Koulusta jouluun

Joulun tunnelma löytyy usein perinteistä. Koulun perinteitä ovat tietenkin askartelut, laulut ja esitykset jouluevankeliumia unohtamatta. Tänä vuonna perinteistä ei koulussamme pidetty ihan täysillä kiinni juhlavuoden nimissä. Tai siis jotain tehtiin hiukan toisin, ja silläkin tavalla sai mukavasti laskeutua lomaan ja kotijouluun.

Askarteluita tehtiin melkoisen runsaasti, sillä monet luokat saivat kuukauden ekan viikon pajapäivänäkin jouluista tekemistä. Jouluisia koristeita ja kynttelikköjä oli näytillä ehkäpä vähemmän kuin joskus, mutta toisaalta oppilaat saivat tekemänsä ihanuudet heti omaan kotiinsa iloa ja tunnelmaa tuomaan. Sähkön säästämisen nimissä ei kaikkia kynttelikköjä otettu esille tai uusia hankittu rikkoutuneiden tilalle. Toisaalta emme juurikaan yöksi jätä kynttelikköjä palamaan, joten ei niitä siinä toisessakaan vaihtoehdossa näkyisi kauniina illan tummuessa.

Joululauluja lauloimme tänä vuonna oikein sydämen kyllyydestä yhteisesti, sillä lukukauden päätöstilaisuutenamme oli joululaulajaiset. Laululistasta meinasi tulla hiukan liian rauhallinen, kun opettajat saivat ehdottaa suosikkejaan, mutta onneksi kokonaisuudesta tuli kuin tulikin monipuolinen tiptappeineen. Koulun housebändi (opettajia + opiskelija + oppilas) toimi upeasti, ja kevään koululaulajaisista on odotettavissa niin ikään pulpahtelevan iloinen yhteislaulantahetki. Laululistaa pitääkin miettiä ajoissa, jotta nuorimmatkin ei-lukijat oppivat joitain lauluja ulkoa...

Viimeisen koulupäivän laulut ja puurohetki todistuksen saamisesta puhumattakaan olivat jännittäviä ja toisaalta niin tutussa ja turvallisessa omassa porukassa, että osa lapsista olisi hyvinkin voinut jatkaa päiväänsä vielä monta tuntia. Kirkkaat silmät katsoivat opettajaa, että mitäs nyt? Nuorimmat oppilaat olivat lähes hämmentyneitä, että kotiin päästiin jo aikaisin eikä tullut läksyjäkään. Pekan "pajassa" tuntui viihtyvän lapsia vielä pitkän aikaa virallisen päätöksen jälkeenkin :)

Lunta ei ennen joulua näkynyt, mutta tänä vuonna ei puhuttukaan mustasta vaan vihreästä joulusta. Positiivinen asenne siis! Loma on jokaiseen perheeseen varmasti tervetullut oli sitten joulua tai ei. Syyslukukauden pimenevä aika katkeaa iloisesti juhlalla, sukulaisten ja ystävien tapaamisella ja herkuttelullakin. Näillä eväillä jaksaa taas hienosti kevääseen ja valoon. 

Joulupuhe 2015

Joulujuhlan Lasitehtaan koulussa korvasi tänä vuonna joululaulajaiset. Puheen rehtori kuitenkin piti, sillä aina on paikallaan pienenkin hetken ajan kertailla tai kertoa menneestä ja samalla toivottaa hyvää yhteistyötä uuteen lukukauteen. Puheet ovat myös pieniä päiväkirjamerkintöjä menneistä syksyistä ja keväistä. Ajat ja pohdinnat kohteet muuttuvat...


***

Hyvää huomenta, arvoisa laulajaiskansa!

On tullut, ihan kohta, aika laulaa sydämiemme kyllyydestä, tunteellisina tai iloa kuplien. Yhdessä teemme tästä tilaisuudesta ihanan lomallelähtiäistuokion. Syyslukukauden juhlan, varsin suuren juhlan, vietimme kolme kuukautta sitten 100-vuotismerkeissä, joten nyt juhlistetaan loman aloitusta laulajaisilla.

Alkusyksy oli melkoinen rutistus. Lapset ehkä jo ovat unohtaneet kaiken hulinan, mutta aikuiset ovat paitsi muistelleet juhlaviikkoa nautiskellen ja iloisina myös edelleen hiukan uupuneina. No, tänään aloitamme loman, joten ehkä vanhimmatkin jo lopulta toipuvat menneistä juhlista, sillä kevään koittaessa pitää meidän kaikkien olla hyvässä tikissä ja energiaa täynnä.

Millainen sinun syksysi on ollut? Minulla on ollut ihana syksy. Tosin olemme opettajien kanssa selvitelleet oppilaiden riitoja ja kahnauksia, mielenpahoittamisia ja syrjäänjättämisiä, tuo teki sitä ja tätä ja aika monen monta juttua, mutta silti. Selvitettäviä juttuja on ollut aina vain vähemmän. Lapset ovat ilmeisesti oppineet paremmille tavoille ja olemaan ihmisiksi, olemaan kavereita toistensa kanssa ilman, että aikuinen on vierellä ihan joka hetki. Se on hienoa! Se taito on hyvä aikuisenakin. Puhumalla pärjää paremmin kuin luulemalla, ja luulot kannattaa selvittää, jotta voi sopia ja jatkaa paremmalla mielellä eteenpäin.

Lasilla on kaikkiaan varsin ihanaa porukkaa. Me olemme kaikki erilaisia ja eri tavoin ihania, joskus kyllä myös kamalia. Pidämme eri ruuista, oppiaineista, harrastuksista, leikeistä, peleistä ja harrastuksista. Olemme myös taitavia hyvin erilaisissa asioissa: matematiikassa, liikunnassa, englannissa, fysiikassa, piirtämisessä, käsitöissä, auttamisessa, laulamisessa, lohduttamisessa, poikkeuspäivien muistamisessa, kaverin kannustamisessa, iloisuuden jakamisessa jne. Erilaisuus on rikkaus. Parasta on kuitenkin se, että me jokainen omanalaisemme tyyppi olemme yhtä isoa Lasin porukkaa, kannustamme toisiamme, olemme kaikkien koulukavereita ja autamme erityisesti pienempiä tai heikompia. Ja opettajia on aina lähellä, jos tarve vaatii. Olemme täällä juuri teitä, lapsia, varten.

Lapset ovatkin oppineet syksyn aikana paljon erilaisia asioita. Eskarilaiset osaavat jo itse käydä ruokailemassa ja tuntevat monta kirjainta ja numeroa, ekaluokkalaisista lähes kaikki osaavat  lukea, tokaluokkalaisilla alkoi juuri kertotaulujen opettelu, kolmoset osaavat jo englantia, neloset jakokulman ja vitoset historiaa ja fysiikkaa. Huikeaa! Ei oppimista voi välttää. Äläkä masennu, jos oppiminen on joskus hitaampaa. Erilaiset lapset ja aikuiset oppivat eri vauhdilla ja eri tavoilla. Kun löydät itsellesi hyvä tavan, käytä sitä, niin pääset kyllä tavoitteisiisi.

