keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ei väkivallalle

Olipa ikävä juttu Iltalehden nettisivulla:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012092616124060_uu.shtml

Kommenttejakin oli ropissut valtaisasti niille tuhansille, jotka linkin jakoivat heti parin tunnin sisällä julkaisemisesta. Komentoijien surulliset pään pudistelut saattoi oikein nähdä sielunsa silmin, samoin kuin voivottelut ja epäuskoiset ihmettelyt.

Niinpä. Näin on maailma mennyt sekaisin. Ilmiö ei ole uusi, mutta aina se on yhtä surullinen. Moisen kohtauksen taustalla ei aina ole ihan peruskoti tai perusperhe. Kotona nimittäin opetetaan oikean ja väärän eroja ja se, että pääsääntöisesti tulee valita "oikea" tapa käyttäytyä. Kotona sovitaan pelisäännöt ja sovitaan myös rangaistus huonoon  käyttäytymiseen (arestia, pelikieltoa, kännykän takavarikointi jne.). Aikuisten ja opettajien kunnioitus on jo aikaa sitten rapissut roimasti, mutta perusasiallisesti useimmat, aikuiset ja lapset, kuitenkin käyttäytyvät.

Tähän tapaukseen voi ehkä sopia tulkinta, että lapsella on ollut niin paha olo, ettei jäljelle jäänyt rippustakaan itsehillintää. Onko koulu ollut ainoa paikka, jossa asetetaan rajoja? Onko ainoa tapa saada vanhempien jakamaton huomio tehdä jotain niin rajua, että poliisit ja sosiaaliviranomaiset tulevat paikalle? Tuliko raivopuuskassa esille jotain uutta, vai oliko tilanne toisinto?

Koulussa asetetaan rajoja lapsille ja niin sen täytyy olla. Me opetamme ja kasvatamme, käsikkäin molempia. Toimiva yhteistyö vanhempien kanssa on vielä suuri bonus, jonka avulla pötkitään pitkälle: helpot vaiheet liki tanssien ja vaikeat hetket yhdessä ratkaisuita etsien. Vanhemmat ja lapsetkin saavat olla eri mieltä kuin opettajat, mutta asioita ei tule ratkaista epäkohteliaisuudella saati väkivallalla. Malli aikuisen kanssa keskustelemiseen saadaan kotoa.

Koulussa koetamme saada hyviä käyttäytymismalleja lasten käyttöön. Sitä varten on opetettava ja opastettava sekä vahdittava ja valvottava -ja oltava esimerkkinä. Yhdessä sovimme luokan ja koulun sääntöjä, ja niiden noudattamisesta muistutamme kaikkia yhdessä - ja vielä erikseen, ja monta kertaa, ja vielä uudelleen ja uudelleen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti