Ja niin kävi...

... että kevätjuhla onnistui upeasti ja se yleisö! Lasten esityksille taputettiin paitsi lopussa myös pitkin ohjelmia ja fiilis oli aivan loistava! Todella paljon kiitoksia upealle yleisölle.
Ja tietenkin päähenkilöille eli oppilaille opettajineen ja ohjaajineen :)

Vanhempien ja läheisten suuri määrä yllätti opettajat, ja niin vain pääsivät oppilaat tällä kertaa istumaan sulassa sovussa myös lattialle. Salin jokainen tuoli oli varattu, penkkejä haettiin lisää ja hiukan jopa sylikkäin katsottiin reilun tunnin mittainen vauhdikas ohjelmapaketti.

Voi kunpa tulevina vuosina saisimme juhlat myös tallennettua dvd:lle. Itse juhlan aikana ei opettajilla ole todellakaan mahdollisuutta vain nauttia esityksistä, sillä valvonta ja opastus vaatii koko ajan silmiä ja korvia. Ohjelman sujuvuuden kannalta myös osa esitysten välisistä vaihdoista tehdään ennakoiden, eli oppilaatkaan eivät näe kaikkia ohjelmia itse juhlassa. Sitä varten onneksi on kenraaliharjoitus ja silloin kaikki oppilaat näkevät kaikki ohjelmat.

Ohjelmassa oli
* Tiian hieno viuluesitys 
* Karhujen suloisen reipas laulu Hiiren aakkoset
* 1.lk:n kaunis ja raikasääninen laulu kummeille, Anna hymyn tehdä siltaa
* 2.lk:n vallan ihana tanssi Wakawakan tahdissa
* 3.-4.lk tyttöjen tanssi Maailman laidalla, joka sai yleisön laulamaan mukana
* 3A:n nauruja kirvoittanut esitys Lempi ja Toivo
* 3B:n poikien rivitanssi, jossa oli hassutteluakin
* 3A:n Smurffi saunoo, joka liikutti 25 oppilasta lavalla varsin vauhdikkaasti
* 5.lk tyttöjen todella upeasti harjoiteltu Popular -tanssi 
* 4.luokan Hiphoppii ja englantii, joka olikin oikein mainio laulusoittoiloittelu
* 5.luokan hyvin harjoiteltu musiikkiesitys, joka oli herkkä ja kaunis päätös juhlalle

Vielä muutama päivä koulua, kevätkirkko ja Suvivirsi ja siinä se sitten on...

Hyvät oppilaat ja opettajat, koulun väki sekä perheet ja ystävät,

kulunut lukuvuosi on aivan loppusuoralla. Opettajat ja oppilaat ovat saaneet tehtyä monenlaiset tavoitteiden mukaiset tehtävät ja paljon muutakin. Kaikki vuoden varrella hankittu tieto ja taito ei suinkaan näy kirjoissa ja vihkoissa, sillä monta tärkeää asiaa tulee opituksi myös ilman kirjaamista. Todella tärkeitä ovat esimerkiksi ihmisenä elämisen taidot, ne, joita me itse kukin saamme harjoitella läpi elämän. Tärkeimpinä niistä opeista lienevät toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, yhteiseen hiileen puhaltaminen sekä oikean ja väärän valitseminen.

Viime viikonlopun surulliset tapahtumat ovat jälleen saaneet meidät pitämään raikkaimmistamme entistäkin tiukemmin kiinni. Muistakaa, lapset ja aikuiset, kertokaa lähimmäisillenne hyviä asioita, kertokaa että välitätte ja rakastatte. Kauniita sanoja ei koskaan ole liikaa!

Mikäli näette pahaa oloa, aavistatte mustaa mieltä tai kuulette huolestuttavia asioita, ottakaa yhteyttä ammattilaisiin, vaikkapa koulun kautta. Väärät ja turhat hälytykset, jotka selvitetään, eivät ole niin kohtalokkaita kuin ne, jotka jätetään selvittämättä surullisin seurauksin.

