torstai 30. elokuuta 2012

Yhteistyössä lapsen parhaaksi

Lasten kasvatusvastuu on kodeilla. Koulun tehtävä on tukea tätä tärkeää tehtävää, joka jokaiselle vanhemmalle annetaan oman lapsen myötä. Koulun kasvatuspainopisteet ovat useimmiten sosiaalisessa kanssakäymisessä ja opiskelukäytänteissä. Erilaiset asiantuntijakoulutukset ja keskustelut vanhempien ja ystävien kanssa ovat upeita mahdollisuuksia pohtia omaa opettajuutta, vanhemmuutta, yhteistyön mahdollisuuksia sekä tietenkin mahdollisia heikkoja ja kehitettäviä seikkoja.

Näistä lähtökohdista ja erittäin mahtavista viime päivien keskusteluista intouduin kirjoittamaan syntyjä syviä :)

Opettajien "kiveen hakattu" ohje on laki. Perusopetuslaista 2§ ja 3§: 

" Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.
...
Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.
...
Opetuksessa noudatetaan valtakunnallisesti yhtenäisiä perusteita siten kuin tässä laissa säädetään.
Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa."

On ihana huomata, että monessa perheessä pohditaan lasten asioita ja hyvinvointia vakavasti.
Pidän tärkeänä myös sitä, että yhteydenotoissa kouluun pidetään kohtuullisen matala kynnys, puolin ja toisin. Kaikkea kouluajalla tapahtunutta ei raportoida kotiin, mutta tietyn kynnyksen ylittävät plussat tai miinukset merkitään Fronteriin, sähköiseen reissuvihkoon, josta vanhemmat voivat seurata lastensa ja koulun arkea, ja vakavista tai muuten erityisistä asioista toki soitetaan kotiin ja mahdollisesti istutaan yhdessä alas keskustelemaan.

Ideana Fronter-merkinnöissä on se, että vanhemmat ja opettaja voivat yhteistuumin kannustaa, kiittää ja rohkaista lasta monelta suunnalta, tai toisaalta opastaa ja tukea parempaan käytökseen ja esim. läksyjen muistamiseen. Tästä on erittäin hyvä kokemuksia. Sepä vasta huolestuttavaa olisikin, jos
koulussa opastetaan yhteen ja kotona aivan päinvastaiseen!

Vielä en ole koskaan joutunut vanhempien kanssa erimielisyyteen siitä, mikä on lapselle opetettava oikea tapa toisia kohtaan käyttäytymiseen, opettajan/ aikuisen kohtaamiseen tai koulussa työskentelemiseen. Ei ole mitenkään tavatonta joutua törmäyksiin oppilaan ja opettajan yhteistyössä. Joidenkin kanssa päästään sinuiksi aika pian, ja joidenkin lasten kanssa tulee haasteita pitkin matkaa. Opettajan työn kohokohtia ovatkin ne pienet arjen tuokiot, jolloin huomaa pitkän työn ja yhteistyön tuottaneen tulosta. Saavutetut hetket voivat olla esim. lasten leppoisa työhetki, rauhallinen
leikkituokio, uuden oppimisesta iloitseminen tai vaikka välitön juttutuokio.

Jokainen lapsi, jokainen koululainen, on oma persoonansa ja sitä kunnioittaen,
koulun sääntöihin ja tapoihin opastaen toimimme heidän opettajinaan.
Kodin kanssa kuljemme yhteistyössä samaan suuntaan,
ja silloin on onni ja hyvä mieli kanssamme!

