Pikku prinssi

Antoine de Saint-Exupéryn rakastettuun klassikkoteokseen perustuva koko perheen näytelmä. Pikku Prinssi joutuu kotitähdellään (asteroid B 612) vaikeuksiin erään kukan kanssa. Niinpä hän lähtee matkalle etsimään ystäviä ja tietoa, oppimaan uutta. Asteroideilla 325-329 hän tapaa hyvin kummallisia isoja ihmisiä. Kuudennessa kiertotähdessä asuu Maantieteilijä, joka ehdottaa tutkimusmatkaa Maa-tähdelle. Maassa Pikku Prinssi tutustuu Lentäjään, Käärmeeseen ja Kettuun. Ja Ketulta hän oppii ne kaikkein tärkeimmät asiat:
“Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Kuva Hämeenlinnan teatterin sivulta.

Vanhempainyhdistys tarjosi koulullemme ihanan mahdollisuuden teatterielämykseen. Liput Hämeenlinnan teatteriin Pikku prinssiä katsomaan tupsahtivat koululle maanantaina ja tiistaina sopimuksen mukaan Pekolan bussit saapuivat keskelle aamuruuhkaa valmiina 230 henkilön kyyditykseen. Kylmästä ilmasta ei ollut mitään väliä, sillä autoissa oli mukavan lämmintä ja etenkin suojaa räntäsateelta. 

Matka Verkatehtaalle sujui hyvin, ja matkapahoinvoivatkin lapset pärjäsivät ihan ok. Pulputtelut ja juttelut kavereiden kanssa sekä maisemien tiirailu jouduttivat matkan melkoisen lyhyeksi. Vain muutamat bussissa kyselivät, koska ollaan perillä. 

Päänäyttämölle mahtui hyvin ja väljästi yksi Lasin koulullinen, ja kaikki näkivät ja kuulivat näyttämölle hyvin. Monelle pienimmistä teatterikerta oli jopa ensimmäinen, ja me aikuisetkin tuumimme, että liian harvoin tulee teatterissa käytyä. Edellinen teatterireissumme koulusta oli pari vuotta sitten, ja sitäkin muistelimme matkan aikana moneen kertaan. 

Pikku prinssin näyttelijät Taneli Läykki (prinssi, Idolsistakin tuttu), Sanna Reilin (kukka, käärme) ja Jarkko Tiainen (lentäjä, kuningas Ei, taiteilija, juoppo, bisnesmies, maantieteilijä) olivat rooleissaan mainioita ja taitavia. Eleiden, ilmeiden ja äänenkäytön yhteisvoimaa saattoi vain ihailla ja ottaa ehkä opiksikin omia ilmaisutaidon harjoituksia varten. Mukana esityksessä oli myös neljä lasta, jotka avustivat juonen kulkua monessa kohtaa, joista mm. toistuvat tähdeltä tähdelle siirtymiset sekä kanojen vuoropuhelu jäivät yksityiskohtina mieleen.

Aikuiset ja lapset katsoivat näytelmää varmaankin aika erilaisilla laseilla ja tulkinnoilla, mutta niinhän sen pitääkin mennä. Tarinan surullinen loppu toi joillekin kyyneleet silmiin, mutta toiset eivät ehkä edes huomanneet, mitä siinä oikein kävi. Filosofiset ja vertauskuvalliset henkilöt, tilanteet ja vuorosanat näyttäytyivät miten kullekin. Kirjasta ja sen hahmoista on vuosikymmenien aikana tehty monenlaisia tulkintoja, joten ei ihme, että näytelmäkin on kovin monikerroksinen, vaikka se lapsille tarkoitettu onkin. Jokaiselle katsojalle jäikin hiukan erilaisia asioita mieleen, eikä vähimpänä se, että olimme koko koulun voimin matkalla. 

Tietoinen ratkaisumme oli tällä kertaa, lyhyellä reissulla, se, että emme ottaneet eväitä tai rahaa mukaan lainkaan. Väliaika sujui siis jaloitellen ja vessakäynneillä, mutta, ehkä, ensi kerralla voisi taas väliajan mehuhetki (ja etenkin kahvi!) olla jees. Tietoisesti oli koko porukka myös ohjeistettu pitämään kännykät taskuissa. Varsin hämmentävää olikin, että jopa 2.luokkalaiset olivat aluksi ihmeissään, mitä tekisivät, kun ei ollut kännykkää matkapelaamiseen tai musan kuuntelemiseen tai muuten vaan räpläämiseen. 

