Sisävälitunteja ovat sen jälkeen opettajat pitäneet luokillensa satunnaisesti. Valvontavastuu on ollut jokaisella opettajalla itse omasta luokastaan. Toisaalta pihalla on kyllä niin paljon tekemistä, ettei erityistä tarvetta sisävälkille on ollutkaan.
Uusi startti sisävälitunneille alkoi meillä pari viikkoa sitten. Sisävälkkiä käytetään kannusteena liikkua koulumatkat kävellen tai pyörällä. Etenkin aikuiset aina aika ajoin unohtavat, että lapset kyllä pääsääntöisesti jaksavat kävellä (tai pyöräillä) kouluun. Aamulla kävely piristää ja virkistää ja päivälläkin ajatukset nollaantuvat, kun jutustelee kavereiden kanssa kotiin kulkiessaan. Lapset eivät ole sokeria. Meistä vanhemmista toisinaan tulee ihan sokeria ja paperia kellokorttielämän kiireessä. Meidän sietäisikin ottaa mallia esimerkiksi koiraihmisistä; säällä kuin säällä on koiralenkki tehtävä! Sitä paitsi suurin osa meistä on itsekin aikanaan kävellyt koulumatkansa.
Sisävälitunti tulee piristykseksi ja vaihteluksi, kun koululainen on kerännyt esimerkiksi kymmenen koulumatkarastia listallensa. Rasteja on kerätty innokkaasti, mutta eipä niitä kaikille tule, koska aamun kiireessä autokyytiin turvautuminen on monelle aikuiselle helpoin tapa selviytyä töihin ja iltapäivätoiminnastakin on helpoin hakea lapsi autolla kotiin.
Sisävälkkäkokeilu on alkanut tälläkin kertaa hienosti. Katsotaan kuinka se toimii jatkossa ja ehkäpä otetaan jokunen kerta ihan kaikillekin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti