Ekaluokkalaisten kanssa liikuntarastien kirjaaminen on hiukan niin ja näin, mutta kyllä me niitä liikuttuja kymmenminuuttisia (rasteja) laskimme laskukoneella oikein ajan kanssa. Matkasimme reilusti Islantiin saakka ja ehkä pääsemme vielä tämän viikonlopun rasteilla takaisin Suomeenkin!
Pohdituttavaa rasteissa oli se, että koulupäivien jälkeistä aikaa ei monellakaan ollut merkitty liikuntaan. Eikä edes iltapäivätoiminnan aikoja. Harrastustreenit olivat paikoillaan, mutta ilmeisesti opettajan pitää selittää paremmin, että kavereiden kanssa leikkiminen on myös rastien arvoista liikuntaa. Aina ei tarvita aikuista vierelle, vaan liikkua voi missä porukassa vaan tai jopa yksin.
Tästä päästiin tavallaan yhden asian ytimeen arkiliikunnassa: koulumatkat liikutaan ja välitunnit liikutaan, ja vielä erikseen on liikuntatunteja. Mutta hei, mitä tenavat ihan oikeasti tekevät vapaa-ajalla? Minulle jäi nyt hiukkasen se fiilis, että kotona ei läheskään jokainen oppilas mene pihalle leikkimään ja liikkumaan. Onneksi viikonloppuisin perheen kanssa liikutaan, mutta mutta...
Pitäisikö rehtorin vielä lisää ottaa nuo liikuttavat kouluajat huomioon? Jokaiselle oppilaalle päivässä kaksi pitkää välituntia eli tunti liikuntaa? Pitäisikö ehdottaa, että koulun päättymisen jälkeenkin voisi jäädä vielä lisävälkälle? Tässäpä uusia näkökulmia ja edelleen pohdittavaa liikunnallistamisaiheen parissa.
Ps. Koulumatkaliikunnat sujuvat meillä jo paremmin kuin syksyllä! Myös sisävälkät ovat suosittuja aineettomia palkintoja milloin mistäkin asiasta. Liikuntakerho jatkaa lasten omaehtoista liikuttamista hyvällä menestyksellä, ja seuraavaksi annetaankin kerhovuoro pienemmille oppilaille. Kyllä hekin nyt jo osaavat itse aktivoida itseään, sillä se on yksi kerhon tavoite.