tiistai 28. elokuuta 2012

Tullaan tutuiksi

Opettajan työssä tapaa hyvin erilaisia lapsia (ja toki monenlaisia perheitä ja opettajia ja vaikka keitä). Koulua on käyty nyt kaksi viikkoa ja jo tällä ajanjaksolla ovat opettajat saaneet tuntumaa oppilaisiinsa. Tuttu luokka tietenkin on "helppo", sillä oppilaiden kanssa työ jatkuu alkuyskimisen jälkeen siitä, mihin keväällä päästiin. Tosin viimeisiä kevätpäiviä ja hulina-aikoja ei voi laskea mukaan. Silloin meni aika monella oppilaalla puurot ja vellit ihan sekaisin poikkeusaikataulujen vuoksi.Todistuksien laatimisessakin piti oikein muistuttaa itselle, että arvio koskee koko lukuvuotta, ei vain paria viimeistä viikkoa, jotka saivat monet vekarat käyttäytymään "kesälaitumelle odottavien sonnien" tavoin. (Viime kesänä näin ensimmäisen kerran juuri kesälaitumelle päässeet sonnit, ja meno oli, kuten sanotaan, varsin vauhdikasta ja päätöntäkin...)

Uusi luokallinen isompia tai pienempiä oppilaita on opettajalle melkoinen haaste! Luokanopettaja oppii oppilaittensa nimet aika hyvin parissa päivässä. Opiskelutaidot ja tieto-taitoperusta selviävät hyvinkin pian alkutestien ja saneluiden kautta. Tosin testeissä ei oteta huomioon kesäloman totaalityhjennystä ja kaikkea unohdettua, jo kerran jollain tavoin opittua. Testit ovat raakoja. Piste.Yllättävän pian opettaja alkaa havaita lapsien erilaisia luonteenpiirteitä, mukavuusalueita, luovuuden kohteita, perheen yhteisiä arvostuksia ja sen, millä tavoin lapset ovat oppineet tulemaan toisten ihmisten kanssa toimeen. Edelliselle opettajalle on varmasti sydäntä lämmittävintä se, että uusikin opettaja huomaa oppilaiden erityisyyden ja arvostaa monenlaisuutta, tukee ja kannustaa, haastaa, houkuttelee ja iloitsee.

Haastetta on toki myös oppilailla opettajan vaihtuessa! Vanha tuttu opettaja on poissa. Hän on ehkä toisella luokalla nyt sen omana opettajana, ja sanoo nykyisiä oppilaitaan omiksi. Päivittäiset rutiinit ovat uudenlaisia, sietokynnys erilainen, ja kaiken kaikkiaan kyseessä ihan toinen aikuinen henkilö, jonka kanssa lukuvuoden 199 päivää kuljetaan samaa matkaa. Monelle lapselle siirtyminen uuden opettajan huomaan on ihan helppo juttu, toiset hiukan nikottelevat kunnes tottuvat ja joillakin homma saattaa vaatia pidemmän aikaa sopeutumiseen. Niinhän se on aikuisillakin, toisilla sopeutuminen vie aikaa enemmän toisilla vähemmän.

Olen erittäin iloinen koulumme opettajien vahvasta työmoraalista ja innosta. He oikeasti haluavat tehdä oppimisesta yhteisen matkan, jolla jokainen lapsi saa koulun eväitä niin nykyiseen arkeen kuin tulevaisuuteenkin sekä hyviä malleja erilaisten ihmisten kohtaamiseen.

Onnellista ja reipasta syksyä kaikille!

PS. Opettajat ovat aivan yhtä innoissaan uusien taulujen haltuun ottamisesta kuin oppilaatkin. Oikein hengästyttää se tahto oppia kaikki-heti-nyt :)

torstai 23. elokuuta 2012

Muistamisten alkusyksy

Opettajilla alkoi opetustyö isolla vaihteella ja perheillä kodin eloa rytmittävä kouluarki. Jokainen päivä, näin alkusyksyllä, on maustettu rippusilla muistettavaa, joka on ehtinyt aiemmista vuosista unohtua, tai tieto ja toimitatapa onkin ihan uusi ja siihen on totuttelemista.

Tässä joitain koululaisten perheitä koskevia asioita Lasitehtaan koulussa:

* Läksyjä tulee päivittäin ja vanhempien tulee katsoa, että ne tulevat tehdyiksi.
* Poissaolot on ilmoitettava kouluun pikimmiten
* Oppilaan tulee kysyä poissaoloajan läksyt luokkakavereilta ja tehdä ne, ellei
   opettajan kanssa ole muuta sovittu esim. rankan sairausajan vuoksi.

