Rehtorin joulupuhe 2014

Lucia –esityksen jälkeen)

 

Hyvät juhlaväki,

tästä onkin hyvä vähitellen rauhoittua joulun äärelle. Joululoma alkaa lauantaina todistusten jaon ja puuron jälkeen, eskareilla jo aiemmin. Monelle perheelle rauhoittuminen on kuitenkin kaikkea muuta, sillä lasten jännitys sen kun tiivistyy joulupukin vierailupäivän lähestyessä. Kiukkuinen lapsi ei useimmissa kodeissa olekaan nyt mikään ihme, eikä sen puoleen kiukkuinen aikuinenkaan… sitä sen joulun odottaminen ja hössöttäminen tietävät.

Koulussakin joulunalusviikot ovat usein varsinaista matalalentoa. Viimeisten kokeiden ja tehtävien deadlinet ovat samaan aikaan, juhlaohjelmia harjoitellaan täyttä häkää ja hiukan pitäisi myös siivota ja koristella.

Mikä sinut saa rauhoittumaan? Ajatteletko joulun lähestyessä muutakin kuin lahjoja ja ruokaa?

Minä löysin hiljattain Jouluradion. Laulan automatkoilla lauluissa mukana, tai sitten vain kuuntelen ja rauhoitun. Ajattelen läheisiäni, perhettä ja ystäviä, ja olen kiitollinen monista hyvistä yhteisistä hetkistä.

Olen erittäin iloinen myös monista yhteisistä hetkistämme täällä Lasitehtaan koulussa. Tämä on yli 200 ihmisen työpaikka! Leikin lisäksi lasten ”työtä” on nimittäin koulunkäynti, ja teitä lapsia on täällä yli 180. Ja voi, teitä on kyllä monenlaisia! Iloisia, surullisia, kiukkuisia, kikattavia, reippaita, hitaita ja ihan kaikenlaisia hyviä tyyppejä. Päivästä se paljon riippuu, meneekö kouluhomma putkeen vai tarvitseeko ottaa aikuisten kanssa yhteen. Onneksi hyviä päiviä on yleensä paljon enemmän kuin huonoja.

Aikuisia täällä on siis parikymmentä. Täällä ovat töissä opettajat Anni, Taija, Emmi, Sakari, Asko, Maija, Pekka, Aini, Eila, Johanna ja Sirkka sekä ohjaajat Merja, Pepe, Annika, Tiina ja Janica, siivooja Soile, keittäjä Jaana sekä aika monta viikkovierailijaa. Yhteisten aamuavausten ansioista olemme liki kaikkien lasten kanssa vähintään näkötuttuja, ja aikuiset tarttuvatkin tarvittaessa tilanteisiin ihan kenen vain oppilaan kanssa. Meillä koko koulu kasvattaa, ja rehtorina olen siitä erittäin iloinen ja ylpeä. Kiitos kaikille!

 

Lämmin kiitos yhteistyöstä myös vanhemmille ja vanhempainyhdistykselle. Samoin kiitos liikuntatoimelle, uimalalle, museoille, kirjastolle, seurakunnalle, RiVoLille ja Pyrkivälle, ja uusimmalle yhteistyökumppanillemme, Kansalaisopistolle.

 

Mitäs te lapset olette muuten tänä syksynä oppineet? Lukemaan? Laskemaan? Kirjoittamaan? Englantia? Ympäristöasioita? Maantietoa? Historiaa? Uskontoa? Käsitöitä? Kuvataidetta? Musiikkia? Kertomaan? Kuuntelemaan? Liikennesääntöjä? Ystävällistä käyttäytymista? Asiallista puhumista? Käyttämään kypärää ja heijastimia? Varomaan autoja?

 
Voi sitä monenlaisen oppimisen määrää! Ihan huikeaa! Vaikka jokin asia olisi ehkä vaikea juuri nyt, voi se keväällä olla jo ihan helppo. Muistathan, että harjoittelemalla oppii ja yrittämällä saavuttaa tuloksia. Uskokaa itseenne. Olette monin tavoin taitavia. Ette ehkä jokainen samoissa asioissa, sillä jokaisella on omat parhaat juttunsa. Niin aikuisillakin. Koulussa kuitenkin harjoittelemme sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei ehkä kotona huvittaisi opetella. Tietokone- ja tablettijuttuja saatte puolestanne opettaa ehkä opettajille, koska kaikki aikuiset eivät ehkä ole mobiilijutuissa ihan yhtä kärryillä kuin te.
 
Eilen tässä salissa oli varmaankin sata isovanhempaa. He kiittelivät ohjelmia ja olivat iloisia, että jokainen lapsi sai esiintyä. Tänään on vuorossa viimeinen ja se virallisin esitys, joulujuhla. Laulu kaikukoon, muistakaa shh, ja iloitkaa niin omista kuin toisten lasten esityksistä. Tämä on Lasitehtaan koulun oppilaiden juhla, jonka nyt ylpeinä ja riemukkaina saamme esittää teille, hyvä saliyleisö. Juhlan myötä voimme vähitellen rauhoittua perheen omaan jouluun tai jouluihin, ja löytää sisältämme juuri meille sopivan Joulumaan.

Iloista juhlaa ja oikein hyvää ja rauhallista joulua.

***

JK. Kirjoittajan huom.
Tällä kertaa puhe oli enemmän lapsille kuin aikuisille, ja hyvä, niin tarkoitinkin. Pienet nappisilmät katsovat reksiä korvat höröllään, kun puhun. He muistavat monta asiaa,  joista olen sanonut, parhaiten heitä itseään ja omaa luokkaa tai opettajaa koskevat tietenkin. Juuri heille kaikille halusin toivottaa tsemppiä ja yrittämisen voimia. Rivien välistä yritin toki kainosti muistuttaa jouluun ja perheaikaan rauhoittumisesta...

Kuunnellen ja laulaen, joululaulujen aikaan

Löysin hiljattain radiokanavien joukosta Jouluradion. Pidän monista joululauluista todella paljon, ja mieluiten laulan niiden mukana. Jouluradion laulut ovat osa tuttuja, osa tuntemattomia, mutta melkein sopivan usein tulee mukana laulettavaakin.

Suomalaiseen perinteeseen joulu kuuluu erittäin vahvasti. Joulun odotus koulussakin alkaa viimeistään joulukalenterin kanssa yhtä aikaa. Siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi pitänyt itse musiikin tunteja oppilailleni, joten joululaulujen laulaminen on omalla kohdallani jäänyt luvattoman vähälle koulussa. Jouluradio tuli siis kuin tilauksesta. Samoin olen selannut ja laulellut tyttäreni Kauneimmat joululaulut -kirjan kappaleita. Nostalgista on huomata, että monet lauluista muistuvat mieleen niin opettajavuosien kuin omien kouluaikojenkin pohjalta, aika hyvinkin!

Joulujuhlaamme varten opettajat valitsivat ehtymättömästä joululauluvalikoimasta yhteislauluja, ja joitain lauluja tuli tutuiksi myös luokkien ohjelmien mukana. Opebändin säestyksellä laulut raikuivat,  sillä ne osattiin hyvin.

Tänä vuonna juhlassamme laulettiin koko salin voimin Joulun suuri salaisuus, Enkeli taivaan, Jollei jouluna ole lunta ja Joulupuu. Lisäksi musiikkiesitysten mukana olivat soitoin ja/ tai lauluin Lucia, Taas toivotus hyvän joulun, Juhla on verraton ja Joulumaa sekä räppikaanonmuunnelma Ukko Nooasta! Joulukuvaelmassa oli jopa uusi sanoitus tuttuun virteen? Liikunta- ja muiden esitysten musiikkina nauhalta kaikuivat vielä hiukan harvinaisemmat Joulupukin maa ja Kaksitoista naulaa se tonttukin painaa sekä jokunen muukin. Itse asiassa juhlassamme olikin tosi monta erilaista joululaulua.

Lauantain todistustilaisuuteen valitsimme vielä pari kaikille sopivaa talvista laulua, sekä liikuntaesityksen ilman jouluteemaa. Kulkuset ja Pakkasherra johdattelivat oppilaat ensin todistusten jakoon ja sitten riisipuurolle ja lomalle. Vaikka piha olisikin musta ja märkä, saimme saliin herkän,  valkoisen pakkastunnelman.

Ensi vuonna koulumme täyttää 100 vuotta. Saisimmekohan silloin jo kauan haaveilemani  Kauneimmat joululaulut tilaisuuden järjestettyä? Ja keväällä sitten tietenkin Kauneimmat koululaulut!

Reksin puhuttelu

Rehtorin työn yksi puoli on nk. puhuttelu. Kiva-tiimi hoitaa varsinaiset kiusaamisepäilyt ja -tapaukset, joita, kopkop, on tänä vuonna ollut onneks niukasti, mutta rehtorille saavat opettajat ohjata oppilaita aina tarpeen mukaan. Tai sitten reksi käy luokassa juttelemassa ihmisiksi olemisen jalosta taidosta. Siitä, mikä unohtuu aina silloin tällöin niin lapsilta kuin aikuisiltakin.

Opettajat lähettävät oppilaita aika harvoin reksin luo, sillä ensisijaisesti jokainen opettaja haluaa hoitaa homman itse. Se onkin hyvä ja lähtökohta, mutta joskus voi ihan hyvin kokeilla myös vaihtoehtoa B, eli reksin jelppiä. Siitä voi olla apua heti, tai sitten yhdessä päästään pohtimaan seuraavia askelmerkkejä.

Pienten oppilaiden kanssa minulla oli ihan asiallinen juttutuokio. Peukuttamalla oppilaat ottivat kantaa reksin esittämiin kysymyksiin ja pohdinta oli varsin hyvää.
- En halua jäädä yksin. En halua tuottaa toiselle pahaa mieltä. Pyydän anteeksi. Otan leikkiin mukaan. Kerron opettajalle.
Ja sitten hoidettiin tiukemmin asianosaisten kanssa se pieleen mennyt juttu, eli toisen jättäminen leikkien ulkopuolelle ja kurja kielenkäyttö. Kasvatuskeskustelu tuntui menneen perille hyvin, muta silmät korvat tarkkoina seuraamme opettajan ja ohjaajan kanssa tilannetta.

Pari isompaa poikaa tuli myös puhutteluun. Aiheena toistuva, jatkuva hölmöily ja huomion hakeminen opettajan huomautuksista huolimatta. Enpä ehtinyt oikein mitään strategiaa keskusteluun ottaa, tai edes saarnaa aloittaa, kun pojat jo sanoivat ymmärtävänsä miten koulussa ollaan ja lupasivat olla jatkossa asallisemmin. Okei! Olkaapa sitten kunnolla. Kyllä me ollaan. Nih.

Kun nämä selvittämiset ja puhuttelut oli hoidettu, olikin aika taas keskittyä oman luokan puhutteluun. Tai itse asiassa sivuutin asian aika nopeasti, sillä huomiotahan nuo ekaluokkalaiset hakivat, kun yksi puhui rumia ja teki pöljyyksiä, ja toiset tulivat joukolla kantelemaan. Jos open huomiota ei saa hyvällä, niin sitten pahalla, that's life.