Rehtorin blogi Lasitehtaan koulu: UNICEF-hiihdossa vilskettä ja vipinää

tiistai 17. helmikuuta 2015

UNICEF-hiihdossa vilskettä ja vipinää

Unicef kerää varoja köyhien lasten koulunkäyntiin Aasiassa. Unicef-hiihto on yksi tapa, jonka olemme koulussa valinneet koululaisten ja perheiden osallistumiseksi toisten lasten auttamiseen. Vanhemmat tai läheiset ovat lupautuneet maksamaan Unicefille tietyn rahasumman jokaisesta liikutusta kilometristä. Oppilaat hiihtävät, halutessaan jopa kilpailevat itsensä kanssa, ja sponsorit sitten maksavat liikuttujen kilometrien mukaan Unicefille avustusta. Kaikilla oppilailla ei ole sponsoreita, mutta eipä se liikkumista haittaa.

Viikko ennen talvilomaa näytti hienolta sään suhteen, vaikka keli oli jo hiukan liikaa plussalla. Pihakentän jää vielä sinnitteli luisteluissa, ja lapset mailoineen kiisivät jäällä auringon kanssa kilpaa. Latupohjat olivat tamppautuneet tiiviiksi tammikuusta lähtien, joten pelkoa sulista kohdista ei ollut, vaan kuinkas sitten kävikään?

Hyvin kävi! Liikuntavastaavamme, Pekka-opettaja, soitteli hyvissä ajoin liikuntapaikkamestarille, että perjantaina 13.päivä hiihdämme koko koulun voimin Riuttan yhdysladulla sekä koulun pihamaalla. Aamulla lumikissa ajoi ladut ja baanat loistavaan kuntoon, ja meidän oli ihan loistavan hyvä hiihdellä.

Neloset ja viitoset aloittivat hiihdot heti kahdeksalta, ja vauhti oli joko rauhallinen tai sitten jotain muuta. Aikaa oli 60min, ja nopeimmat sivakoivat peräti 10 x 1km! Tarroja ei ehditty tuossa ajassa liimailla, mutta tukkimiehen kirjanpito toimi, ja kierrokset pysyivät ajan tasalla.

Ykköset ja kakkoset valloittivat ladun samalla kertaa peräti 65 hiihtäjän voimin. Juomapullotkin piti jättää joko koululle tai ladun alkuun, jotta välille ei tulisi ylimääräisiä ruuhkapaikkoja. Muut perjantaiset hiihtäjät saivatkin väistellä Lasin vyötärönmittaisia viilettäjiä, joita tuntui olevan siellä ja täällä ja joka paikassa. Vauhdin huumassa ja pienen väsyn iskiessä eivät latuohjeet ihan aina pysyneet kaikkien mielessä, ja joskus saattoi joku jopa uuvahtaa tai ainakin kupsahtaa kumoon aivan vieraan aikuisen suksille ;)

Kolmosten ja eskareiden hiihdot sujuivat mukavasti lomittain yhdysladulla ja pihalla, joten kaikilla oli hyvin tilaa valita perinteisen tai luisteluhiihdon välillä. Eskariopettajat suunnittelivat jo lasten hiihtoa ihaillessaan ensi vuotta, ja lupasivat silloin ottaa pulloon kuumaa mehua tarrojen jakajille. Tarroja hiihdetyistä kilometreistä kerättiinkin Kamelipasseihin innokkaina. Ohihiihtelijatkin saivat halutessaan sauvaansa iloisen kamelitarran. Hymyjä riitti ja hyvää mieltä tiedettiin kaikkien saavan. Tästä oli mainio fiilis lähteä talvilomalle :)