Tullaan tutuiksi

Opettajan työssä tapaa hyvin erilaisia lapsia (ja toki monenlaisia perheitä ja opettajia ja vaikka keitä). Koulua on käyty nyt kaksi viikkoa ja jo tällä ajanjaksolla ovat opettajat saaneet tuntumaa oppilaisiinsa. Tuttu luokka tietenkin on "helppo", sillä oppilaiden kanssa työ jatkuu alkuyskimisen jälkeen siitä, mihin keväällä päästiin. Tosin viimeisiä kevätpäiviä ja hulina-aikoja ei voi laskea mukaan. Silloin meni aika monella oppilaalla puurot ja vellit ihan sekaisin poikkeusaikataulujen vuoksi.Todistuksien laatimisessakin piti oikein muistuttaa itselle, että arvio koskee koko lukuvuotta, ei vain paria viimeistä viikkoa, jotka saivat monet vekarat käyttäytymään "kesälaitumelle odottavien sonnien" tavoin. (Viime kesänä näin ensimmäisen kerran juuri kesälaitumelle päässeet sonnit, ja meno oli, kuten sanotaan, varsin vauhdikasta ja päätöntäkin...)

Uusi luokallinen isompia tai pienempiä oppilaita on opettajalle melkoinen haaste! Luokanopettaja oppii oppilaittensa nimet aika hyvin parissa päivässä. Opiskelutaidot ja tieto-taitoperusta selviävät hyvinkin pian alkutestien ja saneluiden kautta. Tosin testeissä ei oteta huomioon kesäloman totaalityhjennystä ja kaikkea unohdettua, jo kerran jollain tavoin opittua. Testit ovat raakoja. Piste.Yllättävän pian opettaja alkaa havaita lapsien erilaisia luonteenpiirteitä, mukavuusalueita, luovuuden kohteita, perheen yhteisiä arvostuksia ja sen, millä tavoin lapset ovat oppineet tulemaan toisten ihmisten kanssa toimeen. Edelliselle opettajalle on varmasti sydäntä lämmittävintä se, että uusikin opettaja huomaa oppilaiden erityisyyden ja arvostaa monenlaisuutta, tukee ja kannustaa, haastaa, houkuttelee ja iloitsee.

Haastetta on toki myös oppilailla opettajan vaihtuessa! Vanha tuttu opettaja on poissa. Hän on ehkä toisella luokalla nyt sen omana opettajana, ja sanoo nykyisiä oppilaitaan omiksi. Päivittäiset rutiinit ovat uudenlaisia, sietokynnys erilainen, ja kaiken kaikkiaan kyseessä ihan toinen aikuinen henkilö, jonka kanssa lukuvuoden 199 päivää kuljetaan samaa matkaa. Monelle lapselle siirtyminen uuden opettajan huomaan on ihan helppo juttu, toiset hiukan nikottelevat kunnes tottuvat ja joillakin homma saattaa vaatia pidemmän aikaa sopeutumiseen. Niinhän se on aikuisillakin, toisilla sopeutuminen vie aikaa enemmän toisilla vähemmän.

Olen erittäin iloinen koulumme opettajien vahvasta työmoraalista ja innosta. He oikeasti haluavat tehdä oppimisesta yhteisen matkan, jolla jokainen lapsi saa koulun eväitä niin nykyiseen arkeen kuin tulevaisuuteenkin sekä hyviä malleja erilaisten ihmisten kohtaamiseen.

Onnellista ja reipasta syksyä kaikille!

PS. Opettajat ovat aivan yhtä innoissaan uusien taulujen haltuun ottamisesta kuin oppilaatkin. Oikein hengästyttää se tahto oppia kaikki-heti-nyt :)