Lasitehtaan koulun historiaa (historiikista)

Lasitehtaan koulu perustettiin vuonna 1915 Riihimäen lasitehtaan työntekijöiden lapsia varten. Ensimmäiseen johtokuntaan oli Hausjärven kuntakokous valinnut seuraavat henkilöt: Riihimäen lasitehtaan johtaja Mikko Adolf Kolehmainen, maanviljelijä Juho Pitkänen, lasinpuhaltaja Karl Kumen, varastonhoitaja August Finni, rouva Maria Kolehmainen o.s. Koschkin ja rouva Sofia Elomaa o.s. Koschkin. Johtokunta valitsi ensimmäiseksi väliaikaiseksi miesopettajaksi 2. elokuuta 1917 17 hakijasta Atte Jalmari Aarnion Helsingistä. Tyttöjen käsityönopettajaksi valittiin kolmesta hakijasta Lahja Vuokko Herajoelta.   

Koulun lopullinen tontti ja rakennus saivat odottaa. Viitisen vuotta kestänyt I maailmansota kaikkine vaikeuksineen viivästytti rakentamista. Koululle vuokrattiin eräästä rakennuksesta lasitehtaalta huone. Opettaja sai palkkansa ja luontaisetunsa rahana ja lisäksi oli löytynyt puolen hehtaarin viljelyskelpoinen maa. Tyttöjen käsityön opettajan oli tyytyminen 100 markan vuosipalkkaan. Lasitehtaan "valmistava koulu" päätettiin aloittaa lauantaina 28. elokuuta 1915 klo 10.00, jolloin oli sisäänkirjoitus.

Ensimmäinen koulurakennus valmistui luultavasti syksyllä 1919, tosin koulurakennus Hausjärven kunnan puolesta otettiin vastaan 17. tammikuuta 1921. Koulutalon myöhempiin muutoksiin kuuluivat v. 1925 puhkaistut kapeat ovet opettajattarien asunnoista luokkiin. Avoimen ulkoeteisen kattaminen seinillä v. 1929 lisäsi eteistilaa lähes 100 neliöön. Vuoden 1955 kevätlukukauden alussa valmistui uusi puoli: kolme luokkaa, poikien käsityöluokka, jakelukeittiö, voimistelusali, puku- ja suihkuhuoneet. Päästiin vihdoin sietämättömästä ahtaudesta. 

Vuonna 1990 purettiin vuoden 1919 koulurakennus ja ryhdyttiin rakentamaan uutta koulurakennusta. Kolme luokkaa opettajineen joutui lähtemään koulunpitoon lasitehtaan konttorirakennukseen. Uusi koulurakennus (valkoinen puoli) valmistui keväällä 1991. Seuraavan talven aikana saneerattiin entinen liikuntasalirakennus, ja ns. uusi koulu (vuonna 1955 valmistunut rakennus). Työt valmistuivat helmikuussa 1992 ja toukokuussa ns. siniseen kouluun muutti kolme luokkaa. Lasitehtaan koulun uuden koulurakennuksen vihkiäiset pidettiin 27.10. 1992.

(Aimo Löfberg: Riihimäen Lasitehtaan koulu 77 vuotta
1915-1992, Riihimäen Kirjapaino Oy, Riihimäki)

Tule mukaan suunnittelemaan 100v.juhlavuotta!

Lasitehtaan koulu aloitti toimintansa syksyllä 1915. Silloin vielä Hyttikorttelissa, yhden talon päätyhuoneistossa. Muutaman vuoden kuluttua koulu sai oman rakennuksen nykyisen Valkoisen talon paikalle. Sininen talo, eli lisärakennus, valmistui 1954. Valkoinen talo purettiin ja rakennettiin uudelleen 1992, ja samalla remontoitiin Sininen talo. Kesällä 2014 tontille siirrettiin keskustan Puistikosta Harmaa talo. Koulu elää nyt mukavasti kolmen talon arkeaan kaupungin laitamilla. Oppilasmäärä on kasvussa, joten lisätilatkin täyttyvät vähitellen kokonaan. Liikuntamaastot ovat edelleen hienot ja tekniikassakin ollaan kuta kuinkin ajan tasalla.

Ensi syksynä 2015 aloitamme kokonaisen juhlavuoden

koulun pitkän iän ja valoisan tulevaisuuden kunniaksi.

Suunnitelmia on tehty jo jonkin verran,

mutta vielä toivomme mukaan samaan pöytään

menneiden vuosikymmenien vanhoja oppilaita ja vanhempia,

opettajia ja koulun sidosryhmiä ja -henkilöitä.

