jo laskea mäkeä lumihitusten vaalentamalla lähes viheriällä kukkulalla. Nyt on jo tienoo ihanan valkoinen, ja lumikerros jopa paksu. Pakkasia on riittänyt kivasti, ja sekin on tänä talvena jo nähty, että siirryimme kipakalla -24 lukemalla sisälle liikkumaan. Vaatetus ei aina kaikilla ole riittävän lämmin, ja mitäpä me siitä liiaksi taistelemaan, kun on vaihtoehtokin.
Hiihtoon meillä on nyt jo loistavat baanat ja ladut. Ei näy enää risuja ladulla tai hiekkaa kurveissa. Jopa halsteri on ajettu kentän perälle, ihan lähelle siis. Murtomaahiihtoa hohdokkaampaa tuntuu olevan mäkihypyn kaltainen kukkulalta laskeminen. Ei siinä sauvoja tarvita, kun laitetaan sukset
kohdilleen ja tana-asento ponnistusta varten kondikseen. Wau! Hyvin sujuvat niin laskeminen kuin haarakäynnit nousuissakin. Eikä haittaa, vaikka välillä vähän tupsahtaa kumoon...
Luisteluun saatiin onneksi toinenkin vesikerros jäädytettynä. Lunta olemme tosin kolanneet ja työnnelleet paljon ja monta kertaa, mutta onhan sekin liikuntaa ja ulkoilua. Ei aina tarvitse olla niin priimaa, jotta rohkenee lähteä illallakin kavereiden kanssa jäälle viettämään aktiivista vapaa-aikaa. Sinne vaan! Pulkka mukaan luistinten vaihtopaikaksi ja levähtämiseen, ja vaikka mehua mukaan, niin hyvin sujuu.
Unicef-hiihto on tulossa jokusen päivän päästä, eli silloin kerätään tarroja passiin, ja niiden mukaan sponsorit maksavat Unicefin kautta tukea Malawin kouluille.
Ihastuttava hiihto oli muuten kummihiihto! Viitoset auttoivat ykkösille monot ja sukset jalkoihin ja sitten kaikki yhdessä hiihtelivät koulun pihalla. Eskarit ja neloset tekivät saman jutun omana päivänään, ja hyvin sekin sujui. Jatkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti