Talvi tilaussäänä

Viikko ja yksi päivä ennen talvilomaa oli varsin surkea sään ja kelin puolesta. Oli lämmintä, plussalla helmikuussa koko viikko ja edeltäväkin, ja kaikki lumi ja jää oli sulanut taivaan tuuliin. Maa oli musta ja talviliikuntapäivä tuntui hiukan kaukaa haetulta.

Kun kerran oli päätetty, ja koteihinkin eväistä ja sään mukaisesta pukeutumisesta infottu, emme edes ajatelleet siirtää liikuntapäivää. Säällä kuin säällä, mehän sitten kävelemme ja syömme eväitä. Hiihto tosin vaihdettiin kävelyyn, mutta jopa omia mäenlaskuvälineitäkin sai ottaa mukaan mustasta maasta ja edellisten päivien jäätiköistä huolimatta.

Se aamu aukeni eteemme kirkkaan valkoisena ja lumisateisena! Yön aikana maa oli saanut kauttaaltaan useamman sentin paksuisen lumivaipan ja lumiauratkin olivat aamuyöstä lähtien ahkeroimassa. Koulumme n. 170 perusopetuksen oppilasta pakkasi aamulla mehut (omaan pulloon), hedelmät ja makkarat reppuihinsa ja lähti pirtein mielin kohti Riuttaa. Oli se mahtavan pitkä jono pikku "minioneita" (lapset keltaisissa liiveissään) matkalla samaan suuntaan, "Itse Ilkimys" (kiltti reksi) siinä yhden jonon kärjessä. Ensimmäinen evästaukokin taisi tupsahtaa heti koulun kadottua näköpiiristä...

Matka sujui hienosti, joillakin jopa juosten ja hölkäten. Perillä odotti heti Pekan virittelemä nuotio ja kiipeilytelineitä sekä pulkkamäki. Makkaroita (ja vaahtokarkkejakin) paistettiin hyvällä halulla, ja ne maistuivat erinomaisilta lumen ja pienenpienen pakkasen keskellä. Muutamilla isommilla oppilailla ei ollut vaatteita tarpeeksi ja naamakin oli mutrullaan, mutta yli 150 tenavaa temmelsi ja hihkui, leikki ja laski mäkeä iloisen naurun säestyksellä. Useimmat opettajatkin laskivat loistavaa Riuttan pulkkamäkeä takamus kovilla, ja siitä riitti oppilailla paljon naurettavaa :)

Paluumatka kesti tuttuun tapaan menoa kauemmin, mutta liikuntapäivästä jäi suuhun aivan loistava ja pirteän maukas talvinen maku. Sitä kelpaa muistella, ja voimme lämpimästi suositella Riuttaa perhekohteeksi talvellakin.

Nam, viuh ja moi!

Hiihtoa!

Hiihto ihastuttaa ja vihastuttaa, potuttaa ja tuntuu kutkuttavalta. Se on yksi suomalaisen luontoliikunnan perinnelaji. Koululiikuntaan se kuuluu ja on kuulunut "aina", ainakin Kehä III:n pohjoispuolella.

Hiihdossa on rytmiä ja lihasvoimaa, tasapainoa ja painonsiirtoja. Rytmikäs hiihtäminen tuo levollisen tunteen lumen päällä kulkemiseen. Ajatukset harhautuvat puiden huminaa ja lumen narskumista kuuntelemaan. Rento meno sujauttaa ajatukset myös eläinten jälkiä katselemaan, oravan pesiä tiirailemaan, jäisiä ojia ja talventörröttäjiä ihailemaan.

Hiihtotaipaleen alussa oleva oppilas toki köpöttelee ja kävelee suksilla, kauhistuu liukkautta ja pelkää niin ylä- kuin alamäkiäkin. Siitä se sujuttelu kuitenkin vahvistuu vähitellen, tasamaan kautta vaihtelevampaan maastoon ja jopa haarakäynteihin ja auralaskuihin.

Meitä hiihtäjiä on moneksi. Vauhtia ja itsensä voittamista tavoittelee moni, ja varmaan vielä useampi mukavaa sujutteluhetkeä luonnon helmassa. Hiihtäessä pääsee jokaisena hetkenä hiukan eteenpäin liukuen. Kävellessä ja juostessa ei taival taitu tippaakaan ellet vie jalkaa toisen eteen, koko ajan, jatkuvasti.

Koulullamme on loistavat mahdollisuudet hiihtoon. Pihassa on kukkula nousujen ja laskujen treenaamiseen ja lähes heti lumitilanteen salliessa latu ja halsteri tasamaalla. 400 metrin päästä lähtee konelatu ja luistelubaana kohti Riuttan harjua. 3,5 kilometrin yhdysladun päässä siintää kilometrin pituinen tykkilumilatu ja koko vaativa harjureitti on viitisen kilometriä. Harvoin hiihdämme tuolla vaativalla reitillä muttä pihalla ja yhdysladulla sitäkin useammin. Ja eivät kai pojat olisi poikia ellei mäkihyppy tulisi heti silmän välttäessä mukaan laskemiseen!

Sääkartat ja -ennusteet ovat talvella ahkerassa katselussa, sillä opettajan tahto liikkatunneilla ulos talvellakin on kova. Tavoitteenani omilla liikuntatunneilla on monipuolisuus, siis mahdollisimman moniin eri lajeihin ja liikkumistapoihin ja -taitoihin tutustuminen ja niiden harjoitteleminen.  Samaten pitää olla liikuntaa eri alustoilla esim. sula maa, jää, lumi, sali ja vesi, ja myös erilaisissa sääolosuhteissa. Kipakimmat pakkaset ja rankkasateet ajavat tunnit sisälle, mutta muuten ei ole lainkaan pahaksi olla ulkona ulkoliikuntakauden aikaan.

Ihania hiihtelyitä ja hiihtoloman odotusta!

Vink* 6.2.16 on Suomen ladun järjestämiä hiihtopäiviä ympäri Suomen maan, Riihimäelläkin 

ihan koulumme vieressä:

Riihimäen paikallisyhdistys Riihilatu osallistuu Suomen Ladun Yhdessä hiihtäen -päivään järjestämällä paikallisen Muumiperheen hiihtotapahtuman ladun varrella.

Tapahtumapaikkana messupuisto, lasimuseon vieressä alkaen klo 11.

Tule tapaamaan yhdistystä! Perheet pääsevät leikkimään muumileikkejä. Tapahtuma järjestetään vaikka lunta ei olisikaan, silloin yleistä ulkoilua.

Tervetuloa!

Opetusvideoita:

https://youtu.be/G-UuRM7yEGs

vapaa

https://youtu.be/tU4B6ebYtbQ

perinteinen

Soittokunnan konsertti 2.2.

Juhlavuoden yhtenä mukavana mausteena oli Riihimäen Työväenyhdistyksen soittokunnan vierailu koulullamme aineettoman lahjan päivänä, toinen toista. Samalla olivat myös isovanhemmat kutsuttuja koulun arkea seuraamaan ja puhallinkonsertista nauttimaan.

Monet soittajista olivatkin meille tuttuja kasvoja Lasinpuhaltajakerhosta. Hyvin oli ohjelma rakennettu soitinesittelyistä ja perinteisistä marsseista letkeämpiin Iso-Pete ja Pikku-Pat -kappaleisiin. Olipa mukana vielä Riihimäki-marssikin, jonka niin ikään riihimäkeläinen Kolehmainen aikanaan sävelsi tehdaskaupungin jyskeeseen. Nyt ovat hiljenneet lasitehtaan ja Paloheimon puutehtaat ja rautatie on käytössä vain pääradalla, mutta historialliset rakennukset ovat kuitenkin, ainakin osittain, uusiokäytössä. Vanhalla lasitehtaalla hyttitoiminta on varsin virkeää nuorten lasitaiteilijoiden pitäessä siellä omaa, kuumaa työmaataan.

Kiitos lämminhenkisestä konsertista!