Koulukirjastomme on iloisesti hengissä

Meillä on koulun oma koulukirjasto vielä hengissä. Aini-opettaja järjesteli ihan asiakseen muutama vuosi sitten punaoviset kaapit kirjoineen paitsi aakkosittain myös hiukan eritasoisille lukijoille teemoittain. Hän myös laati lainauskansion ja systeemit toimivaan lainaamiseen. Katariina-opettaja on jatkanut samaa tietä, ja mukana lainauspäivinä on aina muutama 5.luokkalainen järjestelyapuna.

Koulukirjastossa käydään myös oman opettajan kanssa. Jokaisella koulun oppilaalla on siis varmaankin joku kirja pulpetissaan; ellei se ole kaupunginkirjaston toimittamasta lainauskassillisesta se on sitten kotoa tai koulukirjastosta. 

Hauska nyanssi kirjastohommassa on se, että tvt-luokka ja kirjasto ovat yhtä ja samaa tilaa. Mikäli koneet tökkivät, on helppo napata vaihtoehtoista tekemistä kirjahyllyistä. Opettajia eivät tenkkapoo-tilanteet juurikaan naurata (sillä niitä on ollut jatkuvasti), mutta toisinaan oppilaat pyytävät saada ihan vaan rauhassa lukuaikaa konehommien sijaan.

Kevään vanhempainiltamme kierroksella oli tarkoitus esitellä hiukan uutta koulumaailmaa ja opetusta, mutta tuo kirjasto oli kyllä varsinainen nostalgiatrippi monenikäisille vanhemmille. Jokunen vuosi sitten kaupunginkirjaston virkailija teki rankalla kädellä perkausta kaapeissa, ja silloin lähtikin paljon opuksia paperinkeräykseen tai halukkaille omiin koteihin. Nykyiset kirjat ovat enimmäkseen vanhoja, mutta on siellä jonkun verran hankintoja ja lahjoituksia tältäkin vuosituhannelta.
Vanhempien kommentit olivatkin aidosti ihastuneita ja lukemisen kannustamisesta ilahtuneita: "Oi, täällä on just samoja kirjoja kuin minun nuoruudessani!", "Meillä ei kyllä ollut noita kirjoja. Voisinko lainata lapseni nimellä yhden kirjan?", "Tämä on ihana paikka. Tottakai koululla pitää olla tällainen." 

Kiitokset siis vuosikymmenien sivistystä ja viihdettä henkivää kirjastoamme luotsaavalle opettajalle. Ilman kirjastokutsumusta ei paikka olisi niin toimiva kuin se nyt on. Kirjasto ei toki ole toimiva stabiilina, eli näin me taas koetamme entistäkin aktiivisemmin viedä oppilaamme lainareissuille omaan kirjastoon ja myös muistutamme kirjastovälitunneista. Tutustumiskäynnin mainingeissa jopa hiukan odottelemme, josko jokunen lahjoituskin tupsahtaisi punaovien taakse :)

Kansanedustajien kouluvierailu

Saimme tammikuussa ilon ottaa kouluvierailulle kaksi lähiseutumme kansanedustajaa.
Aino-Kaisa Pekonen ja Timo Heinonen tupsahtivat koululle likimain vanhoina tuttuina. Timo käväisi samanlaisella vierailulla kolme vuotta sitten, ja opettajakunnassa on myös hänen omia opiskelukavereitaan ja opettajiaan. Aino-Kaisa puolestaan muisteli, että hän oli Lasilla työharjoittelussa vuosia sitten, ja joidenkin oppilaiden vanhemmat ovat hänellekin hyvin tuttuja,

Yhteiskuntaoppi tuli nyt syksystä alkaen uutena oppiaineena neljäsluokkalaisille. Eduskuntaa ja kansanedustajia käsittelevä jakso sattui, tai opettaja valitsi sen, juuri sopivasti vierailua edeltävälle viikolle. Kansanedustajille tulikin melkoisia kysymyksiä lempiruuan ja harrastusten lisäksi niin nelosilta kuin viidesluokkalaisiltakin.

Esim.