*

*
*

Olemme saamassa uusia aktiivitauluja luokkiin, joten nykyteknologia tulee entistä tasapuolisemmin osaksi koulumme kaikkien oppilaiden opetusta. Kodin ja koulun välistä viestintää jatketaan hyvään malliin Fronterilla ja oppilaille saattaa myös tulla läksyjä, jotka tehdään kotona tietokoneella ja palautetaan Fronterin kautta opettajalle! Liikunnan painotus jatkuu vuosikymmenten perinteiden mukaisesti ja aamupäivän välitunnit niputetaan ensi vuonna ”kunnon” liikkumista varten kahdeksi puolituntiseksi. Myös sisävälituntivuoroja saatetaan ottaa kokeiluun samoin kuin entistä aktiivisempi luontoympäristön hyödyntäminen opetuksessa. Oppilaskunnasta on jo kevään aikana puhuttu, ja ensi syksynä tullee dead line sillekin toiminnalle.

Suuri kiitos kuluneen lukuvuoden työstä oppilaille, opettajille, ohjaajille ja muulle henkilökunnalle. Lämpimät yhteistyökiitokset myös teille vanhemmille sekä paljon kiitoksia vanhempainyhdistykselle, joka markkinoiden ja leivonnaismyynnin tuotoilla on hankkinut oppilaille välituntileluja, Kirjan ja ruusun päivän kirjat ja 5.luokan stipendit sekä järjestänyt diskoja,  naamiaisluistelut ja erittäin onnistuneen Wilson Kirwan vierailun

Tämän kevään juhlalle emme valinneet erityistä teemaa, mutta niinpä vain on käynyt selville, että juhlaohjelma on melkoisen liikunta- ja musiikkipainotteista. Toivon, että elätte mukana oppilaiden esityksissä sillä tavoin, että esiintyjien vatsan pohjia alkaa pikkuisen kipristellä ja he huomaavat yleisön olevan fiiliksessä mukana! Tämä ilta on erityisesti oppilaita ja perheitä varten, esiintyjät antavat kaikkensa juuri teille, hyvä yleisö!

Tänä iltana on suuri ilo olla viettämässä yhteistä kevätjuhlaa kanssanne. Nauttikaa ohjelmista, taputtakaa innokkaina ja antakaa lasten ilon vetää suupielenne ylös, vaikkapa korviin saakka!

Sydämellisesti tervetuloa Lasitehtaan koulun kevätjuhlaan 2012!

(Rehtorin puheesta/ alkusanoista kevätjuhlassa)

Vanhempien huoli lapsistaan

Viikonlopun järkyttävät tapahtumat Hyvinkäällä pysäyttivät. Nuoret olivat omien lasteni ikäisiä, joten vanhempien tuska osui kovin lähelle. Toivon tuhansien muiden kanssa paljon jaksamista perheille, joita asia läheisesti kosketti! Omien perhejuhlien valmistelu tuntui itku silmässä taivaan lahjalta, sillä vastaavia kevätvalmisteluita oli ehkä tehty myös menehtyneiden ja loukkaantuneiden perheissä.

Vanhemmat huolehtivat lapsistaan läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien, ja huolissaan oleminen jatkuu ja jatkuu ikävuosiin katsomatta. Kuinka todeksi olenkaan huomannut vuosien varrella vanhan sananlaskun: ”Pieni tallaa syliä, iso sydäntä.”  Haikeana muistelen vuosien takaisia lohdutuksia ja halauksia, kun oli sattunut jotain kurjaa. Nyt olen sydän syrjällään skopa- ja autoajeluiden vuoksi ja toivon, että nuoret tulevat yöksi mieluiten omaan kotiin. Upeaa on se, että perheemme nuoret ymmärtävät äidin huolehtimisen ja vastaavat hyvin tekstareihin ja soittoihin missä milloinkin ovatkaan ystäviensä kanssa <3

Ja yksiselitteinen on ohjeemme, että aina saa soittaa, oli yö tai päivä, iso tai pieni asia.

