tästä onkin hyvä vähitellen rauhoittua joulun äärelle. Joululoma alkaa lauantaina todistusten jaon ja puuron jälkeen, eskareilla jo aiemmin. Monelle perheelle rauhoittuminen on kuitenkin kaikkea muuta, sillä lasten jännitys sen kun tiivistyy joulupukin vierailupäivän lähestyessä. Kiukkuinen lapsi ei useimmissa kodeissa olekaan nyt mikään ihme, eikä sen puoleen kiukkuinen aikuinenkaan… sitä sen joulun odottaminen ja hössöttäminen tietävät.
Koulussakin joulunalusviikot ovat usein varsinaista matalalentoa. Viimeisten kokeiden ja tehtävien deadlinet ovat samaan aikaan, juhlaohjelmia harjoitellaan täyttä häkää ja hiukan pitäisi myös siivota ja koristella.
Mikä sinut saa rauhoittumaan? Ajatteletko joulun lähestyessä muutakin kuin lahjoja ja ruokaa?
Minä löysin hiljattain Jouluradion. Laulan automatkoilla lauluissa mukana, tai sitten vain kuuntelen ja rauhoitun. Ajattelen läheisiäni, perhettä ja ystäviä, ja olen kiitollinen monista hyvistä yhteisistä hetkistä.
Olen erittäin iloinen myös monista yhteisistä hetkistämme täällä Lasitehtaan koulussa. Tämä on yli 200 ihmisen työpaikka! Leikin lisäksi lasten ”työtä” on nimittäin koulunkäynti, ja teitä lapsia on täällä yli 180. Ja voi, teitä on kyllä monenlaisia! Iloisia, surullisia, kiukkuisia, kikattavia, reippaita, hitaita ja ihan kaikenlaisia hyviä tyyppejä. Päivästä se paljon riippuu, meneekö kouluhomma putkeen vai tarvitseeko ottaa aikuisten kanssa yhteen. Onneksi hyviä päiviä on yleensä paljon enemmän kuin huonoja.
Aikuisia täällä on siis parikymmentä. Täällä ovat töissä opettajat Anni, Taija, Emmi, Sakari, Asko, Maija, Pekka, Aini, Eila, Johanna ja Sirkka sekä ohjaajat Merja, Pepe, Annika, Tiina ja Janica, siivooja Soile, keittäjä Jaana sekä aika monta viikkovierailijaa. Yhteisten aamuavausten ansioista olemme liki kaikkien lasten kanssa vähintään näkötuttuja, ja aikuiset tarttuvatkin tarvittaessa tilanteisiin ihan kenen vain oppilaan kanssa. Meillä koko koulu kasvattaa, ja rehtorina olen siitä erittäin iloinen ja ylpeä. Kiitos kaikille!
Lämmin kiitos yhteistyöstä myös vanhemmille ja vanhempainyhdistykselle. Samoin kiitos liikuntatoimelle, uimalalle, museoille, kirjastolle, seurakunnalle, RiVoLille ja Pyrkivälle, ja uusimmalle yhteistyökumppanillemme, Kansalaisopistolle.
Mitäs te lapset olette muuten tänä syksynä oppineet? Lukemaan? Laskemaan? Kirjoittamaan? Englantia? Ympäristöasioita? Maantietoa? Historiaa? Uskontoa? Käsitöitä? Kuvataidetta? Musiikkia? Kertomaan? Kuuntelemaan? Liikennesääntöjä? Ystävällistä käyttäytymista? Asiallista puhumista? Käyttämään kypärää ja heijastimia? Varomaan autoja?
Voi sitä monenlaisen oppimisen määrää! Ihan huikeaa! Vaikka jokin asia olisi ehkä vaikea juuri nyt, voi se keväällä olla jo ihan helppo. Muistathan, että harjoittelemalla oppii ja yrittämällä saavuttaa tuloksia. Uskokaa itseenne. Olette monin tavoin taitavia. Ette ehkä jokainen samoissa asioissa, sillä jokaisella on omat parhaat juttunsa. Niin aikuisillakin. Koulussa kuitenkin harjoittelemme sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei ehkä kotona huvittaisi opetella. Tietokone- ja tablettijuttuja saatte puolestanne opettaa ehkä opettajille, koska kaikki aikuiset eivät ehkä ole mobiilijutuissa ihan yhtä kärryillä kuin te.
Eilen tässä salissa oli varmaankin sata isovanhempaa. He kiittelivät ohjelmia ja olivat iloisia, että jokainen lapsi sai esiintyä. Tänään on vuorossa viimeinen ja se virallisin esitys, joulujuhla. Laulu kaikukoon, muistakaa shh, ja iloitkaa niin omista kuin toisten lasten esityksistä. Tämä on Lasitehtaan koulun oppilaiden juhla, jonka nyt ylpeinä ja riemukkaina saamme esittää teille, hyvä saliyleisö. Juhlan myötä voimme vähitellen rauhoittua perheen omaan jouluun tai jouluihin, ja löytää sisältämme juuri meille sopivan Joulumaan.
Iloista juhlaa ja oikein hyvää ja rauhallista joulua.
***
JK. Kirjoittajan huom.
Tällä kertaa puhe oli enemmän lapsille kuin aikuisille, ja hyvä, niin tarkoitinkin. Pienet nappisilmät katsovat reksiä korvat höröllään, kun puhun. He muistavat monta asiaa, joista olen sanonut, parhaiten heitä itseään ja omaa luokkaa tai opettajaa koskevat tietenkin. Juuri heille kaikille halusin toivottaa tsemppiä ja yrittämisen voimia. Rivien välistä yritin toki kainosti muistuttaa jouluun ja perheaikaan rauhoittumisesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti