maanantai 4. joulukuuta 2017

Sisäliikkaa ilman salia (ihmismuistipeli)

Meillä on koulussa vielä upeasti saatu liikuntatunneille jokaiselle luokalle salivuoro, eli viralliset liikuntatunnit voivat olla ihan kummassa vaan, sisällä tai ulkona. Tiedän monta koulua, jossa on pääosin määrätyt sisä- ja ulkoliikkavuorot.
Vuoden aikana meillä on joitakin poikkeuskertoja, jolloin sään vuoksi olisi luonnollista olla sisällä, mutta sali on muussa käytössä. Tällä kertaa poikkeukselliset tunnit sisällä olivat ennen itsenäisyysjuhlaa marraskuun kuran ja sateen aikaan.  Niistäpä tulikin aivan mainiot hikitunnit poikkeuksellisin ohjelmin.

Ihmismuistipeli
Pelaajapari oli oven ulkopuolella, kunnes oli muistipelikorttien eli oppilaiden kanssa oli sovittu,
ketkä kaksi ovat mikäkin eläimen ääni (kissa, koira, kana, sika, käärme jne.). Sitten kortit asettuivat ruudukkomuodostelmaan. Pelaajat alkoivat vuorotellen etsiä kyykyssä olevista oppilaista pareja painamalla hartiasta nappulan pystyyn. Nappula pomppasi aina pystyyn ja äänteli oman roolinsa mukaisesti. Jos pelaaja sai parin, nappulat siirtyivät hänen puolelleen ja pelaaja sai uuden vuoron.
Samaa peliä pelattiin erilaisilla asennoilla ja liikkeillä/ tempuilla.
Ihmismuistipeli upposi oikein hyvin niin kolmosiin kuin neljäsluokkalaisiinkin. Kakkosilla pelaajat  juoksivat samaan aikaan etsimään pareja, ja sekin oli kuulemma sujunut varsin hauskasti.

Viestimuistipeli
Koulun käytävässä pelasimme muistipeli kahdella joukkueella. Talo jo pääosin hiljentynyt, joten vastoin perusohjeitani käytävällä juostiin ihan kovaakin. (Itse seisoin vahtina oven luona, ettei sitä kukaan avannut pelaajien eteen.) Pelissä oli siis ihan tavalliset muistipelikortit käännettynä pöydälle nurin kurin. (Assistentti oli vahtimassa kääntäjien toimintaa ja oikaisemassa huitaistuja kortteja.)
Joukkueesta aina yksi kerrallaan kävi koettamassa onneaan parin löytämisessä. Jos löytyi pari, sai pelaaja huutaa seuraavalle pelaajalle, että tämä saa heti, ennen käsiläpsyä, lähteä juoksemaan omaa vuoroaan. Pelaajien piti siis kertoa oamalle joukkueelleen aina juoksun jälkeen, missä olisi mikin kortti! Tämä oli kyllä ihan huippupeli suullisen ohjeen pikaiseen antamiseen ja yhteistyötaitojen kehittämiseen!

Viestimuistipeli oli niin hauska, että sitä pelasimme oppilaiden toiveesta vielä seuraavanakin päivänä jumppasalissa. Ja jotkut jatkoivat sitä vielä kerhotunnillakin sovellettuna versiona, eli oppilaat piilottivat kortteja sinne tänne ympäri salia ja kaverit etsivät pareja nopeuskilpailuna.