* Perheen tulee sopia kouluajan jälkeiset käytänteet esim.
  - Soitto kotiin?
  - Läksyt ja välipala ennen leikkejä ja kavereita?
  - Illan kotiintuloaika pihalta ja kavereilta?

* Koulumatkat opetellaan vanhempien kanssa turvallisinta reittiä käyttäen
* Muistuta esim.
   - Käytä aina liikennevaloja.
   - Ylitä tie vain suojatien kohdalta.
   - Varo autoja, aina.
   - Käytä kypärää asiallisesti ja heijastimia hämärällä.
   - Käytä "pikkuporttia" tullessasi koulun pihalle.

* Vanhempien kyyditykset hoidetaan AINA
  - hiekkaparkkipaikan kautta
  - asfalttiparkkipaikalle EI SAA tuoda lapsia
  - esikoululaisten vanhempia koskee sama ohje
  - asfalttiparkkipaikka on tarkoitettu vain henkilökunnalle

Ja mitä kaikkea muuta sitä onkaan? Saa muistuttaa :)



keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kouluun liikkumaan, mars ja pomps!

Minulla on ilo olla mukana valtakunnallisessa ja alueellisessa urheilujärjestötoiminnassa,
jossa katseet on suunnattu paitsi pitkälle tulevaisuuteen myös lähelle jokaisen lapsen arkipäivää.
Ohessa ajatuksiani Etelätuuli -verkkolehdessä 7/2012. Ne ovat muuten varsin läheltä koulumaailmaa...

http://verkkolehti.eslu.fi/node/735

" Koululaiset ovat aloittamassa uutta lukuvuotta lomailleina ja levänneinä. Monen vesselin kohdalla levännyt tarkoittaa energistä ikiliikkujaa, jolle koulun alku tuottaa tuskaa. Tai tuska voi olla opettajalla, joka on unohtanut arjen hulinan laineiden liplattaessa suviyössä. Oppilaiden mahtavat energiamäärät kannattaa siis kanavoida liikuntaan, jolloin opiskelu sujuu ilman turhia elohiiriä. Rauhallisempia lapsia on myös hyvä kannustaa liikkumaan, jotta hekin saavat kokemuksia energisyydestä ja sitä kautta kenties lisää jaksamista opiskeluun.

Uusimmassa peruskoulun tuntijakouudistuksessa taito- ja taideaineille saatiin yhteensä neljä vuosiviikkotuntia lisää. Tämä päätös tukee hienosti myös SLU:n ja laajan urheilujärjestörintaman ratifioimia viittä valintaa, joista yksi on ”koulupäivässä tunti liikuntaa”. Koska olen opettaja ja rehtori, pohdin SLU:n ja hallituksen linjauksia tietenkin oman kouluni näkökulmasta.

Olemme jo aiemmin lisänneet 3.-5. luokkalaisille liikuntatunteja pakollisten kahden lisäksi. Oppilaita on koulutettu Välkkäreiksi ja opettajat ovat käyneet muun muassa Löydä Liikunta –koulutuksen. Tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään toteutuu opinahjossamme jatkossa entistä paremmin, sillä yhdistämme aamupäivän välitunnit puolen tunnin jaksoiksi, jolloin pienimmätkin ehtivät pukea päälle ja leikkiä kunnolla. Lisäksi kokeilemme sisävälituntivuoroja, jolloin oppilaat saavat omatoimiseen liikkumiseen uusia ulottuvuuksia telineillä ja välineillä. Pääsääntöisesti tenavat toki rientävät raikkaaseen ilmaan ja happea haukkaamaan.

Entäpä opettajat? Kevään tiimellyksessä sain koulumme aikuisia osallistumaan Askeleet-kampanjaan. Itse kukin käveli, lenkkeili tai pyöräili entistäkin enemmän saavuttaakseen omat tavoitteensa – ja kisatakseen hiukan toisia vastaan. Vertailimme askeleitamme ja iloitsimme onnistumisista. Siivoojan koira oli kuulemma hiukan ihmeissään, kun pikkuinen iltalenkki piteni ja piteni. Kampanjasta jäi erittäin hyvä fiilis ja monelle myös askelmittari käyttöön.

