Rehtorin jouluruno

Joulu on ihan ovella. Lämpimästi tahdon tässä kiittää Lasin oppilaita ja opettajia sekä muuta
henkilökuntaa kuluneen syksyn työstä ja toiminnasta ❤️
Kiitoksia ykköset ja Maija ja Tiina sekä iltiksen Merja , kakkoset ja Katri, kolmoset sekä Katariina ja Heidi, neloset ja Taija sekä Asko ja viitoset kera Eeron ja Sirkan.
Kiitoksia erityisopettajat Minna ja Merle, sekä koko ypr-ryhmä ohjaajineen Jaana, Janika, Jutta,
Tiina, Paula ja Oskari sekä vakisijaiset Merja ja Laura.
Kiitokset eskareille ja Tarja, Johanna, Annika, Milla ja Tiina, sekä vaka-esimies Hanna!
Kiitos myös keittäjämme Jaana sekä siivoojat Merja ja Irja, terkkari Tiina sekä muut koulussa
vierailevat ammattilaiset.
Lämmin yhteistyökiitos kaikille Lasin oppilaiden perheille ja läheisille, Lasinpuhaltajakerholle ja hyteille Lasismi ja Mafka ja Alakoski ja kaikille muillekin yhteistyöhenkilöille ja tahoille.

Koulutonttu

Kiersin, kuljin pihalla näin,
arvaas mitä mä nurkalta näin?

Kurkistin sisälle Harmaan talon,
ohi pikkukuusen ja värivalon,
näin siellä iloista porinaa,
hyörimistä ja pulinaa,
lapsia kuusi,  ihan oikein juuri
kuvakortteja kiinnittämässä,
puheen sijaan siis kuvia näyttämässä.

Oi siellä toisella nurkalla olikin jotain ihanaa,
Kettujen ja Karhujen talven taikamaa!
Miten suloiset olivat tontut ja eläimet,
puurokauhat ja leikkivät lapsoset,
siellä loisteessa tuikkivien
joulunkauniiden tähtösten.

Kas vain, kas vain, pienten jalkojen tossutusta,
ekaluokkalaisten sipsutusta.
Alkaa olla siitä jo jokunen tovi,
kun kävi ekan kerran koululaisten ovi.
Ovatkohan jo kovasti kasvaneet, lukemaan oppineet?

Klik klik, Chromet mä näin,
viitosten kammiossa välkkyvän näin.
Siellä sujuvat tehtävät monet,
vaikka ottais nokkaunet,
toivovat silti ettei ope huomaa,
että isoillekin torkut tekis kutaa.

Pihan poikki, loikkelin ja hyppelin,
iipan nurkkahuone se siellä jo olikin.
Koristeet ja pussukat esillä,
voi kunpa olisin minäkin vielä ekalla, aah.

Mik´ ihana sulosointu,
se sieltä keskiluokista kantautuu?
Kauniina monet askartelut sekä taiteilut,
kyllä on hienot koristelut.
Taitaa olla hiukan kuin unta,
tuo kolmosten oma Sininen valtakunta?!

Tasahyppy, ympäri, älähän liukastu,
hiiviskele.

Ihan outo juttu, kahviko lapsille tuttu?
Ahaa, ei olekaan lapsille,
vaan talon aikuisille.
Saisinkos minäkin piparin herkutteluun,
noin, ei kukaan huomaa,
vaan luulee kaverinsa napostelleen.

Hm, soittaako joku pianoa?
Kuskaako sählypalloa?
Taitaa pulinakokous olla taas aluillaan,
kun viitoset touhuavat omiaan.

Kakkosten kirkkaat äänet ne vasta,
antavat iloa tulevasta,
koulusta ja joulusta,
kasvot hehkuvat innosta.

Pikkuluokan tunnelmassa,
Vennyt ja Jennyt ahkeroimassa,
ei sinne taida iso luokka mahtua,
onpas hyvä rauhoittua.

Nelosten näytelmät tekeillä ovat,
harjoitukset monet, ja äänet kovat.
Ihaninta harjoitella, ei kai se haittaa,
vaikka höpötyskin maittaa.

