jäivät ihan varmasti lasten ja aikuisten mieliin. Tapaamisiin!

Kiitos myös syksyisestä sponsorointiavusta HF-Autohuolto, Grandlund Oy, Kolarikorjaamo Sorsa, Marko Malinen Tmi sekä Teollisuuskylän ruokala. Juhlavieraiden yllätykseksemme tuomista lahjoista osa on jo hyvässä käytössä (taidelasilautanen, jumppapallo, cd, kirjat) ja osa odottaa edelleen vaan ei unohdettuna. 

Tämä vuosi kaikkinensa on ollut koulua höystettynä monialaisella sekä laaja-alaisella oppimisella, kotiseutuoppia ja verkostoyhteistyötä sekä tulevaan valmistautumista monilla tavoin, eli sitä yhteistä oppimisen suunnittelemista, nykyopsia aidoimmillaan. Lasi tulee kulkemaan jatkossakin Lasitehtaan koulun opsissa mukana kautta vuodenkierron erilaisilla tavoilla, ja yhteistyökuviot viritettyämme haluamme ehdottomasti jatkaa verkostojemme kanssa yhteistä matkaa. Tehtaan lapsien koulusta on edetty vuosien saatossa vanhan tehtaan liepeillä asuvien kouluksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lasista, jotain lainattua.

Vuoden varrelta twiittejäkin:
https://twitter.com/Lasinkoulu