Millainen on sinun tuleva joulusi? Meillä on ensin ”kalsaripuuro”. Nukumme pitkään ja syömme sitten unipuvuissa riisipuuron ja katselemme samalla joulurauhan julistuksen ja Lumiukon. Iltapäivällä siisteissä vaatteissa on jouluruoka isovanhempien kanssa yhdessä. Sen jälkeen laulamme yhdessä joululauluja, ehkä luemme myös jouluevankeliumin ja sitten onkin lahjahetken ja vielä joulukahvin vuoro. Joulupukki käy meillä ilmeisesti laulujen aikaan oven takana, sillä emme viime vuosina ole häntä sisälle saaneet… 

Rakkaita joululauluja minulla on monia. Lempilauluni taitaa tällä hetkellä olla Tulkoon joulu, kuten ilmeisesti aika monella muullakin salissa istuvalla.

Toivotan sinulle ja perheellesi, vanhempainyhdistykselle sekä koulun monille yhteistyötahoille oikein hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2016.  .

 

Talopäivät, pajapäivät

100-vuotias koulu elää ja touhuaa aktiivisesti kolmen talon voimin. Kolmen pitäisi kuitenkin olla yhtä, jotta voimme iloisesti sanoa, että meillä on yksi yhteinen koulu. Talojen sisällä tulee myös tuntua, että olemme yhtä ja samaa porukkaa. Siitä virisi syksyn alkajaisiksi, vai jo viime keväänä, ajatus, että pidetään perinteiset pajapäivät tänäkin vuonna (itse asiassa edellisistä on aikaa jo jonkin verran), mutta hiukan uudella sabluunalla.

Talopäivä on sellainen pajapäivä, että talot saavat henkilökuntineen ihan itse soveltaa ja sopia mitä, missä, milloin! Pajaviikko sovittiin, jotta jokainen porukka muistaa pajansa pitää, mutta toteutus oli siis vapaa :)

Harmaassa talossa on vilinää ja vilskettä kovasti, 75 lapsen ja lähes kymmenen aikuisen verran. Pajapäiviksi sovittiin kaksi identtistä, jotta kaikki pääsevät kaikkiin pajoihin pienissä ryhmissä.
Eskarit ja ykköset kiersivät pajat nelosten johdolla, ja kaikki tykkäsivät kovasti. Moikat kaikuvat lasten ja aikuisten kesken nyt entistäkin iloisempina, sillä kaikki ovat toisilleen yhä enemmän tuttuja tunnepajasta, tonttupajasta, pienen tilan liikunnasta, animaatiopajasta sekä parista muustakin pajasta.

Sinisen talon pajat pidettiin sekoitetuissa 1., 4. ja 5.luokkalaisten ryhmissä. Suomen liput ja lumiukkoaskartelut sujuivat hienosti monilta, paitsi että monille isoille oppilaille askartelu olikin pitkästä aikaa jopa haasteellista. Kolmen luokan kanssakäyminen on ollut sujuvaa jo aiemminkin, mutta nyt kaikki opettajatkin tulivat lapsille kivasti tutuiksi.

Valkoisen talon pajat sujuivat nekin mukavasti hässäkässä 2. ja 3.luokkalaisten sekaryhmissä. Paperirullatontut, lumiukot ja lankatontut valmistuivat kotiin vietäviksi hienosti, ja kaikki tulivat
hiukan enemmän tutuiksi toistensa kanssa.

Saldona pajapäivistä voi sanoa, että kaikki sujui hienosti ja ihanasti, ja yhteisöllisyys lisääntyi niin aikuisilla kuin lapsillakin. Tulevia kertoja varten tulee ottaa vielä tarkemmin huomioon opettajien vaihtotunnit, oppilaiden lukujärjestykset ja tilojen monet käyttäjät. Sovitellen kaikki onnistuu kyllä upeasti, kuten tälläkin kertaa. Lisäkädet ovat aina erittäin tervetulleita, etenkin pienten koululaisten tunneille, ja pajoissa niitä tarvittiinkin oikein korostuneesti.

Kiitos ja heippa, hyvin meni, ja jatkoa seuraa :D

Sähkötön päivä

Riihimäen kaupungilla on menossa kouluille osoitettu energiansäästökilpailu. Reippaasti päätimme heti syksyn startissa osallistua kilpailuun (100v.juhlan jälkeen) , jotta voisimme ehkä saada tuoretta potkua jo monta vuotta toteuttamaamme ekoarkeen. Osallistuminen sopi myös ekokuvaamme kirkastamaan nän juhlavuoden kunniaksi. 

Ympäristövastaava Maija-ope ja oppilaskunnan vastaavat opettajat Anni ja Sinttu pitivät opekokousten lisäksi omia palavereita, ja loppuvuoden tempaukseksi he keksivät, että koulussa pidetään sähkötön päivä! 

Kouluruokana oli sähköttömänä päivänä makkaraa, tiivistemehua ja omena. Viidesluokkalaiset grillasivat opettajien johdolla makkaroita vanhempainyhdistyksen grillillä varsin ammattimaisesti. Päivä  sattui myös ruokahävikin vähentämisen kampanjaviikon päätöspäiväksi, ja ylpeinä saimmekin todeta, että tuona päivänä ei tullut lainkaan jämiä possuastiaan. Oppilailla oli mukanaan omat mukit tai juomapullot (sai olla omia eväitäkin), joten eipä tullut roskiakaan kovin paljon. Itse asiassa keittäjämme sai samalla pitää kauan odotetun vapaapäivän, koska valot, tiskikone ja uuni olivat nekin poissa pelistä.

Koulutyö sujui poikkeuksien ja soveltamisen keinoin mukavasti. Otsalamppujen ja taskulamppujen avulla pystyi kyllä lukemaan, piirtämään ja kirjoittamaankin, etenkin päivän valjetessä paremmin yhdentoista aikoihin, mutta älytaulut pysyivät kiinni, videoita ei katsottu eikä edes musiikkia kuunneltu cd-soittimella. 

Muistojen kirjaan saimme sähköttömästä päivästämme varsin mukavan ja erilaisen koulupäivän. Tunteja pidettiin luokissa, salissa ja ulkona, jokainen luokka tyylillään ja sopivalla tavallaan sähköttömästi. Sähkölaitteiden hurinan puuttuessa päivä oli myös hiljainen laskeutuminen viikonlopun viettoon ja adventin aikaan.

Ps. Opettajat kyllä kaipasivat kahvia, sillä kukaan ei ollut huomannut keittää sitä kotona valmiiksi termariin :D

Adventin aikaan

Adventtikirkko aloittaa koulussamme joulun odotuksen aivan selkeästi. Kävelymatka koululta on juuri sopiva, joten on mukava edes muutaman kerran vuodessa vaihtaa aamunavauksen paikka kirkkoon.  4.luokkalaisten muodostamaa lyhtysolaa myöten oppilaat saapuivat Kappelikirkkoon hetkeksi hiljentymään, papin sanoja kuuntelemaan ja tietenkin itse laulamaan. Kirkkomuusikon säestyksellä laulut raikuivat, vaikka komppi oli osin näin vanhemman väen korvin hiukan liiankin popahtavaa.

Kappelikirkon kaunis alttariseinusta aitoine joulukuusineen ja kynttilöineen oli oikein tunnelmallinen marraskuisen aamun pimeydessä. Tällä kertaa ei ikkunoiden takaa hohtanut lunta lainkaan. Lämmin tunnelma sisällä vain tiivistyi aamun pimeydestä huolimatta.

3.luokkalaiset lukivat Raamatun tekstit sujuvasti ja kirkkaasti. Papin perheen joulukalenterikuuöumiset saivat pienimmätkin oppilaat keskittymään ja kuuntelemaan. 

5.luokkalaiset tytöt esittivät perinteisen kynttiläohjelman soljuvasti ja ryhdikkäästi. Yleisö katsoi esityksen hipihiljaa lyhtyjen ja tyttöjen liikkeitä seuraten. Ehkäpä joku pieni tyttö tänäkin vuonna toivoi mielessään, että joskus tulisi myös hänen vuoronsa...

Hyvää adventin aikaa ❤️

Varteista, moi!

Syksyn tapaamiset (vanhempainvartit, kolmikantakeskustelut ym.) vanhempien kanssa ovat hyvässä vauhdissa tai jo loppusuoralla. On se vaan erinomainen keksintö, että pikkuruiset vartit on aikanaan otettu koulujen vuosikelloon mukaan, ja ne ovat pysyneet siellä edelleen sähköisestä viestinnästä tai somesta huolimatta.

Kasvokkain keskustelut ovat maailman parhaita kommunikointihetkiä! Helmen kautta saatu tieto koteihin ei kerro kaikkea, ja nekin plussat tai miinukset voidaan tulkita eri tavoin. Eikä kotoa ole mahdollisuutta laittaa kouluun päin Helmen peukkuja tai huutomerkkejä. Sähköinen viestintä on muutenkin haasteellista tulkintamahdollisuuksien vuoksi. Siksi viestejä ei ehkä viitsi aina lähettää lainkaan. Lasten kautta tulee tietenkin viestejä sekä koulusta että kotoa, mutta vanhan viisauden mukaisesti ei ihan kaikkea pidä niellä pureskelematta, kumminkaan päin. 

Syksyn keskusteluissa olemme saaneet hyvää palautetta monelta kantilta. Toiminnalliset tunnit taito- ja taideaineissa (liikunta, ilmaisu, tvt, käsityö, kuvataide, musiikki) ovat useille lapsille hyvin mieluisia, mutta toisaalta yllättävänkin monet lapset nauttivat rauhallisesta ns. kirjapuurtamisesta. Äidinkielen ja matematiikan sekä lukuaineiden tunneista on koteihinkin välittynyt huomioita esim. tvt:n hyödyntämisestä, esitelmien ja tiedonhankinnan projekteista, draamasta, ulkotunneista, pelitunneista (aiheeseen liittyviä), omien mobiililaitteiden käyttämisestä sekä luokkayhteistyöstä. Tämä hyvä palaute on myös linjassa vanhempien toiveiden kanssa. Opettajien onkin yhä uudelleen muistettava tunneillaan myös toteuttaa näitä erilaisia opettamisen ja oppimisen tapoja. Haaveista sanoiksi, ja sanoista teoiksi :D

Lasten railakkaat äänet pihatunneilla ja välitunneilla ovat ihan mahtava äänimaailma, joka kertoo elämisen menosta koulussa. Sama reipas meno ei kuitenkaan pääsääntöisesti kuulu sisätiloihin, joten opettajat kyllä ihan komentavatkin lapsia asiallisempaan käyttäytymiseen. Kriittistä palautetta olemme saaneet opettajien kovasta äänestä. Äänen korottaminen ei ole tavatonta, joskaan ei tavoiteltua toimintaamme, ja koetamme yhä innovatiivisemmin käyttää erilaisia keinoja työrauhasta  muistuttamiseen. Sekin on totta, kuten olemme useammankin huoltajan kanssa keskusteleet, ettei tavoitteena läheskään aina edes pidä olla rikkumaton hiljaisuus, asiallinen tekeminen riittää. Huomauttaessani tässä taannoin oppilaan kovaäänisestä puheesta käsityötunnilla toinen oppilas kommentoi, että "Sulla on liian hyvä kuulo." Naulan kantaan. Ei koulu mikään huopatossutehdas ole :D

Hyvä yhteistyö koulun ja kodin välillä on äärettömän tärkeää. Meillä molemmilla on sama tavoite: hyvinvoiva iloinen oppilas, joka oppii ja kasvaa yhteiskunnan jäseneksi. Yhteisillä keskusteluilla varmistamme, että toimimme huoltajien kanssa samansuuntaisesti lapsen parhaaksi. Jos jokin asia ei olekaan kunnossa, varteissa viimeistään pitää ottaa yhteinen koppi, jotta jatko saadaan sovittua entistä paremmaksi, jopa hyväksi.

Kiitän kovasti kaikkia vanhempainvarteissa käyneitä ja edelleen toivotan vanhemmat lämpimästi tervetulleiksi kouluun varttien ulkopuolellakin! Meillä on avoimet ovat aina, kun joku haluaa luoksemme tulla. Tai se käyntipäivä voisi olla vaikka "kuukauden kolmonen". Tapaamisiin siis 3.12.?

Ps. & ping: 

Vanhempainyhdistys tekee koulun toimintaa tukevaa ansiokasta työtä. Yhdistyksen järjestämilla tapahtumilla ja kerätyillä varoilla saavat oppilaat ihanaa ekstrailoa. Yhdistyksen talkoot ja kokoukset ovat olleet myös vanhemmille loistava tilaisuus tavata toisia vanhempia hyvän asian merkeissä.

Suomi24

Someajan viestintä on tavattoman nopeaa. Erityisen nopeita leviämään ovat ohimennen heitetyt sutkaukset, letkautukset ja huulenheitto. Eipä siinä mitään, jos asia pysyy, mutta "rikkinäinen puhelin" se vasta vekkuli onkin. Jostain kuultu asia värittyy seuraavalla etapilla, ja lisämausteita tulee seuraavassa tiedonsiirrossa saati siinä monen kautta kulkeneessa melkein-oikeassa viestissä.

Meille monelle on aikanaan opetettu, että luulo ei ole tiedon väärti. Se lienee paikkansa pitävä sanonta edelleenkin. Ennen vanhaan pidettiin myös tärkeänä, että lapsen kuullen ei puhuttu kaikkia aikuisten asioita. Minä kannatan sitä edelleenkin, ja samaa mieltä ovat kasvatustieteilijätkin Jari Sinkkosta myöten. Lapsen on tarkoitus olla lapsi, hänen ei tarvitse edes yrittää ymmärtää aikuisten juttuja, 

Opettajienkaan ei tarvitsisi kuulla kaikkea suodattamatonta. Kollegani kertoi muutaman vuoden takaisista vanhempaintapaamisista, joissa huoltaja ei kuunnellut opettajaa lainkaan, vaan keskittyi omaan puheeseensa, ja siinä samassa koulun ja muiden opettajien moittimiseen. Lapsen mielipidettä hän kyllä muisti kysyä siinä, oliko nykyinen opettaja yhtä kiva kuin edellinen. Siis tämä kaikki sen nykyisen opettajan ja lapsen läsnäollessa!

Ehkä tilanteet ja vuodet muuttuvat, mutta käytöksen kultainen koulu teksi hyvää kyllä monelle.
Kaiken ei aina tarvitse olla kivaa, ja kohtuullisen kohteliasta pitäisi toiminnan toisten ihmisten kanssa olla. Kaikki eivät myöskään ole parhaita kavereita keskenään, mutta silti ihmisjoukossa olisi varsin mainiota osata käyttäytyä. Ja aikuiset toden totta ovat roolimalleja lapsille vaikkeivät sitä aina haluaisikaan olla. Tästä roolituksesta emme pääse eroon oman mielen mukaan, ja sen seikan kanssa tuleekin olla sinut ja mieluiten hyvällä tavalla.

Suomi24 ja muut somekanavat eivät ole hyvän käytöksen oppaita ja malleja. Olkaamme näiden suodattamattomien kanavien sivussa ja miettikäämme ihan itse, miten toisille saa puhua. Matkalla parempaan käytökseen tarvitsemme koulussakin kotien täyttä tukea. Se, että tekee virheitä tai ylilyöntejä, on inhimillistä, mutta tahtoa parempaan tarvitsemme kaikki. Tässä vinkkejä hyvän käytöksen opettamiseen lapsille
http://www.terve.fi/vauvaika/10-keinoa-opettaa-lapsille-hyvia-kaytostapoja
ja niistä vaarin voimme ilman muuta ottaa jokainen.




Hyvät tavat kaunistavat.

Kokeile ystävällisyyttä :) 

100-vuotisjuhla

100-vuotisjuhla järjestettiin keskiviikkona 23.9.2015 päivällä koulun nykyisille ja parin vuoden takaisille oppilaille. Kakkutarjoilun hoiti ja maksoi vanhempainyhdistys ja mukana oli koulun entisiä oppilaita tarjoilijoina.

Iltajuhlan ohjelma oli päivän kopio muuten, mutta mukana oli juhlapuhuja opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä Riihimäen sivistystoimenjohtajan tervehdyssanat. Iltajuhlan kahvitus hoidettiin henkilökunnan, omien lasten sekä vanhojen oppilaiden avuin. Kakut sponsoroi HF-Autohuolto Frankberg. Astiat, mehut ja kahvit saatiin kustannettua Granlund Oy:n, Kolarikorjaamo Sorsan, Teollisuuskylän ruokalan ja Marko Malinen tmi:n tuella.

Lämmin kiitos kaikille juhlan tekijöille! 

Näitä hetkiä kelpaa muistella vielä pitkään.

Suomen liput, Riihimäen lippu.

Koristeina juhlakukkia sekä vanhoja kuvatauluja.

Kahvit juotiin ennen juhlaa luokissa.

Vanhempainyhdistys on aktiivisesti mukana.

Kutsuvieraita, kaupungin johtoa.

Juhlan aloittivat esiluokkalaiset toivottamalla koko juhlakansalle raikkaasti ja iloisesti Tervetuloa.

Eka- ja tokaluokkalaiset jatkoivat ohjelmaa rehtorin tervehdyksen jälkeen kansantanssin tapaan. Sisääntulo kahdelta sivustalta oli ilahduttavan erilainen ja  Piiri pieni pyörii ja Lintu lensi oksalle -tanssien vastuut sekä kättelypiiri sujuivat loistavasti jännityksestä huolimatta.

Sivistystoimenjohtaja Esa Santakallion tervehdys toi juhlaan arvokkuutta, joka kuitenkin heilautettiin suloiseen lapsenmielisyyteen, kun ekaluokkalaiset lausuivat ja soittivat Saako satu sisään tulla?

Yhteislaululla Tiku ja Taku toivotettiinkin juhla satujakso alkaneeksi.

Kakkosluokkalaisten vauhdikas liikuntaesitys Teddykarhujen huviretki sai jälkeensä lavalle tutun hömöläistarinan, Akkojen uintiretki, kolmasluokkalaisten esittämänä.

Juhlapuheen piti OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.

Puheessa oli paljon sivistystoimen, kasvatuksen ja koulutuksen yleisasioita, mutta myös viittauksia kunnalliseen koulutoimintaan ja tulevaisuuden opetussuunnitelmatyöhön. Nyökytellen aikuiset kuuntelivat ansiokkaasti laadittua, hyvin kattavaa puhetta.

Vaihto juhlallisuudesta ja vakavuudesta iski suoraan suomalaisten ja hämäläisten tajuntaan, kun nelosluokkalaisten Ysäri-esitys latasi eteen tunnelmia Commodore -tietokoneisiin, Macarena-hittitanssiin sekä tietenkin jääkiekon maailmanmestaruuteen. 

MM-tunnelmienkaan kautta ei juhlassa laulettu Maamme -laulua, mutta Hämäläisten laulu kylläkin.

Se sopii hämäläisiin juhliin loistavasti, ja tuo edelleen lisää arvokkuutta ja perinteikkyyttä

myös koulun juhliin.

Suomalaisuuteen ja sinivalkoisiin sydämiin voimisteli myös 5.luokan Kristallit Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen -kappaleeseen tehdyllä ohjelmalla.

Hämäläisten neitojen jälkeen oli nelosluokkalaisten vuoro kuorolaulaa ja räpätä Metsän poika ihan uusilla sovituksilla ja vielä body percussion -taputuksilla.

Vararehtori Sakari Lintisen ohjaama yhteislaululeikki Tirolin käkönen avasi taas mieliä hiukan kotimetsistä maailmallekin päin, ja 5.luokan bändiesitys Maailman toisella puolen räjäytti juhlan loistavaan, luottavaisesti tulevaisuuteen katsovaan, päätökseen.

Tällä perinteisellä koulujuhlalla halusimme paitsi juhlia yhdessä hyvin vanhaa opinahjoa myös 

toivottaa kaikille Lasitehtaan koulun nykyisille ja entisille oppilaille ja henkilökunnalle sekä 

monille yhteistyötahoille hyvää jatkoa kasvatuksen ja opetuksen parissa. Koulumme on avoin vierailuihin juhlakauden jälkeenkin. Tervetuloa.

PS. Oli aivan ihanaa, että juhlaamme löysi

• oppilaiden huoltajia
• kaupungin päättäjiä
• kaupungin rehtoreita
• koulun vanhoja rehtoreita
• koulun vanhoja opettajia
• koulun vanhoja oppilaita eri vuosikymmeniltä
• yhteistyökumppaneita jne.

Ja oli mukava kuulla, että hetkonen Lasilla oli myös Teille mieluisa. 

Liikkuva koulu; maalia pihalle vanhempainyhdistyksen voimin

Liikkuva koulu -ohjelman pilottivuosien jälkeen ihan jokainen aiheen läheiseksi tunteva koulu on voinut rekisteröityä Liikkuvaksi kouluksi. Koulussamme kannustetaan oppilaita liikkumaan välitunneilla ja koulumatkoilla sekä vapaa-ajalla niin seuraharjoituksissa kuin vapaastikin. Kannustamme myös opettajajia ottamaan liikkumisen, metsäretket ja leikit osaksi eri oppiaineiden opetusta. Näin ollen myös me rekisteröimme koulumme yhdeksi Suomen tuhansista liikkuvista kouluista. Asia on ollut koulun ja opettajien sydäntä lähellä jo kauan ennen Liikkuva koulu -hankkeita ja edelleen se on jokapäiväinen tärkeä asia.

Vanhempainyhdistyksemme on jo kautta vuosikymmenien ollut mukana koulumme lasten liikuttamisessa. He ovat hommanneet välituntivälineitä joka luokalle jokaisen lukuvuoden alussa, ja pallot ja hyppynarut ovatkin olleet kovassa käytössä. Pallot ihan todella kuluvat vuodessa puhki! Yläkoululaisetkin muistelevat suurella haikeudella, kuinka he alakoulussa välitunneilla liikkuivat ja oli valmiina välineitäkin... (*vink yläkouluille)

Tänä syksynä saimme pitkään puhutun haaveen ihanaksi todeksi, kun vanhempainyhdistyksen reipas tusina äitiä ja isää laittoivat telat ja pensselit heilumaan ja maalasivat koulun asfalttipihalle hyppyruudukon, twisterpallukat, tervapadan, juoksuradan ja vaikka mitä ihanaa liikkumaan aktivoivaa.

Oi kiitos, big hug, kiitos! Kyllä meillä nyt kelpaa. Seisoskelijat ovat todellakin vähentyneet...

Uutta tämän vuoden hankittuihin välineisiin olivat myös siirrettävät frisbeegolftelineet ja kiekot. Muotilaji tuli koulun pihalle ja se on olllut varsin ihana liikkatuntien uusi lähijuttu. Jalkapallot ovat tietenkin ikisuosikki niin välitunneilla kuin koulun jälkeen omillakin palloilla.

Ja vielä: kollegan vinkistä tilasin ekaluokkalaisillemme Stadiumista kunnon liikuntavälinekassit. Ne vielä odottavat yhteistä kummituntia viidesluokkalaisten kanssa. Isommat oppilaat sitten saavat opastaa kummioppilaitaan sählyssä, koripallossa ja jalkapallossa ja vaikka missä, ja tietenkin pumpata pallot käyttökuntoon ja nimetä välineet ykkösille (ensi vuonna kiertoon seuraaville ykkösille). Mahtavaa, kiitos Stadium! 

Liikuntapäivä

- Hei, ope, onko huomenna ne meidän koulun olympialaiset?

- Joo! Menenpäs etsimään lipun ja soihdun valmiiksi. Numerolaput saatte nyt, niin ei tarvitse aamulla kiirehtiä. Juomapullon voi ottaa mukaan, jos siinä on nimi. Eikä kilpailla vakavasti, vaan juoksennellaan ja urheillaan. Liikunta on kivaa eikä siinä tarvitse mitään voittoja miettiä, kun vaan kipittää reippaasti.

Aamu valkeni ja reippaat koululaiset kirmasivat pihalle. Numerolappuja solmittiin kiinni parille sadalle oppilaalle, ja ne laputhan olivat kunnon retroa vm. 1948 tai jotain. Olympialippu kannettiin paikalle varsin ryhdikkäästi ja Sakari sytytti kisasoihdun. Myös Inna-ilves tupsahti aloitukseen ja pyörähteli ilveslorun tahtiin

Ilves eestä, ilves takaa,

ilves istuu, ilves makaa,

ilves maassa, ilves puussa,

ilves hiipii illansuussa.

Lorun siivin julisti Sirkka-rehtori Lasin omat olympialaiset avatuiksi, ja heti perään hän piti reippaan aamujumpan koko urheiluväen vetreyttämiseksi.

Lyhyen matkan juoksu, pitkän matkan juoksu, pallonheitto, kuulantyöntö, pituushyppy ja korkeushyppy sujuivat varsin mallikkaasti niin pienemmiltä kuin isommiltakin oppilailta. Hiukan kaatumisdraamaa ja pettymysitkujakin nähtiin, mutta pääosin porukka nauroi ja kipitti, kannusti ja heitti, porhalsi ja hyppäsi. Omasta ilosta hihkuttiin, toisillekin hurrattiin ja oltiin iloisia kaikkien onnistumisista, ja myös lohdutettiin surun hetkellä. Tuloksetkin kiinnostivat, mutta ne tulkoot seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tai joskus...

Hyvät kisat! 

Montaa tuntia tuli liikuntaa tai ainakin ulkoilua :)

Ps. Näytöslajina oli hauska kokeilla vauhditonta pituushyppyä. Korkeushyppy hiekkakasaan oli myös suunnitelmissa, mutta tällä kertaa sitä ei ehditty kokeilla. Samoin jäi kahden käden kuulantyöntökin hamaan tulevaisuuteen.

Ps2. Kilpajuoksut kuulemma jatkuivat kotipihoillakin. Kilpailu voi olla siis kivaakin, kunhan ei ota sitä liian vakavasti!

Vanhempainilta syksy 2015

Jokasyksyinen koko koulun yhteinen vanhempainilta sujui mukavasti. Arkiasioiden tykitystä ennen huoltajille kerrottiin hiukan Lasitehtaan koulun historiaakin, sillä rehtorin korviin oli kantautunut, että koulu oli monelle vanhemmalle ihan outo eikä siitä tiedetty paljonkaan. Tämä muuten unohtuu todella helposti meiltä samaa koulua jo pitkään käyneiltä. Vielä varmaankin pohdin asiaa tulevia vanhempainiltoja varten tarkemmin, sitten ensi syksyksi :)

Luokkien omat tilaisuudet olivat joko ennen yhteistä osuutta tai sen jälkeen. Uuden opettajan luokkatilaisuudessa meni tietenkin aikaa enemmän kuin kouluvuoden alkaessa tutun opettajan kanssa. Vanhempia todella mukava nähdä ihan livenäkin, sillä aika harvoin kukaan tulee koululle muuten vaan tunteja seuraamaan tai opettajan kanssa juttelemaan, vaikka sekin olisi ihan sallittua ja jopa mukavaa. Vanhempainvartteja toki hyödynnetään erittäin hyvin. 

• Vanhempainillan slidet
  
• Lukuvuositiedote 2015-2016 

Nyt se alkoi!

Lukuvuosi 2015-2016 on Lasitehtaan koulun 100-vuotisjuhlavuosi. Viime vuonna pohdimme tämän vuoden kulkua moneen kertaan, osittain ajatuksien tasolla mutta myös ihan päätöksinäkin. Huikealta tuntuu jo heti näin kolmannen viikon alussa, että juhlavuosi on totta ja toteutus oikeasti alkanut.

Ensimmäisenä sivuhyppynä kuluneiden vuosien rutiineihin otatimme koko koulun valokuvan. Ajatus oli muhinut itse kullakin, mutta sanoiksi se pukivat koulun entiset oppilaat (Lilli, Milja, Riia & co) viime kevään palaverissamme. Siispä kuva otettiin, ja ihanasti ekan kouluviikon kauniissa auringonpaisteessa.

Ilves (joku opettaja puvussa), on myös ilmaantunut koululle tassuttelemaan. Sen tulemme näkemään vielä useammankin kerran eri yhteyksissä. Riihimäen lasitehtaan tunnuksena ja logona oli aikanaan ilves Hämeen vaakunaa mukaellen, siksi ilves sopii myös Lasitehtaan koululle ja tämän vuoden maskotiksi.

Yhteistyö Riihimäen Lasinpuhaltajien kanssa alkoi jo viime keväänä, ja nyt se on käytännössäkin toden totta. Hyttikorttelikierrokset (jokaiselle luokalle) alkoivat tänään ja perjantaina ovat viimeiset ryhmät. Ensimmäiset kierrokset sujuivat hyvin ja oli kuulemma tosi mukavaa.

Juhlaviikon 39 keskiviikkona on oppilaille päiväjuhla, ja huoltajille, kutsuvieraille ja vanhoille oppilaille iltajuhla. Vanhempainyhdistys huolehtii oppilaiden kakuista päivällä ja tarjoilemaan odottelemme tuttua nuoriso-osastoa yläkoulun puolelta. Iltakahvit saamme ulkopuolisten sponsorien tarjoamina, lämmin kiitos! Juhlaviikko päättyy Avoimiin oviin perjantaina klo 8-11 ja oppilaiden päivädiskoon klo 12-14. 

Kaikki oppilaat saavat esiintyä juhlaviikon juhlassa, vähän tai hiukan enemmän, ja siksi perinteiset joulu- ja kevätjuhlat kevennetäänkin tänä vuonna joululaulajaisiin ja koululaulajaisiin. Yleisurheilukilpailuissakin saattaa olla jotain wanhaa. Mielenkiinnolla katsomme, mitähän koulun miesväki kisojen kulkuun suunnittelee... 

Koulu alkoi

Ensimmäinen päivä meni hulinoissa. Paperilappusia (vielä!) oli jokunen ja aikaa meni palautettaessa mieliin koulumuudia Aikaa meni myös väen ihastellessa mennyttä kesälomaa, alkaneen viikon helteitä ja oppilaiden sekä opettajien sirkeitä silmiä. Intoa löytyi jokaisesta luokasta, ja pihamaalta vielä monin verroin. Välitunteja oli oikein odotettu :D

Kirjalliset hommat alkoivat useilla luokilla sujuvasti melkein heti, kunhan kesälomakuulumiset oli ensin kerrottu. Kerro se kirjaimin, eli aineet, starttasivat monella luokalla tuttuun tapaan. Kuulumisia kerrottiin myös suullisesti, taiteilemalla ja jopa pantomiimeilla. Kivaa oli myös muistella luokkakavereiden jo kertaalleen kertomia kuulumisia, ja esitellä mitä heidän kesäänsä oli kuulunut. Jäätelön syöminen ja uiminen muistuivat mieliin erityisen sukkelasti, mutta kyllä mökki, Linnanmäki, Särkänniemi, meressä uiminen, käsipalloturnaus ja käärmeen näkeminenkin olivat jääneet kavereiden mieliin. Opettajan kesäloman arvuuttelussa oli selvästi joko tietoa (Sä jumppasit kesällä!) tai silminnäkijähavaintoja (Meidän iskä näki sut Riksu Rockissa!). 

Uudet kirjat otettiin luokissa kovin ilahtuneina vastaan. Saako tehdä jo sitä ja tätä? Tää tokan luokan matikka on kyllä helppoa! Saako tehdä käsialaa kotonakin? Ekaluokkalaiset aloittivat myös askartelut heti ekojen päivien aikana ja isoilla taisi olla ekat matikankokeet. Siitä se arki alkaa, mutta vielä nautitaan ulkoilustakin, sillä pihapelit ovat mitä mainiointa yhdessä tekemistä, tutustumista ja ryhmäytymistä. 

- Ope, kuinka kauan sä oot opettanu?

- Yli 20 vuotta.

- Ooo! Tykkäätkö sä opettamisesta?

- Tykkään! Hyviä päiviä on paljon enemmän kuin huonoja. 

Näillä mennään, ihanaa ja reipasta syksyä!

Hei hei, nyt se alkaa!

Koulu alkaa, juoksujalkaa, 

reppu selkään heilumaan.

Kypärä päähän, skuutti vauhtiin, 

fillarillakin matka taittuu.

Katse vasempaan ja oikeaan,

känny taskuun suojaisaan.

Keskitypäs kulkemaan,

tiellä liikkujat tsiigaamaan.

Tossutaksilla reippaillen, kaverin kanssa jutellen, 

niinpäs etenee matkat nuo,

kotoa oppimisen kehdon luo.

Jos äiti, iskä, mummo tai kummi,

sut saattaa koululle haluaa,

sä ilomielin käteen tartu ja

yhdessä aamuhetki reippailkaa! 

Turvallista koulumatkaa!

Intomieli reksi :)

Olipa aivan mahtavan upea viikko kansainvälisessä reksiseurassa! Keskusteluita ja tutkimuksia, vinkkejä ja bechmarkkausta kasvatuksesta ja koulutuksesta, rehtorin ja opettajan työstä, resursseista sekä kansallisista linjauksista ja valinnoista niin poliittisesti kuin taloudellisestikin.

1200 rehtoria ympäri maailman kokoontui Finlandia -talolle neljäksi #iICP2015LED -seminaaripäiväksi loistavien pääpuhujien (keynote speakers) innostamina. Reksien  työt koulun ja tulevan  lukuvuoden suhteen kasaantuivat seminaaria seuraaville päiville jokseenkin paljon, mutta ah ja voi sitä puheensorinaa, keskustelua ja asioiden kertomista puolin ja toisin. Aivan mielettömän huikeata!

Kiitos Australia, Irlanti, Etelä-Afrikka, Saksa, Ruotsi, Kuopio, Kauniainen ja Nurmijärvi jne.

ICP -seminaarin antia sulatellessa menee vielä tovi jos toinenkin, ja vielä on selattava käyntikortteja ja twiittejä, jotta saa palautettu mieleen viime päivien kokonaisuuden edes osittain. Jälkikäteen viikko tuntuu entistäkin upeammalta, ja kyllä jotain saattaa innostuksen lisäksikin tarttua ihan ruohonjuuritasolle asti.

Lähetin tuossa opettajille tekstarin ensi viikon aloituksesta, ja tällaista sieltä tupsahti takaisin:

"Intomielireksille mustikkaiset terkut Saimaan saaresta! Malta viikko vielä."

"Vai huhuilet sä jo meitä töihin...  :-) Nähdään viikon päästä!"

I so love my teachers <3

See You next week!

Pieni tauko puheiden jälkeen. 

Katse tulevaan, jees, täältä taas tullaan!

Elokuussa

Rehtorin loma lähestyy vinhasti loppuaan. Ensi viikko verkostoidutaan oikein kunnolla lähes 1200 rehtorin kanssa Helsingissä ICP2015 -conferenssissa ja sitten alkavatkin oman kylän reksikokoontumiset ja oman koulun jutut lähestyvää juhlasyksyä unohtamatta.

Opettajien ja oppilaiden lomaa on vielä ihanat pari viikkoa edessä. Koululle saa jo tulla paikkoja katsomaan ja valmistelemaan (opet), ja juttelemaan tietenkin mitä mieluisimmin! Pieniä muutoksiakin pihapiirissä näkyy, sillä aita on uusittu, jätekatos rakennettu (kohta jo valmis) ja leikkikenttää kunnostettu. Pihaleikit onnistuvat siis oikein hyvin, vaikka kukaan ei välkälle ketään patistakaan, saati hoputa sisälle kellojen soitua. 

Kesä on ollut sellainen kuin aina välillä Suomen kesä on. Olen kuitenkin varma, että siihen on mahtunut monta iloista ja rentouttavaa hetkeä niin lapsilla kuin aikuisillakin. Energiatasapainot lienevät siis mainiossa kunnossa tulevaa lukuvuotta varten. 