Bändiluokan oppilailla,
tuhannen taalan tilaisuus on soitella.
Mutta kivempaa taitaa ollakin piirrellä?

Mutta hei, vielä tuonne katson,
kärryjä työntämässä,
iloinen on parivaljakko.
Viime vuodesta muistan sen,
lakin iloisen ja kulkusen.

Nuuh ja nuuh,
mikä autuus!
Keittiön emäntä siellä iloisena häärää,
joulupuuroa me tänään saadaan.

Kierros Lasilla kertoo sen,
on porukka täällä paras, onnellinen.
Moikkaa mua, jos huomaat kun kuljen,
hiiren hiljaa tosin mä ovet suljen J

Mitä koululle kuuluu näin joulun alla?

Lasitehtaan koululle kuuluu noin yleisesti oikein hyvää, kiitos kysymästä.

Teemme oppikirjatehtäviä, aineita ja vihkohommia, tietokonejuttuja,  

Bingeliä sekä erilaisia toiminnallisia tehtäviä myös. Ja tietenkin availemme 

joulukalentereita jos jonkinlaisia, pompimme airtrackilla ja laulamme joululauluja 

sekä odotamme joulujuhlaa ja siitä alkavaa lomaa.

Väsyneitä oppilaita ja huoltajia on tavattu ohimennen, mutta pääosin kaikilla on vielä hienosti 

virtaa hoidella koulunsa asiallisesti ja iloisesti. Tonttujen kurkkimisista on kodeissa ehkä jokusen kerran varoiteltu, mutta suurempia yhteentörmäyksiä ei ole lähes mustasta maasta huolimatta rekisteröity.

Lomasta toivomme perheille yhdessäolon ja rauhoittumisen aikaa. Jos rauhoittumista on ollut 

jo riittävästi, toivomme sitten yhteistä touhuilua ja rentoutumista.  Ja nukkumista myös. 

Ylempien luokkien oppilaat kukkuvat ehkä liikaakin iltamyöhään valveilla, joten lomalla voi mieluusti ottaa univelkoja kiinni, ja sopia kännykkäsäännöt valmiiksi kevätlukukautta varten.

Syyslukukauden ilon aiheita voisimme luetalla esim. näin:

• Ilmiöviikko 45 sujui mainiosti, ja tuotokset olivat varsin ihastuttavia ja monenlaisia.
• Airtrack on ollut aktiivilainassa Liikkuvalta koululta joulukuun ajan, ja siinä on pompittu 
• hiki päässä jokaisen luokan voimin.
• Kulttuuripolun vuosiluokkatoimintoja on hyödynnetty ilolla esim.
• 3.luokkalaisilla oli kaupungin yhteinen itsenäisyysjuhla ja 2.luokat pääsevät 
• katsomaan Joutsenlampi –esitystä teatterille.
• Kummitoiminta 1. ja 5.luokkalaisilla ja esi- ja 4.luokkalaisilla on ollut välillä hyvinkin aktiivista.
• Koulukirjasto toimii hyvin 5.lk oppilasapulaisten keralla, ja vapaa-ajallakin lukevia lapsia löytyy jokaiselta luokalta.
• 5.lk tytöt halusivat esittää perinteisen kynttiläohjelman, ja
  kävivät esittämässä sen oman adventtikirkon lisäksi myös
  Riihimäen kaupungin itsenäisyysjuhlassa. 

Talven pimein selkä on kohta käsillä, mutta siitä viis, iloisesti ja tarmokkaasti jatkamme monenlaisia hommia 21.12. asti. 

Tervetuloa viimeisenä perjantaina joulujuhlaa katsomaan, 

ja mummokenraali onkin tuttuun tapaan jo edellisenä päivänä klo 12.

Yleisurheilun koulukisat syksyllä 2018

Upea kesä jatkui hienona, lämpimänä syyskelinä. Olympialippu tuotiin soihdun kera juhlallisesti pihalle, ja 200 lasta ja aikuista kokoontui asfalttipihalle yhteiseen yleisurheilukisapäivän aloitukseen. Aamujumpassa tuli lämmin helposti ja mukavasti. Iloksemme edellisen päivän valkoviivat kentällä olivat vielä paikoillaan, joten juoksut ja kenttälajit saivat alkaa ajallaan heti jumpan perään.

Juoksua oli hieno katsoa! Niin siinä kirmasivat hymyssä suin pienemmät ja isommat tytöt ja pojat opettajien kellottaessa aikoja. Juoksun vuoksi ei tainnut tällä kertaa yksikään oppilas saada kiukkukohtausta ;)

Tsempaten ja kirittäen juoksut etenivät upeasti niin pienillä sivulle jos toisellekin tiiraajilla kuin kepein gasellin askelin pinkovilla isommilla oppilailla. Ratoja piti ennen juoksuja hiukan tasoittaa (työntää hiekkaa syrjään), jotta kukaan ei heti uponnut mopopoikien pehmittämiin hiekkanietoksiin...

Pikamatkan jälkeen alkuopetuksen luokat pyrähtivät pallonheittoon Messupuistoon ja 3.-5.luokkalaiset sinkoilivat muihin kenttälajeihin (ja sopivassa välissä syömään). Pituushypyssä tuli jopa yli 3 metrin leiskauksia ja kuulassakin ylittyi 6 metriä (korjaan myöhemmin, jos meni vieläkin pidemmälle). Korkeudessa paras tulos oli 120cm, ja samainen mestari taituroi mitaleille myös koulujen välisissä kisoissa.

Pallonheitossa heitot vaihtelivat muutamasta metristä yli 20 metriin, ja pitkän matkan juoksussa jyvät pinkoivat tuulispäinä, kun taas akanat ottivat välillä kävelyaskeleita silti sisukkaasti edeten. Nopeista ja jaksavista kerättiin samoin tein Riihimäki-viestiin vahva edustusjoukkue. Upeasti monet hitaammat suhtautuivat päivän kisaan: -Tää ei ole oikein mun laji! (Mutta silti osallistuja eteni naureskellen koko matkan maaliin saakka välillä juomapullosta siemaillen.) 

Peukku tällaisille positiivisen ajattelun tyypeille! Ei juoksu ole kaikkien best laji.

Eskarit saivat omat (itsetehdyt) mitalit kisoista heti parin päivän kuluttua aamunavauksessa. Voi sitä silmien säihkettä 😄 Muiden tulokset viipyivät tulospalvelussa jonkin aikaa. Hyvä mieli silti jäi tuosta päivästä kaikille. Me opettajat olemme kyllä erittäin ylpeitä osaavista oppilaistamme ja etenkin reiluista kisailusta. Kannustaminen on yksi osa kisaa, ja sekin meillä osataan ihan loistavasti! 

Kiitos, ja ensi vuoteen!

Liikenneturvallisuus on meidän kaikkien yhteinen juttu!

Reippaita lapsia koulutiellä, reppu heiluu, askel hypähtelee.
Rauhallisempia lapsia koulutiellä, aikuinen saattaa, mietitään yhdessä
iltapäivähoitoa, ja että illan suussa taas nähdään.
Kurvailevia fillaristeja tulossa ja menossa, (auts, joku unohti kypärän), kavereille
moikkaillaan, pyörätelineet täyttyvät. Jopoja on paljon mutta muitakin merkkejä yhtä lailla.
Vauhdikkaita autoja, vauhdikkaita vanhempia, kurvaus pihaan ja lapsi sisälle, moikka moi, töiden jälkeen haetaan.

Kiitos jokaiselle vanhemmalle, joka opastaa ja muistuttaa lastaan liikenteessä liikkumisessa:
katso autot tarkasti, odota, että auto pysähtyy,  käytä liikennevaloja.
Koulumatkat harjoitellaan aina yhdessä vanhemman kanssa silloin ekalla luokalla, mutta hyvä on muistutella väistämisistä, huomioliivistä, heijastimista ja kypärästä vuosi toisensa jälkeen.
Pyöräilijän kääntyessään näyttämä suuntamerkki tuntuu muuten olevan aivan kadoksissa useimmilla pyöräilijöillä, lapsilla ja myös aikuisilla. Tieliikennelain mukaan se kuitenkin täytyy näyttää,
poikkeuksetta.

