Ensimmäinen aalto

Viime vuonna nimesin tämän tammi--helmikuun pienoisen suvantovaiheen rehtorin työssä ensimmäiseksi aalloksi. Hyvä nimitys, vaikka itse sanonkin! Tämä aalto on lumesta ja pakkasesta huolimatta lempeä ja rauhallinen. Se on myös ainutlaatuinen. Lukuvuoden muut aallot ovat enemmänkin vauhdikkaita, pirskahtelevia, räiskyviä ja vaahtopäisiäkin.

Rehtorin lukuvuoden hektisin vaihe, kevät, on vasta tulollaan, joten pakolliset tilaukset, hankinnat, suunnitelmat ja päätökset eivät ole ihan vielä "päällä". Sen vuoksi pohdin tulevia asioita oikein pitkän kaavan mukaan. Mietiskelen pedagogisia ratkaisuita, tuumailen persoonallisuuksia ja toimintatapoja, opettajia ja oppilaita ja perheiden elämäntilanteita, teen suunnitelmia ja laskelmia, jätän suunnittelupapereitani katseltaviksi, kylvän ajatuksia muhimaan, ruttaan huonoiksi todettuja ideoitani ja kehittelen taas uusia, pohdin koulutuspolkuja ja tuntijakoja, luen ammattikirjallisuutta ja blogeja, keskustelen kollegoiden, vanhempien, ystävien, perheen ja kylänmiesten kanssa jne. Ikuinen suunnittelija, pohtija ja viilaaja, minä, nautiskelee hetkisen verran suunnattoman ihanista ja erilaisista ajatuksenvirroista.

Carpe diem.

Ps. Ensimmäisen tulevaisuudenpohdinta-aallon aikana on tärkeää laittaa asioita ja ideoita kirjoihin ja kansiin tai johonkin talteen, sillä kohta niitä ei enää vauhdin tuoksinassa muista, ainakaan ennen seuraavaa suvantovaihetta.