Rehtorin kevätpuhe 2019

Hyvää päivää/ iltaa teille kaikille salissa olijoille ja terveiset myös kauttanne heille, jotka eivät syystä tai toisesta ole täällä tänään!

 

Lukuvuosi 2018-2019 on taittumassa loppusuoralle. Vuoden aikana on ollut melkoisen monta erilaista koulupäivää. Muistatko sinä, mitä kaikkea vuoden varrella onkaan ollut?

Kulttuurin teemavuosi on näin jälkikäteen ajatellen otettu todellakin tosissaan. Tässä salissa olemme olleet peräti neljässä eri vierailijakonsertissa, yhdessä runoesityksessä ja vielä Lahdessa upeassa Tuhkimo-esityksessä. Kaupungin kulttuuripolun mukaisesti luokka-asteet kävivät myös baletissa, elokuvissa, juhlissa ja keikalla. Koulun oma monialainen viikko toteutettiin Lasilla kahteen kertaan kulttuurin merkeissä; syksyllä kulttuuripajoina ja niiden tuotosten esityksinä, ja kevään Kalevala –ilmiöviikko huipentui kansalliseepoksemme dramatisointiin. Kirkkopäivä lauluineen ja esityksineen oli meillä adventtina sekä pääsiäisenä, ja monista oppilasesityksistä oli tehty myös Lava on vapaa -päivä sekä koulun oma juhla jouluna ja nyt keväällä.

 

Jotta lista erilaisista koulupäivistä ei olisi liian suppea, lisätäänpä mukaan vielä yleisurheilupäivä, syysretki ja talvinen mäenlasku Riuttaan, Unicef-hiihto ja Ihan pihalla-päivä, ja kaikki koulujen väliset urheilukilpailut. Niin, ja Kodin ja koulun päivä syyskuun lopussa, isovanhempien päivä 2.2. ja sähkötön päivä maaliskuun lopussa! Mikä puuttui luettelostani?

Kyllä, todellakin! Aleksin Markkinat. Ensi syksynä ovat vuorossa markkinat vol 28, joihin osallistumaan kannustamme mahdollisimman monia vanhempia (laita siis jo ylös 5.10.!)

Kuluneen vuoden kokemuslistalle kuuluu myös meillä Riihimäen strateginen kärki eli robotiikka; kolme Lasin joukkuetta osallistuikin jo SM-kisoihin tammikuussa päästen puolivälin paremmalle puolelle  ja toukokuussa Innokas-kilpailussa joukkueemme hätyyttelivät jo finaalipaikkaa.

 

Olen koettanut laittaa Instagramiin kuvia aina silloin tällöin, ja olen miettinyt kovasti myös sopiva hästägiä eli aihetunnistetta kuvateksteihin. Tällä hetkellä olen päätynyt #meidänkoulu –tunnisteesen. Me kaikki, reilut  200 oppilasta ja aikuista, olemme samaa porukkaa! On koko porukan etu ja mielihyvän aihe, että koetamme arvostelun sijaan olla toisia arvostavia, riitelyn sijaan ystävällisiä ja syrjään jättämisen sijaan mukaan ottavia. Jokainen koulumme lapsi ja aikuinen on omanlaisensa. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme, joita myös supervoimiksi joskus sanotaan! Kun valjastamme vahvuutemme toisten huomioon ottamiseen, ystävällisyyteen ja koulunkäynnin asialliseen hoitamiseen, saamme eteemme varmaankin ihannekoulun. Monta pientä juttua tulee valitettavasti aina hyvien aikeiden tielle, vaikka kuinka koettaisi olla skarppina ja esimerkillisenä. Niin se onkin, mutta tavoitteenamme voi hyvin olla oikein hyvä #meidän koulu. Koulutiellä ei kannatakaan aina katsoa vain arvosanoja, sillä se vain yksi mittari sinun vahvuuksistasi. YK:n lastenoikeuksien sopimuksen 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on tehty todistus lapsen oikeuksista. Tämä kympin todistus on muistutus siitä, että jokainen lapsi on tärkeä ja rakas paitsi kotona myös täällä koulussa, vaikka se ehkä unohtuukin sanoa ääneen. Jokainen oppilas saakin tänä vuonna kympin todistuksen tavallisen todistuksen ohessa.

 

Harrastusten parissa puhutaan usein futis-, jääkiekko- ja vaikka luisteluperheistä. Ne perheet ovat porukoita, jotka harrastava samoja asioita. Koulukin on yhdenlainen perhe. On ihana nähdä kouluperheemme oppilaita edustushommissa tiimipaidat päällä, viimeksi eilen pesiskentällä. Niistä me tunnemme jo kaukaa oman kouluperheemme, meidän koulun tyypit! 

Kiitokset kuluneesta lukuvuodesta teille, kaikki oppilaat (,eskarit, ypr, ykköset, kakkoset, 3A, 3B, 4A, 4B, 5A, 5B ) ja oppilaiden perheet.  Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta eskarin Johanna, Tarja, Annika, Milla Tiina, Sanna ja Tiina, ip:n Merja, YPR:n Merle, Jaana, Janika, Jutta, Paula ja Oskari sekä koulunkäyntiohjaajat Hanna ja Tiina, opettajat Maija, Anni, Katariina, Heidi, Taija, Asko, Minna, Eero ja Sirkka, keittäjä Jaana, siivoojat Merja ja Irja, terveydenhoitaja Tiina, kanslisti Inkeri sekä Hanna, tiimiparini vakasta.

Kiitokset myös ihanille kaupungin ulkopuolisille yhteistyötahoille esim. Riihimäen Lasinpuhaltajat sekä hytit Lasismi ja Mafka ja Alakoski, Riihimäen seurakunta ja monet urheiluseurat. Kouluvuosi on aina monen asian summa. Tänään on hyvä päivä iloita kuluneesta lukuvuodesta, ja antaa itselle reilusti lupa nauttia kesästä, ja elokuun tullen lähteä taas reippaana, ruskeana ja rohkeana kohti uutta lukuvuotta, Riihimäki-teemavuotta.

 

Kiitos kaikille, Hyvää juhlailtaa! #meidänkoulu

 

23.5.2019

 

 

Tuhkimo Lahden kaupunginteatterissa

Lasitehtaan koulun vanhempainyhdistys kerää erilaisilla tempauksilla varoja oppilaiden kokemus- ja virkitystoimintaan. Aleksin markkinat on jo yli 20 vuoden ajan ollut suurin yksittäinen varainhankintatapahtuma. Tavoitteena on saada niin paljon kassaan rahaa, että koko koulu pääsee yhteiselle retkelle. Tänä vuonna pääsimme iloksemme merta edemmäs, eli kahdessa erässä  Lahden kaupunginteatteriin nykyaikaistettua Tuhkimo-satua katsomaan.

Ihan yhden vuoden markkinatuotoilla ei 200 lasta ja aikuista kuljeteta toisaalle ja lippuja makseta, siksi olikin hyvä, että pari edellistä vuotta menivät retkien osalta omalla kylällä, Riihimäen teatterissa.

Lahden kaupunginteatteri on jo rakennuksena useammankin käynnin väärti. Retkieväitä saimme popsia suuressa aulatilassa, ja sinne saimme sohvaloosheihin jättää myös ulkovaatteemme ja Kånkenit. Koska näytöksessä oli muitakin porukkamme lisäksi, piti asettua lippujen mukaisesti istumaan. Ei hätää, kaikki näkivät estradille erittäin hyvin, lähimmät jopa pienimpiä ilmeitä myöden.

Istumapaikat olivat hyvät myös akustiikan suhteen. Väliajalla oli mahdollisuus popsia omia eväitä tai
ostaa karkkia. Aikuisilla oli mahdollisuus ostaa myös kahvia ja bakelsia.

Roolisuoritukset olivat näytelmässä kauttaaltaan ihastuttavia, ja lavastus sopivan näyttävä olematta liian karu. Suuret kehykset ovina ja ikkunoina olivat oikein monipuoliset ja antoivat näyttämölle leveyden tuntua syvyys- ja myös leveyssuunnassa. Eniten ihastuin ehkä prinssiin ja prinsessaan sekä hanhipaimeneen. Vaikka äitipuoli ja sisaret olivat miehiä, se ei ollut erityisen huomioitavaa, koska he tekivät roolinsa todella hyvin, ihan vaan mekollisina miehinä. Laulut sujuivat näytelmässä mukavasti, ja lentelykin soljui kauniisti. Varjonukkekohtaus oli hauska idea! Samoin kääntöhameet!

Retkessämme riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Kiitos vanhemmille ❤️
Lapsenne saivat aivan upean elämyslahjakortin, kaikilta teiltä, kaikille meille.

(Kuvat ovat lehdistökuvia teatterin sivulta https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/pressgallery/231 )

Unicef-hiihto

Sää suosi Lasitehtaan koululaisia pikku pakkasella ja liukkaalla lumikerroksella koulun perinteisessä
Unicef-hiihdossa tammikuun päätteeksi. Alkuvuonna 2010 ja sen jälkeen monta kertaa olemme
hiihdelleet juuri ennen talvilomaa, mutta nyt sillä kalenterisivulla on muuta mukavaa, joten
tämä tempaus aikaistettiin. Onni oli nyt lumen suhteen oikein suosiollinen, sillä jokusen kerran on hiihto siirretty kävelyksi, kun laduista ei ole ollut jäljellä kuin jäinen muisto. Sinnikkäimmät tosin ovat silloinkin vetäneet suksimalla tuon määrajan eli tunnin.

