tiistai 25. joulukuuta 2012

Yhteistä perheaikaa joulun pyhinä

Oppilaat ja opettajat, lapset ja aikuiset, ystävät ja sukulaiset, ovat toivottavasti kaikki saaneet nyt joulun aikaan rauhoittua yhteisiin hetkiin lähimpiensä kanssa. Monessa perheessä jouluhetkiä on jaettu useampaan osaan, sillä isät ja äidit, isovanhempia unohtamatta, haluavat jokainen omat lapsensa ja lapsenlapsensa omaan kotiin joulun aikaan. Aikataulutuksia juhlapyhien viettämiseen tuovat myös aikuisten erilaiset ammatit ja työvuorolistat sekä se, että ihmiset asuvat kenties kovinkin kaukana sukulaisistaan.

Monessa perheessä äiti, isä ja lapset viettävät joulua ja pyhiä perinteisesti saman kuusen äärellä. Ihan jokaisella lapsella ei ole omia vanhempia tai heistä toinen on enkeleiden maassa, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että lapsi asuu juuri häntä varten olevan, rakastavan, aikuisen kanssa. Useassa kodissa lapsi viettää ensin joulua äidin tai isän luona pukkihetkineen ja sitten toisen vanhemman luona uuden pukkikierroksen keralla. Siskot ja veljet, puolisiskot ja -veljet sekä uudet siskot ja veljet äiti- ja isäpuolineen tuovat perhejuhliin uusia ilon aiheita, mutta ehkä myös luopumisen haikeutta ja kaipuuta edellisiin vuosiin. Jokainen joulu ja juhla on viettäjiensä näköinen. Siitä saa rakkaudella ja läheisten kunnioittamisella juuri niin ihanan ja lempeän kuin halutaan.

Yhdessä muokatut perinteet eivät ehkä ole ikuisia ja jokainen vuosirengas tuo mukaan tai poistaa perinteiden listalta tapoja. Rauhoittumisen aika on jokaisessa kodissa hiukan erilainen, ja niin tulee ollakin. Kullakin saa olla oma mielipiteensä yhdessä olemisen parhaudesta, ja jokainen mielipide, yhdessä läheisten kanssa muokattu, on kullekin perheelle se paras.

Se, mitä koko sydämestäni toivon, on että jokaisella lapsella on ollut mahdollisuus viettää pyhiä lapsen lailla. Lapsen velvollisuuksiin ei kuulu kuunnella aikuisten riitoja ja syyllistämisiä, ei alkoholin huuruisia jorinoita ja huutoja, väkivallasta puhumattakaan. Yhdenkään lapsen en halua nukahtavan itkuisena ja yksinäisenä omaan sänkyyn tai vaatehuoneen nurkkaan. Toivon lasten omien suojelusenkelien pitävän huolta rakkaistaan. Useimmilla omat vanhemmat ja läheiset pitävät rakkaudella huolen omistaan, mutta niille toisille toivon enkeleiden siipien suojaa ja rakkauden sipaisuja.

Hyviä pyhiä, onnellista lomaa!







lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulujuhlaa 2012

Tällä perinteisellä, oikein monipuolisella, ohjelmasetillä saimme saateltua paitsi kaikki koulumme lähes 170 oppilasta joululomalle myös ujutettu joulumieltä parille sadalle aamujuhlan katselijalle.

Joulu on lasten juhla, ja koulussakin se on juurikin sitä itseään. Pienessä koulussa on mahtavaa, että kaikki lapset saavat tilaisuuden esiintyä niin jouluna kuin keväälläkin. Suurissa opinahjoissa juhlaesiintymisiä vuorotellaan ihan käytännön syistä. Kaikki opettajat eivät ehkä ihan kamalasti fanita, että "pitää" tehdä esitysohjelmia ja harjoituttaa ne kuntoon, mutta hienosti hommat ovat sujuneet ja sujuvat jatkossakin.

Suuri juhlakiitos oppilaille, henkilökunnalle, kiireapulaisille sekä kaikille mukana olleille!

Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön.








1. Jouluevankeliumi (3A): sanoin ja sävelin joulun sanomaa
 * Enkeli taivaan
2. Petteri Punakuono (esiluokka): laulua ja poron jolkotusta
3. Lunta ja tonttuja (1A ja 1B): lumen lapiointia, rytmiryhmä, tonttuja ja lumihiutaletanssia
 * Kolme yötä jouluun
4. Joulutohinaa (2A): joulupukki, muori, Tipsu ja Tapsu joulua etsimässä + poroesitys ja tonttutanssi
5. Tonttujen iltajumppa (4A:n tyttöjä): vauhdikasta menoa ja sitten tutimaan
6. Joulurunoja (4A): Kuvin ja sanoin, reippaasti kohti joulun tunnelmia
7. Joulunäytelmä (4B): Äänestyksessä vanha pukki ja uusi pukki, kuinka sitten kävikään?
8. Joulumaa (5A): soittoa ja laulua
  * Maa on niin kaunis (viulunsoittoakin)






perjantai 21. joulukuuta 2012

Reksin joulupuhe 21.12.2012

Hyvät oppilaat, opettajat, koulunkäyntiohjaajat ja muu henkilökunta,
oppilaiden vanhemmat sekä kaikki juhlassamme mukana olevat,  

hyvin pikaisesti tuntuu taas syyslukukausi taittuneen joulujuhlapäiväksi. Lapsista nuo liki 90  koulupäivää ovat olleet toisinaan pitkiä ja raskaita, toisinaan hyvinkin vauhdikkaita, innostavia ja liian lyhyitä. Ja niinhän se on meillä aikuisillakin; ei taida koulutyössä olla kahta ihan samanlaista päivää. Tasaisen opiskelun päivistä pitää nauttia, sillä toisinaan saamme pakertaa vaikeampien jaksojen parissa, ja toisaalta, juuri niistä tavallisista päivistä, erottuvat myös erityiset onnistumisen ja ilon hetket.

Nyt olen oikein iloinen kuluneen lukukauden työstä. Opettajat ja ohjaajat muun henkilökunnan taustatuella ovat tehneet hyvää työtä! Kiitos ja aplodit teille! Henkilökunnan uudet jäsenet ovat uineet mukaan oikein mainiost ja koulumme slogan Koko koulu kasvattaa on tullut todeksi ja Koulun aikuiset ovat täällä töissä lapsia varten, ja ilolla olen voinut seurata ammatistaan pitäviä, hyvään opetukseen ja hoitoon tähtääviä opettajia ja ohjaajia, jotka aidosti pohtivat ja suunnittelevat sekä lennosta myös suunnitelmia vaihtavat lastenne parhaaksi. Suurimmaksi osaksi hommat hoituvat juurikin näin, mutta välillä toki saatetaan mennä myös hatelikkoon, josta, onneksi viisastuneina, jatketaan entistä paremmalla menestyksellä.  