• Minkä takia halusitte kansanedustajaksi?
• Minka lain sääditte viimeksi?
• Mikä on viimeisin lakiesitys, joka ei mennyt läpi eduskunnassa?
• Minkä kouluun liittyvän lain olette säätäneet viimeksi?
• Mikä on parasta kansanedustajan työssä?
• Kuinka paljon palkkaa saatte kansanedustajan työstä?
• Oletteko joutuneet keskeyttämään lomanne töiden takia?
• Katsoitteko salibandyn MM-fiaalin.

Hyvin ja selkeäsanaisesti edustajat vastailivat kinkkisimpiinkin kysymyksiin. Tosin joskus meinasi vastauksista tulla turhankin seikkaperäisiä ;) Kaksikon iloinen läsnäolo siivitti vierailua mukavalla tunnelmalla. Ihan kuin heilläkin olisi ollut hauskaa? Meillä ainakin oli.
Vierailu ylitti myös selkeästi erilaisen koulupäivän uutiskynnyksen, sillä nuorimmatkin olivat sanaleikeistä innostuneina kotona kertoneet, että Pekoni ja Heinä kävivät koulussa. Lämmin kiitos käynnistänne; tavataan taas, kun ehditte poiketa!

www.eduskunta.fi

Talviliikuntaa

Liikkuvan koulun ajatus sopii koulullemme oikein hyvin. Hyödynnämme pihaa ja lähiympäristöä jatkuvasti: päivittäin välitunneilla ja liikuntatunneilla sekä viikottain muillakin oppitunneilla.
Sisällä liikuntasali on aivan buukattu täyteen koko viikon ajan. Liikuntakerholle olisi kova tilaus, mutta vuoroja ei oikein tahdo löytyä. Ensi vuonna liikkakerho pitää saada jälleen pyörimään säännöllisesti. Luokissa pidetään taukojumppia ja -leikkejä varmaankin päivittäin, mutta toki halu isompaan tilaan liikkumaan kuplii mielessä niin oppilailla kuin opettajillakin.

Nyt kun talvi alkoi lumen ja pakkasen merkeissä, saamme nauttia luistelun ja hiihdon ihan supermahdollisuuksista tässä ihan pihalla ja myös yhdysladun puolella. Puitteet eivät toki ole halleja, kaukaloita tai konelatuja, mutta mainioita mahdollisuuksia siltikin, ja niistä koetamme ottaa hyödyn irti mahdollisimman hyvin. Omien liikuntaryhmieni kanssa olemme jo luistelleet pari kertaa (joulukuussa) ja parin ryhmän kanssa on myös hiihdetty! Talviliikuntakausi jatkukoon suotuisana.

Varasuksia koululla on kohtuullisesti. Viidelle tokaluokkalaiselle tai neljäsluokkalaiselle oppilaalle löytyivät samalla kertaa ihan jees monot, suket ja sauvat. Onhan se toki mukavampi koettaa hiihtoa lainavarusteilla kuin laskea liukurilla suksijoiden vierellä tai lähteä kävelylle. Ihanaa ja kiitos paljon, että olemme saaneet koululle lahjoituksina niin hiihtovälineitä kuin luistimiakin. (Tarvetta on kyllä edelleen.)

Säät ja kelit ovat nykyisin helpommat seurata kuin ennen aikaan. Kännykästä näkee täsmäsään reaaliajassa ja ennustuksetkin ovat aika hyviä, joten varsinaisia pakkasrajoja ei tarvita. Me voimme nimittäin kovalla pakkasella hilpaista ulkoliikunnan sijaan sisälle saliin tai ainakin lämmitellä välillä. Kevätaurinko lämmittää aamun kireät lukemat hyvinkin leudoiksi, mutta näin keskitalvella täytyy tarkkaan katsoa tuulen ja tuiskun vaikutus mittarilukemiin.

Mukavia ulkoiluita perheenkin kanssa!

PS. Lasilla voi taas luistella, hiihtää ja laskea mäkeä.
Kukkulalla ja pellolla näkyy vielä ruohoa, mutta eipä se perheen nuorimpien sivakointia haittaa juurikaan.