Hiihtoaamun aloittivat 4.luokkalaiset reippaina ja iloisina. Koulun varastosta sai suksia, sauvoja ja monoja lainaksi, joten välineistä osallistuminen ei ollut kiinni kenelläkään. (Huom. Edelleen olemme iloisia kaikista lahjoituksista, myös yksittäisistä sauvoista 😄.) Ekaluokkalaisten saapuminen ladulle oli iloista kuhinaa ja höpötystä täynnä. Ja niin vain he hiihtelivät todella reippaasti! Sitten siihen pyrähtivät kolmoset ja vielä koulun seniorit ennen kakkosia. Päivän päätteeksi vielä toiset viitoset
hiihtivät vauhdikkaasti kilometrin lenkkejänsä. Vielä on tarkistamatta, kenelle koulun tämän vuoden ennätys meni. Huikeaa menoa oli kaikkein sinnikkäimmillä, hyvää yrittämistä lähes kaikilla ja lopuillakin leppoisaa sosiaalista yhdessä hiihtelyä raittiissa ilmassa. Aikuiset muut hiihtäjät olivat ladulla kanssamme  hymyssä suin, sillä oli kyllä ihanan energistä nähdä samaan aikaan useita kymmeniä vauhdikkaita lapsia, ja vielä pertsaa h i i h t ä m ä s s ä!

Eskarit hiihtivät hiihtopassit kaulassansa lenkkejä koulun pihalla, ja kovasti he olivat ilahtuneita, kun saivat tarroja aina kääntöpisteillä. Ylempien luokkien opettajat muistivat kohmettuneet sormet tarrojen liimailussa, joten heistä jokainen valitsi ladulle tukkimiehenkirjanpidon ja tarrasouvin sitten sisätiloihin.

Hiihtopäivä onnistui hyvin. Oppilaat olivat ihanan reippaita ja sinnikkäitäkin, ja varmasti
rahaakin tuli kerättyä jonkin verran. Sponsoreita olivat jotkut oppilaat hankkineet useitakin, ja joillakin oli hyvin selkeä päämäärä ja lahjoitussumma, jonka halusivat saavuttaa hiihdollaan.
Hiihto oli pakollinen juttu, mutta lahjoitukset tulivat perheiden omien valintojen mukaisesti.
Unicefin esittelijä oli meillä edellisellä viikolla, joten saimme selkeän kuvan, mikä on Unicef, mihin rahaa nyt kerätään ja miten Suomenkin lapset ovat sotien jälkeen saaneet avustusta Unicefilta.

Perinne tämäkin. Jatkoon ❄️

Tuli talvi halla 🎶

Lumi ja pakkaset saapuivat kuin saapuivatkin. Olemme saaneet jo hiihtää ja luistella, ja sitä ennen
jo laskea mäkeä lumihitusten vaalentamalla lähes viheriällä kukkulalla. Nyt on jo tienoo ihanan valkoinen, ja lumikerros jopa paksu. Pakkasia on riittänyt kivasti, ja sekin on tänä talvena jo nähty, että siirryimme kipakalla -24 lukemalla sisälle liikkumaan. Vaatetus ei aina kaikilla ole riittävän lämmin, ja mitäpä me siitä liiaksi taistelemaan, kun on vaihtoehtokin.

Hiihtoon meillä on nyt jo loistavat baanat ja ladut. Ei näy enää risuja ladulla tai hiekkaa kurveissa. Jopa halsteri on ajettu kentän perälle, ihan lähelle siis. Murtomaahiihtoa hohdokkaampaa tuntuu olevan mäkihypyn kaltainen kukkulalta laskeminen. Ei siinä sauvoja tarvita, kun laitetaan sukset
kohdilleen ja tana-asento ponnistusta varten kondikseen. Wau! Hyvin sujuvat niin laskeminen kuin haarakäynnit nousuissakin. Eikä haittaa, vaikka välillä vähän tupsahtaa kumoon...

Luisteluun saatiin onneksi toinenkin vesikerros jäädytettynä. Lunta olemme tosin kolanneet ja työnnelleet paljon ja monta kertaa, mutta onhan sekin liikuntaa ja ulkoilua. Ei aina tarvitse olla niin priimaa, jotta rohkenee lähteä illallakin kavereiden kanssa jäälle viettämään aktiivista vapaa-aikaa. Sinne vaan!  Pulkka mukaan luistinten vaihtopaikaksi ja levähtämiseen, ja vaikka mehua mukaan, niin hyvin sujuu.

Unicef-hiihto on tulossa jokusen päivän päästä, eli silloin kerätään tarroja passiin, ja niiden mukaan sponsorit maksavat Unicefin kautta tukea Malawin kouluille.

Ihastuttava hiihto oli muuten kummihiihto! Viitoset auttoivat ykkösille monot ja sukset jalkoihin ja sitten kaikki yhdessä hiihtelivät koulun pihalla. Eskarit ja neloset tekivät saman jutun omana päivänään, ja hyvin sekin sujui. Jatkoon!

Mitä koululle kuuluu näin joulun alla?

Lasitehtaan koululle kuuluu noin yleisesti oikein hyvää, kiitos kysymästä.

Teemme oppikirjatehtäviä, aineita ja vihkohommia, tietokonejuttuja,  

Bingeliä sekä erilaisia toiminnallisia tehtäviä myös. Ja tietenkin availemme 

joulukalentereita jos jonkinlaisia, pompimme airtrackilla ja laulamme joululauluja 

sekä odotamme joulujuhlaa ja siitä alkavaa lomaa.

Väsyneitä oppilaita ja huoltajia on tavattu ohimennen, mutta pääosin kaikilla on vielä hienosti 

virtaa hoidella koulunsa asiallisesti ja iloisesti. Tonttujen kurkkimisista on kodeissa ehkä jokusen kerran varoiteltu, mutta suurempia yhteentörmäyksiä ei ole lähes mustasta maasta huolimatta rekisteröity.

Lomasta toivomme perheille yhdessäolon ja rauhoittumisen aikaa. Jos rauhoittumista on ollut 

jo riittävästi, toivomme sitten yhteistä touhuilua ja rentoutumista.  Ja nukkumista myös. 

Ylempien luokkien oppilaat kukkuvat ehkä liikaakin iltamyöhään valveilla, joten lomalla voi mieluusti ottaa univelkoja kiinni, ja sopia kännykkäsäännöt valmiiksi kevätlukukautta varten.

Syyslukukauden ilon aiheita voisimme luetalla esim. näin:

• Ilmiöviikko 45 sujui mainiosti, ja tuotokset olivat varsin ihastuttavia ja monenlaisia.
• Airtrack on ollut aktiivilainassa Liikkuvalta koululta joulukuun ajan, ja siinä on pompittu 
• hiki päässä jokaisen luokan voimin.
• Kulttuuripolun vuosiluokkatoimintoja on hyödynnetty ilolla esim.
• 3.luokkalaisilla oli kaupungin yhteinen itsenäisyysjuhla ja 2.luokat pääsevät 
• katsomaan Joutsenlampi –esitystä teatterille.
• Kummitoiminta 1. ja 5.luokkalaisilla ja esi- ja 4.luokkalaisilla on ollut välillä hyvinkin aktiivista.
• Koulukirjasto toimii hyvin 5.lk oppilasapulaisten keralla, ja vapaa-ajallakin lukevia lapsia löytyy jokaiselta luokalta.
• 5.lk tytöt halusivat esittää perinteisen kynttiläohjelman, ja
  kävivät esittämässä sen oman adventtikirkon lisäksi myös
  Riihimäen kaupungin itsenäisyysjuhlassa. 

Talven pimein selkä on kohta käsillä, mutta siitä viis, iloisesti ja tarmokkaasti jatkamme monenlaisia hommia 21.12. asti. 

Tervetuloa viimeisenä perjantaina joulujuhlaa katsomaan, 

ja mummokenraali onkin tuttuun tapaan jo edellisenä päivänä klo 12.

Yleisurheilun koulukisat syksyllä 2018

Upea kesä jatkui hienona, lämpimänä syyskelinä. Olympialippu tuotiin soihdun kera juhlallisesti pihalle, ja 200 lasta ja aikuista kokoontui asfalttipihalle yhteiseen yleisurheilukisapäivän aloitukseen. Aamujumpassa tuli lämmin helposti ja mukavasti. Iloksemme edellisen päivän valkoviivat kentällä olivat vielä paikoillaan, joten juoksut ja kenttälajit saivat alkaa ajallaan heti jumpan perään.

Juoksua oli hieno katsoa! Niin siinä kirmasivat hymyssä suin pienemmät ja isommat tytöt ja pojat opettajien kellottaessa aikoja. Juoksun vuoksi ei tainnut tällä kertaa yksikään oppilas saada kiukkukohtausta ;)

Tsempaten ja kirittäen juoksut etenivät upeasti niin pienillä sivulle jos toisellekin tiiraajilla kuin kepein gasellin askelin pinkovilla isommilla oppilailla. Ratoja piti ennen juoksuja hiukan tasoittaa (työntää hiekkaa syrjään), jotta kukaan ei heti uponnut mopopoikien pehmittämiin hiekkanietoksiin...

Pikamatkan jälkeen alkuopetuksen luokat pyrähtivät pallonheittoon Messupuistoon ja 3.-5.luokkalaiset sinkoilivat muihin kenttälajeihin (ja sopivassa välissä syömään). Pituushypyssä tuli jopa yli 3 metrin leiskauksia ja kuulassakin ylittyi 6 metriä (korjaan myöhemmin, jos meni vieläkin pidemmälle). Korkeudessa paras tulos oli 120cm, ja samainen mestari taituroi mitaleille myös koulujen välisissä kisoissa.