Reissun jälkeinen ruokailu sujui yllättävän hyvin "kaikki kerrallaan"-tyylillä. Valkoisen talon väki söi omissa luokissaan ja muut sitten sulassa sovussa ruokalassa ja käytäväpöydissä. Lihapullat tekivät kauppansa ja kova nälkä tuli runsain mitoin taltutettua tuhdin kulttuuriannoksen perään.

ISO kiitos hienosta elämyksestä

Lasitehtaan koulun vanhempainyhdistykselle!

Terveisin

eskarit, ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset ja viitoset 

sekä opettajat, koulukäyntiohjaajat ja opiskelijat

-------------------------------------------------------------------------------------------

Uutta(kin) opsia toteuttamassa: 

• Teatteriretkemme ennakkovalmisteluineen ja jälkitoimineen on varsin monialainen oppimiskokonaisuus. (teatteri, kirjoittaminen, laulaminen, elämys, matka, yhteistoiminta, ajanhallinta, oman toiminnan ohjaaminen, ennakkotiedon yhdistäminen uuteen tietoon, toiminta ennen ja jälkeen, varainhankintaan ja toimintaan osallistuminen Aleksin Markkinoilla jne.)
• Retki koostui laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueista ja etenkin verkostoyhteistyöstä, joka retken mahdollisti .
• Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1)
• Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)
• Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)
• Monilukutaito (L4)
• Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7)                                                                                                                 

Tukitoimia laajalla skaalalla

Koulussa koetamme kovasti tehdä töitä sen eteen, että oppilaiden koulunkäynti niin ihmisten kanssa toimimisessa kuin oppimisessakin sujuisi ainakin kohtuullisen mukavasti. Jos näyttää siltä, että ihan perussetillä (esim. tukiopetus, kasvatuskeskustelut, opetusjärjestelyt tunneilla) ei homma oikein suju tai tuen tarve on jatkuvaa, istutaan yhdessä alas huoltajien kanssa ja pohditaan seuraavia steppejä. Keskusteluiden perusteella kirjataan ylös toimintatapoja, joiden avulla niin koulussa kuin kotonakin koetetaan saada asiat rullaamaan paremmin niillä osa-aluilla, jotka (mieluiten) yhdessä todetaan kehittämisen kohteiksi.

Luokanopettajat ja erityisopettaja tekevät tiimityötä heti, kun jollakin oppilaalla havaitaan oppimisen haasteita. Tukiopetus saattaa riittää, ja kun siihen vielä lisätään joitakin erityisopetustunteja, ei ehkä muuta tarvitakaan oppilaan tsemppaamiseen. Kodin rooli on varsin merkittävä. Mitä nuorempi oppilas on, sitä vahvemmin kodin tuki ja kannustus vievät oppimisen tietoja ja taitoja eteenpäin. Mikäli oppimiseen ja koulutyöskentelyyn tarvitaan irtotunteja tiukemmin tuki- ja erityisopetusta, on paras kirjata asiat tarkemmin ylös niin koulun kuin kodinkin roolit muistaen. Opettaja laatii oppilaasta pedagogisen arvion, jonka pohjalta tehdään henkilökohtaisen oppimisen suunnitelma.

Mikäli oppilas tarvitsee päivittäistä tukea erityisopettajalta pienryhmässä tai avustajaa vierellä integroiduilla tunneilla, on kyse erityisestä tuesta. Kolmiportaisen asteikon voimakkaimpaan tukeen, erityiseen tukeen, laaditaan aiempien toimenpiteiden jatkoksi pedagoginen selvitys, jonka pohjalta koulupsykologi valmistelee erityisen tuen päätöksen ja mahdollisesti myös testaa oppilastai. Erityisen tuen oppilaan paikka on edelleen omalla lähikoululla, jos siellä on erityisopettaja joka päivä.

Käyttäytymisen haasteissa koetamme monilla eri tavoin saada muutosta parempaan, jos arjen sujuminen on esim. kovin kiukkuista, ilkeää, pomottavaa, mielenkiinnotonta tai vastentahtoista. Ensin kokeillaan peruspositiivisen kautta, mutta toisinaan ojentamisen tarvetta ja tapausselvittelyitä tulee eteen paljonkin. Koska kaikki aikuiset ovat vastuussa koulumme oppilaista, on ojentavia ja opastavia aikuisia joskus montakin saman asian ympärillä. Joistakin oppilaista tai perheistä tuntuu toisinaan hämmentävältä, että samasta asiasta, tosin eri kerralla, puhuu eri aikuinen. Tämä johtuu siitä, että toisella kerralla juuri tuo toinen aikuinen on ollut keskustelua vaativassa tilanteessa akuutisti läsnä.

Huolenpitoa -hankkeen perheohjaaja auttaa perheita ja lapsia tilanteissa, joissa vanhempien keinot tuntuvat riittämättömiltä. Ammattilaisen konkreettiset neuvot ja etenkin keskustelut voivat tuoda
helpotusta ja jaksamista arkeen, jossa toisinaan on paljonkin palikoita järjesteltävinä.

Koulupsykologi ja -kuraattori ovat oppilaiden käytettävissä, kun mieltä painaa erityisen paljon jokin tietty asia tai koulunkäynnissä on arkihaasteita esim.lintsaamista tai myöhästelyitä.

Oppilailla saattaa myös olla niin vaikeita asioita menossa, että Kanta-Hämeen Keskussairaala (tai TAYS) on se paikka, jossa heitä voidaan parhaiten auttaa fyysisesti tai psyykkisesti. Sairaalassakin on koulu, jota lapset käyvät päivittäin tai oman voinnin mukaan. "Matkalla" sairaalaan tai sairaalasta pois on Riihimäellä (rajattu) mahdollisuus päästä kuntouttavalle luokalle. Aika kuntouttavalla luokalla kestää kuukaudesta kolmeen kuukauteen ennen/ jälkeen sairaalajakson. Opettajan lisäksi kuntouttavalla luokalla onn hoitoalan ammattilaisia, jolloin jokaisella (alle 10) lapsella on aikuinen aina lähellä, mutta kuntouttava luokka ei ole koskaan lopullinen koulusijoituspaikka.

Koulun mahdollisuudet auttaa oppilaita ja perheitä ovat moninaiset. Tulokset ovat hyviä etenkin silloin, kun teemme yhdessä moniammatillisesti töitä oppilaiden hyvinvoinnin eteen. Kodin ja koulun samansuuntainen toiminta ja tuki ovat erityisen tärkeitä. Aina emme tiedä perheiden tilanteista kaikkea, joten hyvä yritys tukitoimien viidakossa voi jäädä laimeaksi, etenkin jos taustalla on asioita, joita perhe ei halua kertoa koulun väelle. Silloin mennään niillä tiedoilla ja keinoilla, mitä meillä on ja parhaiksi kulloinkin näemme.

Mihin meni maaliskuu?

Opettajan maaliskuu näyttää kadonneen totaalisesti huhtikuun jalkoihin. Mikähän sen vei?

Kevään iloiseen sekametelisoppaan kuuluu oppitunteja, suunnittelua, yhteistoimintaa opettajien ja perheiden sekä oppilaiden ja vanhempainyhdistyksen kanssa. Opetussuunnitelman koulukohtaisia asioita on pohdittu pitkin kevättä monessa yhteydessä. Arviointikeskusteluita ja yhteisiä suunnitteluhetkiä on ollut taajaan tahtiin koulussa eri yhteyksissä. Erityispäivien valmisteluita ja tulevan lukuvuoden oppimateriaalitilausten vertailua ja tilauksia.

Sinne se maaliskuu siis meni, töihin!
Meillä on monta rautaa tulessa, ja liki juoksemme aurongon kanssa kilpaa tässä kevätaikaan. Retket ja valmistuvat työt ja kokeet ja projektit ja teema-aiheet ja ulkotunnit ja kaikki kuuluvat kevääseen. Huhtikuu toukokuusta puhumattakaan taitaa mennä samaan tapaan, eli tulkaahan sanalle, jos emme koulusta muista laittaa viestejä ja kuulumisia.