keskiviikko 23. syyskuuta 2015

100-vuotisjuhla


100-vuotisjuhla järjestettiin keskiviikkona 23.9.2015 päivällä koulun nykyisille ja parin vuoden takaisille oppilaille. Kakkutarjoilun hoiti ja maksoi vanhempainyhdistys ja mukana oli koulun entisiä oppilaita tarjoilijoina.

Iltajuhlan ohjelma oli päivän kopio muuten, mutta mukana oli juhlapuhuja opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä Riihimäen sivistystoimenjohtajan tervehdyssanat. Iltajuhlan kahvitus hoidettiin henkilökunnan, omien lasten sekä vanhojen oppilaiden avuin. Kakut sponsoroi HF-Autohuolto Frankberg. Astiat, mehut ja kahvit saatiin kustannettua Granlund Oy:n, Kolarikorjaamo Sorsan, Teollisuuskylän ruokalan ja Marko Malinen tmi:n tuella.

Lämmin kiitos kaikille juhlan tekijöille! 
Näitä hetkiä kelpaa muistella vielä pitkään.


Suomen liput, Riihimäen lippu.
Koristeina juhlakukkia sekä vanhoja kuvatauluja.
Kahvit juotiin ennen juhlaa luokissa.




Vanhempainyhdistys on aktiivisesti mukana.

Kutsuvieraita, kaupungin johtoa.

Juhlan aloittivat esiluokkalaiset toivottamalla koko juhlakansalle raikkaasti ja iloisesti Tervetuloa.

Eka- ja tokaluokkalaiset jatkoivat ohjelmaa rehtorin tervehdyksen jälkeen kansantanssin tapaan. Sisääntulo kahdelta sivustalta oli ilahduttavan erilainen ja  Piiri pieni pyörii ja Lintu lensi oksalle -tanssien vastuut sekä kättelypiiri sujuivat loistavasti jännityksestä huolimatta.

Sivistystoimenjohtaja Esa Santakallion tervehdys toi juhlaan arvokkuutta, joka kuitenkin heilautettiin suloiseen lapsenmielisyyteen, kun ekaluokkalaiset lausuivat ja soittivat Saako satu sisään tulla?
Yhteislaululla Tiku ja Taku toivotettiinkin juhla satujakso alkaneeksi.

Kakkosluokkalaisten vauhdikas liikuntaesitys Teddykarhujen huviretki sai jälkeensä lavalle tutun hömöläistarinan, Akkojen uintiretki, kolmasluokkalaisten esittämänä.



Juhlapuheen piti OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.
Puheessa oli paljon sivistystoimen, kasvatuksen ja koulutuksen yleisasioita, mutta myös viittauksia kunnalliseen koulutoimintaan ja tulevaisuuden opetussuunnitelmatyöhön. Nyökytellen aikuiset kuuntelivat ansiokkaasti laadittua, hyvin kattavaa puhetta.

Vaihto juhlallisuudesta ja vakavuudesta iski suoraan suomalaisten ja hämäläisten tajuntaan, kun nelosluokkalaisten Ysäri-esitys latasi eteen tunnelmia Commodore -tietokoneisiin, Macarena-hittitanssiin sekä tietenkin jääkiekon maailmanmestaruuteen. 



MM-tunnelmienkaan kautta ei juhlassa laulettu Maamme -laulua, mutta Hämäläisten laulu kylläkin.
Se sopii hämäläisiin juhliin loistavasti, ja tuo edelleen lisää arvokkuutta ja perinteikkyyttä
myös koulun juhliin.

Suomalaisuuteen ja sinivalkoisiin sydämiin voimisteli myös 5.luokan Kristallit Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen -kappaleeseen tehdyllä ohjelmalla.

Hämäläisten neitojen jälkeen oli nelosluokkalaisten vuoro kuorolaulaa ja räpätä Metsän poika ihan uusilla sovituksilla ja vielä body percussion -taputuksilla.

Vararehtori Sakari Lintisen ohjaama yhteislaululeikki Tirolin käkönen avasi taas mieliä hiukan kotimetsistä maailmallekin päin, ja 5.luokan bändiesitys Maailman toisella puolen räjäytti juhlan loistavaan, luottavaisesti tulevaisuuteen katsovaan, päätökseen.




Tällä perinteisellä koulujuhlalla halusimme paitsi juhlia yhdessä hyvin vanhaa opinahjoa myös 
toivottaa kaikille Lasitehtaan koulun nykyisille ja entisille oppilaille ja henkilökunnalle sekä 
monille yhteistyötahoille hyvää jatkoa kasvatuksen ja opetuksen parissa. Koulumme on avoin vierailuihin juhlakauden jälkeenkin. Tervetuloa.


PS. Oli aivan ihanaa, että juhlaamme löysi
  • oppilaiden huoltajia
  • kaupungin päättäjiä
  • kaupungin rehtoreita
  • koulun vanhoja rehtoreita
  • koulun vanhoja opettajia
  • koulun vanhoja oppilaita eri vuosikymmeniltä
  • yhteistyökumppaneita jne.

Ja oli mukava kuulla, että hetkonen Lasilla oli myös Teille mieluisa. 











lauantai 19. syyskuuta 2015

Liikkuva koulu; maalia pihalle vanhempainyhdistyksen voimin

Liikkuva koulu -ohjelman pilottivuosien jälkeen ihan jokainen aiheen läheiseksi tunteva koulu on voinut rekisteröityä Liikkuvaksi kouluksi. Koulussamme kannustetaan oppilaita liikkumaan välitunneilla ja koulumatkoilla sekä vapaa-ajalla niin seuraharjoituksissa kuin vapaastikin. Kannustamme myös opettajajia ottamaan liikkumisen, metsäretket ja leikit osaksi eri oppiaineiden opetusta. Näin ollen myös me rekisteröimme koulumme yhdeksi Suomen tuhansista liikkuvista kouluista. Asia on ollut koulun ja opettajien sydäntä lähellä jo kauan ennen Liikkuva koulu -hankkeita ja edelleen se on jokapäiväinen tärkeä asia.

Vanhempainyhdistyksemme on jo kautta vuosikymmenien ollut mukana koulumme lasten liikuttamisessa. He ovat hommanneet välituntivälineitä joka luokalle jokaisen lukuvuoden alussa, ja pallot ja hyppynarut ovatkin olleet kovassa käytössä. Pallot ihan todella kuluvat vuodessa puhki! Yläkoululaisetkin muistelevat suurella haikeudella, kuinka he alakoulussa välitunneilla liikkuivat ja oli valmiina välineitäkin... (*vink yläkouluille)

Tänä syksynä saimme pitkään puhutun haaveen ihanaksi todeksi, kun vanhempainyhdistyksen reipas tusina äitiä ja isää laittoivat telat ja pensselit heilumaan ja maalasivat koulun asfalttipihalle hyppyruudukon, twisterpallukat, tervapadan, juoksuradan ja vaikka mitä ihanaa liikkumaan aktivoivaa.
Oi kiitos, big hug, kiitos! Kyllä meillä nyt kelpaa. Seisoskelijat ovat todellakin vähentyneet...





Uutta tämän vuoden hankittuihin välineisiin olivat myös siirrettävät frisbeegolftelineet ja kiekot. Muotilaji tuli koulun pihalle ja se on olllut varsin ihana liikkatuntien uusi lähijuttu. Jalkapallot ovat tietenkin ikisuosikki niin välitunneilla kuin koulun jälkeen omillakin palloilla.

Ja vielä: kollegan vinkistä tilasin ekaluokkalaisillemme Stadiumista kunnon liikuntavälinekassit. Ne vielä odottavat yhteistä kummituntia viidesluokkalaisten kanssa. Isommat oppilaat sitten saavat opastaa kummioppilaitaan sählyssä, koripallossa ja jalkapallossa ja vaikka missä, ja tietenkin pumpata pallot käyttökuntoon ja nimetä välineet ykkösille (ensi vuonna kiertoon seuraaville ykkösille). Mahtavaa, kiitos Stadium! 



tiistai 8. syyskuuta 2015

Liikuntapäivä

- Hei, ope, onko huomenna ne meidän koulun olympialaiset?
- Joo! Menenpäs etsimään lipun ja soihdun valmiiksi. Numerolaput saatte nyt, niin ei tarvitse aamulla kiirehtiä. Juomapullon voi ottaa mukaan, jos siinä on nimi. Eikä kilpailla vakavasti, vaan juoksennellaan ja urheillaan. Liikunta on kivaa eikä siinä tarvitse mitään voittoja miettiä, kun vaan kipittää reippaasti.


Aamu valkeni ja reippaat koululaiset kirmasivat pihalle. Numerolappuja solmittiin kiinni parille sadalle oppilaalle, ja ne laputhan olivat kunnon retroa vm. 1948 tai jotain. Olympialippu kannettiin paikalle varsin ryhdikkäästi ja Sakari sytytti kisasoihdun. Myös Inna-ilves tupsahti aloitukseen ja pyörähteli ilveslorun tahtiin
Ilves eestä, ilves takaa,
ilves istuu, ilves makaa,
ilves maassa, ilves puussa,
ilves hiipii illansuussa.


Lorun siivin julisti Sirkka-rehtori Lasin omat olympialaiset avatuiksi, ja heti perään hän piti reippaan aamujumpan koko urheiluväen vetreyttämiseksi.

Lyhyen matkan juoksu, pitkän matkan juoksu, pallonheitto, kuulantyöntö, pituushyppy ja korkeushyppy sujuivat varsin mallikkaasti niin pienemmiltä kuin isommiltakin oppilailta. Hiukan kaatumisdraamaa ja pettymysitkujakin nähtiin, mutta pääosin porukka nauroi ja kipitti, kannusti ja heitti, porhalsi ja hyppäsi. Omasta ilosta hihkuttiin, toisillekin hurrattiin ja oltiin iloisia kaikkien onnistumisista, ja myös lohdutettiin surun hetkellä. Tuloksetkin kiinnostivat, mutta ne tulkoot seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tai joskus...

Hyvät kisat! 
Montaa tuntia tuli liikuntaa tai ainakin ulkoilua :)



Ps. Näytöslajina oli hauska kokeilla vauhditonta pituushyppyä. Korkeushyppy hiekkakasaan oli myös suunnitelmissa, mutta tällä kertaa sitä ei ehditty kokeilla. Samoin jäi kahden käden kuulantyöntökin hamaan tulevaisuuteen.
Ps2. Kilpajuoksut kuulemma jatkuivat kotipihoillakin. Kilpailu voi olla siis kivaakin, kunhan ei ota sitä liian vakavasti!


perjantai 4. syyskuuta 2015

Vanhempainilta syksy 2015

Jokasyksyinen koko koulun yhteinen vanhempainilta sujui mukavasti. Arkiasioiden tykitystä ennen huoltajille kerrottiin hiukan Lasitehtaan koulun historiaakin, sillä rehtorin korviin oli kantautunut, että koulu oli monelle vanhemmalle ihan outo eikä siitä tiedetty paljonkaan. Tämä muuten unohtuu todella helposti meiltä samaa koulua jo pitkään käyneiltä. Vielä varmaankin pohdin asiaa tulevia vanhempainiltoja varten tarkemmin, sitten ensi syksyksi :)

Luokkien omat tilaisuudet olivat joko ennen yhteistä osuutta tai sen jälkeen. Uuden opettajan luokkatilaisuudessa meni tietenkin aikaa enemmän kuin kouluvuoden alkaessa tutun opettajan kanssa. Vanhempia todella mukava nähdä ihan livenäkin, sillä aika harvoin kukaan tulee koululle muuten vaan tunteja seuraamaan tai opettajan kanssa juttelemaan, vaikka sekin olisi ihan sallittua ja jopa mukavaa. Vanhempainvartteja toki hyödynnetään erittäin hyvin.