Pallonheitossa heitot vaihtelivat muutamasta metristä yli 20 metriin, ja pitkän matkan juoksussa jyvät pinkoivat tuulispäinä, kun taas akanat ottivat välillä kävelyaskeleita silti sisukkaasti edeten. Nopeista ja jaksavista kerättiin samoin tein Riihimäki-viestiin vahva edustusjoukkue. Upeasti monet hitaammat suhtautuivat päivän kisaan: -Tää ei ole oikein mun laji! (Mutta silti osallistuja eteni naureskellen koko matkan maaliin saakka välillä juomapullosta siemaillen.) 

Peukku tällaisille positiivisen ajattelun tyypeille! Ei juoksu ole kaikkien best laji.

Eskarit saivat omat (itsetehdyt) mitalit kisoista heti parin päivän kuluttua aamunavauksessa. Voi sitä silmien säihkettä 😄 Muiden tulokset viipyivät tulospalvelussa jonkin aikaa. Hyvä mieli silti jäi tuosta päivästä kaikille. Me opettajat olemme kyllä erittäin ylpeitä osaavista oppilaistamme ja etenkin reiluista kisailusta. Kannustaminen on yksi osa kisaa, ja sekin meillä osataan ihan loistavasti! 

Kiitos, ja ensi vuoteen!

Sisäliikkaa ilman salia (ihmismuistipeli)

Meillä on koulussa vielä upeasti saatu liikuntatunneille jokaiselle luokalle salivuoro, eli viralliset liikuntatunnit voivat olla ihan kummassa vaan, sisällä tai ulkona. Tiedän monta koulua, jossa on pääosin määrätyt sisä- ja ulkoliikkavuorot.
Vuoden aikana meillä on joitakin poikkeuskertoja, jolloin sään vuoksi olisi luonnollista olla sisällä, mutta sali on muussa käytössä. Tällä kertaa poikkeukselliset tunnit sisällä olivat ennen itsenäisyysjuhlaa marraskuun kuran ja sateen aikaan.  Niistäpä tulikin aivan mainiot hikitunnit poikkeuksellisin ohjelmin.

Ihmismuistipeli
Pelaajapari oli oven ulkopuolella, kunnes oli muistipelikorttien eli oppilaiden kanssa oli sovittu,
ketkä kaksi ovat mikäkin eläimen ääni (kissa, koira, kana, sika, käärme jne.). Sitten kortit asettuivat ruudukkomuodostelmaan. Pelaajat alkoivat vuorotellen etsiä kyykyssä olevista oppilaista pareja painamalla hartiasta nappulan pystyyn. Nappula pomppasi aina pystyyn ja äänteli oman roolinsa mukaisesti. Jos pelaaja sai parin, nappulat siirtyivät hänen puolelleen ja pelaaja sai uuden vuoron.
Samaa peliä pelattiin erilaisilla asennoilla ja liikkeillä/ tempuilla.
Ihmismuistipeli upposi oikein hyvin niin kolmosiin kuin neljäsluokkalaisiinkin. Kakkosilla pelaajat  juoksivat samaan aikaan etsimään pareja, ja sekin oli kuulemma sujunut varsin hauskasti.

Viestimuistipeli
Koulun käytävässä pelasimme muistipeli kahdella joukkueella. Talo jo pääosin hiljentynyt, joten vastoin perusohjeitani käytävällä juostiin ihan kovaakin. (Itse seisoin vahtina oven luona, ettei sitä kukaan avannut pelaajien eteen.) Pelissä oli siis ihan tavalliset muistipelikortit käännettynä pöydälle nurin kurin. (Assistentti oli vahtimassa kääntäjien toimintaa ja oikaisemassa huitaistuja kortteja.)
Joukkueesta aina yksi kerrallaan kävi koettamassa onneaan parin löytämisessä. Jos löytyi pari, sai pelaaja huutaa seuraavalle pelaajalle, että tämä saa heti, ennen käsiläpsyä, lähteä juoksemaan omaa vuoroaan. Pelaajien piti siis kertoa oamalle joukkueelleen aina juoksun jälkeen, missä olisi mikin kortti! Tämä oli kyllä ihan huippupeli suullisen ohjeen pikaiseen antamiseen ja yhteistyötaitojen kehittämiseen!

Viestimuistipeli oli niin hauska, että sitä pelasimme oppilaiden toiveesta vielä seuraavanakin päivänä jumppasalissa. Ja jotkut jatkoivat sitä vielä kerhotunnillakin sovellettuna versiona, eli oppilaat piilottivat kortteja sinne tänne ympäri salia ja kaverit etsivät pareja nopeuskilpailuna.

Tervetuloa Aleksin Markkinoille! (Vol 26)

Perinteet ovat huikea juttu! Aleksin markkinat ovat kyllä kestossaan ihan omaan luokkaansa, kun lasketaan peräkkäisiä markkinavuosia. Niitä on kertynyt nyt 25 vuotta eli 26. markkinat ovat Lasilla
lauantaina 7.10. klo 9-14.

Alkuvuosien markkinat olivat rehtorin ja opettajien voimainponnistus, jotta saataisiin uuteen (vm 1992) Valkoiseen taloon näyttämö. Seuraavina vuosina perinne jatkui ja aikanaan saatiin näyttämökin, joka edelleen ja toimivasti palvelee esityslavana kaikissa juhlissamme. Varainhankinnan  tarve ei ole vuosien varrella poistunut, vaan vaihtunut esim. oppilaiden teatteriretkien järjestämiseen, ja kopin markkinakokonaisuudesta ovat suvereenisti nykymallin mukaan ottaneet vanhemmat. Vanhempainyhdistyksessä ja sen apulaisissa on kunnon nais- ja miesenergiaa markkinoiden kaltaiseen voimainpuserrukseen. Koulun rooli on muuttunut enemmän yhteistyökumppaniksi ja auttajaksi sekä lasten yrittäjyyskasvatukseksi ja elämyspäivän mahdollistajaksi.

Markkinamyyjiä on pihalla, kirppispöytiä sisällä, poneja ja VPK kentällä sekä myynnissä tietenkin makkaraa, vohveleita, kahvia ja pullaa. Luokkien leivonnaispöydät ovat Sinisen talon katoksessa ja muut tuotteet joko samassa paikassa tai sisällä.

Tervetuloa!

Moikka ja tervetuloa kouluun!

Mustikat alkavat olla kypsiä, samoin vadelmat. Jo ajatuskin mustikkapiirakasta tai vadelmarahkasta saa veden kielelle! Marjassa voi onneksi käydä koulun jälkeenkin tai viikonloppuisin. Ihanilla hetkillä, ja joskus myös herkuilla, saa arjenkin sujumaan sutjakkaasti ja hymyillen. (Marttojen mustikkapiirakkaohje)

Elokuu etenee, ja on siis aika etsiä myös koulutarvikkeita esille; reppu, penaali, kynä ja kumi, värikynät, pulpettivihko ja todistus. Niillä pärjää kivasti. Useilla oppilailla on myös kännykkä. Sen asetukset, esim. miten laitat sen äänettömälle, kannattaa harjoitella jo ennen ekaa koulupäivää. Aamusoitto vanhemmille soitetaan jo ennen koulun pihaa, sillä pihalla puhelinta ei tarvita lainkaan. Välitunneilla ja heti aamullakin meillä leikitään, pelaillaan tai keinutaan kavereiden kanssa. Toisinaan tunneilla voi käyttää omaa puhelinta  tiedonhankintaan, kuvaamiseen tai vaikkapa Helmessä käymiseen. Niin känny kuin muutkin laitteet ja varusteet ovat koulussa mukana omalla vastuulla, mutta toki olemme skarppeja ja vastuullisia sekä omien että muiden tavaroiden kanssa. Suosittelen kuitenkin kestäviä suojakuoria ja -lasia sekä nimilappuja!

Koulumatkat pyöräillen tai kävellen ovat piristävä aamun aloitus. Kavereiden kanssa ajaessa tulee kuitenkin olla todella varovainen, sillä liikennettä tulee aina seurata huolellisesti ja muita liikkujia väistää turvallisesti. Muistakaa myös tarkistaa pyörän jarrut ja kypärän hihnat jo kotona kuntoon ja sopiviksi, ja huomioliivi erittäin mielellään päälle. Ja liikennesääntöjä voisi opetella/ muistella koko perhe yhdessä.

(Liikenneturva: Turvallisesti koulutielle) 

Yhteydenpito kodin ja koulun välillä hoituu Helmen kautta, mutta myös soittamalla tai käymällä koululla juttelemassa. Huoltaja voi myös itse kysellä lapsen koulukäynnin väliaikatietoja, jos niitä ei tunnu kuuluvan tarpeeksi. Syksyn yhteinen koko koulun vanhempainilta on keskiviikkona 30.8. klo 18. Vanhempainvartteja pidetään syksyllä sekä uusille ykkösille että tarvittaessa muillekin luokille, ja joulu-tammikuussa ovat arviointikeskustelulut oppilaan, huoltajan/ien ja opettajan kesken.

Oppitunnit on merkitty lukujärjestykseen aineittain (8.00-8.45, 8.45-9.30, 10.00-10.45, 10.45-11.45, 12.15-13.00, 13.15-14.00, 14.15-15.00) , mutta tarpeen mukaan niitä vaihdellaan ja yhdistellään. Oppitunnin pituus on vähintään 45 min, mutta se voi kestää kauemminkin. Välitunnit ovat 15-30 minuuttia (tai ainakin happihyppelyn verran talven paukkupakkasilla), pikkuvälitunteja pidetään tuplatuntien välillä sisällä tai pihalla, ja ulkona ollaan muutenkin monenlaisin ulkona oppimisen tavoittein. Sään mukaiset vaatteet ja jalkineet tekevät niin välitunneista kuin ulkotunneistakin ehdottomasti mukavampia kuin jos olisi kylmä tai vaatteet märät.


Helmen lukujärjestys avataan tiistaina, mutta muutokset siihen ovat alkupäivinä hyvinkin mahdollisia. Oppilastietojen muutokset tehdään ensisijaisesti Helmessä, mutta paperinenkin tarkistuslomake tulee heti lukuvuoden aluksi kotiin ja palautukseen. Iltapäivätoiminta 1.-2.luokkalaisille alkaa (hakemuksen mukaan) heti koulutuntien päätyttyä. Aamuhoitoa ei koululaisille järjestetä. Poissaoloilmoitukset sairauden vuoksi hoidetaan Helmellä tai soittamalla opehuoneen puhelimeen puh. 0197584504. Poissaoloanomukset  (1-3 päivää) tehdään Helmellä tai paperilla opettajalle, ja yli 3 päivän anomukset kirjallisesti rehtorille.

Ruokailu koulussamme tapahtuu non-stoppina Jaanan emännöimässä Murkinassa, ruokalassa. Jaksamisen vuoksi on tärkeää, että kouluruokaa syödään edes kohtuullinen annos, vaikka aina ei olekaan lempiruokaa. Perunoiden kuorimista samoin kuin veitsen ja haarukan käyttöä harjoitellaan koulussa, mutta olisihan se hienoa, että ne taidot osattaisiinkin jo kotikautta. Erityisruokavaliokaavake tulee täyttää aina uudelleen, kun siihen on tarvetta. 

Vaatteita ja jalkineitakin (monoja, luistimia) unohtuu aina silloin tällöin käytäville ja naulakkoihin. Niistä kannattaa pitää kotona lukua, nimetä ne selkeästi ja muistuttaa lastakin, sillä löytötavaroita ei säilötä koululla kovin kauan, vaan viemme ne kierrätykseen. 

Lasitehtaan koulussa opiskellaan kolmessa talossa: Valkoisessa, Sinisessä ja Harmaassa. Valkoinen talo on päärakennus, ja siellä ovat opettajainhuone, rehtorin kanslia, terveydenhoitajan huone, ruokala ja liikuntasali. Siellä ovat myös Minnan luokka (erityisopetus), Katrin ykköset. Taijan 3A ja Sirkan 4A ja vielä musiikkiluokassa Askon viitoset. Sinisessä talossa jatkavat tokaluokkalaiset Katariinan ja Heidin johdolla. Harmaassa talossa ovat kotiluokat Maijan 3B:llä ja Eeron 4B:llä sekä Johannan ja Merjan sekä Mirkan ja Annikan eskareilla ja vielä Minnan + ohjaajien YPR:llä. Harmaasta löytyvät myös iltikset Miran ja Sannan johdolla. Kotiluokkien lisäksi käytössä ovat myös esim. käsityö-, atk- ja liikuntatilat sekä piha, joten lukujärjestykseen merkitty tila saattaa hyvinkin vaihtua, kuten ne tunnitkin. Yhdessä ja yhteistyössä kaikki sujuu hyvin, ja tästä on taas oikein mukava aloittaa syksyn koulutyö.

Tervetuloa Lasitehtaan kouluun  kaikki "vanhat" 

ja uudet oppilaat, huoltajat, opettajat, ohjaajat ja kaikki!  

Koulu alkaa tiistaina 15.8. klo 9.00-12.00 (11.45).

Kokoonnumme pihalle, josta opettajat hakevat luokkansa.

Yhteinen salitilaisuus on heti aamulla ja 

loppupäivä oman luokanopettajan kanssa.

Koko koulun vanhempainilta on ke 30.8. klo 18.

PS. Elämänkatsomustiedon, ortodoksiuskonnon ja katolisen uskonnon tunnit ovat Eteläisellä koululla. Oppilaat pääsevät sinne taksilla, mutta matka kotiin tulee hoitaa omin neuvoin tai hakea koulukuljetusta (jos matka on yli 3km 1.-2.lk/ yli 5km 3-5.lk).

Saksan tunnit ovat myös Eteläisellä koululla, mutta taksikyytejä ei ole lainkaan.

************

YHTEYSTIEDOT

Lasitehtaan koulu

Tehtaankatu 27, 11910 Riihimäkisähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@riihimaki.fi

Sirkka Ojaniemi, rehtori 0197584503

Opettajainhuone 019 758 4504

Jaana Gåpå, keittäjä 0197584507

Tiina Heinonen, kouluterveydenhoitaja 0197585618
Läntisen alueen koulupsykologi 0197584236  Jenni Pyöttiälä, läntisen alueen koulukuraattori 0197584458

Hanna Perkiö, päiväkodin johtaja, varhaiskasvatuksen esimies 0197584295Esiopetus, aamu- ja iltapäivähoito 019 758 4442, 019 758 4502

Koululaisten IP-toiminta 019 758 4505, 040 330 4505

Erityisopetus/ YPR 0197584524

*************

Eteläinen kouluLopentie 11, 11100 Riihimäki

Merja Härönen, rehtori 019 758 4475
Opettajainhuone 019 758 4476

Terveisiä lomalta!

Miten kesäsi on kulunut? Missä olet ja kenen kanssa? Mikä on ollut kesän ihanin juttusi?

Kun lapseni olivat pieniä, kesä kului hyvin kotona ja lähiympäristössä. Kävimme isovanhemmilla, uimassa, pyöräilemässä, puistoissa, jätskillä ja metsäretkilläkin.

Paljon olimme kolmisin, äiti ja tytöt, mutta aika paljon tytöt olivat myös kavereiden kanssa. Koko perheen kanssa teimme  reissuja sukulaisiin ja ystäväperheille.

Ihaninta kesässä olivat rennot aamut ja yhtäkkiä johonkin, vaikkapa eväsretkelle, lähteminen. Odotettuja käyntikohteita olivat eläintarha ja huvipuisto, ja jossakin sellaisessa kesän aikaan yleensä poikkesimmekin.

Lasteni lapsuuden aikaan ei juurikaan ollut kännyköitä, ainakaan lapsilla, saati tabletteja, eli juttelut ja tapaamiset piti hoitaa kasvokkain tai puhelimella soittamalla. Ei ollut Netflixiä tai Spotifytä, eli elokuvat katsottiin ajallaan tai vhs:lle nauhoitettuna.

Oi aikoja, oi tapoja?

En oikeasti haikaile vanhan perään, mutta peräänkuulutan itselleni ja ja ehkä muillekin nettisurffareille aikaa, jota eivät täytä älykännykät ja some. Hyvin se onnistuu, kun muistaa laittaa laitteet välillä syrjään, ja keskittyy oikeasti ihmisiin, luontoon, kirjoihin, kotitöihin, leikkeihin ja harrastuksiin. Koko ajan ei tarvitse myöskään olla menoa ja meininkiä, vaan voi olla tylsääkin!

Viimeinen virallinen kesän työpäivä

Tulevista vapaista iloiten pohdin tällaisia (jokseenkin) viimeisenä kesäkauden työpäivänä.

Aamuherätys rauhallisesti radiojuontajien höpöttelyn kera oli melkein lomaa.
Minulla on paha tapa torkuttaa herätyskelloa monta kertaa. Ainoastaan, jos joudun heräämään ennen puolisoani, jätän pirinät yhteen kahteen kertaan. Sähkökatkon vuoksi radio naksahti itsestään päälle, ja aamuohjelma hiipi tajuntaani vähitellen, hyvin lempeästi. Kaukana oli arjen hoppu, vaikka työt odottivatkin.

Päivän tärkein ateria, aamupala, tulee syötyä lähinnä viikonloppuisin, sillä arkiaamuisin en oikein ehdi puuroja keitellä. Koska tänä rauhallisena aamuna/ aamupäivänä ehdin nautiskella smoothien olin siis jo lähes lomalla.

Ikkunanpesu on ehdottomasti lomapuuhaa. Koska ehdin ennen duunia pestä pari ikkunaa, olin siis ehdottomasti viittä vaille lomalla. Ei se pesminen mikään hurjan iso juttu ole, mutta niin vain menee ikkunoiden ja mattojen pesemisen kanssa aina kesään asti se hommaan ryhtyminen.

Harvemmin ajan arkena 12 km kouluun ja takaisin polkupyörällä, mutta se oli kyllä oikein kivaa poutasäässä. Matkalla vielä poikkesin kaverin luokse pikkuisen jutustelemaan, ja kahvillekin, kun ei ollut kova kiire. Pompotiin meinasin myös ehtiä kahville ja kakulle, mutta se siirtyköön seuraavaan kaupupunkikertaan. Maalta ei kovinkaan usein viitsi lähteä ehdoin tahdoin kylälle pakollisia menoja lukuun ottamatta.

Koululla hommat sujuivat mainiosti. Lukkarit väänsin tämän kertaiseen loppuun saakka nappuloiden ja lähes toimivan Helmen avulla. Laitoin nappulataulun seinälle ja kirjoittelin opettajille ja muuallekin talon väelle sähköisen kesäpostin. Kesälläkin koululla tapaa lähes jokaisella kerralla satunnaisia kävijöitä, ja nyt kiersimme Maijan kanssa Harmaan talon paikat läpi ja veimme kuulat ja keihäät sekä kevätnäytelmän sukset takaisin varastoon. Vielä tungin loput mapit ja tarvikkeet pois näkyviltä, päivitin poissaoloviestit sähköpostiin ja puhelimeen ja lähdin mopopoikien pärinän saattelemana illan suussa kohti landea ja kesälomaa. Kyllä minut lomallakin kiinni saa, mutta ihanaa on, että heinäkuussa on töiden suhteen kovin hiljaista.

Päivä oli oikein hyvä ja miellyttävä. Näillä fiiliksillä sitä jaksaa taas pitkälle syksyyn ja kesäenergioilla vielä monenlaiset caset, joita eittämättä tulee aina sillöin tällöin syliin.

