Ensimmäinen aalto

Viime vuonna nimesin tämän tammi--helmikuun pienoisen suvantovaiheen rehtorin työssä ensimmäiseksi aalloksi. Hyvä nimitys, vaikka itse sanonkin! Tämä aalto on lumesta ja pakkasesta huolimatta lempeä ja rauhallinen. Se on myös ainutlaatuinen. Lukuvuoden muut aallot ovat enemmänkin vauhdikkaita, pirskahtelevia, räiskyviä ja vaahtopäisiäkin.

Rehtorin lukuvuoden hektisin vaihe, kevät, on vasta tulollaan, joten pakolliset tilaukset, hankinnat, suunnitelmat ja päätökset eivät ole ihan vielä "päällä". Sen vuoksi pohdin tulevia asioita oikein pitkän kaavan mukaan. Mietiskelen pedagogisia ratkaisuita, tuumailen persoonallisuuksia ja toimintatapoja, opettajia ja oppilaita ja perheiden elämäntilanteita, teen suunnitelmia ja laskelmia, jätän suunnittelupapereitani katseltaviksi, kylvän ajatuksia muhimaan, ruttaan huonoiksi todettuja ideoitani ja kehittelen taas uusia, pohdin koulutuspolkuja ja tuntijakoja, luen ammattikirjallisuutta ja blogeja, keskustelen kollegoiden, vanhempien, ystävien, perheen ja kylänmiesten kanssa jne. Ikuinen suunnittelija, pohtija ja viilaaja, minä, nautiskelee hetkisen verran suunnattoman ihanista ja erilaisista ajatuksenvirroista.

Carpe diem.

Ps. Ensimmäisen tulevaisuudenpohdinta-aallon aikana on tärkeää laittaa asioita ja ideoita kirjoihin ja kansiin tai johonkin talteen, sillä kohta niitä ei enää vauhdin tuoksinassa muista, ainakaan ennen seuraavaa suvantovaihetta. 

Kurre was here!

Heitin vaimeat hyvästit nappulataululle ja tein lukkarit Kurrella (www.starsoft.fi ). Pikkuisen olen nörttijuttuihin kallellaan, joten tavallaan on todella ihme, etten ole hommaa hoitanut sillä jo kauan sitten. Siis oikeasti alusta alkaen.

No, nyt koulun hiljennyttyä keskityin jo aloittamiini perustietosivuihin ja siitä vähitellen tarkensin opetustunteja ja opettajia omien taulukoitteni avulla. Kun oli perustiedot ja tiedonsiirrot sekä valinnat ja ryhmittelyt tehty, oli aika siirtyä viimeiseen vaiheeseen, sijoitteluun. Kliksutteluvaihe oli kyllä kiva! Pikkuisen on muuten eri juttu koneella kuin nappuloilla, pitkällä viivaimella ja yhdellä silmäparilla tiirailla tuntien päällekkäisyyksiä ja ohareita...

Reksikollegan blogista luin, että hänen kokemuksellaan viimeiset tunnit on kaikkein vaikein sijoittaa, ja näin on. Mitä enemmän opettajilla on vaihtotunteja ja jakotunteja, sitä vaikeampaa on heidät ja tunnit ja luokat sijoittaa kohtuullisen järkevästi lukkariin. Niinpä kävikin monta kertaa, että sanoin huokaisten ne kaksi sanaa: uusiks meni!

Olisikin ihan liian helppoa, jos kaikki luokanopettajat opettaisivat vain oman luokkansa tunnit. Opettajien osaamisen ja mukavuusalueidenkin mukaan olen kysellyt ennakkoon sekä pohtinut jälkikäteen, kuka mitäkin oppiainetta, etenkin 3.-5.luokkalaisille, opettaisi. Aika hyvältä näyttää tällä hetkellä esim. käsityön, liikunnan, musiikin ja englannin osalta. Suunnitelmallisuus ja opetuksellinen jatkumo toteutuvatkin hyvin, jos opettaja pysyy samana useamman vuoden, mutta henkilövaihdoksia kasvavassa koulussa tulee kuitenkin aina jokunen. Nykyisillä tiedoilla mennään lukkarin teossa, mutta kovasti toivon, että palikat täsmäävät kohtuullisen hyvin syksylläkin.

Vielä tsekkaan lukkarit kerran (ainakin) ja lähetän sitten opettajille. Koulusihteerin kanssa laitamme pelut (perustietolomakkeet) kuntoon, ja sitten ovi säppiin, ja lomalle lomps!


http://www.tuomasheinonen.com/blog/aivastus-tulossa/


JK. Ihan koko aikaa Suvivirren jälkeen en ole Kurren kanssa elänyt symbioosissa. Tuohon väliin napsin jokusen lyhennetyn työpäivän, kun kuskailin tyttäriä ja nautin iltapäivät kesästä omalla pihamaalla. Mahtava SunLahti -voimistelutapahtuma otti totaalisesti neljä päivää lisukkeineen ja kesäkokouksissakin tuli vietettyä  pari päivää sekä monta iltaa. Paikat (luokka ja kanslia) ovat jo onneksi kunnossa suursiivousta varten, joten ei tämä ihan pahin aikataulu ole ollut hidasteista huolimatta. Katsotaan, kuinka mun käy ensi vuonna, kun Kurrekin on jo tuttu :)

Kirjoja, kyniä ja kumeja, ja sähköisiä materiaaleja

Uudenlainen tapa oppia ja opettaa on vähitellen rantautumassa laitakaupungin kouluummekin. Ison johtajan sanoin "hilavitkuttimet" ovat kohdillaan, joten siitä sitten vain käytännössä koulimaan oppilaita uuden ajan maailmaa varten! Ihan niin helppoa se ei ole, mutta toki kehitystä tapahtuu, itse asiassa jokaisessa luokassamme ja useissa, ellei lähes kaikissa, oppiaineissa.

Monilla tunneilla saavat oppilaat pelata aiheeseen sopivia pelejä, ratkoa pulmatehtäviä ja vastailla suoraan älytaululle; opettajat saavat opetustuokiomalleja ja hauskoja vinkkejä sekä valmiita vastauksia klik-klik. Paljon pelejä ja mukavia matskuja löytyy netistä tai Prometheanin opettajasivuilta, vähitellen myös itse tehtyä materiaalia ja valmiita tuntipohjia opettajien omista tiedostoista.

Nykytekniikan avulla maailma tulee kuvallisesti melkeinpä syliin, kun taululta katsotaan milloin ihmisen sisuksia, milloin esim. Google Earth -kuvia avaruudesta käsin. Videot näkyvät isolta taululta hiukan eri lailla kuin muinoin luokan nurkkaan asennetusta kuvaputkitelevisiosta, diakuvien ja ison taulun eroista puhumattakaan!

Taito- ja taideaineissa älytaululta on saatu loistavia vinkkejä omaa tekemistä pohjustamaan ja malleja uusien tekniikoiden opettelemiseen. Tanssienkin dvd-opettelu onnistuu yhdessä, kun näyttö on suuri ja porukka pystyy seuraamaan ohjeita ja liikkumaan yhdessä. Kaikkia älytaulun käyttötapoja ei vielä ole edes hokasattu ja toiset opettajat ovat jo melkoisia virtuuooseja sillä saralla.

Pieni peränpitäjän tunne tässä kuitenkin joskus hiipii mieleen, sillä vaikka on nykyaikaa tuvat täynnä, emme silti ole uusimman aallon harjalla. Tabletteja ei meillä ole, eikä vaikka mitä appseja. No, nyt mennään niillä mitä on, ja hyödynnetään ehkä osin myös oppilaiden omia laitteita :)



Joskus saattaa tulla valinnan vaikeuksia,
kun tilauksia tehdessä haluaisi sitä ja tätä,
ja rahaa ei vain ole kaikkeen.