Kuulumisiin perustuva tietoni on, että ainakin näillä jutuilla on nautiskeltu kesälomasta:

- ystävien tapaaminen (koulukaverit, serkut, harrastuskaverit, harvinaiset tuttavat, yökylä, mökki, laiva)

- reissaaminen (oma kaupunki, muu Suomi, ulkomaat, asuntovaunu, teltta, hotelli, auto, juna, lentokone, laiva, polkupyörä)

- mummola (leipominen, saunapuiden kantaminen, marjastaminen, pelaaminen, kesäteatteri, jäätelö)

- uiminen (järvessä, meressä, uimalassa, paljussa, lätäköissä)

- valvominen (kotona, kylässä, leirillä, laivalla, grilli-illassa)

- herkuttelu (jäätelö, mehujää, mansikat, mustikat, uudet perunat, grilliherkut).

Kuulostivatko tutuilta? Niinpä, loma on ollut oikein hyvä.

Aurinkoa ei loman aikana ole hyvin tiuhaan näkynyt, mutta ehkäpä syksyn varrelle tuleekin vielä loistavia kelejä!? Silloin me kirmaamme pihalle hommiin, kirjojen kanssa tai kirjoja ilman, tilanteen mukaan. Aurinko piristää kyllä mieltä vuodenajasta riippumatta. Ja jos ei tule aurinkoa syksylläkään, piirretään niitä seinät täyteen! :D

Pirteinä ja innokkaina lapsia Lasilla odottavat niin opettajat, ohjaajat, keittäjä ja siivooja kuin kaikki muutkin aikuiset!

Tervetuloa opintielle maanantaina 17.8. klo 9.00

toivottaa Sirkka -reksi koko porukan puolesta :)

Opettajat

Esi: Eila, Johanna

1: Sini-Tuulia, Maija, Pekka

2: Sirkka, Anni

3: Taija ja Katariina

4: Eero, Sakari

5: Asko ja Katariina

Ohjaajat:

Esi: Annika, Tiina, Saija, Ranja

IP: Merja, Pasi

Kesäkuulumisia

Moi!

Lukkarit tein pääpiirteittäin valmiiksi kesäloman virallisen alkamisen viikolla, ja lähdin sitten parin viikon asuntoautoreissulle Itämerta kiertämään. Työpuhelin vielä soi jonkin verran sekä mennessä että tullessa, mutta siinä välillä oli ihan rauhallista (viikonloput?) ja hyvät säät kävellä ja jopoilla uusissa maisemissa.

Kouluun kuuluu hyvää. Lasitehtaan koulu siis kasvaa pikku hiljaa, vuosi kerrallaan kaksisarjaiseksi. Nyt luokat A ja B on kaikilla muilla paitsi 3. ja 5.luokilla.

Vanha aita näkyy puretun kokonaan, eli huoltoympyrän ja roskisvaraston rakennus alkanee.

Henkilökunnan parkkipaikkoihin tulee muutoksia jollain aikavälillä, ja kauan odotettu aitaakin tulee kriittisimpiin kohtiin.

Mukavaa lomailua kaikille!

Tapaamisiin syksyllä, tai vaikkapa jo kesän jätskijonoissa :D

T. Sirkka-reksi

Näissä hauskoissa fiiliksissä lähdettiin lomille kuukausi sitten!

Reksin puhe, kevät 2015

Prologi
 
Valmistelen juhlapuheitani pohtien asioita monelta kantilta kerran, toisen ja aika montakin kertaa. Maistelen sanoja, kirjoitan ja kumitan, luen myös ääneen itsekseni, ja viilailen taas. Lopputuloksena on mietitty kevät- tai joulupuhe tai jonkin muun tilaisuuden puheenvuoro.

Punainen lankani koulun juhlapuheissa on yleensä arkinen, oppilaisiin, opettajiin ja vanhempiin suoraan liittyvä. Näissä harvahkoissa yhteistapaamisissa koen tärkeäksi kertoa vanhemmille joitain tärppejä koulunkäynnistä ja koulusta, mutta muistaa myös oppilaita heille läheisillä asioilla.

Pohdittujen ja viilailtujen puheenparsien ja printin lisäksi viilaan ja säädän puhettani juuri silloin, kun sitä pidän. Monikaan puheeni ei taida ollakaan livenä sama kuin paperilla, mutta toki niistä se yhteinen asiasisältö löytyy ;)

***
 

27.5.2015 puhe

 

Sadun siivin olemme aloittaneet Lasitehtaan koulun kevätjuhlan. Oikein hyvää kevätiltaateille kaikille! Niin lasten esityksiä katsomaan tulleille perheille kuin oppilaille ja henkilökunnallekin.

 

Erilaista tässä keväässä viime vuoteen verrattuna on ollut se, että tuossa pihalla on kolmekoulurakennusta. Puretun keltaisen saunan paikkaa ei enää edes huomaa ja kaivatut lisätilat on paitsi saatu, myös täytetty. Valkoisen, Sinisen ja Harmaan talon elämä rullaa sujuvasti, ja viimevuoden hurja muuttorumba on onneksi vain kaukainen muisto. Harmaan talon luokat ovat valoisia ja isoja, ja musiikkiluokka on ollut aivan mahtava. Yhteiskäyttö Kansalaisopiston kanssa on sujunut hienosti ja vasta viimeisellä pakolla luokkaan sijoitetaan vakinaisesti jokin opetusryhmä. Ensi vuonna luokkia on muuten tulossa yksi lisää. Silloin rinnakkaisluokat puuttuvat enää 3. ja 5 luokilta. Ne ovatkin koulun suurimmat luokat, 25 ja 28 oppilasta!

 

Kouluvuosi on KiVa-koulun mittareilla sujunut hyvin miellyttävästi. Kiistoja ja riitoja on toki ollut, mutta selvittelyt on hoidettu ja koulutyö on taas jatkunut hyvällä yhteistyöllä. Aikuisten yhteinen kasvatusvastuu, Koko koulu kasvattaa, on toiminut hyvin ja yhteistyö perheidenkin kanssa on ollut hyvää ja monipuolista, vaikka asiat eivät ihan aina sujukaan kevyen kaavan mukaan.

 

Opiskelua meilläkin on ollut monilla eri tavoilla; kirjoilla ja vihkoilla, tvt-luokan päätteillä, omilla puhelimilla, pihalla, metsässä, museoissa, uimalassa, kirjastossa ym. Ihan uusi juttu koulussamme on ollut 4.luokan robottikerho! Ensi vuonna ohjelmointia ja rakentamista saavat kokeilla varmaan muutkin luokat tavalla tai toisella. Ja ehkä tabletitkin rantautuvat jonakin päivänä tänne Lasin perälle saakka.

 

Luokkien opintoretket ovat myös hieno juttu, sillä oppimistahan nekin ovat. Aleksin markkinat ja keksimyynti kartuttivat luokkien kassoja mukavasti, ja lapset pääsivät puistoretkelle, Kytäjälle, Turenkiin, Heurekaan, Huimalaan, Korkeasaareen ja Turkuun. Oikein paljon kiitoksia Vanhempainyhdistykselle aktiivisesta toiminnasta! 

 

Elokuussa aloitamme Lasitehtaan koulun 100-vuotisjuhlavuoden. Ensimmäinen vanhempainilta on 3.9. ja juhlaviikolla 39 on perinteinen koulujuhla lapsille päivällä ja erikseen aikuisille ja kutsuvieraille illalla. Juhlaviikon päätteeksi pistetään jamit pystyyn ja diskoillaan ihan koulupäivän aikana. Syyslukukausi päätetään joululaulajaisiin ja kevätlukukausi puolestaan sinetöidään Koululaulajaisilla. Monta kivaa juttua on tulossa, ja pääyhteistyökumppanina koulumme kanssa on Riihimäen Lasinpuhaltajakerho. 

( Kaupungin punakynä vetäisi juhlavuoden rahat pois budjetistamme, joten jos tiedätte lähipiirissänne mahdollisia sponsoriyrityksiä, tulkaa ilman muuta puheilleni. Rahareikiä kyllä löytyy, esimerkiksi iltajuhlan kakut ja kahvit sekä mahdollisten lasipajojen materiaalihankinnat.)

 

Ketut ja Karhut, ykkösten Siili- ja Pöllö-luokat, kakkosluokkalaiset, kolme A ja B sekä neloset ja vitoset, Te olette kaikki edenneet tämän lukuvuoden aikana oppimisessa sekä toisten kanssa toimimisessa. Sitä on ollut mukava seurata, sillä vain yrittämällä voi kehittyä. Paljon kiitoksia teille aktiivisuudesta ja iloisista tervehdyksistä. 

 

Paljon kiitoksia  opettajille hyvin hoidetusta vuodesta: Eila, Johanna, Anni, Taija, Aini, Emmi, Sakari, Asko, Maija ja Pekka <3 Lämmin kiitos myös koulun iltiksen luotsaajille Merjalle ja Pepelle, ja eskarin ohjaajille Annikalle, Tiinalle ja Janicalle. Keittäjä Jaanaa ja siivooja Soilea unohtamatta. 

Teitä vanhempia kiitän lastenne koulukäynnin tukemisesta sekä monenlaisesta hyvästä yhteistyöstä.

 

Ennen syksyä meillä on onneksi jokunen viikko aikaa nauttia esim. auringosta, uimisesta, pyöräilystä ja jäätelöstä perheen ja ystävien kanssa. Yksi hieno hetki koulun keväässä on kevätjuhla. Se on tänään, nyt. Esiintykää reippaasti ja kannustakaa kauniisti. Yhteislaulut on tarkoitettu myös vanhemmille, eli rohkeasti vain äänet kuuluviin ja aurinkoinen hymy kasvoille. 

Iloista iltahetkeä ja hyvää kesää!

 

 

 

Mummokenraali?

Mikä ihmeen mummokenraali?

No, sehän on esim. joulu- tai kevätjuhlan avoin kenraaliharjoitus nro 2. Oppilaille esiintymisen iloa kolmannen kerran ja lisänäytös katsojille. Koulun saliin mahtuu nimittäin katsojia aika rajallinen määrä. Ei puhettakaan, että perheistä voisi juhlaan osallistua enemmän kuin kaksi ihmista, eli isovanhemmat on heti rajattu yleisön joukosta pois. Vielä ovat oppilaat olleet mukana juhlissamme yleisön joukossa istumassa. Laulu raikaa ja kaikki näkevät kaikki. Se ei kaikkialla ole mahdollista, ja lapset näkevätkin ohjelmat silloin omassa kenraaliharjoituksessa ja vain piipahtavat sitten itse juhlassa lavalla esiintymässä ja ehkä jossain yhteislaulussa.

Juhlien ohjelmia harjoitellaan ahkerasti. Usein harjoittelu tiivistyy ihan viimeisiin viikkoihin ja päiviin, mutta kuitenkin. Koska aikaa ja vaivaa nähdään huomattavastikin, on hienoa, että saa sitten kunnolla esittää ohjelmia. Kenraaliharjoituksessa tulevat esille viime hetken muutokset ja mokat, ja mummokenraalissa homma sujuu jo lähes priimana.

Esiintymisen iloa ja toisillekin ilon tuomista mummokenraalin nimissä on toteutettu koulussamme jo muutaman vuoden ajan. Nimi tuli siitä, että isovanhemmat ehkä pääsevät keskellä päivää koululle ohjelmia katsomaan. Tapahtuman suosio myös selvästi kasvaa vuosi vuodelta ja sitä jopa kysellään.

Siispä tapaamisiin, esimerkiksi Mummokenraalissa Lasilla keskiviikkona klo 12.00!

 

Retkien aikaan

Kevätlukukausi on opintoretkien kulta-aikaa. Hieman väljemmissä maisemissa saavat retkeillä ne luokat, jotka sopivat päivänsä huhtikuulle. Toukokuu taas on täyttä sesonkia, ja se täytyy huomioida etenkin aikataulutuksissa, kunnolla ja mieluiten etukäteen.

Talvisen retkikautemme aloittivat 4. ja 5.luokat, kun lähes viisikymmentä oppilasta retkiluisteli Kytäjärven jäälle auratulla radalla. Luistelupäivän sää oli erityisen ihana, aurinkoa ja hiukkasen kevätlämpöä siinä mukana. Jää oli kyllä melkoisen möykkyinen ja lätäköitäkin oli siellä täällä. Mutta uusi kokemus, retkieväät ja iloinen fiilis olivat kuitenkin yhdessä hyvä pakkaus, eli kannatti käydä.
 

5.luokka retkeili pitkän kaavan mukaan Turussa. Historiakierrosta varten oli jo etukäteen tehty  tunneilla valmisteluita ja esityksiä. Sirkuskoulussa pidetty touhutunti volttimonttuineen oli puolestaan säpäkkä lisäjuonne ohjelmistoon. 

 

Vantaan Huimala, vauhdikas sisäliikuntapuisto, sai kutkuteltua kakkoset liikkumaan aivan hiki päässä monta tuntia. Väsyneiden mutta onnellisten paalumatka bussissa taisi sujua melko hiljakseen. Tai sitten ei! :D

 

Heurekan tiedepuistossa kävi peräti kolme luokkaa. Kompaktin sisätilan kiinnostavat näyttelyt ja toiminnallisuuteen houkuttelevat pisteet loivat vierailusta varsin onnistuneen niin ykkösille kuin kolmosillekin. Ulkoalueen leikkipuistomaisuus ja hyvät evästilat suosivat kauniin päivän retkeilijöitä, ja sateisella säällä oli sisälläkin kovasti tekemistä ja katsottavaa. Junamatkat olivat myös aika uusi ohjelmanumero.

 

 

Korkeasaaren reissun TOP 3 olivat eläimet, lautta ja ostokset. Opettajan askelmittari tikutti päivän aikana noin 13 000, eli ekaluokkalaisten jalat tepsuttivat kyllä melkoisesti, mutta kivaa oli. Ja kivaa, että oli useampi vanhempikin mukana.

 

Turenkiin, Nestlen jäätelötehtaalle, tuli vierailuvinkki vanhemmilta. 1.A ja 4.lk piipahtivat (junalla -kävellen) tehtaan jäätelöbaarissa aika monella jätskillä, nam nam. Opettajien, ja aika monen lapsenkin, iloksi oppaamme näytti jäätelöesittelyiden lisäksi myös mielenkiintoisen videon jäätelön valmistuksesta.

 

 

 Esikoululaiset retkeilivät messupuistossa makkaranpaistoineen kaikkineen. Sää suosi ja kivaa oli ihan lähelläkin. Näitä lähiretkiä voisi tehdä vaikka useamminkin! Ja vaikka vapaa-ajallakin :)