Näissä merkeissä uskon, että opettajat ottavat kaikki uudetkin välituntivalvontavuoronsa aktiivisesti vastaan ja lapset saavat ohjatusti purkaa energiaansa. Koulumatkoista, liikuntatunneista, eri oppiaineiden toiminnallisista opetustuokioista sekä tietenkin välitunneista kertyy tunti, varmasti toinenkin, liikuntaa jokaisen lapsen koulupäivään.

Vipinää Välkälle ja Askeleita odotellessa toivotan kaikille oikein liikunnallista syksyä töissä, koulussa ja tietenkin harrastuksissa!

Sirkka Ojaniemi
Lasitehtaan koulun rehtori, Riihimäki
ESLUn hallituksen vpj "                       

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Ihana arki alkaa!

On aika

* kaivaa reppu esille
* laittaa allekirjoitettu todistus ja penaali reppuun
* siistiä kesäkengät sisäkengiksi tai varautua sukkapyykkiin
* nimikoida vaatteet ja kengät sekä etenkin ulkotakit ja lippikset
* tarkistaa pyörän jarrut, lukko ja avain sekä kypärä
* käydä läpi turvallisin koulureitti
* tarkistaa, miten kännykkä laitetaan äänettömälle (ehkä ajastettuna)
* sopia missä avainta ja kännykkää pidetään koulupäivän ajan (suos. repussa)
* sopia soitto- ja välipalasysteemit koulun jälkeiselle ajalle
* sopia aamuherätyksistä ja aikatauluista

Siitä se lähtee taas ihana arki!
Vanhemmat saavat seurata lastensa koulunkäyntiä joko rennosti ihaillen tai sitten
tiukasti patistaen. Tasan eivät mene kortit huoltajien välillä, mutta ei se haittaa;
on sanonta, että kullekin annetaan sen verran, mitä jaksaa!

Perheiden tilanteet ovat muutenkin kovin erilaisia; on kaksi huoltajaa tai yksi, on monta lasta tai yksi, on pieniä lapsia tai vain isompia, on tukiverkostoa sukulaisista ja ystävistä tai sitten ei ole, vanhemmilla on töitä tai sitten ei ole, perheessä harrastetaan paljon tai sitten ei, perhe viettää paljon aikaa yhdessä tai ei jne.
Ei taida olla kahta samanlaista perhetilannetta, sillä aina jotain eroa löytyy samankaltaisistakin tilanteista.

Iloitkaamme oman perheen hyvistä asioista
Olisi hienoa, jos keskittyisimme huolehtimisessamme pääsosin oman perheemme asioihin ja olisimme onnellisia juuri oman perheemme iloisista asioista.. Kurjat asiat on aina hoidettava tai kestettävä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta emmehän vaivu kateuteen?! Me emme oikeasti voi tietää toisista perheistä kaikkea; etuoikeutetulta vaikuttava perhe saattaa sekin pitää sisällään vaiettuja suruja tai vaikeuksia. Positiivinen asenne auttaa jaksamisessa, tai ainakaan asenne ei entisestään lannista.

Koko kortteli kasvattaa
Omaan perheeseen keskittyminen ei tarkoita kuitenkaan silmien ummistamista muulta maailmalta. Tiedänkin, että vanhemmat ovat sopineet keskenään pelisääntöjä lasten pihakäyttäytymiseen ja aikatauluihin. Hyvistä ja reiluista päivistä on kertynyt pluspisteitä, joilla on päässyt esim. yhteiselle "kortteliretkelle". Pieleen menneistä valinnoista on tullut tuttuun tapaan kasvatuskeskusteluita ja esim. kotiarestia ja pelikieltoa. Ideana on, että naapurin kakaroille ei huudeta ja räyhätä ja meidän lapsia uskota sinisilmäisesti, vaan vanhemmilla on hyvä keskusteluyhteys puolin ja toisin ja lapsetkin oppivat, että (valvonta pelaa ja) reilu peli ja kohtuullisen hyvä käytös voivat olla osa korttelinkin arkea.

