Joulukalenteri

Joulun odotus on ihanaa. Toki ensimmäiset kalenterit ja kauppojen konvehtipinot tuntuvat tulevan aivan liian aikaisin, mutta heti joulukuun alku on koulussa virallinen askel kohti joulujuhlaa, jouluaattoa ja joululomaa.

Isommilla oppilailla kalenteri ei välttämättä saa kummoistakaan huomiota, mutta pienemmillä se on tavalla tai toisella kovinkin tärkeä juttu. Marraskuun finaaliksi saimme ekaluokkani kanssa hienot syksyiset sienitaulut valmiiksi ja kotiutettua ne siilien, omenoiden ja sienipiirustusten kanssa. Näin saimme seinät vapaiksi uuteen kausiteemaan, jouluun. Sivuseinälle, ikkunoiden väliin, olen jo vuosien ajan laittanut aaltopahvisen joulukalenterin. Voi niitä lasten ilmeitä, kun näkivät tuon aaltopahvikuusen kulahtaneilla tulitikkurasialuukuilla. Se yllättyneisyys, pieni jännitys ja iso uteliaisuus! Ei haittaa vuosien patina, sillä kyllähän sen kalenteriksi jokainen huomaa.

Kuka saa avata? Mitä siellä on? Avaako ope kaikki? Kuka sen on tehnyt? Mistä se tuli?

Jokaiselle on luukku vuorollaan. Yhdeksiköstä ovat kimalteet kovin kuluneet, mutta se on ysi. Tonttu tuo sinne jotain. Ei, ei hän tuo lelua, yleensä on tuonut pienen makeisen. Ahaa, jos aavistat Emmi tontusta jotain, ei kuitenkaan kerrota sitä toisille ;) Tuossa oven vieressä on Merjan ja opettajan kalenteri. Ei, siinä ei ole suklaata, se on kuvakalenteri.

Opettajatkin laskevat päiviä jouluun. Evät niinkään, tai ainoastaan, aaton odotuksen vuoksi vaan aikatauluttaakseen loppuja oppiaineita, sisältöjä, tehtäviä ja teemoja, siitä juhlaohjelmistosta puhumattakaan. Pieni paniikki saattaa syntyä, kun huomaa, että tunteja onkin mennyt odottamattomiin muutoksiin tai haluaisi sittenkin ottaa ohjelmistoon sitä ja tuota vielä lisäksi. Vaan eipä hätää, kyllä se siitä. Jos et nyt ehdi kaikkea, ehkä keväällä tai ensi vuonna sitten.

Toivotan kaikille ihanaa joulun odotusta, kalenterilla tai ilman.
Oikein kutkuttaa odottaa myös joulujuhlaa!

Adventtiperinteitä

Kappelikirkon adventtihartaus on yksi koulumme perinteistä. Hoosiannan lisäksi lauletaan yhdessä kolme neljä muutakin teemaan sopivaa laulua ja oppilaat osallistuvat Raamatun ja rukousten lukemiseen. Meillä on ollut ilo saada opettajista hiukan orkesterin tapaista kirkkoonkin, sillä joukosta löytyy ainakin kaksi pianistia, basisti ja kitaristi. Tarvittaessa rytmiryhmäkin saadaan värvättyä, mutta tällä kertaa pärjättiin melodisemmalla porukalla.

Oppilaiden kanssa on laulettu lauluja paitsi uskonnon ja musiikin tunneilla myös yhteisissä aamunavauksissa. Ja he osasivat laulut hyvin. Kirkon akustiikassa laulu kuulosti varsin viehättävältä sekä reippaan raikkaalta. Kyllä harjoittelu kannattaa tässäkin lajissa.

Tällä kertaa kirkkohetki oli aamulla, joten saimme kokeilla lyhtykujaa sisääntulossa. Se oli ihana. Pieni liekki -laulu nokkahuiluvälisoittoineen ja rauhallisesti valaistua kujaa pitkin kulkeminen toivat heti aamutuimaan mukavan rauhaisan tunnelman laskeutua kirkkohetkeen.

Perinteinen kynttiläohjelma papin puheiden ja yhteislaulujen lomassa pysäytti koko kirkkokansan katselemaan tyttöjen ja kynttilöiden soljuvaa yhteisliikuntaa.

Kiitos kaikille adventtikirkon puuhaihmisille. Tunnelma oli kaunis ja muisteltavaakin taas riittää.

Hyvää huomenta!

Hyvät käytöstavat kuuluvat arkeen ja juhlaan, jokaiseen päivään. Hyvät tavat ovat tarpeellinen taito niin lapsille kuin aikuisillekin, kotona, koulussa, kylässä, kaupassa ja vaikkapa juhlissa. Koulussa tapakasvatukseen kiinnitetään huomiota päivittäin.

Viime vuosi 2013-2014 oli Lasitehtaan koulussa Hyvät tavat -teemavuosi. Tervehtiminen, vanhemman kunnioittaminen, omista ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen, turvallinen liikennekäyttäytyminen ja kaverin huomioon ottaminen olivat tapetilla niin luokissa kuin yhteisissä tilaisuuksissakin pitkin vuottaa moneen moneen kertaan ja yhä uudelleen. Koska hitaasti hyvä tulee, päätimme syksyllä, että jatkamme hyvien tapojen parissa edelleen hiukan korostetummin.

Jatkokausi on tehnyt hyvää. Aamulla on kiva tulla kouluun, kun tervehtiviä oppilaita on hyvinkin paljon. Löytötavaroiden määrä on hiukan laskenut ja liikennekäyttäytyminenkin on hitusen parempaa. Kavereiden kanssa asiallisesti ja hyvällä fiiliksellä toimiminen on ikuisuustavoite, mutta toivottavasti silläkin saralla on tapahtunut kehitystä.

Lasten kanssa pääsemme vähitellen, hetki ja kerta kerrallaan kohti sellaisia hyviä tapoja, joita ei tarvitse ihan joka hetki kertoa uudelleen, ja joita ei tarvitse ihan joka kerta olla vierellä vahtimassa.

Juhlakäyttäytymistä pääsemmekin taas ihan pian harjoittelemaan adventtitilaisuudessa sekä joulujuhlassa. Ei ole kovin paljon vaadittua istua ja katsella toisten esityksiä , ja päästä myös iloitsemaan omasta vuorosta, jolloin toiset ovat puolestaan skarppina yleisönä.

Hyvää päivän jatkoa! Tavataan huomenna.

Sisävälkät vol 2

Pari vuotta sitten kokeilimme sisävälitunteja hyvällä ja huonolla menestyksellä. Hyvää oli tietenkin se, että lapset tykkäsivät todella paljon erilaisista välitunneista. Huonoa puolestaan se, että vuorot menivät sekaisin ja valvojatkin siinä samoin tein.

Sisävälitunteja ovat sen jälkeen opettajat pitäneet luokillensa satunnaisesti. Valvontavastuu on ollut jokaisella opettajalla itse omasta luokastaan. Toisaalta pihalla on kyllä niin paljon tekemistä, ettei erityistä tarvetta sisävälkille on ollutkaan.

Uusi startti sisävälitunneille alkoi meillä pari viikkoa sitten. Sisävälkkiä käytetään kannusteena liikkua koulumatkat kävellen tai pyörällä. Etenkin aikuiset aina aika ajoin unohtavat, että lapset kyllä pääsääntöisesti jaksavat kävellä (tai pyöräillä) kouluun. Aamulla kävely piristää ja virkistää ja päivälläkin ajatukset nollaantuvat, kun jutustelee kavereiden kanssa kotiin kulkiessaan. Lapset eivät ole sokeria. Meistä vanhemmista toisinaan tulee ihan sokeria ja paperia kellokorttielämän kiireessä. Meidän sietäisikin ottaa mallia esimerkiksi koiraihmisistä; säällä kuin säällä on koiralenkki tehtävä! Sitä paitsi suurin osa meistä on itsekin aikanaan kävellyt koulumatkansa.

Sisävälitunti tulee piristykseksi ja vaihteluksi, kun koululainen on kerännyt esimerkiksi kymmenen koulumatkarastia listallensa. Rasteja on kerätty innokkaasti, mutta eipä niitä kaikille tule, koska aamun kiireessä autokyytiin turvautuminen on monelle aikuiselle helpoin tapa selviytyä töihin ja iltapäivätoiminnastakin on helpoin hakea lapsi autolla kotiin.

Sisävälkkäkokeilu on alkanut tälläkin kertaa hienosti. Katsotaan kuinka se toimii jatkossa ja ehkäpä otetaan jokunen kerta ihan kaikillekin :)