Unicef-hiihto

Sää suosi Lasitehtaan koululaisia pikku pakkasella ja liukkaalla lumikerroksella koulun perinteisessä
Unicef-hiihdossa tammikuun päätteeksi. Alkuvuonna 2010 ja sen jälkeen monta kertaa olemme
hiihdelleet juuri ennen talvilomaa, mutta nyt sillä kalenterisivulla on muuta mukavaa, joten
tämä tempaus aikaistettiin. Onni oli nyt lumen suhteen oikein suosiollinen, sillä jokusen kerran on hiihto siirretty kävelyksi, kun laduista ei ole ollut jäljellä kuin jäinen muisto. Sinnikkäimmät tosin ovat silloinkin vetäneet suksimalla tuon määrajan eli tunnin.

Hiihtoaamun aloittivat 4.luokkalaiset reippaina ja iloisina. Koulun varastosta sai suksia, sauvoja ja monoja lainaksi, joten välineistä osallistuminen ei ollut kiinni kenelläkään. (Huom. Edelleen olemme iloisia kaikista lahjoituksista, myös yksittäisistä sauvoista 😄.) Ekaluokkalaisten saapuminen ladulle oli iloista kuhinaa ja höpötystä täynnä. Ja niin vain he hiihtelivät todella reippaasti! Sitten siihen pyrähtivät kolmoset ja vielä koulun seniorit ennen kakkosia. Päivän päätteeksi vielä toiset viitoset
hiihtivät vauhdikkaasti kilometrin lenkkejänsä. Vielä on tarkistamatta, kenelle koulun tämän vuoden ennätys meni. Huikeaa menoa oli kaikkein sinnikkäimmillä, hyvää yrittämistä lähes kaikilla ja lopuillakin leppoisaa sosiaalista yhdessä hiihtelyä raittiissa ilmassa. Aikuiset muut hiihtäjät olivat ladulla kanssamme  hymyssä suin, sillä oli kyllä ihanan energistä nähdä samaan aikaan useita kymmeniä vauhdikkaita lapsia, ja vielä pertsaa h i i h t ä m ä s s ä!

Eskarit hiihtivät hiihtopassit kaulassansa lenkkejä koulun pihalla, ja kovasti he olivat ilahtuneita, kun saivat tarroja aina kääntöpisteillä. Ylempien luokkien opettajat muistivat kohmettuneet sormet tarrojen liimailussa, joten heistä jokainen valitsi ladulle tukkimiehenkirjanpidon ja tarrasouvin sitten sisätiloihin.

Hiihtopäivä onnistui hyvin. Oppilaat olivat ihanan reippaita ja sinnikkäitäkin, ja varmasti
rahaakin tuli kerättyä jonkin verran. Sponsoreita olivat jotkut oppilaat hankkineet useitakin, ja joillakin oli hyvin selkeä päämäärä ja lahjoitussumma, jonka halusivat saavuttaa hiihdollaan.
Hiihto oli pakollinen juttu, mutta lahjoitukset tulivat perheiden omien valintojen mukaisesti.
Unicefin esittelijä oli meillä edellisellä viikolla, joten saimme selkeän kuvan, mikä on Unicef, mihin rahaa nyt kerätään ja miten Suomenkin lapset ovat sotien jälkeen saaneet avustusta Unicefilta.

Perinne tämäkin. Jatkoon ❄️

Tuli talvi halla 🎶

Lumi ja pakkaset saapuivat kuin saapuivatkin. Olemme saaneet jo hiihtää ja luistella, ja sitä ennen
jo laskea mäkeä lumihitusten vaalentamalla lähes viheriällä kukkulalla. Nyt on jo tienoo ihanan valkoinen, ja lumikerros jopa paksu. Pakkasia on riittänyt kivasti, ja sekin on tänä talvena jo nähty, että siirryimme kipakalla -24 lukemalla sisälle liikkumaan. Vaatetus ei aina kaikilla ole riittävän lämmin, ja mitäpä me siitä liiaksi taistelemaan, kun on vaihtoehtokin.

Hiihtoon meillä on nyt jo loistavat baanat ja ladut. Ei näy enää risuja ladulla tai hiekkaa kurveissa. Jopa halsteri on ajettu kentän perälle, ihan lähelle siis. Murtomaahiihtoa hohdokkaampaa tuntuu olevan mäkihypyn kaltainen kukkulalta laskeminen. Ei siinä sauvoja tarvita, kun laitetaan sukset
kohdilleen ja tana-asento ponnistusta varten kondikseen. Wau! Hyvin sujuvat niin laskeminen kuin haarakäynnit nousuissakin. Eikä haittaa, vaikka välillä vähän tupsahtaa kumoon...

Luisteluun saatiin onneksi toinenkin vesikerros jäädytettynä. Lunta olemme tosin kolanneet ja työnnelleet paljon ja monta kertaa, mutta onhan sekin liikuntaa ja ulkoilua. Ei aina tarvitse olla niin priimaa, jotta rohkenee lähteä illallakin kavereiden kanssa jäälle viettämään aktiivista vapaa-aikaa. Sinne vaan!  Pulkka mukaan luistinten vaihtopaikaksi ja levähtämiseen, ja vaikka mehua mukaan, niin hyvin sujuu.

Unicef-hiihto on tulossa jokusen päivän päästä, eli silloin kerätään tarroja passiin, ja niiden mukaan sponsorit maksavat Unicefin kautta tukea Malawin kouluille.

Ihastuttava hiihto oli muuten kummihiihto! Viitoset auttoivat ykkösille monot ja sukset jalkoihin ja sitten kaikki yhdessä hiihtelivät koulun pihalla. Eskarit ja neloset tekivät saman jutun omana päivänään, ja hyvin sekin sujui. Jatkoon!

Robohuumaa

Syksyllä alkoi Riihimäen opsin mukainen robotiikkaopetus kaikilla alakouluilla, ja niin myös Lasilla.
Eero ja Asko ottivat kiitettävästi kopin ihan uudesta jutusta, sillä heillähän oli jo takanaan koulutusta
VexIQ-maailman saloihin. Kyllä siinä jotain legorakentelun ja härveleiden viehätystä on ehkä ollut taustalla, tai ainakin ennakkoluulottomuutta ja innostusta, kun ryhtyy ihan uusien juttujen kanssa hommiin. Robottipaketteja ei aluksi ollut läheskään riittävästi, mutta asioiden järjestyessä eli uusien pakettien myötä alkoi jo havaita oppilaiden kehittymistä niin rakentelussa kuin suunnittelussakin.

Tammikuussa olivatkin heti SM-kisat! Robotytöt, Roskamiehet ja DAE edustivat kouluamme upeasti päästen loppusijoituksissa jopa lähelle puoliväliä.
Pientä kisaväsymystä oli ennen joulua havaittavissa, mutta kisat toivat buustin taas aivan uudelle
tasolle. Uudet kisarobot ovat nyt rakenteilla, jos vaikka päästäisiin toisiinkin kisoihin, ja ohjelmointiakin tekee mieli kehittää lisää, sekä tietysti ajamista pitää treenata p-a-l-j-o-n.
Hienoa! Näillä jatketaan,  ja ensi vuonna ollaan jo hiukan viisaampia lukkarienkin kanssa.