Koulu on parhaimmillaan perheen kasvatuskumppani
Koulu koettaa tukea perheitä kasvatusvastuussa hyvin monella tavalla. Syksy on uuden alun tai jo alkaneen yhteistyön jatkamisen aikaa. Monessa yhteisessä asiassa saimme viime lukuvuonna hyvän mielen ja kehittämiskohteetkin on taas muistutettu mieliin. Ottakaa, vanhemmat, kouluun yhteyttä rohkeasti, kun mieltänne askarruttaa jokin koulunkäyntiin liittyvä asia; ehkä  löydämme hyviä ratkaisuita paremmin yhdessä kuin kukin tahollamme yksin.

Tervetuloa lapset opintielle ja vanhemmat yhteistyöhön kanssamme!



Me odotamme Teitä jo innokkaina,
uudet taulut paikoillaan ja kenttisvuorot jaettuina
!

perjantai 3. elokuuta 2012

Töissä, vähitellen

"Hei reksi, se koulu kyllä alkaa ihan pian."
Niin, kauppareissulla tapaamani koululainen on aivan oikeassa. Kynsin hampain koetan pitää kiinni kesäloman viimeisistä rippeistä, sillä pääsin oikeasti loman makuun! Pidän työstäni ja kaikenlaisesta järjestelystä ja suunnittelusta erittäin paljon ja siksi on haastavaa jättää tekemättä jotain, mikä kyllä hyvin voi odottaa myöhempäänkin aikaan. Ja kun lopulta saan kiinni lomasta ja teinit tottuvat, että äiti on kotosalla ja laittaa ruokaa ja jopa leipoo ja käy mustikassa ja ja ja, on aika kääntää katse kouluun. Ei se harmita vaan  on ihanaa, että olen saanut, ja lopulta osannut, oikeasti rentoutua!

Työpuhelimeeni sekä työsähköpostiin alkoi kertyä sen verran paljon kiireellistäkin asiaa, että oli parasta laittaa kello varhain soimaan ja startata lukuvuosi. Opettajien kesälomiltakutsukirjeet on myös saatava etanapostiin, joten tänään oli melkeinpä viimeinen mahdollinen aloituspäivä...

Koulussa ei ole kesällä ollut oppilaita (kuin pihamaalla ja portaikoissa), mutta paljon on kuitenkin kävijöitä pyörinyt siellä ja täällä. Terveydenhoitaja on tarkastanut kesällä koulutulokkaita, ISS on tehnyt kesän suursiivoukset, ikkunanpesufirma pessyt ikkunat, henkilökunnan parkkipaikka on remontin alla, keittiötä suurpestään, viheralueita siistitään, älytauluja on asennettu/ asennetaan, timpurit raivaavat uusille tauluille tilaa,  lukkojen vaihto etenee ja reksin lisäksi opettajiakin on ollut paikalla luokkia järjestelemässä.

Nyt siis soitot pedagosiselle suunnittelijalle ja pikapalaveri tauluasennuksista, soitto kiinteistöpuolelle ja sopiminen timpurihommista, ilmoitus oppilaan muutosta toiselle paikkakunnalle (haikeaa meille, mutta toivotan oikein ihanaa jatkoa perheelle järven rannalle!), opetuspäällikölle vastaamista, varhaiskasvatuksen esimiehen kanssa sähköpostikirjeenvaihtoa, opettajakirjeet valmiiksi ja postiin, tavaroiden siirtämistä timpureiden tieltä, postin läpikäymistä, kanslian tavaroiden paikoilleen palauttamista (uh, pitäisi heittää turhia pois, mutta ei vielä tänään!) ja sitä ja tätä. Ei tarvitse töitä aloittaa peukaloita pyörittämällä.

Näkemisiin! 


Vähitellen on aika kaivaa koulutarvikkeet esille, allekirjoittaa todistus ja laittaa herätyskello soimaan!