Yhteistyössä lapsen parhaaksi

Lasten kasvatusvastuu on kodeilla. Koulun tehtävä on tukea tätä tärkeää tehtävää, joka jokaiselle vanhemmalle annetaan oman lapsen myötä. Koulun kasvatuspainopisteet ovat useimmiten sosiaalisessa kanssakäymisessä ja opiskelukäytänteissä. Erilaiset asiantuntijakoulutukset ja keskustelut vanhempien ja ystävien kanssa ovat upeita mahdollisuuksia pohtia omaa opettajuutta, vanhemmuutta, yhteistyön mahdollisuuksia sekä tietenkin mahdollisia heikkoja ja kehitettäviä seikkoja.

Näistä lähtökohdista ja erittäin mahtavista viime päivien keskusteluista intouduin kirjoittamaan syntyjä syviä :)

Opettajien "kiveen hakattu" ohje on laki. Perusopetuslaista 2§ ja 3§: 

" Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

...

Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

...

Opetuksessa noudatetaan valtakunnallisesti yhtenäisiä perusteita siten kuin tässä laissa säädetään.

Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa."

On ihana huomata, että monessa perheessä pohditaan lasten asioita ja hyvinvointia vakavasti.

Pidän tärkeänä myös sitä, että yhteydenotoissa kouluun pidetään kohtuullisen matala kynnys, puolin ja toisin. Kaikkea kouluajalla tapahtunutta ei raportoida kotiin, mutta tietyn kynnyksen ylittävät plussat tai miinukset merkitään Fronteriin, sähköiseen reissuvihkoon, josta vanhemmat voivat seurata lastensa ja koulun arkea, ja vakavista tai muuten erityisistä asioista toki soitetaan kotiin ja mahdollisesti istutaan yhdessä alas keskustelemaan.

Ideana Fronter-merkinnöissä on se, että vanhemmat ja opettaja voivat yhteistuumin kannustaa, kiittää ja rohkaista lasta monelta suunnalta, tai toisaalta opastaa ja tukea parempaan käytökseen ja esim. läksyjen muistamiseen. Tästä on erittäin hyvä kokemuksia. Sepä vasta huolestuttavaa olisikin, jos
koulussa opastetaan yhteen ja kotona aivan päinvastaiseen!

Vielä en ole koskaan joutunut vanhempien kanssa erimielisyyteen siitä, mikä on lapselle opetettava oikea tapa toisia kohtaan käyttäytymiseen, opettajan/ aikuisen kohtaamiseen tai koulussa työskentelemiseen. Ei ole mitenkään tavatonta joutua törmäyksiin oppilaan ja opettajan yhteistyössä. Joidenkin kanssa päästään sinuiksi aika pian, ja joidenkin lasten kanssa tulee haasteita pitkin matkaa. Opettajan työn kohokohtia ovatkin ne pienet arjen tuokiot, jolloin huomaa pitkän työn ja yhteistyön tuottaneen tulosta. Saavutetut hetket voivat olla esim. lasten leppoisa työhetki, rauhallinen
leikkituokio, uuden oppimisesta iloitseminen tai vaikka välitön juttutuokio.

Jokainen lapsi, jokainen koululainen, on oma persoonansa ja sitä kunnioittaen,
koulun sääntöihin ja tapoihin opastaen toimimme heidän opettajinaan.
Kodin kanssa kuljemme yhteistyössä samaan suuntaan,
ja silloin on onni ja hyvä mieli kanssamme!