Rehtorin joulupuhe 2014

Lucia –esityksen jälkeen)

 

Hyvät juhlaväki,

tästä onkin hyvä vähitellen rauhoittua joulun äärelle. Joululoma alkaa lauantaina todistusten jaon ja puuron jälkeen, eskareilla jo aiemmin. Monelle perheelle rauhoittuminen on kuitenkin kaikkea muuta, sillä lasten jännitys sen kun tiivistyy joulupukin vierailupäivän lähestyessä. Kiukkuinen lapsi ei useimmissa kodeissa olekaan nyt mikään ihme, eikä sen puoleen kiukkuinen aikuinenkaan… sitä sen joulun odottaminen ja hössöttäminen tietävät.

Koulussakin joulunalusviikot ovat usein varsinaista matalalentoa. Viimeisten kokeiden ja tehtävien deadlinet ovat samaan aikaan, juhlaohjelmia harjoitellaan täyttä häkää ja hiukan pitäisi myös siivota ja koristella.

Mikä sinut saa rauhoittumaan? Ajatteletko joulun lähestyessä muutakin kuin lahjoja ja ruokaa?

Minä löysin hiljattain Jouluradion. Laulan automatkoilla lauluissa mukana, tai sitten vain kuuntelen ja rauhoitun. Ajattelen läheisiäni, perhettä ja ystäviä, ja olen kiitollinen monista hyvistä yhteisistä hetkistä.

Olen erittäin iloinen myös monista yhteisistä hetkistämme täällä Lasitehtaan koulussa. Tämä on yli 200 ihmisen työpaikka! Leikin lisäksi lasten ”työtä” on nimittäin koulunkäynti, ja teitä lapsia on täällä yli 180. Ja voi, teitä on kyllä monenlaisia! Iloisia, surullisia, kiukkuisia, kikattavia, reippaita, hitaita ja ihan kaikenlaisia hyviä tyyppejä. Päivästä se paljon riippuu, meneekö kouluhomma putkeen vai tarvitseeko ottaa aikuisten kanssa yhteen. Onneksi hyviä päiviä on yleensä paljon enemmän kuin huonoja.

Aikuisia täällä on siis parikymmentä. Täällä ovat töissä opettajat Anni, Taija, Emmi, Sakari, Asko, Maija, Pekka, Aini, Eila, Johanna ja Sirkka sekä ohjaajat Merja, Pepe, Annika, Tiina ja Janica, siivooja Soile, keittäjä Jaana sekä aika monta viikkovierailijaa. Yhteisten aamuavausten ansioista olemme liki kaikkien lasten kanssa vähintään näkötuttuja, ja aikuiset tarttuvatkin tarvittaessa tilanteisiin ihan kenen vain oppilaan kanssa. Meillä koko koulu kasvattaa, ja rehtorina olen siitä erittäin iloinen ja ylpeä. Kiitos kaikille!

 

Lämmin kiitos yhteistyöstä myös vanhemmille ja vanhempainyhdistykselle. Samoin kiitos liikuntatoimelle, uimalalle, museoille, kirjastolle, seurakunnalle, RiVoLille ja Pyrkivälle, ja uusimmalle yhteistyökumppanillemme, Kansalaisopistolle.

 

Mitäs te lapset olette muuten tänä syksynä oppineet? Lukemaan? Laskemaan? Kirjoittamaan? Englantia? Ympäristöasioita? Maantietoa? Historiaa? Uskontoa? Käsitöitä? Kuvataidetta? Musiikkia? Kertomaan? Kuuntelemaan? Liikennesääntöjä? Ystävällistä käyttäytymista? Asiallista puhumista? Käyttämään kypärää ja heijastimia? Varomaan autoja?

 
Voi sitä monenlaisen oppimisen määrää! Ihan huikeaa! Vaikka jokin asia olisi ehkä vaikea juuri nyt, voi se keväällä olla jo ihan helppo. Muistathan, että harjoittelemalla oppii ja yrittämällä saavuttaa tuloksia. Uskokaa itseenne. Olette monin tavoin taitavia. Ette ehkä jokainen samoissa asioissa, sillä jokaisella on omat parhaat juttunsa. Niin aikuisillakin. Koulussa kuitenkin harjoittelemme sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei ehkä kotona huvittaisi opetella. Tietokone- ja tablettijuttuja saatte puolestanne opettaa ehkä opettajille, koska kaikki aikuiset eivät ehkä ole mobiilijutuissa ihan yhtä kärryillä kuin te.
 
Eilen tässä salissa oli varmaankin sata isovanhempaa. He kiittelivät ohjelmia ja olivat iloisia, että jokainen lapsi sai esiintyä. Tänään on vuorossa viimeinen ja se virallisin esitys, joulujuhla. Laulu kaikukoon, muistakaa shh, ja iloitkaa niin omista kuin toisten lasten esityksistä. Tämä on Lasitehtaan koulun oppilaiden juhla, jonka nyt ylpeinä ja riemukkaina saamme esittää teille, hyvä saliyleisö. Juhlan myötä voimme vähitellen rauhoittua perheen omaan jouluun tai jouluihin, ja löytää sisältämme juuri meille sopivan Joulumaan.

Iloista juhlaa ja oikein hyvää ja rauhallista joulua.

***

JK. Kirjoittajan huom.
Tällä kertaa puhe oli enemmän lapsille kuin aikuisille, ja hyvä, niin tarkoitinkin. Pienet nappisilmät katsovat reksiä korvat höröllään, kun puhun. He muistavat monta asiaa,  joista olen sanonut, parhaiten heitä itseään ja omaa luokkaa tai opettajaa koskevat tietenkin. Juuri heille kaikille halusin toivottaa tsemppiä ja yrittämisen voimia. Rivien välistä yritin toki kainosti muistuttaa jouluun ja perheaikaan rauhoittumisesta...

Kuunnellen ja laulaen, joululaulujen aikaan

Löysin hiljattain radiokanavien joukosta Jouluradion. Pidän monista joululauluista todella paljon, ja mieluiten laulan niiden mukana. Jouluradion laulut ovat osa tuttuja, osa tuntemattomia, mutta melkein sopivan usein tulee mukana laulettavaakin.

Suomalaiseen perinteeseen joulu kuuluu erittäin vahvasti. Joulun odotus koulussakin alkaa viimeistään joulukalenterin kanssa yhtä aikaa. Siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi pitänyt itse musiikin tunteja oppilailleni, joten joululaulujen laulaminen on omalla kohdallani jäänyt luvattoman vähälle koulussa. Jouluradio tuli siis kuin tilauksesta. Samoin olen selannut ja laulellut tyttäreni Kauneimmat joululaulut -kirjan kappaleita. Nostalgista on huomata, että monet lauluista muistuvat mieleen niin opettajavuosien kuin omien kouluaikojenkin pohjalta, aika hyvinkin!

Joulujuhlaamme varten opettajat valitsivat ehtymättömästä joululauluvalikoimasta yhteislauluja, ja joitain lauluja tuli tutuiksi myös luokkien ohjelmien mukana. Opebändin säestyksellä laulut raikuivat,  sillä ne osattiin hyvin.

Tänä vuonna juhlassamme laulettiin koko salin voimin Joulun suuri salaisuus, Enkeli taivaan, Jollei jouluna ole lunta ja Joulupuu. Lisäksi musiikkiesitysten mukana olivat soitoin ja/ tai lauluin Lucia, Taas toivotus hyvän joulun, Juhla on verraton ja Joulumaa sekä räppikaanonmuunnelma Ukko Nooasta! Joulukuvaelmassa oli jopa uusi sanoitus tuttuun virteen? Liikunta- ja muiden esitysten musiikkina nauhalta kaikuivat vielä hiukan harvinaisemmat Joulupukin maa ja Kaksitoista naulaa se tonttukin painaa sekä jokunen muukin. Itse asiassa juhlassamme olikin tosi monta erilaista joululaulua.

Lauantain todistustilaisuuteen valitsimme vielä pari kaikille sopivaa talvista laulua, sekä liikuntaesityksen ilman jouluteemaa. Kulkuset ja Pakkasherra johdattelivat oppilaat ensin todistusten jakoon ja sitten riisipuurolle ja lomalle. Vaikka piha olisikin musta ja märkä, saimme saliin herkän,  valkoisen pakkastunnelman.