Esiopetuksen ja iltapäivätoiminnan työntekijät ovat vuoden alusta alkaen kuuluneet varhaiskasvatuksen toimialueelle. Heidän lähiesimiehensä, johtava esiopettaja, jope, työskentelee pääosin Herajoen koululla. Arki täällä Lasin vaka-satelliitissa sujuu kuitenkin mukavasti yhteistoimin ja yhteisvoimin perusopetusväen kanssa.

Iloitsen myös koulumme lähes 170 oppilaasta, teidän lapsistanne! Niin vain syksyn rasavillit ovat koulaantuneet tolkuiksi koululaisiksi ja arimmatkin lapset tottuneet koulunkäyntiin. Mikä onkaan kasvattajalle ja opettajalle mukavampaa kuin katsoa sirkeisiin, oppimaan innostuneisiin nappisilmiin, tai kuunnella voivottelua, ettei lapsi vielä haluaisi lähteä kotiin vaan voisiko jäädä kouluun, tai sitten kuulla Hyvää päivän jatkoa –toivotus ja saada siihen vielä suloinen halaus päälle. Ja toki huomata, että niin oppia kuin yhdessä elämisen taitojakin karttuu jokaiselle. 

Kasvatus- ja opetuslautakunnan suunnitelmissa on, että jalkapareja tulee Lasille jatkossa lisää, sillä ensi syksynä meillä aloittaa taas kaksi esiluokkaa! Tilat tulevat silloin olemaan kortilla, joten tekstiililuokkakin pitää valjastaa luokkakäyttöön.

Viime jouluna toivoin koulumme saavan uutta opetusteknologiaa, ja sitä olemme saaneet! Koulutoimen sähköinen viestintä, ihana kamala Fronter, ei oikein pääse jaloilleen, mutta parasta edelleen toivomme. Jokaisessa luokassa on nyt ActiveBoard eli älytaulu, jonka käyttöä kaikki ovat saaneet kokeilla ja opetella. Uskonpa myös ettei yksikään opettajamme enää haluaisi palata liitutauluun ja piirtoheittimeen!

Lämmin kiitos vanhemmille hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Ihmisten kanssa toimimisessa on se aivan ihana puoli, että aina opimme uutta toisiltamme ja saamme arvokkaita eväitä seuraavia kohtaamisia varten. Suuri kiitos vanhempainyhdistykselle, joka uudistuneena ja entistä  runsaslukuisempana toimii koulun kaikkien lasten hyväksi. Aleksin Markkinat toivat luokkien ja yhdistyksen kassaan hyvän tuloksen. Näillä varoilla mm. luokat tekevät keväällä retkensä, yhdistys hankkii välituntiliikunnan välineitä ja kutsuu tammikuun vieraaksemme erikoissairaanhoitaja Timo Nuutisen.

Erityisen iloinen ja onnellinen olen ihan pian alkavasta juhlastamme. Se noudattaa perinteitä monipuolisesti ja iloisesti, ja päähenkilöinä laulavat, tanssivat, lentävät, lapioivat, soittavat ja puhuvat Teidän ikiomat lapsenne.

Sydämellisesti tervetuloa Lasitehtaan koulun joulujuhlaan!




maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulunalusaikaa

Aina ei ehdi kirjoitella, vaikka paljon tapahtuu. Se lienee sitä normaaliarkea koulussa!
Joulujuhlavalmistelut ovat kohta kiivaimmillaan, joten ne ihanat puolen tunnin välitunnit tuntuvat olevan vain kaukainen muisto hengähdystauoista; lähes jokainen välitunti harjoitellaan ohjelmia porukan A, B, C tai D kanssa ja loppuvälkät pidetään minitukareita tms.

Luokkaa sain tänä vuonna jo melko hyvissä ajoin laitettua joulukuntoon.
Joulupöydällä kalenterin luona on kokoelma vuosien varrella saatuja joulujuttuja.
Ihanaa, kun niitä saa laittaa kunnolla esille ja katseltaviksi!

Kalenterin luukuista löytyy päivän jouluruno ja Ylen arkistoista katsomme Kylli-tätiä tai Tonttu Toljanteria tai muita klassikoita. Ovat ne kyllä ihania...

Joulukuvaelma-asetelma on vielä hiukan kesken. Barbit ja Kenit on nyt vaatetettu, mutta enkelien siivet on vielä kimaltamatta ja liimaamatta paikoilleen.





perjantai 23. marraskuuta 2012

Oppilaskunta

Viime vuonna valittiin Riihimäen edustajana valtakunnalliseen Lasten Parlamenttiin Lasitehtaan koulun 5.luokkalainen oppilas. Hänellä on sujunut luottamustehtävä erittäin hienosti ja ohjelmaan on kuulunut paitsi kokoontumisia ja verkkotapaamisia ja verkostoitumista myös tapaamisia kansanedustajien ja jopa ministerien kanssa.

Nuoriherra x on ollut erittäin mielissään saamastaan valtakunnallisesta luottamustehtävästä ja jo viime vuonna keskustelimme mahdollisuudesta aloittaa omallakin koulullamme oppilaskuntatoiminta. Nyt on tullut sen aika! Luokilta on äänestäen valittu halukkaista ehdokkaista edustajat oppilaskuntaan ja työ saa alkaa juuri sopivasti joululalusrauhaan ;)

Mielenkiinnolla odotamme paitsi lasten hienoja ideoita myös monenlaisen yhteistoiminnan kehittymistä!



tiistai 6. marraskuuta 2012

Rahtareiden heijastintempaus


Rahtarit ry 020 Hyvinkään osasto yhdessä TTS:n kanssa järjesti
HEIJASTINTAPAHTUMAN 6.11.2012 Lasitehtaan koululla.



Ohjelmassa oli bussimatka ( n. 30 min. ) jonka aikana esitettiin käytännön
esimerkein heijastimen todellinen  merkitys ja näkyvyys.

Pimeällä sivutiereitilla oli
- vaahtomuovinukke ilman heijastinta ja auto törmäsi nukkeen :(
- jalankulkija, joka näki kyllä lukea sanomalehteä, mutta jota autosta ei näkynyt ilman heijastinta lainkaan
- jalankulkija taskulampun kanssa ja vierellä toinen "pimeä" kulkija
- autonrenkaan vaihtajia tien poskessa; yhdessä heijastinliivi, yhdellä heijastinnauha, yksi pimeä
- bussin odottelijat, joista koira ja toinen ihminen pimeitä
- koiran ulkoiluttaja, pimeä
- ja vielä reitille "kuulumattomat" lenkkeilijät kaupunkialueella koiran kanssa, kaikki pimeitä.

Lopuksi oli yhteinen koontitilaisuus, jossa käytiin läpi bussimatkan
tapahtumia ja korostettiin edelleen heijastimen tärkeyttä
niin lapsilla kuin aikuisillakin sekä pimeillä reiteillä että myös
kaupunkialueella. Kaikki mukana olleet saivat myös sen parhaimman, kovan roikkuheijastimen koulu- ja työvaatteisiin kiinnitettäväksi.


Koulun puolesta parhaimmat kiitokset Rahtareiden Vesse, Uppo-Nalle ja koko talkooporukka!
Turvallisia kilometrejä.







perjantai 2. marraskuuta 2012

Aktiivisia vanhempia

Koulussamme on reipas ja aktiivinen vanhempainyhdistys. Yhdistyksen ydinjoukkoon kuuluu viitisentoista äitiä tai isää ja avustaviin käsipareihin ainakin toinen mokoma lisää. Koulu kiittää ja kumartaa iloisena ja onnellisena, sillä yhdistys tuo toimintaamme pirteyttä monenlaisilla tapahtumilla sekä tietenkin sponsoroi meille paitsi välituntivälineitä myös vierailijoita ja joskus myös kuskaa koululaiset vierailulle. Koululaisten disco on ihan kohta ovella ja pakkasten aikaan on taas naamiaisluistelut ennen kevään discoa.

Koululaistemme vanhemmat ovat aktiivisia myös muualla. Todella moni kulkee aktiivisesti lastensa mukana harrastuksissa, vetää lasten treenejä, toimii joukkueenjohtajana tai huoltajana, ompelee pukuja ja paljetteja, on seuran sihteeri, pj tai rahastonhoitaja, ja kuskaa jälkikasvunsa (ja naapurinkin lapset) vuodesta toiseen harkkoihin arjet pyhät.

Ihanan monet vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa myös ilman erityistä harrastusaikaa. Se on selvää kehitystä vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen, jolloin vanhempia ei juurikaan näkynyt pelailemassa lasten kanssa.

Myös kuntavaaleissa oli mukana koulumme vanhemmista loistava edustus. Lasten asioista keskustellaan kuntatasolla hyvin paljon ja erityisesti lautakunnissa päästään puheissa ja teoissa asioiden ytimeen (tai ainakin lähelle). Kukapa tietäisi lasten asioista paremmin kuin juuri te, nykyisten lasten vanhemmat. Näkemyksiä on toki monenlaisia, mutta ainakaan arki ei  näillä vanhemmilla vielä ole unohtunut...

Toivotan kaikille vanhemmille hyvää ja aktiivista jatkoa kotiin, kouluun, harrastuksiin sekä luottamustehtäviin!


PS. Yksi asia on, jota kaipaisin kouluumme. Mummuja ja vaareja!
Meillä voisi hyvinkin olla käyttöä varamummuille esim. kangaspuuhommissa ja käsitöissä 
sekä varapapoille veistossa ja liikunnassa (hiukan karrikoiden).
Yhteistä tekemistä ja molemminpuolista iloa saisimme varmasti kaikki.
Pistäkääpä korvan taakse tämä toiveeni. 


tiistai 30. lokakuuta 2012

Vanhempainkakskyt

Koulumme tiedotus on siirtynyt lähes kokonaan paperittomaan aikaan. Fronterin kautta kulkevat erilaiset tiedotteet koko koululle, yksittäisille luokille sekä esimerkiksi liikuntaryhmille. Vähitellen vanhemmat ovat tottuneet sähköiseen tiedotukseen -ja mikä parhainta, vähitellen myös sähköiseen viestintään eli vastavuoroisuuteen!

Itse olen kokeillut Fronterin kautta erilaisia pieniä kyselyitä ja keskusteluita, jopa menestyksekkäästi.
Tietotekniset ja tiedonsiirron ongelmat ovat koetelleet itse kunkin hermoja jonkin verran, ja pitää kysellä toimiiko se Fronter vaiko eikö. Olen myös saanut käyttää muutamien vanhempien tunnuksia, jotta voin kokeilla aidosti, miten homma onnistuu huoltajilla, koska opettajien näkymät sivustolla ovat tietenkin erilaiset.

Jos jätetään ongelmat pois laskuista, niin tällaista palautetta vanhemmilta on tullut Fronterin Kyselyn kautta:

                    Erinomainen tapa seurata sekä lapsen että koko koulun menoa ja meininkiä :)

Viestit koulun ja kodin välillä kulkevat varmasti, paperit jäi toisinaan pyörimään repun pohjalle.
Reaaliaikainen yhteys. Asioiden löytäminen välillä hankalaa.
Mukava kuulumistenvaihtokanava, tietää, missä lapsi menee paremmin kuin ilman tätä.
Tiedotteet näkyvät hyvin!
Nopea väline koulun ja kodin välillä tiedottamiseen
Tiedotteet ja tapahtumat on helppo tarkistaa koska tahansa
Aika alkeellinen ja kökköhän se on noin järjestelmänä :) (arvioin nyt siis itse järjestelmän toimittajaa) mutta ei nyt suurempia valittamisen aiheita. Eli sen perusteella on ihan hyvä, ainakin parempi kuin ei mitään.
Paperilaput ei häviä matkalle ja säästyy paperia. Nopea palaute koulupäivästä.
Kaikki ja erityisesti liikuntatiedot, arvosanat, tiedotteet ja kommentit poissaolosivustolla (ja niitä saisi olla enemmän).
Henkilökohtaiset vanhempien ja lasten tapaamiset ovat kuitenkin tuiki tärkeitä, joten niitä tarjotaan meidänkin koulussamme jokaiselle perheelle. Eräs tyttö kyllä ihmetteli, että miksi se on vanhempainvartti, jos se kerran kestää 20 minuuttia. Silloinhan sen pitäisi olla vanhempainkakskyt :)

Tällä kakskytkierroksella rohkaistuin ensi kertaa tapaamisten sähköiseen ajanvaraukseen. Ja se onnistui! 20/ 25 perhettä on varannut aikansa paperitta. Hyvin oli osattu katsoa, mitä edelliset olivat varanneet keskustelussa, ja varata sitten itselleen vapaana olevan ajan. Olen Teistä, hyvät vanhemmat, oikein ylpeä!



Näin me vähitellen astumme uusiin reissuviestintätapoihin. Tämänkin blogin kautta saatte hiukkasen lisäkuulumisia. Saapa nähdä, mitä vielä tämän lukuvuoden aikana kehittelemmekään... 





sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Syysloma

Syksyinen lomaviikko on takana. Oppilaat ja opettajat sekä monet perheet ovat saaneet viettää vapaata joko yhdessä perheen kanssa tai muulla tavoin. Moni pesue lähti laivalle tai kylpylään, isovanhemmille tai muille sukulaisille, jotkut etelään tai pohjoiseen ja monen aikatauluun ja kukkarolle sopi nauttia vapaasta kotimaisemissa.

Vanhemmille sopii mukavasti lähteä hiukan kauemmas lomailemaan, sillä kotityöt odottavat kotona aina. On ruuanlaittoa, tiskaamista, pyykinpesua, siivoamista ja järjestelyä, olipa sitten arki tai pyhä. Kun lähtee reissuun, on pakattava vaatteet ja tarvikkeet mukaan ja reissun jälkeen taas purettava pakaasit ja pestävä reissupyykit. Reissun aikana ei ehkä kuitenkaan ole niitä perusarkiaskareita, joten pienempi tai suurempi etäisyys virkistää kummasti.

Lapsille matkalle lähteminen voi olla harvinaista herkkua päästä laivalle, junaan tai jopa lentämään. Tunnelma voi toki vaihdella ihanan rennosta ja leppoisasta hermoja kiristävään vääntöön, kun aikuisten ja lasten toiveet eivät ihan kohtaa. Onneksi lopputuloksena on kuitenkin vaihderikas viikko, jonka voimin jaksetaan näppärästi jouluun asti arkista aherrusta.

Monella lapsella isovanhemmat asuvat kohtuullisen kaukana, eikä heidän tapaamisensa ilman pidempiä vapaita ole ihan itsestään selvää. Isovanhemmat saavat kerrankin pitää lapsenlapsistaan huolta omalla tontillaan, ja varmasti hemmotellakin ilman vanhempien muistuttavia katseita. Muistijäljet isovanhemmista koostuvat paitsi perheiden yhteisistä tapaamisista myös näistä loma-ajoista, jolloin lapset olivat ihan keskenänsä lomahoidossa mummolassa ja pappalassa. Toivoisinkin, että jokainen lapsi saisi viettää aikaa myös isovanhempiensa kanssa. Muistojen koppaan mahtuu kyllä monta yhteistä tuokiota, joita sitten voi aikuisenakin makustella.

Rento loma ilman herätyskellon soittoa (kännykän piippausta) onnistuu mainiosti kotonakin. Lapsilla ainakaan ei ole vaikeuksia keksiä tekemistä. Kavereita kaupungista löytyy syysloman aikanakin hyvin ja polkupyörällä pääsee kauemmaskin seikkailemaan (jos vanhemmat antavat luvan). Ahkerassa käytössä ovat olleet lähipuistot, uimala, kirjasto ja toki nykyaikana myös tietokoneet, iPadit, dvd:t ja televisio. Myös koululla on näkynyt sekä lapsia että aikuisia pallottelemassa ja pelaamassa, fillaroimassa ja kiipeilemässä, hiekkaleikeissä tai keinumassa. Lähiliikuntaan sopiva koulumme piha onkin mainio paikka kokoontua ja poiketa kavereiden tai perheen kanssa.
Maanantaina tapaamme koulussa energisinä ja pirteinä! Kelloja on käännetty tunti kesään päin ja vapaasta on nautittu täysin rinnoin (ellei loma ole ollut kovin ohjelmoitu). Tiettyä tuskaa on tulossa, sillä kokemuksesta tiedämme, että koulurutiineihin aamuheräämisineen ja läksyineen on joillakin lapsilla taas vaikea tottua. Toivon iloisia kasvoja ja malttia niin aikuisille kuin lapsillekin, sillä se helpottaa loppusyksyn aloitusta taas huomattavasti.

Ja tiedättekös mitä? Muistakaa pukea ylle kunnon ulkovaatteet, sillä pian saatte kaivaa liukurit esille välituntileikkeihin! Kuuraisella kukkulalla liukuu jo kummasti :)  






maanantai 22. lokakuuta 2012

KiVa -koulua ja käytänteiden viilaamista

 

Jokunen aika sitten tuli koulussamme ilmi "KiVa-case". Olimme hiukan silmät pyöreinä, sillä moista, pitkään jatkunutta, alistamaan pyrkivää, toimintaa ei ole juurikaan näkynyt! Ei siten, ettei koulussamme olisi ikinä mitään nurinnarin, vaan tapaukset ovat tulleet yleensä ilmi hyvinkin pian, ja ne on heti selvitetty, joten KiVa -ohjelman mukaista tiimiselvittelyä ei ole tarvittu.

Kiusattu lapsi tunnisti koulukuvista kiusaajat, opettaja kirjoitteli seulontalomakkeet, ja tiimi pääsi jututtamaan kiusaajia heti, kun tilanne tuli esille. Yksitellen jokainen kiusaaja kävi tiimin kuultavana. Kun asia oli selvitetty, oli jokaisen kanssa vuoro pohtia parempia käyttäytymismalleja tulevaisuutta varten. Anteeksipyynnöt tuli myös sanoa kiusatulle ja tärkeimpänä kaikesta, kiusaamisen tuli loppua välittömästi.

Viikon päästä seurantakeskusteluissa tilanne oli hyvä. Kiusaaminen oli päättynyt ja valoisampi ote koulutovereiden kanssa yhteiseloon oli enemmän pinnassa. Kiusatulta vielä varmistettiin, että
homma oli ok.

Tiimi oli onnellinen, että homma saatiin heti katkolle ja kiusaaminen lakkasi. Vaan jotain unohtui. Nimittäin vanhemmat.



Tiedotus koteihin ontui ja siitä tulikin lunta tupaan. Huoltajien kanssa kasvokkain keskustellen asiat onneksi selvisivät ja jotain uuttakin tarttui hihaan. Siitäpä sitten etsimään ja pohtimaan, millä tavoin koulussamme olisi hyvä jatkossa informoida sekä kiusaajan että kiusatun vanhempia.

KiVa -koulu -materiaaleista saa hyvä pohjat lasten kuulemisiin ja keskusteluihin, mutta jokaiselle koululle on annettu valta ja vastuu tuottaa omanlaisensa infolaput koteihin. Vahingosta viisastuneena laadin kouluumme kotitiedotepaketin, josta saa valita sopivan tiedotteen vanhemmille KiVa -prosessin eri vaiheisiin.
Tämän kerran laput menivät jälkijunassa, mutta tulevaisuudessa ajallaan, oikeastaan heti. 

Toiveena on, ettei yhtäkään KiVa -tiimin selvittelyä enää tarvita, mutta jos tarvitaan, on protokollamme nyt aiempaa selvempi.

JK. Joukossamme on sellaisiakin vanhempia, jotka haluavat oikeasti olla mukana lastensa elämässä, yhdessä eläen ja kokien, keskustellen ja tukien. Heille lapset ovat yksi elämän kaikkein tärkeimmistä asioista, eivät sivuseikka tai välttämätön paha tai oman nuoruuden hidaste. Rakkaudella ja huolenpidolla lapsistakin kasvaa välittäviä, erilaisuutta arvostavia, keskustelevia nuoria.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Perheliikuntaa!

Olipas mukava liikuntatunti perjantai-iltana koululla oman luokkani oppilaiden ja heidän perheidensä kanssa!
Mukana tällä ensimmäisellä kerralla oli 16 (3-11v.) lasta ja aikuista. Jatkoa seuraa kuukausittain ja ensi kerraksi sovimme, että on temppuradan vuoro. (Koko koulun lapsille tarkoitettu iltaliikuntakerho saadaan vielä ehkä joskus käyntiin, joten tästä sabluunasta saamme hyviä vinkkejä tulevaisuuteen.)

Pimpom. Hieman arkaillen tulivat liikkujat sisälle, ja pohtivat mielissänsä, että mitäs täällä oikein tehdään.
Ai, pallo heti käteen? Siispä menoksi ja pompottamaan tai koreja heittämään! Voi sitä hymyilyä ja tsemppiä, kun aikuiset ja lapset painoivat menemään koripalloilla tai pehmeämmillä harjoituspalloilla pitkin salia. Joku iskä nosti pienen palloilijan korin luo ylös, ja siitäpä pallo jo hyvin löysi tiensä koriin.

Seuraavaksi opettaja pisti pallopelit poikki ja alkoi koko porukan yhteinen hippaleikki. Sanomalehtikäärö oli hippamerkki ja tuolla kättä pidemmällä osui mukavasti juoksijoita takamukselle. Hippa vaihtui heti osumasta.
Toisin kuin sairaalahipassa, jota juostiin seuraavaksi. Siinä "bakteerit" (punainen peliliivi merkkinä) sairastuttivat juoksijoita, joiden sitten piti mennä makuulle. Vapaana olevat raahasivat sairastuneet "sairaalaan", jossa nämä heti paranivat ja pääsivät taas juoksemaan peliin.

Telinejumppaakin saimme kokeilla hetken verran trampetilta pomppien patjalle, pukin yli hyppien ja volttimatolla kuperkeikkoja tai kärrynpyöriä heitellen.

Viestijuoksut perheittäin sujuivat nekin oikein hyvin ja tiimityönä. Joukkueet olivat erittäin epätasaväkiset, mutta kaikilla homma sujui hienosti ja kaikki saivat juosta ja tuli taas kuuma.  :)

Loppuleikiksi kirmaistiin vielä Banaanihippa. (Kun jäät kiinni, mene "banaaniksi" eli seiso jalat yhdessä, kädet suorana ylös, kämmenet yhdessä. Pelastus "kuorimalla" banaani eli pudota banaanin kädet sivukautta alas.)

Opettajana ohjasin ja aikataulutin tuntia, mutta ihaninta kuitenkin oli nauttia ja katsoa lasten ja aikuisten yhteistä menoa ja hyvää fiilistä!

Ihanaa syyslomaa & muistakaa liikkua!


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Jos metsään haluat mennä nyt...

Koulumme halusi mennä Sporttipäivänä metsään ja juurikin tänään, mukavan lämpimässä (+8 astetta) syyssäässä. Eväsreppuihin oli pakattu makkaraa, eväsleipiä ja juotavaa sekä kenties hiukan keksejäkin. Aamutuimaan käväistiin veskissä, otettiin luupit innostuneina kaulaan ja puettiin ohjetuokion jälkeen kumisaappaat sekä lämpimät ulkoiluvaatteet ylle ja sitten vain menoksi kohti Riuttaa. Alkuopetusluokat kulkivat kävellen ja isommat pyöräillen.

Riutta on vapaa-ajan viettoon, lenkkeilyyn ja retkeilyyn, sopiva harjualue, osa Salpausselkää, ja se sijaistee vain parin kilometrin päässä koulustamme. Viime kevään Sporttipäivää vietimme niin ikään Riutassa ja kollegan kanssa pohdimme, että aluetta pitäisi hyödyntää useamminkin koulun puitteissa. Niinpä päätimme opettajien kanssa, että lukuvuoden 2012-2013 yksi teema on Riutta. (Talvella retki taas sivakoidaan perinteisesti tahi luistellen.)

Pienempien oppilaiden matka latu-uraa pitkin taittui mukavasti ja leppoisasti. Perillä odotti lämmin keitto ja juustoleipä, ja tietenkin omat eväät ja makkaran paistaminen. Nälkä oli kuulemma kova ja ruuan jälkeen oli hyvä kavuta ulkoilutelineille telmimään.

Isommilla oppilailla sporttiosuus hoidettiin erilaisille toimintarasteilla, sillä pyörämatka oli aika lyhyt ja nopea. Kartan avulla etsittiin perusrasteja, kompassien käyttöä harjoiteltiin ja ehkä pikkuriikkisen opittiinkin, hoksausradalta etsittiin luontokuvia maasta, puista ja pensaista, luonnon materiaaleista tehtiin taidetta ja vielä toki paistettiin makkaroita. Soppa ei sitten maistunutkaan makkaran ja muiden rastien jälkeen isoille yhtä hyvin kuin pienille sporttipäiväläisille...

Ilmojen haltijat päättivät etteivät helli retkipäiväämme poudalla saati auringonpaisteella. Tihenevä tihku äityi lopulta sateeksi, joten yksikään lasilainen ei pysynyt kuivana. Kaikesta litimärkyydestä huolimatta oppilaat selviytyivät hienosti niin kävelyistä kuin pyöräilyistä rasteineen. Jokunen suruhetki toki tuli litimärän paluumatkan jatkuessa ja jatkuessa, mutta iloa tulevaan antoi pohdinta, että kotiin päästyä saa kuivat vaatteet ylle ja lämpimän kaakokupin käteen.

"Tää on ihan maailman paras koulupäivä! Mulla on kenkä täynnä vettä!"
sanoi eräs veijari koululta lähtiessään, naama niin hymyssä kuin voi olla.

Asenne siis ratkaisee. HYVIN TEHTY, LASIN PORUKKA!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Angry Birdsejä siellä täällä...


  Hyvän mielen tervehdys viikonlopuksi! 

4.luokan pojat virkkailivat maskoteiksi Angry Birdsejä!
Idea oli heidän itse keksimänsä "vastaisku" nalleille ja kissoille :)

2.-3.luokan askartelukerhossa samalla linjalla :)



tiistai 9. lokakuuta 2012

Hyvät markkinat

Aurinkoinen, vaikkakin vilpoinen, sää helli 21. markkinapäiväämme aamusta iltaan.
Koko alkusyksyn on vanhempainyhdistyksen ydinporukka palaveerannut ja valmistellut markkinoita. Tekijöitä on onneksi saatu hienosti lisää "koulun jättäneiden" vanhempien tilalle, joten markkinoilla kukaan ei (ehkä) ollut aivan aamusta iltaan ja tauotta talkoovuorossa. Markkinaväkeä oli välillä ihan ruuhkaksi asti ja
koululaisetkin saivat kokea ihan aitoa markkinatunnelmaa. Oppilaiden koulupäivä sisälsi ohjattuja oppitunteja (opiskelua voi olla ilman kirjojakin), sosiaalista yhdessäoloa ja suuressa joukossa selviytymistä sekä käytännön matematiikkaa rahalaskujen muodossa ostajana tai vaikkapa oman luokan
leivonnaispöydän myyntitykkinä. Päivä oli kuulemma ihan paras koulupäivä ikinä!


Kiitos kaikille markkinoihin osallistuneille

- markkinayleisölle
- paikkamyyjille
- tiedottajille
- esitejakajille
- roudareille (matot, pöydät, penkit, linjasto)
- leipojille
- laulajille ja laulattajille
- soittajille
- vohvelin paistajille
- makkaran paistajille
- markkinamyyjille
- kirpputorimyyjille
- arpamyyjille
- arpaluetteloijille
- voittojen lahjoittajille
- voittojen hankkijoille
- autokuskeille
- opastajille
- kyltittäjille
- siivoajille
- kahvinkeittäjille
- leivonnaismyyjille ym. ym.!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

21. Aleksin Markkinoille!

Lasitehtaan koulun vanhempainyhdistys on järjestänyt jo 20 kertaa Aleksin Markkinat! Alkuvuosina, juuri kun "valkoinen talo" rakennettiin (1992) vanhimman, puretun koulurakennuksen tilalle, tarvittiin rahaa näyttämön hankkimiseen. Paloista kasattava näyttämö verhoineen on ollut salissa jo kauan, mutta markkinaperinne yhteistyössä koulun kanssa jatkuu hyvissä voimin.

Markkinatuotot samoin kuin muukin vanhempainyhdistyksen varainhankinnan tuotto osoitetaan koulun oppilaiden hyväksi. Välituntivälineitä yhdistys on hommaillut suunnilleen kerran vuodessa; viimeksi hiekkaleluja, palloja ja hyppynaruja. Opettajien kanssa yhdistys on miettinyt sopivia asiallisia tai viihteellisiä vierailuita koululle tai koululaisten vierailuita muualle. Jokunen vuosi sitten oppilaat kävivät Nuorisoteatterissa ja seuraavalla kerralla taikuri vieraili koululla. Viime keväänä koululla vieraili Wilson Kirwa kansainvälisyyskasvatuksen nimissä ja  ensi kevään suunnitelmissa on Timo Nuutisen luento isommille oppilaille ja vanhemmille.

Vanhempainyhdistys tekee muutakin kuin hankkii rahaa, sillä aktiiviporukka järjestää oppilaille myös vapaampaa ajanvietettä, esim. naamiaisluistelut makkarakojuineen ja pari kertaa vuodessa discon, johon toki kuuluvat limut ja popcornit. Vanhempainyhdistys on ollut mukana myös koulun järjestämissä teemapäivissä, esim. Sporttipäivän kiipeilypisteessä.

Aleksin Markkinoilla on mukana markkinamyyjiä, kirpputoripöytiä sekä luokkien omat leivonnaisten myyntipisteet. Sokerina ja yllätyspiristeenä on mukana myös oppilaiden musiikkiesitys.
Tervetuloa Lasille lauantaina 6.10. klo 9-14!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Liikenneturvallisuusselvitys 2012










Kouluilta on pyydetty lausunnot koulujen liikenneturvallisuusselvityksestä. Opinnäytetyönä Hämeen Ammattikorkeakouluuun tehdyn työn toimeksiantajana toimi Riihimäen kaupungin katu- ja puistoyksikkö. Tehtävänä oli päivittää vuonna 2000 Riihimäen kaupungille tehty koulujen liikenneturvallisuusselvitys.

Liikenneturvallisuusselvityksestä käy hyvin ilmi, että Lasitehtaan koulun ympäristön vaaranpaikkoja on viimeisten 12 vuoden aikana poistettu ja parannettu erittäin hyvin.
  .
Kunnossa ovat esim.
  • saattoliikenteen järjestelyt (hiekkaparkkipaikan kautta, ei koulun pihalle)
  • urheilukentän uusi sijainti (ennen urheiltiin tehtaan kentällä, tien toisella puolen)
  • valo-ohjattu suojatie koulun vieressä Tehtaankadulla (tuikitärkeä, aikasäätöjäkin on tehty)
  • Riutasta päin saapuvien alikulku mt130:n ali
  • Lasitehtaantien eteläreunan kevyenliikenteenväylä ja mt130:n liikenneympyrä suojateineen 
Selvityksessä todetaankin, että koulumatka Lasitehtaan koulun läheltä on turvallinen.

Kannatan kuitenkin lämpimästi toimenpide-ehdotusta, jossa suositellaan tehostevaloja koulun viereisille suojateille. Erittäin myönteistä on myös se, että selvityksen laatija kehottaa vanhempia miettimään, onko tarpeellista kuljettaa oppilas autolla kouluun. Auton kyydissä istuen lapsi ei opi jalankulkijan ja pyöräilijän tarvitsemia taitoja, ja koulumatkat ovat myös tärkeä osa oppilaan arkipäivän aktiivisuutta. 

Huolta kannetaan vielä kouluun Riuttantietä ja sen pieniä sivuteitä kulkevista oppilaista, jota pääsevät kevyen liikenteen väylälle vasta moottoritien ylikulun kohdalla. Olisi hienoa, jos kevyenliikenteenväylää saisi jatkettua Riuttaan saakka. 
Koulu kiinnittää osaltaan erityistä huomiota lasten liikennekäyttäytymisen ohjaamiseen ja esim. heijastimien ja heijastinliivien käyttöön.

Kiitos liikenennturvallisuusselvityksestä!
Seuraava päivitys voisi olla jo ennen 2024...

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ei väkivallalle

Olipa ikävä juttu Iltalehden nettisivulla:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012092616124060_uu.shtml

Kommenttejakin oli ropissut valtaisasti niille tuhansille, jotka linkin jakoivat heti parin tunnin sisällä julkaisemisesta. Komentoijien surulliset pään pudistelut saattoi oikein nähdä sielunsa silmin, samoin kuin voivottelut ja epäuskoiset ihmettelyt.