Nuorilla voi olla kavereiden kanssa tai opiskelun vuoksi monenlaisia säätöjä, riitoja ja epäonnistumisia. Asiat painavat mieltä raskaasti ja niitä on saatava purkaa, jotta voi taas jatkaa rauhallisin mielin eteenpäin. Olemme sopineet lasteni kanssa, että koti on se paikka, jossa voi huutaa ja raivota. Kotona asiat myös sovitaan ja siellä lasta rakastetaan niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Nykyajan huono puoli on itse asiassa se, että riidat ja säädöt, kuten myös ihanat asiat, jatkavat omaa eloansa ja kommentointia tekstareilla ja  Facebookissa.

Lapsi kasvatetaan perheessä jo pienestä pitäen arkiasioiden kautta oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamiseen, sekä toimimaan niin, että teoillaan näyttää ymmärtävänsä tuon eron. Aina ei voi kuitenkaan ennalta arvata, miten pahasti pieleen saattaa mieli kehittyä. Huolehtivat vanhemmat ovat joskus joutuneet järkyttyneinä toteamaan, että esim. teinivuosien kapinointi on keikauttanut fiksun nuoren ihan toisille raiteille, jopa peruuttamattomasti vikasuuntaan. Toisaalta voi myös käydä niin, että vanhemmuutensa kanssa ”hukassa” olevien vanhempien lapsesta kehittyykin fiksu nuori,  todellakin parannettu painos vanhemmistaan.

Niin tai näin, lapsilla ja nuorilla on oikeus huolenpitoon ja rakastavaan kotiin, hyviin ”elämän eväisiin”. Pitäkäämme huolta omista ja naapureidenkin lapsista ja nuorista hyvässä hengessä. Kun ”koko kylä kasvattaa”, voidaan vaikeassa elämänvaiheessa olevan nuoren avuntarve huomata paremmin kuin yhdellä silmäparilla.

PS. Huolehdittehan myös toisistanne. Kaveria ei jätetä! Naantalin nuori olisi ehkä hyvissä voimissa, jos kaverit olisivat voineet estää päihtyneen hyppäämisen mereen L

Aamukampa harvenee

Vähitellen on aika pistää lukuvuosi pakettiin. Hektisimmät ajat ovat kylläkin juuri nyt menossa: todistukset, viimeiset kokeet ja kirjalliset tehtävät, koulutarviketilausten purku, siivoukset, kevätjuhlaharjoitukset ja lisäksi tietenkin rehtorin hommat siihen päälle. Lukujärjestykset jätän (tänäkin vuonna) suosiolla kesäkuulle, sillä ihan joka paikkaan en minäkään repeä. Ja rekrytoinnit jatkuvat edelleen hoitovapaasijaisella sekä samanaikaisopettajalla! Tilanne siis elää edelleen, ehkäpä syksyyn saakka, mutta hienosti asiat varmasti järjestyvät. Paljon on kiinni hyvästä tahdosta ja reippaista ammattilaisista.

Uusia opettajia olemme jo nyt saaneet taloon, eli Maijan 1B:lle sekä Niinin 4A:lle.

Tästä on hyvä jatkaa ja aloittaa syksyllä uusi lukuvuosi uusin kujein.

Mutta sitä ennen, se on kyllä menoa eikä meininkiä, siis koulun peruskevätkiireitä.

Heippa hei ja näkemisiin kevätjuhlassa viikon päästä!



Voisit muistella ja kiittää jo ajoissa

Ei taida juurikaan olla äitienpäivää, jolloin en olisi liikuttunut

ihanista tyttäristäni! Perhe-elämään mahtuu niin paljon erilaisia

päiviä ja aikoja, monenlaisia ihania hetkiä ja myös vähemmän ihania

murroksia ja itsenäistymisen kiemuroita tai vanhempien väsymystä,
että positiivisen muistamisen hetket nostavat tunteet pintaan.