Ensi vuonna koulumme täyttää 100 vuotta. Saisimmekohan silloin jo kauan haaveilemani  Kauneimmat joululaulut tilaisuuden järjestettyä? Ja keväällä sitten tietenkin Kauneimmat koululaulut!

Reksin puhuttelu

Rehtorin työn yksi puoli on nk. puhuttelu. Kiva-tiimi hoitaa varsinaiset kiusaamisepäilyt ja -tapaukset, joita, kopkop, on tänä vuonna ollut onneks niukasti, mutta rehtorille saavat opettajat ohjata oppilaita aina tarpeen mukaan. Tai sitten reksi käy luokassa juttelemassa ihmisiksi olemisen jalosta taidosta. Siitä, mikä unohtuu aina silloin tällöin niin lapsilta kuin aikuisiltakin.

Opettajat lähettävät oppilaita aika harvoin reksin luo, sillä ensisijaisesti jokainen opettaja haluaa hoitaa homman itse. Se onkin hyvä ja lähtökohta, mutta joskus voi ihan hyvin kokeilla myös vaihtoehtoa B, eli reksin jelppiä. Siitä voi olla apua heti, tai sitten yhdessä päästään pohtimaan seuraavia askelmerkkejä.

Pienten oppilaiden kanssa minulla oli ihan asiallinen juttutuokio. Peukuttamalla oppilaat ottivat kantaa reksin esittämiin kysymyksiin ja pohdinta oli varsin hyvää.
- En halua jäädä yksin. En halua tuottaa toiselle pahaa mieltä. Pyydän anteeksi. Otan leikkiin mukaan. Kerron opettajalle.
Ja sitten hoidettiin tiukemmin asianosaisten kanssa se pieleen mennyt juttu, eli toisen jättäminen leikkien ulkopuolelle ja kurja kielenkäyttö. Kasvatuskeskustelu tuntui menneen perille hyvin, muta silmät korvat tarkkoina seuraamme opettajan ja ohjaajan kanssa tilannetta.

Pari isompaa poikaa tuli myös puhutteluun. Aiheena toistuva, jatkuva hölmöily ja huomion hakeminen opettajan huomautuksista huolimatta. Enpä ehtinyt oikein mitään strategiaa keskusteluun ottaa, tai edes saarnaa aloittaa, kun pojat jo sanoivat ymmärtävänsä miten koulussa ollaan ja lupasivat olla jatkossa asallisemmin. Okei! Olkaapa sitten kunnolla. Kyllä me ollaan. Nih.

Kun nämä selvittämiset ja puhuttelut oli hoidettu, olikin aika taas keskittyä oman luokan puhutteluun. Tai itse asiassa sivuutin asian aika nopeasti, sillä huomiotahan nuo ekaluokkalaiset hakivat, kun yksi puhui rumia ja teki pöljyyksiä, ja toiset tulivat joukolla kantelemaan. Jos open huomiota ei saa hyvällä, niin sitten pahalla, that's life.

Joulukalenteri

Joulun odotus on ihanaa. Toki ensimmäiset kalenterit ja kauppojen konvehtipinot tuntuvat tulevan aivan liian aikaisin, mutta heti joulukuun alku on koulussa virallinen askel kohti joulujuhlaa, jouluaattoa ja joululomaa.

Isommilla oppilailla kalenteri ei välttämättä saa kummoistakaan huomiota, mutta pienemmillä se on tavalla tai toisella kovinkin tärkeä juttu. Marraskuun finaaliksi saimme ekaluokkani kanssa hienot syksyiset sienitaulut valmiiksi ja kotiutettua ne siilien, omenoiden ja sienipiirustusten kanssa. Näin saimme seinät vapaiksi uuteen kausiteemaan, jouluun. Sivuseinälle, ikkunoiden väliin, olen jo vuosien ajan laittanut aaltopahvisen joulukalenterin. Voi niitä lasten ilmeitä, kun näkivät tuon aaltopahvikuusen kulahtaneilla tulitikkurasialuukuilla. Se yllättyneisyys, pieni jännitys ja iso uteliaisuus! Ei haittaa vuosien patina, sillä kyllähän sen kalenteriksi jokainen huomaa.

Kuka saa avata? Mitä siellä on? Avaako ope kaikki? Kuka sen on tehnyt? Mistä se tuli?

Jokaiselle on luukku vuorollaan. Yhdeksiköstä ovat kimalteet kovin kuluneet, mutta se on ysi. Tonttu tuo sinne jotain. Ei, ei hän tuo lelua, yleensä on tuonut pienen makeisen. Ahaa, jos aavistat Emmi tontusta jotain, ei kuitenkaan kerrota sitä toisille ;) Tuossa oven vieressä on Merjan ja opettajan kalenteri. Ei, siinä ei ole suklaata, se on kuvakalenteri.

Opettajatkin laskevat päiviä jouluun. Evät niinkään, tai ainoastaan, aaton odotuksen vuoksi vaan aikatauluttaakseen loppuja oppiaineita, sisältöjä, tehtäviä ja teemoja, siitä juhlaohjelmistosta puhumattakaan. Pieni paniikki saattaa syntyä, kun huomaa, että tunteja onkin mennyt odottamattomiin muutoksiin tai haluaisi sittenkin ottaa ohjelmistoon sitä ja tuota vielä lisäksi. Vaan eipä hätää, kyllä se siitä. Jos et nyt ehdi kaikkea, ehkä keväällä tai ensi vuonna sitten.

Toivotan kaikille ihanaa joulun odotusta, kalenterilla tai ilman.
Oikein kutkuttaa odottaa myös joulujuhlaa!

Adventtiperinteitä

Kappelikirkon adventtihartaus on yksi koulumme perinteistä. Hoosiannan lisäksi lauletaan yhdessä kolme neljä muutakin teemaan sopivaa laulua ja oppilaat osallistuvat Raamatun ja rukousten lukemiseen. Meillä on ollut ilo saada opettajista hiukan orkesterin tapaista kirkkoonkin, sillä joukosta löytyy ainakin kaksi pianistia, basisti ja kitaristi. Tarvittaessa rytmiryhmäkin saadaan värvättyä, mutta tällä kertaa pärjättiin melodisemmalla porukalla.

Oppilaiden kanssa on laulettu lauluja paitsi uskonnon ja musiikin tunneilla myös yhteisissä aamunavauksissa. Ja he osasivat laulut hyvin. Kirkon akustiikassa laulu kuulosti varsin viehättävältä sekä reippaan raikkaalta. Kyllä harjoittelu kannattaa tässäkin lajissa.

Tällä kertaa kirkkohetki oli aamulla, joten saimme kokeilla lyhtykujaa sisääntulossa. Se oli ihana. Pieni liekki -laulu nokkahuiluvälisoittoineen ja rauhallisesti valaistua kujaa pitkin kulkeminen toivat heti aamutuimaan mukavan rauhaisan tunnelman laskeutua kirkkohetkeen.

Perinteinen kynttiläohjelma papin puheiden ja yhteislaulujen lomassa pysäytti koko kirkkokansan katselemaan tyttöjen ja kynttilöiden soljuvaa yhteisliikuntaa.

Kiitos kaikille adventtikirkon puuhaihmisille. Tunnelma oli kaunis ja muisteltavaakin taas riittää.

Hyvää huomenta!

Hyvät käytöstavat kuuluvat arkeen ja juhlaan, jokaiseen päivään. Hyvät tavat ovat tarpeellinen taito niin lapsille kuin aikuisillekin, kotona, koulussa, kylässä, kaupassa ja vaikkapa juhlissa. Koulussa tapakasvatukseen kiinnitetään huomiota päivittäin.

Viime vuosi 2013-2014 oli Lasitehtaan koulussa Hyvät tavat -teemavuosi. Tervehtiminen, vanhemman kunnioittaminen, omista ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen, turvallinen liikennekäyttäytyminen ja kaverin huomioon ottaminen olivat tapetilla niin luokissa kuin yhteisissä tilaisuuksissakin pitkin vuottaa moneen moneen kertaan ja yhä uudelleen. Koska hitaasti hyvä tulee, päätimme syksyllä, että jatkamme hyvien tapojen parissa edelleen hiukan korostetummin.

Jatkokausi on tehnyt hyvää. Aamulla on kiva tulla kouluun, kun tervehtiviä oppilaita on hyvinkin paljon. Löytötavaroiden määrä on hiukan laskenut ja liikennekäyttäytyminenkin on hitusen parempaa. Kavereiden kanssa asiallisesti ja hyvällä fiiliksellä toimiminen on ikuisuustavoite, mutta toivottavasti silläkin saralla on tapahtunut kehitystä.

Lasten kanssa pääsemme vähitellen, hetki ja kerta kerrallaan kohti sellaisia hyviä tapoja, joita ei tarvitse ihan joka hetki kertoa uudelleen, ja joita ei tarvitse ihan joka kerta olla vierellä vahtimassa.

Juhlakäyttäytymistä pääsemmekin taas ihan pian harjoittelemaan adventtitilaisuudessa sekä joulujuhlassa. Ei ole kovin paljon vaadittua istua ja katsella toisten esityksiä , ja päästä myös iloitsemaan omasta vuorosta, jolloin toiset ovat puolestaan skarppina yleisönä.

Hyvää päivän jatkoa! Tavataan huomenna.

Sisävälkät vol 2

Pari vuotta sitten kokeilimme sisävälitunteja hyvällä ja huonolla menestyksellä. Hyvää oli tietenkin se, että lapset tykkäsivät todella paljon erilaisista välitunneista. Huonoa puolestaan se, että vuorot menivät sekaisin ja valvojatkin siinä samoin tein.

Sisävälitunteja ovat sen jälkeen opettajat pitäneet luokillensa satunnaisesti. Valvontavastuu on ollut jokaisella opettajalla itse omasta luokastaan. Toisaalta pihalla on kyllä niin paljon tekemistä, ettei erityistä tarvetta sisävälkille on ollutkaan.

Uusi startti sisävälitunneille alkoi meillä pari viikkoa sitten. Sisävälkkiä käytetään kannusteena liikkua koulumatkat kävellen tai pyörällä. Etenkin aikuiset aina aika ajoin unohtavat, että lapset kyllä pääsääntöisesti jaksavat kävellä (tai pyöräillä) kouluun. Aamulla kävely piristää ja virkistää ja päivälläkin ajatukset nollaantuvat, kun jutustelee kavereiden kanssa kotiin kulkiessaan. Lapset eivät ole sokeria. Meistä vanhemmista toisinaan tulee ihan sokeria ja paperia kellokorttielämän kiireessä. Meidän sietäisikin ottaa mallia esimerkiksi koiraihmisistä; säällä kuin säällä on koiralenkki tehtävä! Sitä paitsi suurin osa meistä on itsekin aikanaan kävellyt koulumatkansa.

Sisävälitunti tulee piristykseksi ja vaihteluksi, kun koululainen on kerännyt esimerkiksi kymmenen koulumatkarastia listallensa. Rasteja on kerätty innokkaasti, mutta eipä niitä kaikille tule, koska aamun kiireessä autokyytiin turvautuminen on monelle aikuiselle helpoin tapa selviytyä töihin ja iltapäivätoiminnastakin on helpoin hakea lapsi autolla kotiin.

Sisävälkkäkokeilu on alkanut tälläkin kertaa hienosti. Katsotaan kuinka se toimii jatkossa ja ehkäpä otetaan jokunen kerta ihan kaikillekin :)

Avointen ovien päivä

Valtakunnallisena Kodin ja koulun päivänä (tänä vuonna pe 26.9.) vietimme koulussamme avointen ovien päivää. Koulutunnit ja päivät olivat pääosin "ihan tavallisia" kahdestakin syystä. Toinen on se, että vanhemmat saavat tutustua ihan tavalliseen arkeen, ja toinen se, että erityisvalmistelut vievät aina aikaa ja energiaa, ja se taas ei ole avointen ovien päätarkoituksena. Oppilaista sen sijaan on ihanaa, että vanhemmat tulevat heidän työpaikalleen, ihan (melkein) mistä syystä tahansa.

Koulupäiviin kuuluvat yleisötilaisuudet ovat hankalia, koska kaikki opettajat ovat pääsääntöisesti tunneilla eivätkä juttelemassa niitä näitä tai kahvitarjoilemassa. Iloisena ratkaisuna kahvihammaspulmaan uusimme viime keväänä valtaisan suosion saaneen 5.luokan järjestämän koulukahvilan, ja tällä kertaa he pistivät pystyyn myös kioskin. Oppilaat leipoivat ja pussittivat, mainostivat ja myivät suuren suurella ilolla ja innolla aikuisille kahvilassa "aikuisten hintaisia" tuotteita ja oppilaille toisessa tilassa kioskihintaisia herkkuja.

Päivä onnistui opettajien mielestä hyvin, oppilaat olivat iloisia vanhempiensa käynnistä ja vanhempia olikin liikkeellä paljon. Päivää ehkä jo osataan odottaa, tai sitten uusi Harmaa talo kiinnosti kovasti. Kiitokset kaikille kävijöille, oli mukava tavata. Erityiskiitokset 5.luokkalaisille ja Maija-opettajalle kahvilahommista! Siinä ei menty normaalituntien kaavalla, vaan homma meidän muiden iloksi oli melkoisesti...

Tapaamisiin myös 2015 syyskuussa Kodin ja koulun päivänä!


***

Fronter-kyselyn satoa:

1. Ilon aiheita Avointen ovien päivästä 26.9.14

• Avointen ovien päivä on tosi hyvä juttu.
• Vanhempana koen tärkeäksi nähdä, mitä luokassa oikeasti tapahtuu, vaikka lapsi kertookin paljon koulupäivän tapahtumista. Tällainen luonnollinen tilanne on paljon parempi, kuin että luokka olisi valmistellut päivää varten esim. jonkin esityksen.
• Koulukahvila myös hauska idea ja lapsille ilmeisen odotettu juttu.
• Mukava idea, kahvila kiva lisä päivässä.
• En päässyt osallistumaan, mutta viidesluokkalaisen äitinä pääsin nauttimaan koulukahvilan järjestämisen tuomasta ilosta :)
• Oli kiva huomata kuinka innokkaasti viidesluokkalaiset touhusivat kahvionsa ja myyntipöytiensä luona. Kahvila ja muukin myynti ainakin saivat suuren suosion.

 2. Kehitettävää

• Eskareille oli iso pettymys kun eivät saaneet osallistua kahvilaan. Kahvila oli heidän luokkansa vieressä ja oli kurjaa katsella, kun muut siellä herkuttelivat.
• Pienempien mennessä kahvilaan se oli täpötäynnä oppilaita ja muuta koulun väkeä. Pienimmät jäivät jalkoihin. Jonkinlainen opastus, kuinka kahvilassa toimitaan, olisi voinut olla myös paikallaan. :-)
• Jatkossa toivoisin tietoa avointen ovien päivämäärästä aiemmin. Nyt meinasi tulla kiirus järjestää omaa aikataulua.

3. Ihan muuta palautetta koululle

• Helmi vaikuttaa kelvollisesta järjestelmältä. Hyvä ominaisuus on suoraan sähköpostiin tulevat herätteet. Se, että seurattavia järjestelmiä on kaksi, tuntuu työläältä.
• Lasin koulu on ollut ja on kaikin puolin kiva koulu. Koulu myös sijaitsee kauniissa ympäristössä.

Välitunneilla virkistytään ja opitaan

Koulullamme on ilo ja onni käyttää välitunneilla monenlaisia alueita: asfalttipihaa, leikkialuetta hiekkalaatikoineen ja keinuineen, pienpelikenttää sekä isoa hiekkakenttää. Lisäksi koulun takana on puita, joita jopa pikku metsäksi voisi hyvällä tahdolla kutsua. Oppilaita on lähes 190, mutta isolle alueelle mahtuu kyllä kevyesti kukin mieluiseensa puuhaan.

Hiekkakentällä mahtuu pelaamaan ja vaikka Maata leikkimään monta porukkaa kerrallaan ja toki siellä voi harjoitella myös pituushyppyä, kuulantyöntöä ja esim. pallonheittoa. Pienpelikenttä on ahkerassa käytössä, vaikka tämän vuoden oppilaat eivät olekaan niin futaajia kuin jotkut aiemmat vuosikerrat. Pihalla lapset hyppivät narua ja ehkä eniten leikkivät kirkonrottaa, koska lähellä on monta kulmaa ja nurkkaa, joiden taakse voi mennä piiloon ja kurkkimaan. Skootit ovat myös käytössä, mutta turvallisuuden vuoksi jonkin verran rajoitetusti. Polttopalloa ja Aasia pelataan monessa paikassa ja pensaikoista kuuluu ihan kunnon kotileikkien ääniä.

Välituntien tavoitteena on virkistää ja liikuttaa oppilaita. Kun verenkierto kiihtyy, aivot toimivat vilkkaammin, ja raitis ilma tuo happea keuhojen kautta koko kropalle. Välitunneilla oppilailla on myös oma valta keksiä puuhaa kavereiden kanssa. Opettajat valvovat, mutta lapset saavat loistavaa harjoitusta yhdessä toisten kanssa toimimiseen, kun aikuinen ei ole joka hetki ohjaamassa. Ei kotipihoillakaan ole joka hetki aikuista neuvomassa.

Yhteisten leikkien ja pelien sopiminen ei jokaiselle ole lainkaan helppoa, mutta upeaa on nähdä, kuinka sosiaaliset taidot vuosien mittaan karttuvat. Jos alkuvuosina opettajaa tarvittiin harvase välitunti apuun, ei ylemmillä luokilla tarve ole enää kummoinen. Myös leikkisääntöjen noudattaminen kehittyy ajan myötä selkeästi. Vastarannankiiskiä kyllä löytyy usein, mutta vähitellen halu leikkiä ja pelata voittaa tarpeettoman vänkäämisen.

Välitunneilla koulussa onkin siis ihan selkeät tavoitteet ja seuraavilla oppitunneilla jaksaminen koostuvat monesta eri palikasta:

• liikunta ja virkistyminen
• oman tekemisen valitseminen
• yhteisten sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen
• sosiaalisten taitojen harjoittaminen.

Koulussamme opiskellaan tuplatunneilla, joita kyllä katkotaan työmuotoja vaihtamalla sekä pienillä tauoilla ja leikeillä. Hyöty tuplatunneista on seuraavan välitunnin pituus, eli 30min! Siinä ajassa ehtivät kaikki oppilaat ulos, ja siinä ajassa ehtii jo leikkiäkin kunnolla tai vaikka luistella ja hiihtää talvella. Sitäpä voisi suositella myös aikuisille työn tauottamiseen ;)

Ylös, ulos ja lenkille!

Perinteinen vanhempainilta

Syksyn traditioihimme kuuluu koko koulun yhteinen vanhempainilta. Kaikki opettajat sekä osa ohjaajista ovat paikalla, jotta yhteisen saliosuuden jälkeen vanhemmat saavat lastensa opettajien johdolla kokoontua saman tein. 120 tuolia salissa ei riittänyt, joten tilausta ensimmäiselle näkemiselle oli tänäkin vuonna aivan selkeästi.

Ehkä itse olen jotenkin luutunut, mutta suurien sfäärien ja tulevaisuuspohdintojen (paitsi 100v.juhlien) suhteen ei itsellä, eikä kyllä pahemmin muillakaan opettajillamme, ollut intohimoja. Asiat ja aiheet olivat tiukasti arjessa ja käytänteissä kiinni. Kantavana ajatuksena taustalla vaikutti se, miten oppilaiden koulunkäynti saadaan sujumaan mahdollisimman hyvin ja yhteistyössä kotien kanssa, ja että vanhemmat muistavat lastensa vielä olevan lapsia, jotka tarvitsevat vanhempiaan monessa asiassa.

Näistä juteltiin:
* Harmaan talon opiskelijat
* saattopysäköinti, turvallisuus
* hyvät tavat
* ympäristökasvatus
* Helmi, Fronter
* KiVa -koulu
* 100v.juhlat 2015
* vanhempainyhdistys
* Aleksin Markkinat la 4.10.

Luokissa oli iltakeskustelu sujunut mukavasti. Joitain toiveita oli esitetty, mutta varsin positiivisin mielin totesimme väen olleen liikkeellä.  Kiitos aktiivisuudesta vanhemmille! Varmasti näemme Teitä vielä muulloinkin vierasilla, myös ennen ja jälkeen Aleksin markkinoiden ;)

Do dii, vähitellen asetumme kolmeksi taloksi

Koulua on käyty kohta kaksi viikkoa. Luokat ja opettajat ovat leimautuneet jo aika mukavasti uusiksi tai uudistuneiksi yksiköiksi yhteisessä kokonaisuudessa. Ihan uudet lapset ja aikuiset ovat sujahtaneet arkeen mukaan pääosin jouhevasti, ja kaiken kaikkiaan uuden rakennuksen tuoma poikkeustilanne on otettu haltuun aivan upeasti!

Kalusteita (monesta paikkaa ja jopa monen vuoden ajan haalittuja ja kierrätettyjä) on kuskattu teknisen työn väliaikaissäilytyksestä ja Sinisen talon kellarista Harmaaseen taloon erinäisiä tunteja omin ja oppilaiden avuin sekä kaupungin miesten avustuksella. Kellarista on siirretty Valkoisen talon KUMU-luokkaan (kuvis, musiikki) niin ikään sortin sakki pulpetteja ja kaikki bändisoittimet. Vielä on tulossa pianosiirtoja sekä jokunen isompi muuttosessio, mutta ihmeesti jo voiton puolelle ollaan menossa.

5.luokka muutti uuteen tupaan heti toisena päivänä ja nyt ovat esikoululaiset ja iltapäivätoimintakin muuttaneet. Suunniteltuja rakennemuutoksia ei Harmaassa talossa ole kesällä tehty, mutta itse asiassa viivytys saattaakin olla onni onnettomuudessa. Talon toimivuuden ja toiminnan sujuvuuden näkee vasta aidossa ympäristössä, joten seinämuutoksille ym. on painettu hiukan jarrua, jotta saadaan lisää suunnittelu- ja harkinta-aikaa.

Mielenkiintoista on rehtorina ollut seurata ja säätää ihmisten ja asioiden kanssa tiiviissä tahdissa. Tulevaisuuteen ei oikein usko ennen kuin se on käsissä, ja se on oikeasti nyt! Käytävien sumat väljenevät, varastoröykkiöt laskevat ja jakotilojakin saadaan käyttöön. Jos emme kuljekaan ihan huiman huimasti teknologian aallonharjalla, otamme entistä monipuolisemmin haltuun taito- ja taideaineiden opetusta sekä yhteisöllisyyden, jossa monen talon väki on kuitenkin yhtä ja samaa porukkaa, niin lapset kuin aikuisetkin. Pihat ja saattoparkkialueetkin saadaan jollain aikataululla kuntoon, eli kohti hyvää tai vieläkin parempaa etenemme.
 Jotenkin on nyt sellainen oikein hyvä Meidän koulu -fiilis!

KOU-LU AL-KAA!

Kesäloma on ihana. Opettajat pitävät kovasti lomasta ja vapaasta ja lämpimästä ja omista puuhailuista. Reksi, koulusihteeri, keittäjä, siivooja, kiinteistömies ja terveydenhoitajakin kertoivat nauttineensa lomasta, paljon.

Oppilaat pitävät lomasta myös. Kevään viisi koulukuukautta lyhyen joululoman jälkeen veivät monesta mehut. Ja vaikkei kaikista vienytkään, loma kelpaa kaikille.

Ei lomalla tarvitse tehdä koko ajan. Ei reissata tai kerätä huvipuistorannekkeita. Kotikaupungissamme on paljon kivaa tekemistä, ja paras löytyy usein aika läheltä, kaverit! Tosin kesällä kaverit saattavat sittenkin olla mummolassa tai mökillä...

Koulun aloituksessa on jotain samaa niin oppilailla kuin opettajillakin. Useimmille aloitus on todella kivaa. On hauska tavata kavereita ja laittaa koulujutut kuntoon. Opettajat suunnittelevat intoa piukeina tulevaa syksyä, nuoruuden innolla tahi kokemuksen varmuudella.

Maanantaina tapaamme. Hieno juttu!

No, remonteilla on tapana viivästyä...

Harmaa talo ei ole vielä valmistunut kuntoon asti, eikä se taida ehtiäkään koulun alkuun.

Sähkötöitä tehdään sisällä kovasti ja kaukolämpöhommia samoin. Sisämaalaukset tullevat elokuussa. Toiveidemme ja suunnitelmien mukaisia muutoksia tehdään sitten tulevan vuoden mittaan ja etenkin rahatilanteen mukaan. Älytaulut ovat hankintalistalla, mutta ei niitäkään remontin keskelle voida hommata. 

Nopeaa toimintaa toivoin kovasti, ja hyväuskoisesti näin uskoin tapahtuvan. Kesällä työmiehiä ei kuitenkaan ole ihan yhtä paljon käytössä kuin muulloin, ja työmaitakin teknisellä puolella on Lasin lisäksi ympäri kaupunkia. Näin ollen syksy on aloitettava vanhoissa tahi keksityissä tiloissa, kunnes Harmaassa saadaan paikat asialliseen kuntoon. Eräs opettaja ehdottikin pihakoulua, jotta saadaan nauttia vielä kesästä :)

Saattoliikenne jatkuu varmasti vielä jonkin aikaa kevään järjestelyillä, eli autot parkkiin tien toiselle puolelle ja saattaen lapset tien yli valoista. 

Autetaan siis yhdessä toinen toistamme 
ja joustetaan mahdollisimman paljon. Tsemppiä kaikille! 

Tervetuloa!

Niinpäs niin, kesää on vietetty ja on aika (vähitellen) kääntää kannukset kohti omaa opinahjoa. Kirje  opettajille lähtee tänään. Tietävät sitten reilun viikon päästä saapua pääkallopaikalle ajoissa ja skarppeina. Sähköpostit eivät kesällä juurikaan kulje (paitsi rehtoreilla), joten ihan perinteinen paperilähetys vie perille parhaiten. Toki opettajat ovat selvillä aloituspäivästä ja monesta muustakin tärkeästä faktasta, mutta jos nyt kuitenkin tarkennetaan asioita.

Riihimäen Sivistystoimen sähköpostiosoitteet on vaihdettu @riihimaki.fi -loppuisiksi. Fronter jatkaa olemassa oloaan, mutta uudeksi ohjelmaksi sen rinnalle, reissuvihkoksi, saamme Helmen! Syksyn koittaessa alkaa siis tutustuminen siihenkin.

Uusi tupa, Harmaa talo, tupsahti koulun tontille hyvissä ajoin kesällä. Tai siis juhannuksen alla.
Olikin liian hyvää ollakseen totta, että pääsisimme ihan oikeasti aloittamaan koulutyön suunnitelluissa luokkatiloissa. Alkusyksy aloitellaan varmaankin vanhoissa tiloissa, tai jotenkin, siis kuinka ihmeessä? No, koetetaan yhdessä saada työt käyntiin parhain päin. Kärsivällisyyttä tarvitaan kyllä roppakaupalla.

Oppilaita ei vielä huimasti parveile koulun pihalla, mutta ehkäpä jo viikon päästä.
Näkemisiin!
Saa tulla moikkaamaan :)

Oi tätä onnea, oi oi!

Ensi vuoden opettajat Lasitehtaan koululle ovat varmistuneet varsin positiivissa merkeissä. Muutoksia voi aina tulla, kyllä, mutta saahan rehtori hiukkasen hehkuttaa tätä hienoa hetkeä, kun kaikki ainakin näyttää erittäin hyvältä? Kiitos :)

Ketut (esiA) Eila, Annika, Karoliina
Karhut (esiB) Johanna, Tiina
1A Sirkka
1B Anni
2A Taija
3A Emmi
3B Sakari
4A Asko
5A Maija
erityisopetus Pekka
samanaikaisopetus Aini
IP Merja, Pepe

Lukkarit sain tehtyä erityisen traditionaaliseen tyyliin nappulataululla. Kurre ei suostunut säyseäksi minulle ja Helmi oli vielä keskeneräinen. Oli pakko tarttua hyvin palvelleeseen nappulatauluun, ja niin sekalaisesta sekamelskasta muotoutui vähitellen kohtuullinen työjärjestys. Ehkä tahdon sitä vielä viilata ja höylätä, ehkä en.

Mitäpä kuuluu Harmaalle talolle? Siinä se nyt seisoo vanhan hiekkaparkkipaikan kohdalla! Sisältä se on kovin valoisa ja avara, pinnat tosin vielä fiksaamatta ja maalaamatta. Syksyn aloitus  menee siis evakkomerkeissä, mutta vähitellen ja yhteisvoimin saadaan kyllä paikat kuntoon ja arki rullaamaan.

Lomalle lompsis taas hetkeksi aikaa. Voikaahan hyvin ja ren-tou-tu-kaa!
t. Sirkka-reksi

PS. Suuri kiitos Pirkolle kesäavusta vipsien kanssa. I<3U

Rehtorin kevätpuhe 28.5.2014

Hyvää iltaa, hyvä kevätjuhlaväki,

koulumaailman syksystä kevääseen on matkaa suunnilleen 190 opiskelupäivää. Nuo päivät ovat kuluneet uskomattoman nopeasti. Syksyisistä koulun oppilaista, juuri teistä, on vuoden aikana kasvanut reippaita ja venähtäneitä, monta tietoa, taitoa, kokemusta ja osaamista rikkaampia oppilaita. Voimme olla teistä iloisia ja ylpeitä.

Te kaikki lapset, olette koulumme kaikkien aikuisten oppilaita. Koetamme päivittäin ohjata, kannustaa ja patistaa teitä hyvään koulutyöhön, hyviin tapoihin sekä hyvään yhteistoimintaan toisten ihmisten kanssa. Ensi vuonna jatkamme tehostettua tapakasvatusta, ja ehkä jo parin vuoden päästä kaikki tervehtivät toisiaan aamulla ja toivottavat lähtiessään hyvää päivän jatkoa, löytötavaroiden määrä edes puolittuu ja pyöräilykypärien piiloleikki isommilla oppilailla vähenee.

Koulut tekevät yhteistyötä monen tahon kanssa. Tärkein näistä olette tietenkin te, hyvät vanhemmat! Voimme olla hyvillä mielin kaikista keskusteluista, joita on käyty leppoisissa tunnelmissa mutta myös hankalampien asioiden parissa. Aina me opimme toisiltamme ja saamme uusia näkökulmia asioihin.

Toukokuun suuri juttu on ollut viipalekoulun eli harmaan talon siirto Lasille. Pohjat on kohta tehty ja ihan oikeasti kokonainen koulurakennus tuodaan elementteinä koulun pihalle. Eskarit pääsevät syksyllä valoisiin tiloihin ja iltiksellekin saadaan muutamaksi vuodeksi oma luokka. Ja kaikki luokat pääsevät ensi vuonna taideluokkaan kuvaamataidon tai vaikka bändisoiton merkeissä.

Luokat ovat näin keväällä käyneet luokkaretkillä esim. Aarniwalkeassa Arolammilla, Heurekassa, Korkeasaaressa, Kiasmassa ja meriuinnilla, seinäkiipeilemässä Hyvinkäällä sekä Porvoossa pitkän kaavan mukaan. Ja koko koulu, yli 200 henkilöä, sai nauttia vanhempainyhdistyksen kustantamasta teatterireissusta Tampereelle. Kiitoksia! Vanhempainyhdistys aloittaakin  Aleksin  Markkinoiden valmistelut heti elokuussa ja uusia vanhempia otetaan erittäin mieluusti mukaan suunnittelu- ja talkooporukoihin. Perinne jatkuu kohti koulun 100-vuotisjuhlia, jotka ovat syksyllä 2015.

Tänä iltana lähes 190 tyttöä ja poikaa käy esiintymislavalla. Opettajia ja ohjaajia ei lavalla juurikaan näy, mutta kyllä he kovasti ovat touhunneet, jotta esitykset on saatu kuntoon. Paljon kiitoksia kaikille lapsille ja aikuisille monipuolisen ja iloisen juhlaohjelman rakentamisesta!

Huomenna olemme vapaalla ja perjantaiaamuna vielä siivoamme salin ja luokat kesäkuntoon. Perjantai on myös palkintoperjantai, eli vuorossa ovat silloin stipendit, hymyt, minihymyt, urheilumitalit sekä Puppe ja muut jaettavat ja palkittavat asiat. Lounaalla saamme perjantaina jälkiruuaksi jäätelöt, joten erillisiä kahvihetkiä ei kenellekään ole.  

Kiitos opettajille, koko henkilökunnalle ja oppilaille hyvin tehdystä vuoden työstä! Kiitos vanhemmille hyvin sujuneesta yhteistyöstä ja kiitos myös kaikille yhteistyötahoillemme.

Tästä on hyvä jatkaa kohti lämmintä kesää J

Olette lämpimästi tervetulleet Lasitehtaan koulun VESI-teemaiseen kevätjuhlaan!

Keisarin uudet vaatteet

Vanhempainyhdistys on kerännyt pitkin vuotta rahaa, jotta yhdistys voisi tarjota eskari- ja koulutyön sokeriksi ja suolaksi jotain hiukan erilaista toimintaa tai myös tavaraa. Syksyn Aleksin markkinat sujuivat kivasti ja tuottavastikin, makeisrasiat tuottivat kerrassaan hyvin ja pakasteleivonnaisiakin myytiin mukavasti, joten muutaman vuoden välin jälkeen oli mahdollista suunnitella koko koulun yhteinen teatterireissu.

 

Kauniina kevätpäivänä neljä linja-autollista

oppilaita ja opettajia kyydittiin Tampereen

Komediateatteriin katsomaan Keisarin uudet vaatteet -musikaalia. Jo matka oli moisella joukolla elämys. Eväitä rapisteltiin, vitsejä kerrottiin, maisemia katsottiin ja supatettiin, kikatettiin, käkättiin ja toki myös nykyaikaisesti osa kuunteli musiikkia tai pelasi kännyköillä.

 

 

Keisarin uudet vaatteet oli mainio!

Näyttelijät tekivät roolityönsä taidokkaasti ja kutkuttavasti ylieläytyäen. Näin nuorimmatkin katsojat tiesivät, milloin sanottiin jotain kummallista tai sanojen takana oli jotain muutakin. Harri Penttilän (keisari) ilmeet ja eleet olivat vertaansa vailla. Tuli kyllä harvinaisen selväksi kaikille se, ettei aina ehkä kannata haluta uutta ja ihmeellistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Suuren suuri kiitos

hienosta elämyksestä

Lasitehtaan koulun vanhempainyhdistykselle!

 

Terveisin

eskarit, ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset ja viitoset sekä opettajat, eskariohjaajat ja harjoittelijat

 

 

 

 



Muuttotalkoot

Nopeiden hoksottomien ja lehtijuttujen lukemisen ansioista tuli Riihimäen Idäntyö ry:ltä yhteydenotto, että he voisivat olla nopeallakin aikataululla mukana tyhjentämässä Puistikkoa. Näin tapahtui, ja tänään on viipalekoulu jo melkoisen tyhjä. Olipa siis muutolle onni, että oli lehtikirjoitus ja sen sattuivat lukemaan juuri oikeat henkilöt.
Homma hoitui tomeralla talkoojoukolla vauhdikkaasti ja asiallisesti. Lasin teknisen työn opettaja tyhjensi tilansa välivarastoksi, jotta syksyllä olisi helpompi viedä tavarat suoraan pihan poikki kohdlleen.

Wau! Kiitos kaikille!!
Ugh, tämä on tällä erää osaltani ohi, tai ainakin kunnes tulee seuraava soitto, ja seuraava tehtävä...

Täältä

Tänne

Ope haussa

Äitiyslomilla ja hoitovapaalla useamman vuoden ollut opettajamme sai viran kotipaikkakunnaltaan. Pienten lasten äiti siis päätti käyttää 10h viikottaisen työmatkansa toisin. Kotiäidin roolista vauhdikkaaseen koulumaailmaan paluu on aina rankka. Työ toki on yleensä kivaa ja lapsetkin mukavia, perheiden kanssa tulee toimeen ja on monenlaista uutta puuhaa. Mutta kun mieli tuppaa livahtamaan jokaisessa välissä omien pikkuisten luokse, on aivan upeaa, että työmatkatunnit saa käytettyä heitä varten. Kaikkea hyvää Sinulle, Terhi, ja onnea uuteen työhön!

Siispä, virka on laitettu auki:

Haemme tiimiimme reipasta alkuopettajaa, jolla on hyvät työyhteisö- ja ryhmänhallintataidot. Katsomme hakijalle eduksi uudistumismyönteisyyden sekä opetusteknologian hyödyntämisen.

Tarjoamme pienen, reippaan työyhteisön, jossa koko koulu kasvattaa ja on valmis tarttumaan tehtäviin yhteisten päämäärien hyväksi.

Lasitehtaan koulu sijaitsee vanhan lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Metsästysmuseon läheisyydessä. Koulussa opiskelevat 1.-5. luokat sekä esioppilaat. Oppilaita koulussa on noin 190. Koulun valtteja ovat sijainti rauhallisella ja viihtyisällä alueella, hyvät ulko- ja sisäliikuntatilat sekä museoiden ja keskustan läheisyys. Luokissa on älytaulut.

Hakijalla tulee olla opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen (986/1998) mukainen kelpoisuus.

Virkaan valitun on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan sekä lasten ja nuorten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) mukainen rikosrekisteriote. Koeaika on kuusi kuukautta.

Hakemukset pyydämme toimittamaan ensisijaisesti sähköisesti osoitteessa www.kuntarekry.fi. Hakemukseen tulee liittää kelpoisuustodistus ja ansioluettelo. Hakuaika päättyy 13.6.2014.

Puistikossa kuhisee

Vauhdikas sutina Puistikon viipalekoulun tiimoilta jatkuu. Monelta on mennyt sormi suuhun tai ärripurri kielelle, kun kaikki tapahtuikin niin äkkiä. Toiset taas tuumaavat, että pistetään hommat hoitumaan, kun ne kerran pitää hoitaa joka tapauksessa. Koulun kannalta kaikki tämä hoppu on erittäin hyvä juttu, sillä se tarkoittaa, että saamme aloittaa uuden lukuvuoden siellä missä pitääkin, harmaassa talossa koulun omassa pihapiirissä.

Puistikossa on aika paljon tavaraa vuosien evakkolaisten jälkeen. Suurin osa tosin aika romua,
mutta hankintarahojen loistaessa poissaolollaan moni hylly ja kaappi saa uusvanhan sijoituksen Tehtaankadulta. Ja onneksi oman koulun Lundiatkin on laitettu talteen, kun niitä ei ole jossain luokassa enää tarvittu. Nyt tarvitaan.

Rakennusurakan vauhdikkaasta vaiheesta äityi paikallinen lehtikin kirjailemaan. Niinpä lähistöllä on näkynyt harvinaisen paljon hitaita sunnuntaiajelijoita ja tarkkailijoita. Muistakaapa tekin varoa koululaisia!

 

Tämän melkoisen kuhinan keskellä on ollut ihana tehdä yhteistyötä teknisen puolen väen kanssa. Hommat ovat hoituneet ja asiat edenneet. Apujakin on saatu oikein hyvin, kun rehtorin työhön on tupsahdellut hiukan uusia ulottuvuuksia nokkakärryjen ja muuttotilausten muodossa, akkuporakonemaailmasta puhumattakaan!

Jatkoa seuraa...