Niinpä. Näin on maailma mennyt sekaisin. Ilmiö ei ole uusi, mutta aina se on yhtä surullinen. Moisen kohtauksen taustalla ei aina ole ihan peruskoti tai perusperhe. Kotona nimittäin opetetaan oikean ja väärän eroja ja se, että pääsääntöisesti tulee valita "oikea" tapa käyttäytyä. Kotona sovitaan pelisäännöt ja sovitaan myös rangaistus huonoon  käyttäytymiseen (arestia, pelikieltoa, kännykän takavarikointi jne.). Aikuisten ja opettajien kunnioitus on jo aikaa sitten rapissut roimasti, mutta perusasiallisesti useimmat, aikuiset ja lapset, kuitenkin käyttäytyvät.

Tähän tapaukseen voi ehkä sopia tulkinta, että lapsella on ollut niin paha olo, ettei jäljelle jäänyt rippustakaan itsehillintää. Onko koulu ollut ainoa paikka, jossa asetetaan rajoja? Onko ainoa tapa saada vanhempien jakamaton huomio tehdä jotain niin rajua, että poliisit ja sosiaaliviranomaiset tulevat paikalle? Tuliko raivopuuskassa esille jotain uutta, vai oliko tilanne toisinto?

Koulussa asetetaan rajoja lapsille ja niin sen täytyy olla. Me opetamme ja kasvatamme, käsikkäin molempia. Toimiva yhteistyö vanhempien kanssa on vielä suuri bonus, jonka avulla pötkitään pitkälle: helpot vaiheet liki tanssien ja vaikeat hetket yhdessä ratkaisuita etsien. Vanhemmat ja lapsetkin saavat olla eri mieltä kuin opettajat, mutta asioita ei tule ratkaista epäkohteliaisuudella saati väkivallalla. Malli aikuisen kanssa keskustelemiseen saadaan kotoa.

Koulussa koetamme saada hyviä käyttäytymismalleja lasten käyttöön. Sitä varten on opetettava ja opastettava sekä vahdittava ja valvottava -ja oltava esimerkkinä. Yhdessä sovimme luokan ja koulun sääntöjä, ja niiden noudattamisesta muistutamme kaikkia yhdessä - ja vielä erikseen, ja monta kertaa, ja vielä uudelleen ja uudelleen :)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Nettipeli läksyksi

Eilen annoin koulussa tokaluokkalaisilleni kotitehtäväksi pelata nettipeliä!
No ei ihan mitä tahansa peliä, tietenkään, vaan Liikenneturvan www.turvapupu.net -pelejä. Pelit ovat hauskoja ja helppoja ja sopivat erittäin hyvin ympäristötiedon liikenneteemaan. Koulussa pelasimme malliksi muutaman pätkän ActiveBoardilla.

Tänään ympän tunnilla sitten kysyin, kuin moni kävi sivustolla (ei toki ollut pakko monestakin syystä), ja yllätyin kyllä ihan totaalisesti: 24/25. Arvioini olisi ollut noin puolet, mutta vain yksi lapsi ei ollut käynyt "tekemässä läksyä". Hän sitten kävi koulussa myöhemmin sopivana hetkenä pelaamassa TETtiläisemme kanssa ko. pelit, ja saattaa olla, että ensi kerralla hänkin hoitaa nettiläksyn kotona. Siispä Vili Vyötiäinen seuraavaksi...

Miksi kotiläksyksi? 1) Jokaisella on toimiva kone, 2) jokainen saa valita itse ajankohdan ja peliaikataulun perheen kanssa, 3) ei tarvitse odottaa nimikkotuntia tietokoneluokkaan 4) oppiminen pelin kautta on kivaa.

Kaiken kaikkiaan kokeiluhomma meni niin hyvin, että lisää samanmoisia nykyläksyjä on varmasti tulossa. Se homma tosin vaatii opettajalta tarkkaa etukäteisvalmistelua ja tutkiskelua, jotta osaa antaa toimivat ja hyvät linkit ja asianmukaiset tehtävät. Siksipä olen tänäkin iltana surffaillut ja lataillut ja rekisteröitynyt jo moneen otteeseen. Klikkailussa on ollut ystäväni Googlen avulla mm. marjasivuja, suosivu ja kasvisivuja, joihin kaikkiin on liittynyt jotain aktiviteettia. Jotkut löytämäni sivut olivat niin öhöm-mielenkiintoisia, että lopulta meni surffausinto ja päädyin pitkästä aikaa tuttuihin ja turvallisiin: Ekapeli, Pikkumetsän tehtävät, Tuhattaiturin tehtävät, Fronterin palautuskansiot jne. Paljon jäi vielä katsomatta, ja toivottavasti saan vinkkejä kollegoiltakin. Myös Prometheanin Planet (vai-mikä-se-nyt-olikaan) odottaa vielä uusia, energisiä iltoja ja isoa muistitikkua tai "ulkoistettua älyä".

Olisinkohan minäkin nyt matkalla hiukan lähemmäs nykylasten todellisuutta?


Kuva sivustolta www.liikenneturva.fi


maanantai 17. syyskuuta 2012

Avoimet ovet

Peruskoulu on avoin. Sinne saa tulla vierailulle ja katsomaan, miten koulua pidetään ja mitä sinne nykyisin kuuluu. Olemme kerta toisensa jälkeen kutsuneet vanhempia koululle katselemaan ja kuulostelemaan ja vierailemaan vapaasti tunneilla. Teemapäivinä ja urheilukisoissa ym. on ollut kivasti vanhempia mukana, mutta muuten kävijöiden saldo on ollut hyvin pieni.

Syksyn suunnittelupäivässä päätimme, että pidetään nyt ne Avoimet ovet, jotta vanhemmat rohkenevat tulla kouluun ihan oikeasti katsomaan! Mitään erityistä tai poikkeavaa ohjelmaa emme tarkoituksella järjestäneet, koska arjen seuraamisesta oli kyse. Siis ihan oikean, tavallisen, arjen!

Vastaanotto Avoimille oville oli erittäin positiivinen. Paikalle päässeet vanhemmat tutustuivat kouluun kiireettä ja vierailivat oppitunneilla ja juttelivat lasten ja toisten vanhempien ja opettajien kanssa ja joivat ehkä kahviakin opettajien laittamassa maksullisessa kahvipisteessä ja tutkailivat seinillä olevia lasten taideteoksia. Suora palaute oli iloista ja positiivista.

