Meille monelle on aikanaan opetettu, että luulo ei ole tiedon väärti. Se lienee paikkansa pitävä sanonta edelleenkin. Ennen vanhaan pidettiin myös tärkeänä, että lapsen kuullen ei puhuttu kaikkia aikuisten asioita. Minä kannatan sitä edelleenkin, ja samaa mieltä ovat kasvatustieteilijätkin Jari Sinkkosta myöten. Lapsen on tarkoitus olla lapsi, hänen ei tarvitse edes yrittää ymmärtää aikuisten juttuja,
Opettajienkaan ei tarvitsisi kuulla kaikkea suodattamatonta. Kollegani kertoi muutaman vuoden takaisista vanhempaintapaamisista, joissa huoltaja ei kuunnellut opettajaa lainkaan, vaan keskittyi omaan puheeseensa, ja siinä samassa koulun ja muiden opettajien moittimiseen. Lapsen mielipidettä hän kyllä muisti kysyä siinä, oliko nykyinen opettaja yhtä kiva kuin edellinen. Siis tämä kaikki sen nykyisen opettajan ja lapsen läsnäollessa!
Ehkä tilanteet ja vuodet muuttuvat, mutta käytöksen kultainen koulu teksi hyvää kyllä monelle.
Kaiken ei aina tarvitse olla kivaa, ja kohtuullisen kohteliasta pitäisi toiminnan toisten ihmisten kanssa olla. Kaikki eivät myöskään ole parhaita kavereita keskenään, mutta silti ihmisjoukossa olisi varsin mainiota osata käyttäytyä. Ja aikuiset toden totta ovat roolimalleja lapsille vaikkeivät sitä aina haluaisikaan olla. Tästä roolituksesta emme pääse eroon oman mielen mukaan, ja sen seikan kanssa tuleekin olla sinut ja mieluiten hyvällä tavalla.
Suomi24 ja muut somekanavat eivät ole hyvän käytöksen oppaita ja malleja. Olkaamme näiden suodattamattomien kanavien sivussa ja miettikäämme ihan itse, miten toisille saa puhua. Matkalla parempaan käytökseen tarvitsemme koulussakin kotien täyttä tukea. Se, että tekee virheitä tai ylilyöntejä, on inhimillistä, mutta tahtoa parempaan tarvitsemme kaikki. Tässä vinkkejä hyvän käytöksen opettamiseen lapsille
http://www.terve.fi/vauvaika/10-keinoa-opettaa-lapsille-hyvia-kaytostapoja
ja niistä vaarin voimme ilman muuta ottaa jokainen.
Hyvät tavat kaunistavat.
Kokeile ystävällisyyttä :)