Koulu on osa lähistönsä arkea, lasten kasvamisen tyyssija, vanhempien huolien ja ilojen kanssakäyjä. Historian havinassa Lasitehtaan alueellakin on varmasti monia muistoja, joissa koulu on yksi arkinen, ja toki myös juhlien aikainen, osa perheiden vuosikymmeniä. Näistä hetkistä ja muistoista, virinneistä ajatuksista, toivomme saavamme osan osaksi juhlavuottamme.

Huomio, Sinä 20, 30, 40, , 60, 70, 80, 90v. lasilainen!

Ilmoittaudu mukaan ideoimaan

ensi lukuvuoden juhlateemoja ja toteutuksia!

Voit myös mieluusti vinkata meille henkilön,

 jota emme ole huomanneet erikseen kutsua :)

Terveisin
Sakari Lintinen, 100v. vastaava opettaja
sakari.lintinen(at)riihimaki.fi

Sirkka Ojaniemi, rehtori
sirkka.ojaniemi(at)riihimaki.fi puh. 0403304503



UNICEF-hiihdossa vilskettä ja vipinää

Unicef kerää varoja köyhien lasten koulunkäyntiin Aasiassa. Unicef-hiihto on yksi tapa, jonka olemme koulussa valinneet koululaisten ja perheiden osallistumiseksi toisten lasten auttamiseen. Vanhemmat tai läheiset ovat lupautuneet maksamaan Unicefille tietyn rahasumman jokaisesta liikutusta kilometristä. Oppilaat hiihtävät, halutessaan jopa kilpailevat itsensä kanssa, ja sponsorit sitten maksavat liikuttujen kilometrien mukaan Unicefille avustusta. Kaikilla oppilailla ei ole sponsoreita, mutta eipä se liikkumista haittaa.

Viikko ennen talvilomaa näytti hienolta sään suhteen, vaikka keli oli jo hiukan liikaa plussalla. Pihakentän jää vielä sinnitteli luisteluissa, ja lapset mailoineen kiisivät jäällä auringon kanssa kilpaa. Latupohjat olivat tamppautuneet tiiviiksi tammikuusta lähtien, joten pelkoa sulista kohdista ei ollut, vaan kuinkas sitten kävikään?

Hyvin kävi! Liikuntavastaavamme, Pekka-opettaja, soitteli hyvissä ajoin liikuntapaikkamestarille, että perjantaina 13.päivä hiihdämme koko koulun voimin Riuttan yhdysladulla sekä koulun pihamaalla. Aamulla lumikissa ajoi ladut ja baanat loistavaan kuntoon, ja meidän oli ihan loistavan hyvä hiihdellä.

Neloset ja viitoset aloittivat hiihdot heti kahdeksalta, ja vauhti oli joko rauhallinen tai sitten jotain muuta. Aikaa oli 60min, ja nopeimmat sivakoivat peräti  10 x 1km! Tarroja ei ehditty tuossa ajassa liimailla, mutta tukkimiehen kirjanpito toimi, ja kierrokset pysyivät ajan tasalla.

Ykköset ja kakkoset valloittivat ladun samalla kertaa peräti 65 hiihtäjän voimin. Juomapullotkin piti jättää joko koululle tai ladun alkuun, jotta välille ei tulisi ylimääräisiä ruuhkapaikkoja. Muut perjantaiset hiihtäjät saivatkin väistellä Lasin vyötärönmittaisia viilettäjiä, joita tuntui olevan siellä ja täällä ja joka paikassa. Vauhdin huumassa ja pienen väsyn iskiessä eivät latuohjeet ihan aina pysyneet kaikkien mielessä, ja joskus saattoi joku jopa uuvahtaa tai ainakin kupsahtaa kumoon aivan vieraan aikuisen suksille ;)

Kolmosten ja eskareiden hiihdot sujuivat mukavasti lomittain yhdysladulla ja pihalla, joten kaikilla oli hyvin tilaa valita perinteisen tai luisteluhiihdon välillä. Eskariopettajat suunnittelivat jo lasten hiihtoa ihaillessaan ensi vuotta, ja lupasivat silloin ottaa pulloon kuumaa mehua  tarrojen jakajille. Tarroja hiihdetyistä kilometreistä kerättiinkin Kamelipasseihin innokkaina. Ohihiihtelijatkin saivat halutessaan sauvaansa iloisen kamelitarran. Hymyjä riitti ja hyvää mieltä tiedettiin kaikkien saavan. Tästä oli mainio fiilis lähteä talvilomalle :)

Vanhempien kirje: http://unicef.studio.crasman.fi/file/dl/i/CheiJw/vlvPd3l1DPaBHbnFUxmzdw/lasitehtaan-koulu-kirje-vanhemmille.pdf

1) Lahjoitukset käteisellä koululle, josta ne tilitetään Unicefille

2) Lahjoitukset suoraan verkkomaksuna
https://www.unicef.fi/kavely-lahjoitus/Hi27AIPfQjaYynjqXmjPUw/

Tämä on maailmanloppu!