3.lk ompelutyö vm. 2011
 Hauska oli kuunnella myös päivittelyä siltä vanhemmalta, joka vieraili ykkösluokassa käsityötunnilla. Siinäpä oli ollut ihmettelemistä pienten nappisilmien kanssa, kun piti neuvoa ja opastaa, katkaista lanka, laittaa lanka neulan silmään, aloittaa lapselle ompelutyö - ja sitä samaa halusi tietenkin kymmenen lasta yhdeltä opettajalta kerrallaan.  



Ensimmäistä kertaa käytin nyt hyväksi myös Fronterin kyselylomaketta ja mm. tällaista vanhemmat vastasivat:

* Kiitos mahdollisuudesta tulla tutustumaan koulupäivään, oli tosi hienoa nähdä oman lapsen käyttäytymistä luokassa ja muutenkin koko ryhmän toimintaa ja koulumeininkiä yleensä :) Tosi hieno juttu! Toivoisin ehdottomasti että järjestäisitte vaikka heti keväällä vielä uuden tilaisuuden, josta saisi tiedon jo mielellään kuukautta aikaisemmin. Näin saisi järjestettyä työvuorot/vapaapäivän niin että pääsisi paikalle (meilläkin isä olisi tullut ja itsekin olisin ehkä ollut hetken pidempään/voinut tuoda pikkusiskotkin käymään jos ei olisi ollut ennalta sovittuja työjuttuja).

* Mukavaa, että tällainen järjestettiin! Minulla ainakin oli oikein mukava parituntinen. Oli kiva nähdä lapsien luokkaa ja olla kärpäsenä katossa. Nyt on jotenkin mukavempi jutella lapsen koulupäivästä kun vähän on nähnyt sitä lähempää. Samalla tutustuu luokan kuvioihin, kaverisuhteisiin, persooniin ja opettajaankin. Kiitos kovasti ja toivottavasti homma saa jatkoa ensi vuonna. Jos kokeilu saa jatkoa ensi vuonna niin toivoisin että asiasta ilmoitettaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, niin ehtisi hoidella siihen töistä vapaata ajoissa.

* Mukavaa päästä katsomaan lasten oppimista, vaikkakin vain hetkeksi. Mikäli koululle ei kyseisestä päivästä mahdotonta vaivaa ole, toivoisin, että näitä järjestettäisiin myös jatkossa. Hyvä, että aikataulu on joustava ja tälläe varattu aika on pitkä, jotta eri vuoroissakin olevat vanhemmat saavat järjestettyä vierailunsa. Risuja ei ole, mieluisa kokemus!

Summa summarum:
Kiitos kaikille kävijöille! Palaamme Avoimiin oviin viimeistään ensi syksynä...

torstai 13. syyskuuta 2012

Samanaikaisopettaja

Pienellä koulullamme oli ilo ja onni saada koulutoimen hankerahoituksella samanaikaisopettaja (ressu) taloomme täksi lukuvuodeksi. Viime keväänä jo hiukan maistelimme, miltä tuntuu saada pätevä ammattilainen opettajajoukkoon ilman varsinaista luokanvalvojavastuuta. Kokemus oli hyvä, ja toive koko lukuvuoden samanaikaisopettajasta sen kun kasvoi.
Samanaikaisopettajaresurssimme on tarkoitettu luokkakokojen pienentämiseen. Oppilasmäärä vaihtelee lukuvuoden mittaan, ei paljon mutta juurikin tärkeissä tilanteissa. Kevään tilanne oli se, että kahdella luokistamme oli 26 oppilasta. Näin kasvatus- ja opetuslautakunnan suositus alkuopetuksen 25 oppilaan luokista rikkoutui ja saimme kaivatut lisäkädet hommiin. Joillakin paikkakunnilla näitä hankerahojen resursseja jaetaan suoraan luokanopettajille tuntikehyksestä. Sekin on aika hyvä. Isojen luokkien opettajille tulee silloin lisää tunteja ja lisää palkkaa. Riihimäen mallissa rauhoitetaan luokkatilanteita keskellä päivää, kun ryhmiä saadaan jaettua ressun avulla tai luokassa on samalla tunnilla kaksi oikeata opettajaa. Itse olen jakanut ressun tunnit aika tarkasti sen pohjalta, mitä tunnen ja tiedän suurimpien luokkien oppilaista ja tuen tarpeesta.

Lasitehtaan alue on vähitellen rakentumassa entistä tiiviimmäksi kaupunginosaksi. Vanhoja tehtaan varasto- ym. alueita on siivottu ja aitojakin on jo poistettu. Alueelle on kaavoitettu ainakin rivitaloja arvokasta kulttuuriperintömaisemaa suojellen. Muutama vuosi sitten tehdasalueen lähelle rakennettiin aika monta rivitaloa ja paritaloa, joten niidenkin lapset ovat piakkoin kouluikäisiä. Koululaiset eivät siis ihan vähään aikaan lopu alueeltamme...

Samanaikaisopettaja voi työskennellä luokassa yhtä aikaa luokanopettajan kanssa tai ryhmää voidaan jakaa puoliksi tai vielä tarkoituksenmukaisemmiksi ryhmiksi. Ressulla on sama kasvatus- ja opetusvastuu kuin toisillakin luokanopettajilla, mutta luokanvalvojan vastuutehtävät ovat viranhaltijoilla.

Tänään minulle tuli ihana fiilis ja onnellinen olo jaetusta vastuusta. Matikan tunnilla ressu opetti isolle joukolle luokkani oppilaita uutta asiaa ja minä nappasin neljä oppilasta pienryhmäpöydän ääreen käytävään. Siellä me opettelimme samat jutut ja sain opastaa näitä muutamia lapsia "kädestä pitäen". Lapset pääsivät tehtävien alkuun vaivatta ja mystiset matematiikan pallukat ja numerot olivatkin hetken päästä aika selkeitä. Voi sitä iloista pientä oppilasta, joka sai kerrankin tehtyä hommat vauhdikkaasti ja pääsi jopa lisätehtäviin saakka! "Pyöreän pöydän ritarit" pääsivät itse asiassa lisureihin jo ennen niitä, jotka aina osaa!

Vielä on saatava opettajien väliseen yhteistyöhän lisää tarkkuutta, jotta asiat opetetaan kutakuinkin samalla tavoin kaikille luokan oppilaille. Koska ressu on luokassamme vain muutamana tuntina viikossa, ei voida tuudittautua jatkuvaan tehtävien ja vastuiden jakamiseen. Joillakin luokilla resurssia on enemmän ja vastuitakin on jaettu ihan kunnolla esim. tekstiilitöissä, äidinkielessä, matematiikassa ja englannissa.

Tämän päivän oppimisesta ja onnistumisista iloinneita kasvoja oli niin ihana katsoa, että varmasti käytän  pyöreätä pöytää vielä monta kertaa (opetusryhmäkokojen pienentämiseen).