Erilaisista yhteisöistä lähtiessämme kiitämme menneistä ja muistelemme hyviä hetkiä.

Miksi emme muistelisi aktiivisemmin myös normaalia perhe-elämää ja kiittäisi hyvistä hetkistä?

Kiitoksen aihetta riittää varmasti ja samoin rakkaita muistoja, joita vaalimme

sydämen kätköissä erilaisia rauhoittumisen hetkiä varten.

Aina ei ehkä kannata odottaa pois lähtemistä,

ennen kuin muistelee mennyttä rakkaudella ja kiitollisuudella.

Oman perheen hyviä hetkiä voisi muistella oikein juhlimisen kanssa

paitsi äitienpäivänä myös isänpäivänä (marraskuun 2.sunnuntai),

lastenpäivänä 20.11. tai isovanhempien päivänä on 15.10..
Tai vaikka ihan tavallisena arkena...

Upea fiilis, mutta valinnanvaikeus on todellinen!

Kouluumme haetaan kahta luokanopettajaa, ihan aidosti ja oikeasti. Haastattelukutsut lähetettiin pikaisella (tosin moneen kertaan ja yömyöhiin pohditulla) aikataululla peräti 16 opettajakandidaatille. "Luonnollinen poistuma" on vähentänyt haastateltavia aika hyvin, sillä aika moni onkin jo saanut paikan toisaalta tai todennut työmatkan liian pitkäksi tai tai tai. Olen iloinen kaikista saaduista työpaikoista, mutta tavallaan surullinen, kun en saanutkaan jutella kaikkien ehdokkaiden kanssa.

Tunnissa ehtii jutella jonkin verran ja haastattelussa aikaa on ehkäpä tarpeeksikin. Rehtorilla on ollut melkoinen pakki kysymyksiä esitettävänään, opettajillakin hyviä tarkennuksia ja haastateltavilla myös tarkkanäköisiä pohdintoja. Tutustuminen koulun tiloihin kertoo sekin jotain, niin hakijalle kuin haastattelijallekin. Jollekin tuottaa ihastusta pienen koulun pienet piirit ja ihastuttava piha, toinen taas iloitsee isoista luokkahuoneista ja moninaisista muista tiloista.

Tunnissa ei raapaista kuin pikkuisen pintaa. Se, että oppii tuntemaan jonkun, kestääkin sitten monta vuotta. Parempi tutustuminen voi parhaimmillaan syventää pikaisen jutustelun tuomaa tunnelmaa ja poikia yhä uusia mielenkiintoisia keskusteluita ja ideoita ja yhteistyökuvioita jajajaja. Toisaalta tutustuminen voikin tuoda esille ihan uusia puolia itse kustakin, niitä, joita ei ensimmäisen tunnin aikana todellakaan halunnut julkaista, tai joita ei edes itse ole huomannut olevan. Joidenkin kanssa tutuiksi tuleminen ei taas etene vuosienkaan jälkeen juuri mitenkään. Työkuviot eivät läheskään aina anna vapautta ja tilaa, tai halua, keskustella niitä näitä sitä sun tätä, eli niitä juttuja, jotka saattavat lopulta napsauttaa tutustumisen syvemmälle asteelle.

Tällä hetkellä meillä on positiivinen, joskin todella haastava, ongelma:

Mistäpä saisi sen kristallipallon tahi viisaudenkiven, joka kertoisi uusien opettajiemme nimet nips-naps?

Vai saisinkohan valita vaikka viisi opettajaa?

Nyt niitä hyviä olisi tarjolla toisillekin asti!

Luokkaretkellä Heurekassa

Kevään luokkaretkeä varten oppilaani saivat ehdottaa retkikohteita, joilla olisi myös jotain opillista annettavaa. Selvät huvipuistot hylkäsimme pois listalta eivätkä opettajankaan ehdottamat kaupunkikohteet Lahti, Porvoo, Hyvinkää tai Hämeenlinna herättäneet suurta innostusta. Äänestyksessä eniten pisteitä saivat liikunnalliset paikat esim. Puuhamaa ja Flamingo, monipuolinen Särkänniemi sekä tiedekeskus Heureka, joista kohteeksi valikoitui yksimielisesti Heureka.

Retkipäivä avautui kauniina, vaikkakin melko kylmänä, toukokuisena perjantaina. Pyöräillen tai omin kyydein menimme ensin rautatieasemalle ja siitä junalla Tikkurilaan. Lippujen leimaaminen oli oma operaationsa ja junassa oli varsin tunnelmallista (so. äänekästä) puheiden, naurujen , kännykkämusiikin ja eväiden syönnin pulputessa ympäri osastoa.

Tikkurilan asemalta oli vain pikkuinen kävely tiedekeskukselle, jossa saatiin rannekkeet, ja ryhmittäin porukat hajaantuivat alta aikayksikön tutustumaan eri näyttelyihin.

Perusnäyttelyssä oli mainioita kohteita kierrätyksestä, hiilijalanjäljestä, ihmisen anatomiasta ym. Jokainen löysi jotakin kivaa katsottavaa ja kokeiltavaa.

Klassikko-osaston tieteelliset kokeet ja kokeilut oppilaat riensivät läpi hurjaa vauhtia, kun taas opettaja luki tekstit ja teki "ohjeiden mukaiset testit". Ehkä oli kuitenkin niin, että oppilaiden omatoiminen "sata lasissa" kokemuksellisuus oli kuin olikin opettajan kokemaa hauskempaa...

Yhdessä kävimme Klimax -näyttelyssä tallustelemassa kumisaappailla ympäri veden veden vallassa ollutta näyttelysalia. Opasteissa kerrottiin varsin moninaisesti, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa jo nyt esim. Tyynenmeren saarilla. Lasten mielestä osaston paras juttu taisi olla oikean jääkimpaleen silittely. Opettaja tutki vakavana asiaselityksiä ja pohti Heurekan vapaaehtoisopettajan kanssa, miten erilailla lapset ja aikuiset tuonkin näyttelyn kokivat.

Tulevaisuus -juna vei näyttelyvieraat tekemään valintoja ja hankintoja, joiden ympäristöystävällisyyden, ekologisuuden ja kokonaistaloudellisuuden tietokoneohjelma ilmoitti aina tehtyjen valintojen jälkeen. Osasto oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Asunto-osastolla nimittäin "tein asuntokaupat" vanhasta asunnosta, vanhan kaupungin keskellä perinnehuonekaluin ym.ym. ja hankintani ei ollutkaan "vihreä" vaan kokonaistaloudellisesti kovinkin huono ja hiilijalanjälki erittäin massiivinen! Oppilaita hankinnat ja valinnat eivät juurikaan hetkauttaneet, sillä parasta sillä osastolla taisi olla nanoötököiden metsästys -peli :)

Sinänsä loistava juttu, sillä juuri olimme ympäristötiedossa puhuneet samannäköisistä sokeritoukista ja täistä.

Tiedepuiston Dinosaurusten paluu -näyttelyn robottidinot olivat kyllä hienoja ja aidon näköisiä.

Planetaarion Tie tähtiin -elokuva jäi mieleen erityisen elävänä ja tiedeteatteri Agan Kaasu -esitys oli valloittava. Esittelija puhui innoittavasti, ja varmasti jäi niin lapsille kuin aikuisillekin mieleen, että ilma
koostuu monenlaisista kaasuista.

Retken anti oli niin valtava, että osa tuntui menevän hiukan ohi, mutta moneen kohtaan voi palata myöhemmin kotona ja ehkä joiltain osin koulussakin. Väsyneinä, mutta onnellisina, voimme suositella Heurekaa niin luokka- ja opintoretkikohteeksi kuin perhekäynnillekin.

Katseltavaa