Koulusiirto lähestyy

Koulumme pihapiiriin siirretään ensi lukuvuoden alusta alkaen keskustan Puistikosta viipalekoulu, harmaa talo. Piirustuksia ja sijoitteluita on pohdittu monia, ja viimeisin hyväksytty suunnitelma rakannuslupaa varten oli sellainen, että harmaa talo sijoitetaan hiekkaparkkipaikalle, osittain vanhan varastorakennuksen paikalle. Aiempi suunnitelma tien ja urheilukentän väliin nurmikolle vaihtui, koska nurmen alla oli kunnallistekniikkaa vaikka kuinka. 

Vappuaatton hulinoissa, juuri ennen kotiin lähtöä, tuli koululla käymään kiinteistöhoitomestari, joka kysyi, josko voisimme alkaa seuraavalla viikolla tyhjentää varastorakennusta. Ai Nyt, Oikeesti? Selvä, ilman muuta!

Pihasiivoukset vaihtuivat maanantaina varastotalkoisiin. Oppilaat ja opettajat roudasivat liikuntavarastosta sutjakasti sukset ja luistimet, pesäpallotavarat ja jalkapallot muualle, ja huonot varusteet heitettiin siirtolavalle melkoisen rankalla kädellä. Valtavan nopeita jalkoja ja käsiä oli kymmenittäin talkoissa, joten homma hoitui vauhdilla.

Tiistai-iltapäivällä mestari kyseli tilannetta uudelleen, että josko saataisiinkin koko varasto tyhjäksi, 

jotta sen purkaminen voisi alkaa jo samalla viikolla. Toinen puoli varastoa oli täynnä Aleksin Markkinoita varten säilytettävää tavaraa, eli suurimmaksi osaksi markkinapöytiä, vähintään kolmessa kerroksessa! Mutta juu, kunhan joku voisi tulla meitä auttamaan, kun oppilaatkin ehtivät jo suurimmaksi osaksi lähteä kotiin. Muutama innokas kyllä löytyi, ja tyttöenergia jylläsi :)

Onneksi muitakin apuja tuli, ja niin loput varastot tyhjennettiin "virkamiestyönä" sinisen talon katoksen alle. (Vanhempainyhdistys otti lennosta kopin ja jatkokuljetti tavarat viikonloppuna kaupungin latoon.)

Tiistaina illansuussa pystytettiin työmaa-aita ja varaston katto sai jo lähdön! Ei oltu Hämeessä, ei sitten mitenkään :)

Keskiviikkoaamuna tuotiin paikalle purkukone, joka pisti varaston siististi palasiksi. Lapsilla riitti välitunneilla seurattavaa...

Illalla oli enää piippu ja vanha saunaosa jäljellä. Seuraavana päivänä ei enää niitäkään. Nyt varasto on vain muisto vanhojen lasilaisten mielissä. Olikohan se peräti alkuperäinen rakennus? Kouluhan täyttää ensi vuonna 100v.! Vai oliko se sinisen rakennuksen kanssa yhtä vanha, eli vuodelta 1955? Snif, sanovat vanhojen muistelijat, mutta meillä ollaan nyt iloisia; taitaa olla toiveita saada se harmaa koulu syksyksi tontille!

Rakennustyömaa-aika jatkuu lukukauden loppuun saakka ja kesäänkin toki. Saattoliikenne on ohjattu kadun toiselle puolelle, josta jalankulkuvalojen kautta pääsee hyvin koululle. Asfalttiparkkipaikka on vain ja ainoastaan huoltoliikenteelle ja henkilökunnalle. Sama käytäntö jatkuu myös tulevaisuudessa, sillä saattoliikenne tullaan syksyllä ohjaamaan harmaan talon toiselle puolelle, uudelle kääntöalueelle.

Kiitos kaikille varastotalkoolaisille! Tämä huikea pyrähdys oli enemmän kuin tervetullut, sillä teemme toki kaikkemme, jotta syksyn koulutyö saisi ihan oikeasti alkaa oikeissa paikoissa.

JK.
Ja uuden viikon alkajaisiksi kävikin jo käsky Puistikon tyhjentämisestä...  Taas kerätään askelia ;)

Kevättä kuviksessa

Ulos, mars!

Ympäristötiedon kevätjakso ja auringonpaiste sopivat varsin mainiosti yhteen. Niin hyvin, että ei ollut kummoinen juttu sanoa oppilaille, että lähdemme ulos katsomaan kevään merkkejä seuraavalla ympän tunnilla. Eväitä ja juotavaa voisi toki ottaa mukaan.

Päivä aukeni hienona. Aamupakkanen viilensi, mutta ripeässä vauhdissa tuli lämmin jo pian. Matka kohti Riuttaa eteni joko aika ripeästi tai juoksujalkaa. Neiti E. ihmetteli, kun tahtini ei ollut ilmeisesti tavanomaisen reipas. Mutta pitihän jonkun niitä kevään merkkejäkin katsella ja kuvata. Puolet pojista keskittyi juoksemiseen ja puolet tytöistä kaikenlaiseen tyttöjen jutuista höpöttämiseen. Aika hyvin, siis puolet luokasta katsoi jokusen kerran pusikoihin ja pientareillekin :)

Valkovuokkoja, sinivuokkoja, leskenlehtiä, pulleita pajunkissoja, koivunorkkoja, lepänkäpyjä, puolukoita, mustikoita, metsäkortteita, sammakonkutua ja kimalaisia. Eväsleipiä ja mehua, känny- ja muistikuvia, kuuma ja hiki. Niistä oli meidän pikku retki tehty.

Pajunoksien aikaan

Mukava on opettajan fiilis, kun oppiaineittain ollaan aika kivassa vauhdissa. Kevään viimeisten viikkojen kunnolliselle kertauksellekin näyttäisi jäävän tunteja. Sitä paitsi olen koettanut pitkästä aikaa myös sitä, että oppilaat etenevät joitain pätkiä esim.matikassa omaan tahtiinsa. Kokeilu on ollut mieluinen etenkin vauhdikkaille etenijöille, ja muillakin on sujunut suunnitellusti.

Mukava on rehtorinkin fiilis, sillä seminaarien, tai muiden menojeni, aikana koulu pysyy pystyssä ja homma pyörii. Ihanaa, kun on osaava henkilökunta, ja kukin toimii tahollaan vastuunkantajana ihan automaattisesti. Yhdessä ja yksittäin asiat rullaavat, ja tietenkin tukea saa vararehtorin lisäksi toisiltakin.

Mukava on ollut myös äitinä kokeilla hieman erilaista arkea. Harrastamme kotona asuvan tyttäreni kanssa paljon, ja mieheni on töissä paljon. Miten uusi perheenjäsen sopisi melkoisen hektiseen arkeemme parin viikon ajan? Hyvin on sopinut! Tyttärieni serkku on ollut harjoittelussa koulullamme ja asuu sen ajan meillä. Koulupäivät ovat hänellä ja minulla aika yhtenevät, mutta kyytejä toki tsekkaillaan moneenkin kertaan maalta kaupunkiin ja takaisin etenkin iltamenojen suhteen. Koulujensa jälkeen serkukset ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä, ruokaa löytyy kaapista, leffahetkiä on pidetty ja harrastuksissa voi kulkea mukanakin. Naurunkikerrystä ja kivaa jutustelua on kuulunut pitkin viikkoa, ja isommalla serkkuporukalla tytöt ovat menneet menojaan ympäri Etelä-Suomea. Ja myös virponeet :)

Mukavaa kevättä!

Liikuntaa seikkailulla tai ilman 2014

Nyt se kävi. Melkein harmitti, mutta ei onneksi ihan.

Liikuntaseikkailu alkoi maaliskuussa. Jaoin listat oppilaille, juttelimme liikunnasta, ravinnosta ja levosta ja vielä vanhempien haastelapusta, ja siihen se sitten melkein jäi.

Jotkut täyttivät liikuntaseikkailulappua tunnollisesti, jotkut hukkasivat lappunsa heti, ja suurin osa muisti merkitä rastit aika usein.

Miksi ei harmita, kun en ottanut kunnolla hommaa haltuuni? No siksi, että tänä vuonna kevät tuli todella aikaisin. Fillarit kaivettiin esiin jo kauan ennen Liikuntaseikkailua, ulkofutis ja kirkonrotta sekä naruhyppelyt alkoivat nekin jo monta viikkoa sitten. Liikuntaseikkailu surkean rospuuttokelin aikaan ei ollut tämän vuoden juttu. 2014 Liikuntaseikkailu toteutui hienoina kevätviikkoina, ja liikkuminen lisääntyi ihan luonnostaan ilman rastien merkitsemistäkin. Ihan luonnostaan, auringon kanssa kilpaa alkoivat lasten ulkoleikit taas sujua, ja koulun pihalle kerääntyi pelaajia ja leikkijöitä myös koulun jälkeen.

Nyt vielä kirjaamme loputkin puuttuvat rastit viiveellä ylös ja nettilistoille, ja katsomme kuinkas sitten kävikään? Rasteja ropsuu jälkikäteenkin muisteltuina Mieleen palauteltiin koulumatkat, liikkatunnit, urheiluharjoitukset ja kaveriuinnit, hohtokeilaussynttärit, ratsastukset ja vielä Lapin lomat ja Hoplopit. Meille kävi siis rasteissakin hienosti! Yli 5000 rastia tarkoittaa kilometreiksi muutettuina matkaa Helsingistä Iso-Britannin kautta Tunisiin ja vielä eteenpäin. Taisimme jäädä tällä kertaa maailmalle ;)

Vanhempien haasteviikko meni kyllä itse edestään. Vain muutama vanhempi oli kerännyt rasteja. Aikuisia on niin vaikea nykyisin saada pois koneelta! (oppilaiden huom!) Onneksi aika monet aikuiset kyllä harrastavat liikuntaa. Ja, mikä ihaninta, monet myös liikkuvat lastensa kanssa iltaisin ja viikonloppuisin.

Mm. tällaista on ollut liikkalistoilla 2014
-tanssi
-käsipallo
-jalkapallo
-pyöräily
-paini
-yleisurheilu
-voimistelu
-baletti
-uinti
-hiiihto
-laskettelu
-ratsastus
-sirkus
-kepparit
-pihaleikit
-hyppis
-kirkkis
-salibandy
-keilaus
-lipunryöstö

Opimme toisiltamme

Keskustelin viikon päätteeksi opettajakollegani kanssa ja kerroin olevani kovin iloinen, että olen saanut oppia häneltä elämänkokemuksen tuomaa näkemystä, rauhallisuutta ja uskoa positiivisuuteen. Hän vastasi, että samoin, olemme oppineet molemmat toisiltamme. Kiva vastaus, antoi sekin  ajattelemisen aihetta ja itse asiassa aiheen blogata.

Varsin hyvä keskustelutuokio minulla oli myös toisen kokeneen opettajamme kanssa. Jaoimme iloisten sattumusten lisäksi myös kurjempia kokemuksiamme. Keskustelumme herkisti mieltäni, sillä taas tuli todettua, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Muistakaamme oman työmme hyvät hetket niin hyvin, että ne kantavat myös vaikeampien hetkien ylitse. <3

Luokassani oli harjoittelujaksolla opiskelija, ja kiittelin hänen lähtiessään, että onpa ollut ihanaa saada pitää hänet apuna luokassani sekä myös muissa luokissa. Hänellä on taito tarttua asioihin ja ottaa huomioon lasten tarpeet sekä kehitystaso ja vaatimukset opettajan sanattomista toiveista puhumattakaan. Opiskelija kertoi olevansa oikein iloinen jaksostaan koulussamme, ja että hän on oppinut minulta monta asiaa, jotka on laittanut mieleensä. Ikävä jäikin meillä molemmin puolin. Kiitos ja tapaamisiin :)

Samana päivänä juttelin vielä oppilaani kanssa koulun jälkeen pienellä kävelylenkillä. Läksyjä tuppaa unohtumaan usein, mutta nyt oli ainakin osa kaikista hommista tehty. Kehuin häntä siitä, ja jutustelu jatkui mutkien kautta lähipiirin lintsaamistapauksiin ja kiukutteleviin oppilaisiin ja tietenkin opettajan reagointiin erilaisissa tapauksissa. Tarkka kaveri; oli huomioinut monta juttua omassakin luokassaan. Tuosta juttelutuokiosta sain taas tsemppiä muistaa koettaa positiivisuudella nalkutuksen sijaan. Kiitos.

Olen aika topakka ja sähäkkä käänteissäni, joten nautin suunnattomasti pienistäkin hetkosista, jolloin voin rauhoittua keskustelemaan niin kollegoiden, opiskelijoiden, vanhempienkin kuin koululaisten kanssa. Koetan ottaa oppia rauhallisista ihmisistä ja rauhoittaa omiakin käänteitäni. Tosin nautin oikein kovasti, kun on menoa eikä meinausta, vallatonta ideointia ja suunnittelua, ideasta kopin ottamista jo ennen kuin se on lentänyt ajatusta pidemmälle. Hämeessä ei uusmaalaisen ole aina ihan helppoa odotella ja tuumailla. Mutta me kaikki opimme joka päivä jotain toisiltamme!

Tänään oli hyvä päivä. Kiitos opettajilleni.

En toivo ässää hihasta

Vähitellen alkaa luokkien ja opettajien ristiintaulukoinnista tulla tuloksiakin. Muuttuvia ja puuttuvia palasia on vielä jonkin verran, mutta kovasti toivon, ettei suuria myllerryksiä kaavailuille ilmaantuisi.

Tulevana syksynä aloittaa Lasilla kaksi esikoululuokkaa. Samoin ykkösiä tulee kaksi luokallista. Kakkosia tulee yksi ison luokallisen vuosikerta, samoin kuin nelosia ja vitosia. Kolmosiakin koulussamme on tuplat.

Nykyisten viranhaltijoiden kanssa olemme pähkäilleet juurta jaksain ja monelta kantilta, mikä mahtaisi kullakin olla ensi syksyn oma luokka. Mikäli opettajalla on takanaan yhteisiä vuosia luokan kanssa vain yksi, voisi olla hyvinkin perusteltua jatkaa toinen vuosi samojen oppilaiden kanssa. Mikäli pari yhteistä vuotta on jo saatu, voisi suoda seuraavallekin opettajalle pari vuotta saman luokan kanssa. Aina ei tuplavuosia tietenkään saada, mutta se ei onneksi koulussamme kovasti haittaakaan. Kaikki opettajat ovat oppilaille jo tuttuja, joten, mahdollisia tulevia sijaisia lukuun ottamatta, olemme kyllä tulleet jo tutuiksi puolin ja toisin. Niinpä yhdenkin vuoden yhteinen koulutaival sujuu varmasti mukavasti. Eskareillehan yksi vuosi, yksi opettaja, on tuttu juttu, samoin kuin 6.luokkalaisille yläkoulun puolella.

Ekaluokan opettajien katseet alkavat vähitellen hakeutua eskareihin päin. Vai niin, tuollaisia piiperoita on tulossa... Ylempien luokiien opettajat koettavat myös sivusilmällä ja vierailutunneilla saada tuntumaa tuleviin oppilaisiinsa. Luokkansa seuraavalle jättävä opettaja ohjailee katraansa "saattokuntoon" ja keskustelee tulevan opettajan mahdollisista toiveista ja ehkä myös vinkkaa hyviksi koettuja toimintatapoja. Yhteiset tulevaisuuskeskustelut opettajainhuoneessa lisääntyvät pikku hiljaa, mutta opettajat eivät malta vielä pitkään aikaan "luopua" nykyisistä oppilaistaan.

Sitä paitsi mikään ei vielä ole varmaa, vaan joudumme odottelemaan vahvistuksia sekä opetuspäälliköltä että muiltakin tahoilta. Eipä siis hötkyillä, vaan elellään rauhassa näillä systeemeillä. Nykyisten kanssa tehdään töitä kevään loppuun saakka, ja uudet suunnitelmat ja haikeus tulkoot vasta viime metreillä.

Taidetta

 

5.lk ornamentti

4.lk satumetsä

1.lk kettu

 

2.lk Kullervon sotaan lähtö

3.lk akvaario

IP akvaario laatikossa

3.lk mielikuvituseläin

2.lk avaruus

3.lk pupumobilet

Esiluokka tapettimato

2.lk eduskuntatalo