Kiitos kaikille teille autoilijoille, jotka hiljennätte menoanne aamukiireistä huolimatta koululaisia
nähdessänne! Suojatien eteen pysähtynyttä autoa ei todellakaan saa toinen auto ohittaa, ja suojatien eteen pysähtynyt auto tarkoittaa pysähdystä toisellekin puolelle. Oppilaat odottavat aika hyvin vuoroaan astua suojatielle, mutta aikuisten odottamisen laita on joskus heikkoa.

Kiitos myös, että opetatte lapsillenne, että jos olisi hiukan aiemmin perillä on parempi kuin viime tipassa. Kiireessä unohtuvat niin turvallisuus kuin osa koulutavaroistakin.
Kello kannattaa laittaa herättämään aamulla hiukan aiemmin, niin on aikaa pakata reppu rauhassa, syödä kunnon aamupala ja kulkea kouluun rauhassa.

Leppoisia mutta turvallisia syysaamuja kaikille!

Syyslukukauden kynnyksellä reksi pohtii

Koulu alkaa opettajilla viikon päästä, oppilailla myös heti opettajien veso-päivän perään tiistaina.
Lomaa ovat kaikki saaneet viettää erittäin hyvissä säissä, sillä kesä 2018 on ollut poikkeuksellisen helteinen. Toki helle on joillekin pahasta terveyden vuoksi, ja loppu pelissä tukala olo taisi jo vaivata useimpia tavallisia tallaajia, etenkin jos ei ollut tuuletinta tai ilmalämpöpumppua.

Loman aikana olemme siis itse kukin ladanneet akkuja tulevaa syksyä varten. Reksihommien jälkeen pääsimme puolisoni kanssa kesäreissulle, jonka suuntasimme Saksaan, Moselin laaksoon. Kauniit maisemat historian havinassa, rauhalliset päivät kiertelyineen sekä hienot ilmat päästivät lomafiiliksen pintaan mitä parhaimmin.

Kotilomani jatkui liki erakkona maaseudun rauhassa koiran kanssa lenkkeillen. Myös iltasaunat ja -uinnit mökillä pienen järven rannalla jatkuivat heinäkuun ja jatkunevat vielä elokuunkin ajan. 

Tänä kesänä, alussa ja lopussa, kokeilin kunnolla etätyötä reksin hommissa, ja se olikin erittäin hyvä kokeilu. Työpaikalla on mukava jutella monen henkilön kanssa sitä ja tätä, ohjailla sinne sun tänne, pohtia asioita a ja b sekä vastailla puhelimeen, sähköpostiin ja someen. Kotona hiljensin kaikki laitteet, ja annoin täyden työrauhan itselleni. Iso peukku! Keskeytyksetön tekeminen toimi loistavasti, ja tätä kokemusta aion hyödyntää jatkossakin. Lämmin kiitos kollegalle, joka muistutti etäyhteyden nikseistä, ja etenkin puolisolle, joka "pakotti" etäkokeiluun.

Eräs huomioni viime lukuvuodesta on ollut, että blogin kirjoittamista useammin päivitin pikaisia kuvaviestejä Twitteriin. Vuosi oli kieltämättä hektinen. Vanhoja kirjoituksia on kuitenkin mukava lukea ajankuvina ja päiväkirjoina, joten ehkä bloggailen taas useammin, katsotaan.

Hyvää syksyn aloitusta kaikille!

Reksin puhe kevätjuhlassa 30.5.2018

Kesäinen tervehdys teille kaikille salissa olijoille!