Kirjojen ja omin kätöisin kirjoitettujen kirjaimien ja numeroiden aika ei mielestäni ole missään tapauksessa ohitse. Siitä voisin keskustella pitkään, joten jääköön tällä kertaa ja tutut jo ajatuksistani tietävätkin. Se, että perinteisiä opetustapoja ja -materiaaleja tarvitaan ja käytetään, ei kuitenkaan poista nykyajan vaatimuksia ja koulun velvollisuutta vastata myös tämän ajan haasteisiin. Niinpä kirjat, kynät ja kumit tilataan meilläkin aiempaa kriittisemmin, jotta hankintaeuroista jää jotain esim. sähköisiin materiaaleihin. Ja jos niukasti elellään, voidaan ehkä hankkia jotain yhteistä pikkuista koko porukan iloksi ja hyödyksi.

Huhtikuu on tilauskuu tulevaan lukuvuotta varten :)

Uusia ykkösiä ja eskareita

Tervetuloa kouluun!

 

Ekaluokkalaisten kouluun ilmoittautumiset on tehty ja on aika rehtorien jokakeväiselle pohdinnalle siitä, mihin nuo lapsukaiset mukavasti sijoitetaan.

Riihimäen kaupunki muodostaa yhden koulupiirin ja oppilaaksiotto tapahtuu lähikouluperiaatteen mukaan. Perusopetuksen ensimmäiset luokat muodostetaan seuraavien kriteereiden pohjalta:

1. opetusryhmäkoot eri koulujen välillä muodostuvat mahdollisimmat tasaisiksi
2. oppilaan lähikoulu määräytyy siten, että oppilaan ei tarvitse kulkea lähimmän koulun ohi 3. saman perheen lapset sijoitetaan samaan kouluun 4. saman asuntoalueen ensimmäisen luokan oppilaat sijoitetaan samaan kouluun
5. oppilaan käymän esiopetusryhmän mukaan 6. jonkin muun painavan kriteerin mukaan.

http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Koulutuspalvelut/Perusopetus/Oppilaaksioton-perusteet/

Eskareita Lasille on tulossa näillä näkymin reippaasti yli 30, joten Sakarin pikkuluokka valjastetaan "metrinmittaisten" käyttöön, jotta iso porukka saadaan jaettua kahtia tai ainakin jotenkin. Sakari oppilaineen siirtyy vaihteeksi "piippuhyllylle" eli tekstiilityön luokkaan. Kurahousurumba on näin ollen, välivuoden jälkeen, palaamassa valkoiselle puolelle tuplana. Uudet ykköset aloittavat koulutiensä myös valkoisella puolella, lähellä eskareita.

  

Rehtorit palaveeraavat ensi viikolla ykkösten oppilassijoittelun tiimoilta. Tiedotekirjeet koteihin lähtevät tuon kokouksen jälkeen, ja keväistä tutustumispäivää 21.5. onkin sitten vielä hyvin aikaa odotella. 

 

Viuh, ja tammikuu meni jo!

Joululoman jälkeen kouluelämä jolkutteli eteenpäin muutaman päivän ajan leppoisasti ja rauhallisesti. Sitten alkoikin paluu normaaliarkeen, ja vauhdikkaasti. Niin vauhdikkaasti, ettei oikein ole huomannutkaan, että kokonainen kuukausi kevätlukukautta on pian käsitelty.

Oppilailla menee pääosin hyvin ja niin opettajillakin. Leikit sujuvat ja opiskelukin on hyvissä uomissa. Toki huonoja hetkiä on toisinaan, ja parasta on, kun ne saadaan käsiteltyä mahdollisimman nopeasti, jotta voi taas keskittyä hyviin asioihin. Yhteistyö kotien kanssa on hyvällä mallilla; vanhemmat ottavat yhteyttä kouluun riittävän matalalla kynnyksellä ja koulustakin menee koteihin viestejä tasaiseen tahtiin. Tosin toivoisin (joidenkin) vanhempien ryhdistäytyvän Fronterin kanssa. Onko oikeasti kovin vaikea käydä katsomassa lasten tiedot vaikkapa kerran viikossa? Kuinka vaativaa työtä äidit ja isät tekivätkään? Fronterin käyttö ei kyllä ole nykyaikana osaamisesta kiinni; sen avaaminen on viitsimiskysymys, piste.

Takapakkia tulee toisinaan paitsi lapsille myös aikuisille. Saatua hyvää palautetta pitää oikein makustella ja hymyillen säilöä, jopa kätkeä muistojen rasiaan, sillä miinuspäiviäkin ihmisammatissa toden totta tulee. Harmilliset tilanteet pitäisi kuitenkin muistaa ottaa kiitollisuudella vastaan, potutuksen laannuttua, ja ottaa niistä taas opiksi tulevaisuutta varten. Tervetulleita ja iloisia pysähtymisiä tulee niitäkin, esimerkiksi kun juttelee perheenjäsenten, ystävien, kollegoiden ja monenlaisten sidosryhmäihmisten kanssa. Omat ajatukset saavat keskusteluissa sparrausta tai kunnon tuuletusta, ja lopputuloksena on saanut paljon enemmän kuin lähtötilanteessa uskoikaan.

Ihania rentouden hetkiä tulee silloin tällöin vastaan, ja ne tuntuvat jopa hiukan yllättäviltä moninaisten aikataulutusten, kokousten ja tehtävälistojen keskellä. Tällä rehtorilla on juuri nyt tuollainen suvantovaihe, ja naks, siinä luiskahti ensi lukuvuoden suunnittelu käyntiin. Olen käynyt läpi monenlaisia papereita viilaillen ja suunnitellen, ennakoiden ja aprikoiden ja pohtien. Nyt ei vielä ole huokailun tai tiukkojen päätösten
aika, vaan se ensimmäinen aalto tulevan lukuvuoden eteen. Sitä pohdintaa olen tehnyt illan jos toisenkin, hymyssä suin ja letkeästi. Sisäinen asioiden järjestelijäni, ennakoija ja suunnittelija, sai olla hetken mielipuuhassaan, ja se oli paitsi mukavaa myös erittäin hyödyllistä. Tämäkään laiva, koululaiva, ei ole koskaan valmis, joten kaikki apu otetaan kiitollisuudella vastaan. Tack.

Tulevaa lukuvuotta hahmotellessa ovat myös kevään kiireet tulossa ihan nurkan takana. Oppilashaut eskariin ja ekaluokalle ovat täydessä käynnissä. Tuntikehyssuunnittelu lienee virastolla tiukassa pohdinnassa ja hankerahapäätöksiä odotetaan ja sitten tiukasti lasketaan jalkautettavat summat. Koululla odotamme parasta toivoen pahinta peläten näitä virastolta tulevia faktoja. Rekrytoinnit vakan puolella ovat käynnissä ja koulunkin puolella haut toivon mukaan aukaistaan piakkoin. Oppikirjojen, sähköisten materiaalien ja koulutarvikkeiden tilaukset puskevat päälle ihan kohtsillään. Nyt tehtävillä valinnoilla hoidetaan koulunpito ensi lukuvuoden ajan, joten etukäteissuunnittelu on tuiki tarpeellista niin opettajilla kuin rehtorillakin. Hyvällä fiiliksellä alkaakin varastojen ja kaappien tonkiminen ja inventointi, tulevien teemojen suunnittelu ja niukkojen hankintarahojen ynnääminen. Koulun joulu tupsahtaa pariovista sisälle sitten toukokuun lopussa, kun rahti tuo tilatut kynät ja kumit, kartongit ja kirjat, naulat ja vihkot aulaamme koristamaan. Onneksi siihen on vielä aikaa!

Onnellista pakkastalven jatkoa ja rentouden hetkiä!