Joulupuhe 21.12.2016

Iloista huomenta teille kaikille, oppilaille, opettajille, ohjaajille sekä joulujuhlayleisölle!

 

Syyslukukauden viimeinen koulupäivä on alkanut juhlan merkeissä. Paperitodistusta ei Riihimäen alakouluissa nyt jouluna tule vaan kulunutta lukukautta pohditaan yhdessä opettajan, oppilaan ja vanhempien kanssa arviointikeskustelussa. Osalla teistä oppilaista keskustelu on jo ollut, ja lopuillakin se on tulossa tammi-helmikuussa.

 

Uuden opetussuunnitelman mukaista ovat olleet myös oppitunnit pihalla, metsässä, museoissa, kirjastossa ja kaupassa. Luokissakaan ei aina istuta samoilla paikoilla vaan välillä ryhmissä, välillä jumppapalloilla ja välillä töitä voidaan tehdä myös sohvalla tai lattialla. Myös atk-luokassa pidetään tunteja, tabletteja on mukana opetuksessa, ja toisinaan voidaan käyttää myös omia kännyköitä.Langaton verkkomme toimii hyvin, mutta kaikki tabletit on kyllä vähintään kertaalleen korjattu.Käsitöissä on nyt kaikilla ollut työskentelyä sekä kovien että pehmeiden materiaalien kanssa. Robottitunteja emme ole tänä syksynä saaneet järjestettyä, mutta ohjelmointia on eri luokilla ollut eri muodoissa, esimerkiksi matikan kirjassa tai tabletilla Bomberbotilla.  

 

Viidesluokkalaisilla on ollut myös valinnaistunteja, vavoja. Vaihtoehtoja on ollut peräti kuusi: bändisoitto, kuvataide, lajiliikunta, ilmaisutaito, digi sekä esittävä liikunta. Monialaisten kokonaisuuksien opiskelua eli ilmiöviikko oli koko koululla itsenäisyyspäivän jälkeen. Silloin tehtiin monenlaista talveen ja jouluun liittyvää juttua, mm. näitä salin koristeluita.

 

Iloitsen kovasti kaikista edistysaskeleista, joita monet teistä oppilaista ovat syksyn mittaan ottaneet. Onpa muuten kiva, ettei samoista asioista joudu aina jauhamaan samojen henkilöiden kanssa; kehitystä on oikeasti ollut havaittavissa kaverina olemisessa, kohteliaisuudessa, oman opiskelun hoitamisessa sekä sääntöjen noudattamisessa. Iloisten myös teistä monista koululaisista, jotka hoitelette koulun ja läksyt, kaverisuhteet ja hyvät tavat ihan tuosta noin vain, ystävällisesti ja luontevasti. Kunpa malttaisimme ottaa mallia hyvistä asioista, sillä niitäkin täällä riittää. Iloitsen myös mainioista vanhemmista. Minulla ja meillä on ollut kanssanne hyviä keskusteluita. Yhdessä olemme olleet asioiden tolasta iloisia ja myös tuumineet kehittämisen tapoja. Yhteistyö on vahvuus, jonka tukemana lapsemme kasvavat tasapainoisiksi oppijoiksi ja pärjäävät myös tulevaisuudessa. Jokaisella meillä on opittavaa; elinikäinen oppiminen jatkuu paitsi tietoina ja taitoina myös asenteina ja suhtautumisena toisiin ihmisiin.

 

Tahdon lämpimästi kiittää koko kolmen talon porukkaamme kuluneesta syksystä!

Katariina ja Heidi ykkösten opet, Taija ja Maija kakkosten opet, Anni ja Sirkka kolmosten opet, Asko nelosten ope, Eero ja Sakari viitosten opettajat, sekä samanaikaisopettajamme Henri ja erityisopettaja Pekka! Suuri kiitos myös koulunkäyntiohjaajillemme, iipparin Merjalle ja Miralle ja opiskelija Mariialle. Samoin kiitokset varhaiskasvatuksen väelle eli Johanna-opettajalle, ohjaajille Annikalle, Tiinalle ja Sannalle sekä esinaiselle Hannalle. Kiitokset myös keittäjä Jaanalle ja siivoojillemme Merjalle ja Soilelle, sekä muille talossa kävijöille ja kanssamme yhteistyötä tekeville tahoille esim. vanhempainyhdistykselle ja Lasinpuhaltajakerholle! Yhdessä olemme me, Lasin koulu! <3

 

Tästä juhlassa esiintyvät 1A ja 1B, 2A ja 2B, 3B sekä 5A ja pari liikuntaryhmää. Keväällä ovat vuorossa 3A 4A ja 5B sekä eskarit.

 

Toivotan sinulle ja perheellesi, vanhempainyhdistykselle sekä koulun monille yhteistyötahoille oikein hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2017.

 

Joulujuhlamme ohjelmaosuus alkaa kakkosluokkalaisten joulukuvaelmalla. 

 

Tervetuloa juhlaan! Kiitos.

 

 

 

Maallikkotyönohjausta

Opettajan, niin kuin monen muunkin palveluammattilaisen, työ on täynnä toisten ihmisten kohtaamisia aamusta iltaan. Kohtaamiset ovat useimmiten ihan kivoja ja jees, toisinaan myös mitäänsanomattomia ja joskus, onneksi harvemmin, kurjia. Mahtuupa joukkoon myös huippupäiviä ja huikeita kohtaamisia!

Useimmat opettajat pitävät työstänsä. He ovat opiskelleet sitä varten korkeakoulututkinnon, joka sinällään ei vielä rakenna yhtään opettajakandidaattia valmiiksi. Ihan oikea työ omalla luokkavastuulla antaa aikanaan tiedon ja tunteen arjesta, sen sujumisesta tai haasteista lasten ja vanhempien kanssa. Koulutuksen lisäksi monella opettajalla on muutakin kokemusta lasten ja nuorten kanssa työskentelystä. Näillä harrastus- ja yhdistyskokemuksilla onkin hyvin suuri merkitys niin työn ensimmäisinä vuosinä ryhmänhallinnan ja heterogeenisten ryhmien kanssa kuin jatkossakin arkilinkkinä ympäröivään yhteiskuntaan. Monet opettajat tosin haluavat omalla vapaa-ajallaan tehdä asioita, joihin työpaikkakunnan kouluikäiset eivät juurikaan kuulu.

Työohjausta pidetään itsestään selvyytenä esimerkiksi koulupsykologeilla tai -kuraattoreilla, jotka  kohtaavat työssään oppilaita, joilla on niin monenlaisia huolia ja murheita, että aikuistenkin pitää saada käsitellä "niskaan kaadettuja" asioita kollegiaalisesti ja ohjatusti, jotta edelleen jaksavat olla oppilaiden ja perheiden tukena.

Moni asia painaa myös opettajien mieltä jo kauan ennen kuin tapaukset etenevät esim. erityisopettajalle, kuraattorille, psykologille, perheneuvolaan, lastensuojeluun tai sairaalaan. Nämä sidosryhmät kuuluvat nykyiseen koulutyöhön saumattomasti, niin arkipäiväisinä ilmiöinä, että aina ei tule edes huomanneeksi kuinka syvissä vesissä peruskoulun arjessa uidaankaan.

Opettajille ei suoraan viran puolesta kuulu ammatillista työnohjausta. Siksi pitääkin kuunnella itseään ja jaksamistaan hyvin tarkasti ja keventää mieltään siellä, missä se mitenkään on mahdollista. Vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia opettajia, ja oppilashuollolliset asiat pidetään tietenkin vain sen porukan tiedoissa, joita asiat suoraan koskevat.  

On kuitenkin sallittua kertoa työpäiviensä iloista ja suruista sekä onnistumisen hetkistä ja epäonnistumisista. On sallittua kertoa, että jokin asia harmittaa vietävästi tai jokin toinen asia on piristänyt päivää oikein roppakaupalla. Nimiä ei keskusteluissa mainita, eikä sellaisia asioita, joista kuuntelija saattaisi arvata sanojakin enemmän. Yleisellä tasolla juttelu on ihan riittävä tarkkuus arkikeskusteluihin.

Kollegakeskustelut ovat loistavia, jopa parhaita. Opettajainhuone on juurikin sitä varten, että saa kertoa työkavereilleen iloisia asioita, pohdintojaan sekä harmituksiaan. Joskus toiset vain kuuntelevat, mutta toisinaan voi saada myös vinkkejä tai uutta näkökulmaa asioihin. Opehuoneet ovat keskusteluita varten! Siellä ne juovat kahvia ja höpöttävät. Kyllä. Yksi loistava työnohjauksellinen, moniosaajien ja moni-ikäisten kokoontumispaikka! 

Opettajien puolisot ovat mielestäni työnohjauksen mestareita! Meillä ainakin herra X kuuntelee ihastuksiani tai vihastuksiani oikein sujuvasti. Tai siis kuulee. Jutut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tärkeintä onkin puhua pulputtaa jollekin ihmiselle! Samalla siinä kuuntelee itseään, omia sanojaan, tunnustelee mietteitään, ja usein myös selkiyttää ajatustensa virtaa. Ei siinä kuuntelijan tarvitse koko aikaa olla skarppina. Toisinaan kyllä maalaisjärkinen tai myös miehinen kommentti tekee oikein hyvää, jos itse meinaa antaa jollekin jutulle liian suuren painoarvon. 

Työnohjauksen saa monella alalla laskea työtunteihin. Kuinkahan monta tuntia sitä onkaan parannettu maailmaa kollegoiden, ystävien, kavereiden, perheen ja puolison kanssa viime aikoina? Aika monta. Toki, onneksi(!),  kaikki keskustelut eivät liity työhön mitenkään, mutta onpa ihanaa, että on korvia, joille voi jutella. Eikä se halauskaan pahaa tee, kun maailma tuntuu tummalta.

Monialainen oppimiskokonaisuus

Päätimme opettajien kanssa, että koulumme monialainen oppimiskokonaisuus eli ilmiöviikko ajoitetaan keväälle. Vaan kuinkas sattuikaan? Vajaa viikko itsenäisyyspäivän jälkeen sopi toiselle, tynkäilmiöviikolle, mitä parhaimmin; kolme päivää yhteisiä ja luokkien omia juttuja. 

Mikä aiheeksi? 3.-5.luokkien oppilailta kyselimme, että mikä juttu mahtaisi olla useamman päivän jutuksi sopiva, ja sieltä valikoitui teemaksi joulu ja/ tai talvi, luokasta riippumatta. Moninaisia ajatuskarttoja ja ideointikeskusteluita hyödyntäen syntyivät myös työpajat. Omissa luokissa teemaa vielä syvennettiin piirtäen, kirjoittaen, lukien ja näytellen. Päivittäiset joulukuun rutiinit hoidettiin nekin omien tuntien aikana, ja myös ihan kirjatuntejakin pidettiin tarvittaessa.

1.luokkalaiset tekivät yhdessä jouluisia juttuja, joista suuren suosion saavutti pipareiden koristelu opiskelijoiden kanssa.

2.luokkalaisten (vajaa) viikko oli täynnä joulukuvaelman treenausta, lauluja sekä askarteluita.

3.-5.luokkalaisten toimintatyöpajat vedettiin läpi hiukan isommalla vaihteella, sillä liki 120 oppilasta sekoitettiin kuuteen eri pajaryhmään oman luokan tuntien lisäksi:

Bändisoittoa oli tarjolla musaluokassa. Joillain ryhmillä stemmat luonnistuivat aika hyvin, toisilla rumpujen onnellinen hakkaaminen vei rytmityksistä voiton. Perinteisiä rytmisoittimiakin oli mukava kokeilla uudella porukalla. Ja mikrofoniin laulaminen on aina yhtä hauska kokemus niin lapsille kuin aikuisillekin.

Pipareita tuli leivottua pajassa melko monta. Kaulimia, muotteja ja essuja oli muistettu ottaa kotoa mukaan, joten jonottamista ei ollut kovinkaan paljon. Toisen ja kolmannen päivän paistamisissa piti olla varsin mielikuvituksellinen ote, koska keittiön uunia tarviin lounasvalmisteluihin. Harvemmin käytetty uuni kuurattiin putipuhtaaksi, ja piparit paistuivat sielläkin ihan sujuvasti. Jokaisessa ryhmässä oli muuten jokunen oppilas, joka ei ollut koskaan leiponut pipareita.

Kovien materiaalien käsityöaskartelussa valmistui joulukuusia jopa reilut 100, joten salin juhlakoristeluun oli selkeästi tulossa uusia juttuja paperisten lisäksi. Miten kiehtovaa aina onkaan vasaroida ja sahata. Kaikenikäisistä se on vaan niin huippua! Milloin muuten mahtaa alkaa aikuisten käsityökerho? 

WC-paperirulla-askartelu otettiin tietenkin mukaan 1970-luvun perinteitä vaalien, mutta nytpä rullat leikattiinkin rinkuloiksi ja muotoiltiin kukkasten muotoon. Kuumaliima (kuuma!) oli monelle lapselle uusi tuttavuus, joka kyllä helpotti työskentelyä aivan huomattavasti. Yllättäen hileetkään eivät maksipurkeista loppuneet.

Animaatiopajaa varten oppilailla oli mukana omia pikku-ukkoja, ja sen lisäksi pengottavana oli Sirkan varastoista peräti pari laatikollista pikkuleluja. Kuvaaminen onnistui kaikilta, mutta ääninäytteleminen oli niin jännittävää, että  ihan kaikki filmit eivät saaneet ääntä mukaansa. Odotamme jo kovasti animaatioiden ensi-iltaa! 

Pekan luokse pelaamaan ovat toivoneet pääsevänsä monet oppilaat moneen kertaan. Tällä kertaa ei peleissä välttämättä ollut erillisiä opillisia tavoitteita, vaan oppilaat pelasivat tableteilla ja kännyköillä, ja myös lautapeleillä, kuka mitäkin. Pelitunti kului kuin siivillä, ja erilaisen hetkestä teki se, että ryhmissä oli aina oppilaita eri luokilta. 

Opettajafiilikset ilmiöviikosta olivat varsin positiiviset, samoin oppilaista vaihtelu oli erityisen mukavaa; sekoitetut ryhmät miellyttivät samoin monenlaiset pajatunnit. Kevään monialaista viikkoa varten saimme nyt testattua monta juttua, joten siltä pohjalta on hyvä lähteä kehittelemään taas uutta käytännön toteutusta.