Tänä lukuvuonna on yli 200 oppilasta eskareista viidesluokkalaisiin kulkenut yhteistä koulutaivaltaan Lasitehtaan koulussa lähes 30 aikuisen kanssa. Meillä on kolme koulurakennusta, jotka oikeasti ovat ihan vierekkäin, mutta toisinaan on ollut vaikea ehtiä edes piipahtamaan muualla kuin siinä omassa poterossa. Aamunavaukset ovatkin meille yksi tärkeä jälleennäkemisen ja samaan porukkaan kuulumisen ilohetki viikon aikana. Tässä salissa me näemme kerran viikossa toinen toisemme, kuuntelemme ohjeita koulupäiviin ja kaveritaitoihin sekä nautimme eri luokkien, opettajien ja myös seurakunnan miettimistä aamutuokioista lauluineen. Tässä salissa tapaavat toisensa pirteät ja sirkeät eskarit, ykköset ja kakkoset, monta asiaa jo oppineet reippaan raikkaat kolmoset, taitavat mutta laulamistaan jo harmillisesti vähentäneet neloset sekä koulun rauhoittuneet seniorit ja esimerkit, viitoset, jotka yhä useammin, muina miehinä, siirtyilevät aamunavauksissa seinien vierelle.

Tässä koulussa on siis yli 200 loistavaa tyyppiä! Oppilaille tämä on koulunkäynnin työpaikka, aikuisille tämä on työpaikka opettamiseen, ohjaamiseen, hoitamiseen, keittämiseen, siivoamiseen, kanslistihommiin, terveydenhoitamiseen jne.. Yhdessä olemme saaneet työpaikastamme oikein hyvän. Hyvää mieltä ovat tuoneet ystävälliset sanat, mukavat kohtaamiset, reippaat tervehdykset, hyvän huomaamiset, kiitokset ja kannustamiset. Toisinaan on ollut kurjaa toisista johtuen tai kun itsellä on känkkäränkkäpäivä. Silloin on hyvä kertoa kurjat asiat opettajalle tai viimeistään kotona omalle aikuiselle, niin koetamme yhdessä saada asiat paremmalle tolalle mahdollisimman pian. Sateen jälkeen paistaa aurinko. Se tarkoittaa paitsi oikeasti säätä, myös sitä, että huonon hetken jälkeen tulee yleensä mukavia hetkiä, ja siihen kannattaa uskoakin, jotta saa valoa pimeyteen.

Tämä vuosi on sisältänyt noin tuhat oppimisen ja kokemisen koulutuntia! Niitä on ollut tavallisissa luokissa, käsitöissä, atk:ssa, pihalla, salissa, hallissa, kentällä, pururadalla, metsässä, museoissa, uimalassa, teatterissa, kirkossa, retkillä, kävellen, hiihtäen, pyörällä, bussilla, junalla, hiekalla, asfaltilla, ruohikossa, lumella, jäällä, loskassa, aamulla, päivällä, illalla ja yölläkin. Ulos oppimaan –vuositeemamme on toteutunut monin tavoin.

Iloiset kiitokset kuluneesta vuodesta teille kaikille Lasin oppilaille. On ollut ihanaa oppia tuntemaan teidät, ja on myös haikeaa lähettää teistä vanhimmat seuraavaan opinahjoon. Kiitos teille vanhemmille lapsenne koulunkäynnin tukemisesta, yhteistyöstä koulun kanssa sekä aktiivisesta vanhempainyhdistystoiminnasta aktiviteetteineen ja myös varainhankinnasta ja niiden kautta ihanista retkistä ja hetkistä. Lämmin kiitos teille esiopettajat Johanna ja Mirkka, ykkösen Katri, kakkosten Katariina ja Heidi, kolmosten Taija ja Maija, nelosten Sirkka, Eero ja Kirsi, viitosten Asko, erityisopetuksen Minna, ypr:n Minna ja kevään yhteisopettajamme Minna. Kiitokset myös ohjaajat joka paikan ehtijä Mira, eskarien Merja ja Annika, ypr:n Anu, Jenni, Janette, Merja, Oskari ja Laura, keittäjä Jaana, siivooja Merja apureineen, terveydenhoitaja Tiina, kanslisti Inkeri, iltiksen Emmi sekä Hanna, lähes 24/7 tiimiparini vakasta.

Kiitokset myös yhteistyötahoille esim. Riihimäen Lasinpuhaltajat sekä hytit Lasismi ja Mafka ja Alakoski, Riihimäen seurakunta, monet urheiluseurat ja HF-autohuolto. Blogia en ole tänä lukuvuonna ehtinyt päivittää juurikaan, mutta twiiteissä on sipaistu monia koulujuttuja, joiden kautta saan ehkä palautettua mieleen erilaisia kouluhetkiä, kun haluan niitä rauhassa muistella.

Kouluvuosi on aina monen asian summa. Tänään on hyvä päivä iloita mahtavan lukuvuoden 2017-2018 päättymisestä ja juhlia kevättä.

Yhdessä olemme me, Lasin koulu! <3

Hyvää juhlailtaa!

YPR, yksi meidän koulun luokka

Lasitehtaan koulun Harmaassa talossa käy koulua luokallinen vaativan erityisen tuen oppilaita. Heitä on kuusi, joten tilaa luulisi olevan reilusti, mutta niin vain tavallinen luokkatila, ja reilu puolikas siihen vielä lisää, mahdollistavat opiskelemisen ja hoidon, mutta yhtään ei ole ylimääräisiä senttejäkään.

Monella oppilaalla on autismin kirjon diagnoosi. Osalla on muita vaikeita kehitysvammaisuuden diagnooseja, ja jokainen tarvitsee yksilökohtaista ohjausta suurimman osan päivästä. Oppilaat ovat iloisia ja innostuvia, jos hyvin satttuu, tai kiukkuisia ja haastavia, jos sattuu huonompi hetki. Hetket muodostuvat koulun tarkoista rutiineista, ja tauoista, joille niillekin koetetaan aikuisen avulla löytää mielekästä touhuttavaa, ellei jo olekin löytynyt oma tapa rentoutumiseen.

Ypr, eli oppilaat, joilla on yksilöllinen opetussuunnitelma, jota toteutetaan pienryhmässä sekä yksilöohjauksessa, on ollut Lasilla nyt vuoden verran. Ensin ryhmä oli osa Peltosaaren eli lähettäneen koulun kokonaisuutta, ja viime syksystä lähtien porukka on ollut osa Lasitehtaan koulua sekä hoidon osalta osa varhaiskasvatusta.

Ypr:n oppilailla on kaveriluokat, joten heitä näkee toisinaan isompienkin ryhmien mukana opiskelemassa ja osallistumassa esim. kuvaamataidon, käsityön tai musiikin tunneilla. Koko porukka on mahdollisuuksien mukanaan aamunavauksissa sekä muissa koulun yhteisissä hetkissä ja tilaisuuksissa mukana.

Vuosi on ollut totuttelua puolin ja toisin, mutta kaikille on tämä aika varmasti ollut antoisaa ja kokemuksellista. Paljon olemme oppineet ja paljon on varmasti vielä opeteltavaa ja kehitettävää, mutta vähän kerrallaan etenemme.

Yhdessä, monenlaisina ja erilaisina, olemme me, Lasitehtaan koulu <3

Hiihtokilpailut 2018

Hiihtokautta on tänä vuonna riittänyt kivasti. Aluksi lunta oli hyvin vähän, mutta silti tampatulla yhdysladulla pystyi hiihtämään. Sitten oli joitain tuulisia päiviä, jolloin lumi pöllysi ja viima oli kylmä, mutta pakkasta ei ollut kuitenkaan paljon. Sitten tulikin jo lunta, ja pakkanen oli kohtuullista. Kevään edetessä oli joitain kipakoita aamupakkasia, ja siksi sisäliikuntaa, mutta päivällä sää oli oli jo mitä mainioin: aurinko paistoi ja hanki kimmelsi. Luistellen ja vuoroin hiihtäen on tätä talvea hyödynnetty ja taitoja kartutettu roppakaupalla.

Unicef-hiihtoa emme tänä vuonna järjestäneet, mutta laskiaisen ulkoilupäivän kyllä. Isommat oppilaat lähtivät mäenlaskuun hiihtäen tai kävellen Riuttaan, ja pienemmät jäivät koululle liikkumaan. Laturetkipäivää emme järjestäneet, ainakaan vielä, sillä huonojen talvien vuoksi aika monilla oppilailla ei ole omia välineitä, ja yhteispäivänä ei kaikille riitä koulunkaan  lainavälineitä.

Talviloman jälkeen juttelimme oppilaiden kanssa liikkumisista, ja sieltä tulikin esille useammasta suusta kysymys, koska ovat koulun hiihtokilpailut. Ajatus oli varsin hyvä, ja pieni pohdinta aiheen tiimoilta alkoikin, ainakin allekirjoittaneen mielessä. Loppujen lopuksi kisapäivä järjestettiin pikaisella aikataululla ja kevyin rakentein, sillä sääennusteiden mukaan oli tulossa vesisateita...

Kotiin lähti Helmi-viesti, ja halukkaat oppilaat ilmoittautuivat kisaan. Riihimäen Lasin perinteisiä rintanumerolappuja kiinnitettiin kisaperjantaina reilut 30 ja olympialippu keulilla kisaajat kannustajineen siirtyivät yhdysladun parkkipaikalle starttia odottelemaan. Fiilis oli kyllä erittäin ihana, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jännitystäkin.

Pikkupakkasessa ja kevyessä lumisateessa hiihtäjätytöt ja -pojat sivakoivat omaa vauhtiaan ladolle ja takaisin (3km) perinteisesti tai vapaalla tyylillä. Kääntöpaikalla oli Elisa kannustamassa ja opastamassa, ja hiihtäjät myös tsemppasivat toinen toistaan vastakkain tullessaan. Väliaikalähdöt onnistuivat joustavasti ja maaliinkin hiihtäjät saapuivat ripotellen, eli ajat sai kivasti kirjattua muistiin. Kaikkensa antaneena, tai vielä hyvissä voimissa, maaliin pääsi jokainen! Numerolappu pois ja Pätkis päälle. Siinä oli se hiihto, joka ”ei ollutkaan niin paha” :)


Koululla laskettiin lopulliset ajat ja tulokset, ja totesimme monesta suusta, että olipas hyvin hiihdetty jokaisella. Hienoa, että kisaajille järjestettiin mahdollisuus osallistua ja mitellä itseään ja ehkä toisiaankin vastaan. Peukku tästä meille kaikille!

Kalevalan juttuja

Kalevalan päivä tulee joka vuosi ihan samaan aikaan. Monena vuonna olemme pitäneet pienen yhteisen hetken salissa kanteleen soittoa ja vuorolaulua kuunnellen ja itsekin musisoiden. Tänä vuonna luokat hoitelivat hommat tahoillaan, sillä ennen hiihtolomaa meillä oli 

Uulun konsertti koko porukalle. Perinnemusiikista saimme nauttia monenlaisin maustein ja kuunnella musisointia monilla vanhanaikaisilla rytmisoittimilla. Innokkaimmilla rytmit tuntuivat olevan hiukan kadoksissa, mutta sitäkin iloisempia olivat soittajien kasvot. Hyvin monelle lapselle niistä soitinpussukoista riittikin kokeiltavaa, ja aina vähän eri henkilöille. 

Virallisen Kalevalan päivän piristeeksi itselleen ja mukavaksi katseltavaksi oppilaillekin opettajat pukivat ylleen tänä vuonna Kalevala -koruja. Se olikin hauska juttu. Kerrankin opettajat ”saivat” käyttää aika isojakin riipuksia ja rintakoruja, ja oppilaista oli varsin mukava tutkailla erilaisia malleja.  Neloset tutkailivat koruja netin avulla hiukan enemmänkin, ja tekivät omat korukuviot ohkolevylle. 

Vielä ei tarkoituksellisesti päästy kaikkein uusimpiin korumalleihin, jotta esim. S8LÄNNE ei vie koko huomioita traditionaalisista malleista.

Ehkäpä ensi vuonna teemme ”Aleksis Kivet” Kalevalle kevään ilmiöviikolla. Aineksia kokonaiseen ilmiöviikkoon olisi ainakin runsain mitoin. 

Yhteydenotot koululle

Askarruttaako jokin asia koulun suhteen mieltäsi? Silloin on hyvä ottaa yhteyttä luokanopettajaan, ja kysyä suoraan juuri sitä asiaa. Voit myös mielihyvin pyytää vanhempainvarttiaikaa tai muuta henkilökohtaista tapaamista, jotta voitte jutella ihan rauhassa asiasta ja halutessanne asian vierestäkin.

Toinen vaihtoehto kysymiselle on rehtori. Kanssani voi jutella asiasta, ja minä sitten koetan vastata kysymyksiin, selvittää mahdolliset kiemurat ja myös useimmiten asian niin edellyttäessa juttelen opettajan/ opettajien kanssa.

Lapsen mielialan äärivaihteluiden, surumielisyyden tai esimerkiksi kouluhaluttomuuden tapauksissa voi hyvin ottaa yhteyttä myös suoraan koulukuraattoriin tai koulupsykologiin.
Terveydenhoitajaan toimii suora yhteys etenkin terveysasioissa, ja hän koettaa osaltaan auttaa koulunkäynnin sujuvuudessa oman ammattialansa puolesta.

Perusopetuksen toimintatapa ja eteneminen oppilaan oppimisen tukemiseksi on kolmiportaisen tuen malli. Yleistä tukea saavat kaikki oppilaat sen mukaan miltä toimiminen ja tekeminen koulussa näyttävät. Tehostettua tukea, eli systemaattisemmin jatkuvaa ja tehokkaampaa tukea, tarvitseville oppilaille tehdään pedagogiset paperit tuen paperit eli pedagoginen arvio ja sen pohjalta suunnitelma oppimisen tukemiseen eli hoppi. Mikäli oppilas tarvitsee vielä reilusti enemmän huomiota ja tukea koulunkäynnin ja/tai oppimisen sujumiseen, laaditaan pedagoginen selvitys ja yhteistyössä koulupsykologin ja kuraattorin kanssa valmistellaan oppilaan siirtäminen erityisen tuen pariin, ja tukipäätöksen jälkeen oppilaalle laaditaan  henkilökohtainen oppimissuunnitelma HOJKS.

Yhteistyö vanhempien kanssa on jokaisella tuen portaalla tärkeää. Vanhempainvartit ja arviointikeskustelut sekä muut yhteiset soitot, viestit ja tapaamiset pitävät huoltajat ajan tasalla lapsen koulunkäynnistä ja oppimisesta. Mikäli koulusta ei tunnu kuuluvan riittävästi tietoa, on paras mahdollinen vaihtoehto kartalla pysymiseen kysyä kuulumisia opettajalta suoraan. Oppilaat saavat tukea oppimisen ja koulunkäynnin haasteissa, mutta aina emme huomaa kertoa jokaista siirtoa ja tekemistä huoltajille erikseen, sillä tukitoiminta on opettajilla jokapäiväistä ja yleensä automaattisesti asiaan kuuluvaa.

Kodin rooli on tärkeä jokaisen oppilaan kohdalla. Jos oppilaan koulunkäynti sujuu hyvin, on silti mukava keskustella arkisista asioista ja kysellä kuulumisia. Mikäli oppilas tarvitsee koulussa oppimisen ym. tukea, tarvitsee hän tukea todennäköisesti kotonakin, eli kuumisten lisäksi huoltajien on oltava valmiina auttamaan ja osaltaan tukemaan lastaan. Erityisen tuen oppilailla kodin tuki on ensiarvoisen tärkeää, sillä haasteet ovat useimmiten suuria, ja koulun tuki on selkeimmin vain osa lapsen tarvitsemasta tukitoiminnasta.

Kiitos teille kaikille huoltajille, jotka olette olleet yhteyksissä kouluun niin myötä- kuin vastamäenkin tilanteissa. Me jokainen opimme aina jotain yhteisistä keskusteluista, ja osaamme kehittää toimintaamme koulussa ja varmaan myös kotona. Yhteistyö parhaimmillaan on ihanan joustavaa ja samaan suuntaan pyrkimistä, mutta kyllä se kevyempikin yhteistyö kelpaa, kunhan
puhumme toisistamme riittävän kunnioittavaan sävyyn. Yksi asia on nimittäin varma: sekä opettajat ja vanhemmat haluavat jokaiselle lapselle mahdollisimman hyvän kouluajan, josta saada tietoja, taitoja ja elämän eväitä kunkin tuleville poluille.