Hyvää kesää!

Tavoitteenani on kesän aikana useamminkin
liotella varpaitani vedessä kuten juhannuksena :)

Lasin II sähkötön päivä Earth Hourin aattona

Maailman suurin ilmastotapahtuma, WWF:n Earth Hour, sammuttaa kerran vuodessa turhat valot pois ympäri maailmaa. Lauantaina 25.3. oli tapahtuma Suomessakin jo 11. kerran. Yksityistalouksien lisäksi mukana oli etenkin ravintoloita ja kahviloita, jotka halusivat valojen sammutuksen lisäksi kannustaa asiakkaitaan tekemään ilmastovalintoja myös lautaselleen.

Viime lukuvuonna pidimme koulussamme ensimmäisen kerran sähköttömän päivän energiansäästökilpailun innoittamina. Päivä sujui varsin iloisesti ja niin hyvin, että ajattelimme, että siitä voisi hyvinkin muodostua perinne. Hiukan oppiakin saatoimme päivästä ottaa, sillä askartelu pimeässä ei oikein hyvin onnistu , ja itse asiassa keväällä olisi paljon enemmän luonnon valoa ja luontainen into päästä pihalle. Jokakeväinen Earth Hour, tai sen aatto, sopi siis meille kuin tilauksesta oman sähköttömän päivämme ajankohdaksi. Perjantai 24.3. aukeni eteemme ihanan aurinkoisena ja kirkkaana, vaikka juuri pari päivää aiemmin oli satanut räntää ja tuullut varsin navakasti. 

Päivän teeman mukaisesti koululla (pl uusi ypr-luokka) ei laitettu lainkaan valoja päälle (paitsi toki vessassa) ja kaikki sähköiset välineetkin pidettiin kiinni päivän ajan. Paperitehtävät ja muut sisällä hoidettavat tehtävät sujuivat ihan hyvin ikkunoista tulevan valon, ja myös taskulamppujen avulla. Toki ero valon määrässä talojen pimeämmän ja valoisamman puolen luokissa oli varsin huomattava. Ihan häikäisi silmiä, kun lähti Lasitehtaantien puolen luokasta opehuoneeseen ja pihalle. Myös hiljaisuus luokissa oli mielenkiintoista. Vähän sitä jäi jopa kuuntelemaan. Ei ollut lainkaan sitä tavallista taustamelua, tietokoneiden ja datatykkien hurinaa ja surinaa. 

Sähköttömänä päivänä oli myös keittiö astianpesukoneineen hiljaa, ja Jaanalla vapaapäivä. Ruuaksi olikin sitä varten tilattu retkieväät (grahamlihapiirakka, banaani ja tiivistemehu) makkaralla höystettynä ja omista mukeistakin oppilaita muistutettu. Kaasugrillillä paistuivat makkarat ja viitosen pojat tekivät mehua valmiiksi kannuihin sekä jakoivat piirakoita ja hedelmiä pihan pop-up-ruokalassa! (Pekka-ope kokeili myös lettujen paistoa kaasupolttimella ja isolla lettupannulla. Moni sai niistäkin maistiaiset.) Ulkoruokailu ja ihana sää innostivat opettajia pitämään muitakin luokkiensa tunteja ulkona ennen ja jälkeen oman ruokailuvuoron. Siitä päivästä oli ihana lähteä viikonlopun viettoon ja ulkoilemaan kavereiden tai perheen kanssa.

ps. Kuvataiteen vapaavalintainen ryhmä toteutti päivän päätteeksi sähköttömyyden vielä aivan ihastuttavalla tavalla. Muovailuun vastaavalla tavalla voisi käyttää myös lunta tai mutaa, mutta

näistä saviukoista tuli kyllä hienoja!

Perusjutut opetellaan jo päiväkodissa & koulussa kannattaa opiskella

Koulussamme on seurakunnan päivänavaus suunnilleen joka toinen viikko. Joka toinen kerta, ja itse asiassa vähän muulloinkin on jonkun opettajan vuoro pitää koko koulun yhteinen aamuhetki salissa. Tuo jokaviikkoinen kokoontuminen on todettu oikein hyväksi,  ja kyllä siitä sellainen yhteisöllinen olo aina tuleekin sen lisäksi, että ollaan taas kaikki kärryillä arkiasioista.

Jukka-pappi muistutti tuossa taannoin puheenvuorossaan, että jo päiväkodissa tehdään selviksi   yhteiselämän perusasioita ja tietnekin hyviä tapoja. Niiden mukaisesti sitten koetetaan niin pienten kuin isompienkin ryhmissä oppia ja kehittyä. 

* Puhu nätisti.

* Odota vuoroasi.

* Älä ota toisen omaa ilman lupaa.

* Älä lyö.

Todellakin; näiden ihan samojen asioiden parissa painimme alakoulussa edelleen päivittäin, ja varmaan yläkoulussakin vielä aika usein. Vaikeinta opettamisessa ja kasvattamisessa ikäryhmästä riippumatta on aika usein se, että hyvän esimerkin sijaan ei-toivottua tai epäkohteliasta käytöstä on turhan usein myös aikuisilla.

Papin sanoissa oli näiden ohjeiden tiedostamisen lisäksi myös mainio ohje opiskeluun: 

- Kukaan ei voi ottaa sinulta oppimista pois. Se on yksi tärkeimmistä asioista sinussa itsessäsi, ja sen eteen voit myös tehdä paljon. Kannattaa opiskella etenkin sellaista, mitä et vielä helposti osaa. 

Esimerkkinä hän kertoi viulutaiteilijasisarestaan, joka harjoittelemalla eteni todelliseksi virtuoosiksi, vaikka soittajan taival oli aluksi vaikea ja harmittavakin.

Kiitos käynnistä! Näillä eväillä taas hymyillen eteenpäin. 😊

Koulukirjastomme on iloisesti hengissä

Meillä on koulun oma koulukirjasto vielä hengissä. Aini-opettaja järjesteli ihan asiakseen muutama vuosi sitten punaoviset kaapit kirjoineen paitsi aakkosittain myös hiukan eritasoisille lukijoille teemoittain. Hän myös laati lainauskansion ja systeemit toimivaan lainaamiseen. Katariina-opettaja on jatkanut samaa tietä, ja mukana lainauspäivinä on aina muutama 5.luokkalainen järjestelyapuna.

Koulukirjastossa käydään myös oman opettajan kanssa. Jokaisella koulun oppilaalla on siis varmaankin joku kirja pulpetissaan; ellei se ole kaupunginkirjaston toimittamasta lainauskassillisesta se on sitten kotoa tai koulukirjastosta. 

Hauska nyanssi kirjastohommassa on se, että tvt-luokka ja kirjasto ovat yhtä ja samaa tilaa. Mikäli koneet tökkivät, on helppo napata vaihtoehtoista tekemistä kirjahyllyistä. Opettajia eivät tenkkapoo-tilanteet juurikaan naurata (sillä niitä on ollut jatkuvasti), mutta toisinaan oppilaat pyytävät saada ihan vaan rauhassa lukuaikaa konehommien sijaan.

Kevään vanhempainiltamme kierroksella oli tarkoitus esitellä hiukan uutta koulumaailmaa ja opetusta, mutta tuo kirjasto oli kyllä varsinainen nostalgiatrippi monenikäisille vanhemmille. Jokunen vuosi sitten kaupunginkirjaston virkailija teki rankalla kädellä perkausta kaapeissa, ja silloin lähtikin paljon opuksia paperinkeräykseen tai halukkaille omiin koteihin. Nykyiset kirjat ovat enimmäkseen vanhoja, mutta on siellä jonkun verran hankintoja ja lahjoituksia tältäkin vuosituhannelta.
Vanhempien kommentit olivatkin aidosti ihastuneita ja lukemisen kannustamisesta ilahtuneita: "Oi, täällä on just samoja kirjoja kuin minun nuoruudessani!", "Meillä ei kyllä ollut noita kirjoja. Voisinko lainata lapseni nimellä yhden kirjan?", "Tämä on ihana paikka. Tottakai koululla pitää olla tällainen." 

Kiitokset siis vuosikymmenien sivistystä ja viihdettä henkivää kirjastoamme luotsaavalle opettajalle. Ilman kirjastokutsumusta ei paikka olisi niin toimiva kuin se nyt on. Kirjasto ei toki ole toimiva stabiilina, eli näin me taas koetamme entistäkin aktiivisemmin viedä oppilaamme lainareissuille omaan kirjastoon ja myös muistutamme kirjastovälitunneista. Tutustumiskäynnin mainingeissa jopa hiukan odottelemme, josko jokunen lahjoituskin tupsahtaisi punaovien taakse :)

Talviliikuntaa

Liikkuvan koulun ajatus sopii koulullemme oikein hyvin. Hyödynnämme pihaa ja lähiympäristöä jatkuvasti: päivittäin välitunneilla ja liikuntatunneilla sekä viikottain muillakin oppitunneilla.
Sisällä liikuntasali on aivan buukattu täyteen koko viikon ajan. Liikuntakerholle olisi kova tilaus, mutta vuoroja ei oikein tahdo löytyä. Ensi vuonna liikkakerho pitää saada jälleen pyörimään säännöllisesti. Luokissa pidetään taukojumppia ja -leikkejä varmaankin päivittäin, mutta toki halu isompaan tilaan liikkumaan kuplii mielessä niin oppilailla kuin opettajillakin.

Nyt kun talvi alkoi lumen ja pakkasen merkeissä, saamme nauttia luistelun ja hiihdon ihan supermahdollisuuksista tässä ihan pihalla ja myös yhdysladun puolella. Puitteet eivät toki ole halleja, kaukaloita tai konelatuja, mutta mainioita mahdollisuuksia siltikin, ja niistä koetamme ottaa hyödyn irti mahdollisimman hyvin. Omien liikuntaryhmieni kanssa olemme jo luistelleet pari kertaa (joulukuussa) ja parin ryhmän kanssa on myös hiihdetty! Talviliikuntakausi jatkukoon suotuisana.

Varasuksia koululla on kohtuullisesti. Viidelle tokaluokkalaiselle tai neljäsluokkalaiselle oppilaalle löytyivät samalla kertaa ihan jees monot, suket ja sauvat. Onhan se toki mukavampi koettaa hiihtoa lainavarusteilla kuin laskea liukurilla suksijoiden vierellä tai lähteä kävelylle. Ihanaa ja kiitos paljon, että olemme saaneet koululle lahjoituksina niin hiihtovälineitä kuin luistimiakin. (Tarvetta on kyllä edelleen.)

Säät ja kelit ovat nykyisin helpommat seurata kuin ennen aikaan. Kännykästä näkee täsmäsään reaaliajassa ja ennustuksetkin ovat aika hyviä, joten varsinaisia pakkasrajoja ei tarvita. Me voimme nimittäin kovalla pakkasella hilpaista ulkoliikunnan sijaan sisälle saliin tai ainakin lämmitellä välillä. Kevätaurinko lämmittää aamun kireät lukemat hyvinkin leudoiksi, mutta näin keskitalvella täytyy tarkkaan katsoa tuulen ja tuiskun vaikutus mittarilukemiin.

Mukavia ulkoiluita perheenkin kanssa!

PS. Lasilla voi taas luistella, hiihtää ja laskea mäkeä.
Kukkulalla ja pellolla näkyy vielä ruohoa, mutta eipä se perheen nuorimpien sivakointia haittaa juurikaan.

Lastenkonsertti

Varsin iloisessa konsertissa saimme olla mukana tämän kouluviikon piristykseksi. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen soittivat, lauloivat ja höpöttivät liki tunnin ajan hienolla buustilla, eli varsin  pikkupoikamaisella innolla ja viikarimaisuudella. Eivät miehet istuskelleet ja tuumineet, vaan laulut toisensa jälkeen spiikattiin sisään hassutellen ja houkutellen. Muutamien rauhallisten, ihan vakavasti kuunneltavien, kerrontatuokioiden aikana kävi salin lähes kahdelle sadalle lapselle ja aikuiselle myös selväksi, että ihmisiksi meidän tulee olla ja välittää lähimmäisistämme.

Duon konsertin koulullemme tarjosi Riihimäen seurakunta. Opettajien kanssa juttelimme konsertin
jälkeen, että päällimmäinen tunnelma koko salissa oli selkeästi iloisuus ja hyvä mieli. Hengelliset laulut sanoituksineen saattoi kuunnella tarkastikin, mutta pääasiassa väki nautti hyvästä soitosta ja laulusta sekä hyväksyvyyden ilmapiiristä, ja niistä höpsöistä jutuista. Musiikki-ihmisten korvaa hiveli myös se, että soundi salissa kuulosti oikein hyvältä. Monet lauluista olivat meille tuttuja, joten kanssalaulajia riitti lähes jokaiseen kappaleeseen.

Lämmin kiitos seurakunnalle! 

Ps. Oppilaamme tunnistivat, että nämä herrathan ovat ihan julkkiksia; 

siksi siis nimmareita pyydettiin, ja myös saatiin

Loma loma

Syyslukukausi hurahti, taas, vauhdikkaasti viikkoon 42. Tuo taitekohta tuli tarpeeseen niin isommilla kuin pienemmilläkin. Kaikki on mennyt aika kivasti ja reippaalla mielellä, mutta jos loman olisi sanottu siirtyvän viikolla eteenpäin, olisi porukka kyllä pudonnut pettymyksestä vaikertaen. Psykologinen fiilis tulevista vapaapäivistä on uskomattoman suuri. 

Lomasuunnitelmia on perheissä laadittu paljon; mummola, ulkomaanmatka, risteily, kylpylä ja urheiluopisto. Yhtä moni perhe on myös päättänyt olla loma-ajan kotona. Kovin piristävää onkin se, että jo muutama päivä, paikasta riippumatta, oman aikataulunsa (lähes) haltijana tuottaa ison ilon. Miksi pitäisikään lähteä kauas ja erikoisesti lomailemaan, kun lähelläkin on mukavia ihmisiä ja paljon tekemistä!

Lähilomailun top noin 10 voisivat olla:

1. Leffa/ leffailta kotona

2. Uimala

3. Hoplop

4. Yökylä

5. Poikien ilta/ tyttöjen ilta

6. Metsäretki

7. Kirjasto

8. Nuorisokeskus Monarin lomapuuhat

9. Jäähallin yleisövuoro

10. Isäviikko/ äitiviikko

11. Leipominen, askartelu

12. Riuttan luontopolku, Hatlammin suolenkki

13. Keilaus, pyöräily, porrastreeni

Antoisaa vapaata rennoin rantein! 

Tavataan viikon päästä levänneinä ja intoa piukeina 😄

Ihan pihalla ja hiukan sisällä

Lokakuun sporttipäivä juuri ennen syyslomalle lähtöä sujui hienosti. Kevään Ihan pihalla -toteutustavasta edelleen ihastuneina otimme käyttöön samaisen sabluunan. Aamunavauksessa esittelimme kaikki kymmenen toimintapistettä yhteisessä salitilaisuudessa, ja siitä oppilaat sitten jo riensivätkin pariksi tunniksi liikkumaan ainakin kolmelle eri rastille.

Piharasteja oli tietenkin eniten, koska oli Ihan pihalla -päivä, ja oppilaat vaihtoivat lennosta pisteeltä toiselle moneen kertaan, jotta saivat aina välillä sykettä nostettua tai tasattua. Pukeutuminen ei onneksi ollut tällä kertaa mikään ongelma, sillä ihan itse sai jokainen valita tekemisensä ja aktiivisuuden tasonsa. Ruokailut hoituivat sutjakkaasti siinä toimintarastien sivussa, vaikka oma keittäjämme ei ollutkaan opastamassa sikin sokin porukkaa ja pitämässä jöötä.

• Parkour: Nyt todellakin oli sallittua loikkia, hyppiä ja kiipeillä esteiden yli ja ali pitkin hiekkapihaa. Silminnäkijöiden mukaan rastilla tuli kaikille hiki, ja opettajakin pomppi siellä nuoruuden innolla niin että vanhempaa katselijaa jo hengästytti..
  
• Kepparirata: Ennakkovihjauksen perusteella keppari oli monella mukana ja rata oli varsin suosittu etenkin pienemmillä tytöillä. Voisinpa kuvitella, että keppihevosia kulkee koululle jatkossa myös ilman sporttipäivää. Loistavaa tekemistä välitunneille!
  
• Hyppynaru ja twist: Oi, nuo vuosien takaiset taidot ovat edelleen ihania, ja innokkaita kokeilijoita ja hyppijiä riitti parituntisen aikana varsin mukavasti. Taitavimmat hyppijät osasivat jo hiukkasen "väliin jättämättä", mutta "sekoittamiset" eivät vielä tainneet onnistua. Opettajilla on siis vielä hommaa perinteen siirtämisessä.
  
• Jalkapallomölkky: Taidolla ja tuurilla oli osuutta tässä lajissa, mutta monen mielestä ihaninta oli futailla ilman yli-innokaiden joukkuetovereiden käskytyksiä. Olipa kyllä aluksi hankalaa osua pölkkyihin, mutta onneksi  tarkkuus hiukan kasvoi pelin edetessä. Saattaapa olla, että monessa kodissakin kokeiltiin viikkonloppuna tätä hiukan erilaista Mölkkyä.
  
• Frisbeegolf: Tasaisena virtana tuli aina uusia radalle lähtijöitä kokeilemaan, josko saisi kiekon viskattua koriin par 3:lla, ja koko radan par 15. Opettajan kysellessä tuloksia, menivät koko rata ja yhden korin saavuttaminen iloisesti sekaisin, joten voittajaa ei ihan löytynyt. Hauskinta oli kuitenkin kaverin kanssa,  tai yksinkin, kiertää oikea frisbeegolfrata siinä ihan oman koulun lähellä omaan tahtiin.
  
• Eliöiden etsiminen: Opettajan piilottamat (Kyllä!) kuvalaput oli löydettävä takapihan puista ja muista paikoista. 11 erilaista eliökuvaa löydettyään piti palata opettajan luo ja kertoa, mitä oli löytynyt. Kuvat olivat aika pieniä ja ruskealle pohjakartongille liimattuja, joten etsiminen oli todellista etsimistä. Ihanaa oli katsoa, kuinka moni oppilas oikein nautti rauhallisesta etsimisestä, eikä edes suostunut luovuttamaan ennen kuin kaikki laput oli löydetty.
  
• Hernepussin heittäminen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanaa, kivaa ja rentouttavaa. Ja jokaisella osumalla tuli niin isoilta kuin pieniltäkin onnellisia hihkaisuja.
  
• Luontotaidetta: Syksyn kaamoksen lähestyessä ei enää ruskavärejä ollut kovinkaan paljon löydettävissä, mutta niin vain tuli koottua ihania kollaaseja, mandaloita tai esittäviä taideteoksia luonnosta löytyneillä materiaaleilla. Harmaat aivosolut saivat kivasti kutinaa omaa teosta suunnitellessa ja tarvikkeita hankkiessa. Kuvia odotellaan, sillä monesta teoksesta tulikin oikein suloinen.
  
• Dodgeball: Joukkuepolttopalloa pelattiin keväällä ulkona, mutta tällä kertaa salissa. Pehmeät pallot usuttivat heittämään kovaa ja reunamatot kaatumaan pehmennetysti. Lopputunnin turnauksesta  ei puuttunut huutoa ja kannustatusta ;)
  
• Tanssi: Koreografioita ei keksitty tai opeteltu pala palalta vaan ne napattiin musaluokan älytaululle suoraan netin tanssisivuilta esim. Wii Kids Dance ja Just Dance. Pienempien suosikki oli Gummy bear ja Frozen, isompien One Directionin What makes you beautiful ja opettajan suosikiksi tuli ihan uusi tuttavuus This is Halloween.
  

Näillä sporttipäivän eväillä päästiin loman aloitukseen vauhdikkaasti, ja jaksoivatpa jotkut vielä liikkakerhoakin siihen perään.

Oikein ihanaa lomaa kaikille siellä ja täällä!

Pokemonit liikuttavat

Voihan ihme. Uusi peli lisätyn todellisuuden keinoin, Pokemon GO, on saapunut meillekin. 

Parikymppinen tyttäreni ystävineen on ihan innoissaan, sillä pelihän on juuri heille tarkoitettu. 

Pokemon -hahmot ovat olleet heidän lapsuutensa kova juttu, animaatioina, keräilykortteina, peleinä, leluina ja pehmoina. Nostalgian tuulissa muistot tosin monikertaistuvat ja kultautuvat. Kyllä minäkin muistan ne Pokepallot ja Picachut sekä julisteet ja mäkkärilelut, joita oli lasten huoneissa ihan jonkin verran. Mutta hei, me vanhemmatkin haluamme ehkä opetella kännykkäpelin (myös tabletti käy!), joka koukuttaa väen kävelemään pitkin maita ja mantuja, ja etenkin siellä, missä on paljon latauksia ja sen myötä Pokemonejakin.

Geokätköily on supersuosittu koko perheen harrastus, ja tämä pokepeli on tietyllä tavalla  teknologiaversio samasta ideasta. Pokemoneja saamani opastuksen mukaan kerätään, haudotaan munista, kasvatetaan ja kehitetään seuraavalle muodonmuutostasolle, kamppailutetaan kamppailukeskuksissa ja homma tapahtuu kävelemällä. Munan haudonta kestää viisi kilometriä! Autolla liikuttua matkaa ei pelissä hyväksytä, mutta pyöräily kuulemma käy jollakin "paketilla"? Varma tieto on, että tämä peli kuulemma oikeasti vetää pelinörtit sisältä ulos Pokemoneja keräämään. Mahtavaa!

Kuulostaa hauskalta, ja lienee pakko hoitaa tutustuminen ja pelaamisen kokeileminen ennen koulun alkua. Minulle on kyllä luvattu henkilökohtaista opetusta koulussakin, mikäli en oikein opi. Tyttäreni hykertelivät, että taitaa tulla helppo pokeliikkatunti; tunti loppuu, kun kymmenen Pokemonia on kasassa. Hm, siinä oli kyllä mukana sarkasmia, sillä kerääminen ei olekaan ihan yksioikoista. Pokepallon (virtuaali)heittäminen ei aina onnistu ja osa Pokemoneista osaa suojautua, eli et aina saa kiinni Pokemonia, vaikka sen löytäisitkin. Ja pallossakaan ne eivät aina pysy.

Jokaisessa pelissä on omat plussat ja miinuksensa ja niin varmasti tässäkin. On oltava hereillä ja valppaana jahdissa, sillä liikenne ja muut ihmiset kulkevat kulkuaan, vaikka pelaajia liikkuisi sekopäisinä siellä ja täällä. Hämärän ja pimeän ajan jahdit kannattaa myös varmaan jättää pois, etenkin lasten keskenään liikkuessa. 

Tämä peli kuitenkin liikuttaa, joten iloisia tunteja ja kilometrejä tämän tai minkä vaan pelin ja yhdessä liikkumisen parissa!

Lasitehtaan koulun 100-vuotisjuhlavuosi 2015-2016

Huikea vuosi on takana päin. Sen kulkua suunniteltiin opettajaporukassa sekä pienemmissä porukoissa liki parin vuoden ajan etukäteen, ja sitäkin ennen pieniä tunnusteluita ja kyselyitä tehden. Edeltävä lukuvuosi 2014-2015 oli jo yhtä pohtimista ja toteutusten miettimistä.  Avoimestä kevään ideaillasta, samoin kuin erilaisista luokkakyselyistä, saimme nuorten näköisiä ideoita toteutettaviksi. Vanhempainyhdistyksenkin kanssa asioita puitiin melko monessa yhdistyksen kokouksessa.
Joissain suunnittelukokouksissa oli koulusta mukana pienempi opettajaporukka tai pelkkä rehtori neuvottelemassa, mutta useimmiten koko opettajaporukka oli samassa keskustelupöydässä. Näin saimme ideat ja niiden tyrmäykset saman tein jatkokehittelyyn, ja jokainen opettaja oli hyvin kärryillä.

Juhlavuodesta haluttiin erilainen ja uudenlainen, mutta myös perinteinen ja mieleenpainuva. Sitä saimme, mitä tilasimme. Vuoden aikana on koulussa toki ajateltava myös koulun väen, lasten ja aikuisten, hyvinvointia ja jaksamista. Jos puuhaa tuntui olevan liikaa, vedimme tyynesti liinoja hiukan kiinni ja jatkoimme kevennetymmin.

Yhteistyö Lasinpuhaltajakerhon kanssa on ollut todella merkittävää. Kerho myös teki koko vuodesta oman Lasi -vihkon oppilaille ja koteihin sekä yhteistyötahoille jaettavaksi. Huiman rutistusvuoden jälkeen on aika ensin hieman huoahtaa ja sitten rauhassa alkaa suunnitella yhteistyön jatkumista pikkuisen matalammalla profiililla, normaalimmin.

Kokonaisen vuodenkierron tapahtumien kertaaminen ei ole ihan pieni juttu. Tässä kuitenkin pääpiirteittäin monenlaisia yksityiskohtia kuluneelta kaudelta.

Elokuu 2015

Koulukuvaukset saatiin läpi ihanassa kesäsäässä ja koko koulun kuvakin otettiin pitkästä aikaa

Lasinpuhaltajakerholaiset kierrättivät jokaisen luokan Hyttikorttelikävelyllä. Anita Elomaa ystävineen kertoi kiehtovasti alueen taloista ja asukkaista sinä aikana, jolloin lapset leikkivät paljon ulkona, kiipeilivät puissa ja pelasivat pallopelejä tablettien sijaan. (Kävelyt oli sovittu Anitan kanssa alustavasti jo syksyllä 2014 vastaavalla Riihimäki -seuran järjestämällä ihastuttavalla torstaikävelyllä.)

Syyskuu 2015

Yleisurheilukilpailussa sai pinkoa, heittää, työntää ja hyppiä nykyiaikaisesti monessa lajissa, mutta myös maistella tunnelmia 100 vuoden takaa kokeilemalla kahden käden kuulantyöntöä sekä vauhditonta pituushyppyä. Korkeushyppy sahanpurukasaan saksaamalla oli suunnitteilla, mutta se jääköön seuraaville historiatuokioille.

Lasitehtaan koulu aloitti toimintansa 28.8.1915, ja 100-vuotisjuhla pidettiinkin siksi heti lukuvuoden alettua 23.9.2015. Päivällä oli juhla esiintymisineen, puheineen ja kakkutarjoiluineen koulun nykyisille ja entisille, nykyään Karan koulussa opiskeleville, oppilaille. Vanhempainyhdistys tarjosi kakut ja 7.luokkalaisia tyttöjä oli reippaina auttamassa tarjoilussa. Sama tehokas tyttötiimi auttoi myös illalla perinteisessä ja arvokkaassa kutsuvierasjuhlassa. Koristeina ympäri koulua oli paitsi piirustuksia myös koulun vanhoja kuvatauluja. Itse asiassa taulut kulkivat monessa luokassa mukana aiheen mukaan vaihtuen koko lukuvuoden. Vuoden lopuksi valmistui vielä Askon suururakka eli kuvataulujen kuvaaminen digimuotoon.

Lokakuu 2015

Kauan toivotut pihamaalaukset saatiin asfaltille vanhempainyhdistyksen aktiiviporukan voimin.

Nyt kyllä kelpaa hypellä ja kisailla.

Varainhankintaa heijastinpipoilla.
Logo Asko Makkosen.

Aleksin Markkinat olivat poikkeuksellisesti lokakuun lopussa, mutta niin vain riitti paljon kävijöitä syksyisen lauantain ajan. Perinnettä ei katkaistu, ja tuottoakin piisasi. Yhdistyksen talkoolaisia oli sankoin joukoin mukana, sillä tarvetta apukäsille on erittäin monessa paikassa: mattojen ja pöytien roudaus, markkinapaikkojen myynti ja rahastus, arpajaisvalmistelut, myyjiä/ kokkaajia arvoille, vohveleille, makkaroille, kahville, pullille jne. sekä tietenkin loppusiivoukset ja saldojen tsekkaukset. Iso hatunnosto isosta urakasta yhdistykselle. Taas te teitte sen, upeasti! (PS. Ensi syksyn markkinoita hahmotellaan kovasti jo ennen kesälomia. Ilmoittaudu mukaan, vaikka heti.)









Marraskuu 2015

Koulumme osallistui koko vuoden kestävään kaupungin koulujen energiansäästökilpailuun. Valojen sammuttamisia, veden säästämistä ja monenlaista muistuttamista, kokeilemista ja teemahetkeä oli vuoden varrella, mutta ehkäpä mieliin painuvinta oli sähkötön päivä syksyn hämärässä.

Joulukuu 2015

Vuoden aikana oli yhtenä tavoitteenamme tulla tutuiksi oman luokan ja rinnakkaisluokan kanssa entistä paremmin. Seuraava tavoite oli tutustua saman talon väkeen, jotta monet kohtaamiset sujuisivat letkeästi ja ihan tuttuinakin. Niinpä Sininen, Valkoinen ja Harmaa talo järjestivät jokainen oman/ omat pajapäivänsä hiukan ennen joulua. Pajapäivät ovat ihania, mutta myös vaivaa vaativia. Kaikki sujui talopajoissa hyvin ja keväiset pajat jo laitettiin alustavaan suunnitteluun. Moikkailutkin isojen ja pienten kesken lisääntyivät selvästi :)

8.12. osallistuimme Sibelius 150-vuotisjuhlavuoden Tampere-talossa pidettyyn konserttiin nettilähetyksen kautta. Yhteydet konserttiin toimivat (hitaammalla formaatilla) ja elämys oli kuin olikin elämys, vaikka tulikin netin kautta.

Syyslukukausi päätettiin yhteisiin Joululaulajaisiin, jonne saapui vanhempiakin sanan ja sävelten äärelle.

Tammikuu 2016

Lauhan alkutalven menneen vuoden puolelta kruunasi onneksi kunnon tammikuinen talvi. Pakkasia oli jopa -30 astetta heti joululoman jälkeen. Luistinratakin saatiin lopulta jäihin, mutta aurausten suhteen oli kyllä jonkinmoisia haasteita, eli luistelu vaihtui useammankin kerran lumihommiksi tai -leikeiksi.

Jäälinnan jäädytys alkoi myös loistavasti, mutta niin vain suojasää sulatti mainion alun pois.

Helmikuu

Perusopetuksen uudet tuulet puhaltelevat valtakunnassa. Riihimäen opsia valmisteltiin aktiivisesti 2014-2015 ja 2015-2016 rehtori- ja opettajavetoisesti sekä etenkin opettajia tulevaan kouluttaen. Koulumme vanhempainilta opsista pidettiin helmikuussa.

Työväenyhdistyksen soittokunta ilahdutti juhlavuoden kunniaksi koulun väkeä ja samalla isovanhempia aineettoman lahjan päivänä 2.2.

Kelit eivät oikein suosineet helmikuista talviliikuntaa, joten Unicef-hiihtoa emme tohtineet tällä kertaa järjestää. Sitä vastoin marssimme hiukan ennen talvilomaa Riuttaan mäenlaskuun ja makkaran paistoon. Retki sujui hyvin, ja kävipä Riutassa aika moni perhe vielä talviloman aikanakin reissustamme innostuneena.

Maaliskuu 2016

Villasukkaviikko huipensi energiansäästövuotemme. Sukkapäivän lisäksi oli viikon aikana lapaspäivä, villapaitapäivä, pipopäivä sekä lämmin ja pehmoinen pukeutuminen -päivä. Jopa rakennusten lämpötilaa laskettiin muutamalla asteella säästöviikon nimissä.

Huhtikuu 2016

Talopajat pidettiin toistamiseen pääsiäistä edeltävällä viikolla. Tuotekehitystä syksyn pajoihin oli sen verran, että jokaisella talolla oli sama pajapäivä ja kellonajatkin. Ohjelmassa oli monenlaista askartelua, mutta myös tunnepaja, liikuntaa, musiikkia, maalausta ja hitusen ohjelmointiakin.

Vanhempainyhdistys järjesti koko koululle, 230 henkilöä, teatterimatkan Hämeenlinnaan Verkatehtaalle Pikku Prinssiä katsomaan. Sepä oli ihana elämys!
Talent -kilpailu oli oppilaille oiva tilaisuus esiintymiseen yksin tai ryhmässä.


Toukokuu 2016

Ihan pihalla -ulkoilupäivä sujui loistavasti sään helliessä pihalla kirmaajia.
Parolasta Panssarinyrkki toi mahtavat svengiterveiset koululaiskonsertin muodossa saliimme. Varusmiehet esimiehensä kanssa latasivat huikean biisisetin vuosikymmenien varrelta Dingo, Hard Rock Hallelujah ja JVG muutamia mainitaksemme!

Alakoulujen energiansäästökilpailussa tuli koulullemme voitto, joka jaettiin tasan Haapahuhdan, Herajoen ja Lasitehtaan kesken, jee!

Kesäkuu 2016 

Koululaulajaiset pidettiin keskiviikkoisena kesäiltana perinteisten ja hiukan uudempien laulujen siivin. Vanhempia oli mukana paljon, ja salissa olikin varsin lämpöinen helleillan tunnelma. Perinteitä selvästi siirtyi sukupolvelta toiselle, sillä etenkin Vanhoja poikia viiksekkäitä oli monien lasten sekä vanhempien suosikki. Sokerina pohjalla viidesluokkalaiset vielä yllättivät omalla bändiesityksellä, uusin, liikuttavin, sanoin versioidulla 2080 -luvulla biisillä. 

Vielä ehtivät viitoset myös "kiristää" opettajat haastematsiin ennen Karaan lähtemistään. Viime vuoden norsupallo olisi ollut opettajille kaikkein mieluisin ja loukkaantumisriskittömin, mutta pesäpallon pauloissa on tätä kevättä eletty ja jopa koulujen välisessä sarjassa koululle voitettu hopeaa, joten viitoset halusivat ehdottomasti pesistä. Matsi meni auringon porottaessa loistavasti:
opettajat voittivat, ja viitoset olivat harmissaan.

Palkintoperjantai oli täynnä diplomeita, kirjoja, mitaleita, stipendejä, Hymyjä, Puppea tavaroineen, kortteja, ruusuja, 2080-luvulla -biisiä, ruusuja ja Jäähyväisiä. Karhun syleilyt ja halaukset lähteville viidesluokkalaisille kertoivat taas yhden ajanjakson päättyneen. Ei liene ihme, että yhdelle jos toisellekin tuli haikea olo ja kyynelkin silmäkulmaan. Päätöslauantaille jätettiin enää muutama laulajaisten suosikkilaulu (Lintu ja Eemeli) sekä Suvivirsi. Opettajat pitivät sitten omissa luokissaan omat puheensa ja lukuvuosikiitokset, jakoivat viimeiset kokeet ym. kotiin lähtevät tavarat sekä ojensivat jokaiselle luokkansa oppilaalle lukuvuositodistuksen. Siihen päättyi tämä lukuvuosi, 100-vuotisjuhlavuosi.


Hyvää kesää! 
Syksyllä tavataan tiistaina 16.8. klo 9.00, 
kun 101. lukuvuosi Lasitehtaan koulussa alkaa teemalla Lasi liikkuu.

***


Rehtorin kiitokset

Sydämellinen kiitos juhlavuoden yhteistyöstä koko henkilökunnallemme, sillä teiltä ei hirveästi kyselty osallistutaanko, vaan ihan saimme itse jokainen vastata, millä tavoin osallistumme.  Paljon kiitoksia kuluneesta lukuvuodesta oppilaille; hommat ovat sujuneet varsin hyvin ja yhteiseen hiileen puhaltaen. Lämmin kiitos koteihin oppilaittemme vanhemmille ja isovanhemmillekin positiivisesta yhteistyöstä, rakentavasta palautteesta ja loistavista keskusteluista. Erityiskiitokset vanhempainyhdistykselle kaikkien oppilaiden hyväksi tehdyistä talkootunneista:
aktiivisuudesta, toiminnallisuudesta ja tarmokkaasta varainhankinnasta.

Halauksen keralla kiitoksia kaikille Lasinpuhaltajakerholaisille Sini ja Pauli Hannikaisen johdolla. Olette olleet ihan mahtavia, iloisia ja auttavaisia, ja odotamme kovasti yhteistyön jatkumista, 100-vuotishelmitaulun kokoamista sekä lasipallojen koostamista koulun aulan koristeeksi.

Paljon kiitoksia Metsästysmuseolle sekä Suomen lasimuseolle. Tässä me pidämme koulua ja opiskelemme ihan vierellä, joten yhteiset hetkemme tulevat kyllä jatkumaan edelleenkin. 

Suuret kiitokset Mafka & Alakoskelle sekä Lasismille! Aito käynti lasihytissä, lasinpuhalluksen seuraaminen ja jopa itse kokeileminen jäivät ihan varmasti lasten ja aikuisten mieliin. Tapaamisiin!

Kiitos myös syksyisestä sponsorointiavusta HF-Autohuolto, Grandlund Oy, Kolarikorjaamo Sorsa, Marko Malinen Tmi sekä Teollisuuskylän ruokala. Juhlavieraiden yllätykseksemme tuomista lahjoista osa on jo hyvässä käytössä (taidelasilautanen, jumppapallo, cd, kirjat) ja osa odottaa edelleen vaan ei unohdettuna. 

Tämä vuosi kaikkinensa on ollut koulua höystettynä monialaisella sekä laaja-alaisella oppimisella, kotiseutuoppia ja verkostoyhteistyötä sekä tulevaan valmistautumista monilla tavoin, eli sitä yhteistä oppimisen suunnittelemista, nykyopsia aidoimmillaan. Lasi tulee kulkemaan jatkossakin Lasitehtaan koulun opsissa mukana kautta vuodenkierron erilaisilla tavoilla, ja yhteistyökuviot viritettyämme haluamme ehdottomasti jatkaa verkostojemme kanssa yhteistä matkaa. Tehtaan lapsien koulusta on edetty vuosien saatossa vanhan tehtaan liepeillä asuvien kouluksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lasista, jotain lainattua.

Vuoden varrelta twiittejäkin:
https://twitter.com/Lasinkoulu