... sanoi ekaluokkalainen, kun traktori kävi lohkaisemassa melkoisen biitin pois koulun pihalla olevasta lumikasasta. Minua kovasti hymyilytti, mutta kyllähän se pihaleikkeihin teki ihan kokoisen loven. Jäljelle jäävään mäkeen kyllä sai tungettua edelleen lapsia, ja aika paljon. Haalareiden ja ulkohousujen takamukset näyttivät olevan kovilla, sillä vauhti oli huima ilman liukureitakin. Pulkka tuossa mäessä kiellettiin jo aikaa sitten vauhdin ja törmäysten vuoksi.

Pihallamme on toinenkin mäki, oikein kukkula. Siellä on ollut vilinää ja vilskettä parin kuukauden ajan, ja pulkat sen kun hajoavat yksi toisensa jälkeen superkäytössä. Oikeastaan on ihan superia, että viime vuoden uudet, liki käyttämättömät, pulkat ovat saaneet melkoista myllytystä tänä talvena. Kyllähän ne hajoavat, kun vauhdissa hypätään kyytiin ja lasketaan kuin laudalla pitkin kukkulaa. Ja hyppyreiden kohdalla tai ruuhkassa saattaa joskus vähän räsähtääkin ;)  Ruuhkat ja hyppyrit ovat toki kiellettyjä, mutta toisinaan opettajat eivät huomaa, ja silloin jokunenn saattaa hiukan kokeilla, kuitenkin, hiukkasen. No, liukureita vielä riittää, ja aika monella on omakin pulkka käytössä.

Koulun piha toivottaa laskijat tervetulleiksi talvilomallakin! Maailmanloppu ei sittenkään tullut, ja laskutilaa piisaa. Läheiset ladut toimivat myös varsin hyvin, ja kenties luistinkenttäkin?

Mukavaa oloa ja eloa, lomaillaan :)

Opettaja ja värienkeräyslappu

Kollegan kanssa tulevaisuudesta ja erilaisista oppijoista keskustellessani pompsahti aasinsiltojen kautta mieleen ihan uusi ja hauska vertaus/ mielikuva opettajan työstä:

Koulussa yhdelle luokalle voi yhä enenevässä määrin osua hyvinkin monenlaisia lapsia. Joukkoon mahtuu vilkkaita ja rauhallisia, oppimisintoisia ja angstisia, ystävällisiä ja kiukuttelevia, ja kaikkea siltä väliltä ja välien vierestä. Opettajan tehtävänä on sitten toimia kuin pyykinpesun ylijäämävärien keräyslappu! Kaikkien tulisi koulussa oppia ja "kirkastua", mutta kuitenkin säilyä omana itsenään ja parhaimmillaan. Ihan niin kuin kirjopyykin konsanaan :)

Aina silloin tällöin joukossa on lapsia, joiden kanssa opettaja on ihan helisemässä. Ja toisinaan helisemässä saa olla myös huoltajien kanssa. Värinkeräyslappu ei ehkä silloin pääse toimimaan, vaan jollakin ihmeen tavalla ajautuu putkistoon, ja tukkii koko koneen...

Niinpä. Ammattitaidon, kokemuksen, työmotivaation ja olosuhteiden yhteisvaikutuksella opettaja antaa pyykille joko hyvät pesut tahi ei. Varsin hyvä idea on laittaa se värienkeräyslappu omaan pesupussiinsa. Sitähän varten meillä on se kolmiportainen tuki, että opetusta säädetään oppilaiden tarvitsemien tukitoimien mukaan. Lappu pysyy pussissa ja osuu ihan pyykin kylkeen, mutta kukaan ei pääse putoamaan kärryiltä, saati ajautumaan teille tietämättömille.

Yhdessä koetamme saada koulun ja luokat toimimaan. On kaikkien etu, että niin laput kuin opettajatkin toimivat hyvin ja saavat tehdä työnsä puhtaasti. Ja sitä myötä tietenkin lapset oppivat ja voivat hyvin. Se taas on ihan oma juttunsa, kuinka motivoituneita tai innokkaita lapset ovatkaan oppimaan. Pesuohjelmalla on väliä :D

 



PS. Jaoin hymyssä suin tämän vertauksen kanssanne, vaikka se varmaan hiukan vajaaksi jäikin.
Mutta mitäs siitä, jalostukoon myöhemmin, jos on tarvetta. :)