Kevättä mielessä ilmiöviikoksi asti

Teemaviikkoja ja eheyttävää opetusta on ollut peruskoulussa kautta aikojen, ja koska siitä on yleensä aina iloa ja virkistystä oppimisen lisäksi, niin nyt uuden OPS2016 myötä monialaisia oppimiskokonaisuuksia jo edellytetäänkin olevan jokaisessa opinahjossa. Joulun alla pohdimme ja koimme joulua/ vuodenvaihdetta monella tavoin, ja nyt keväällä teemaksi nostettiin kevät! Ajoitus meni nappiin ihanan valoisuuden ja kellojen siirtämisen kanssa, vaikka osittain olikin aika kylmä sää.

Suunnittelu eteni oppilaiden kanssa mukavasti jutellen ja pohtien, kirjaten ja makustellen. Mitä kevääseen kuuluu? Mitä haluaisit tutkia? Mikä kiinnostaisi? Mitä kannattaisi opetella? Miten haluaisit toimia?  

Luokkien tutustuminen toisiinsa on yksi iso juttu koko viikossa, ja nyt olivat Ojalan laskuopin mukaan vuorossa pajaryhmät esi-1.lk, 2.-3.lk ja 4.-5.lk. Jokaisella tiimillä oppilaineen oli omia luokkatunteja tehtävineen ja läksyineen ja jokaisella tiimillä myös  sekoitustunteja erilaisine teeman toteutuksineen. Välituntivalvonnat piti kaikkien muistaa, ja se, että oppilailla ja opettajilla oli viikon aikana ns. oikea määrä tunteja. Liikuntasalia tarvittiin hiukan jokaisessa tiimissä, joten mukaan saatiin jopa vuorolukutyylisiäkin ratkaisuita. 

Esi-ykkösten pajoissa oli toteutus kolmena päivänä kevään ja kierrätyksen teemalla. Katariinan pajassa tehtiin itse soitin ja sitten musisoitiin, Heidin pajassa saatiin kierrätysmateriaalista kivasti askarreltua ja 

Johannan kanssa harjoiteltiin lajittelua pelien ja konkretian keinoin.

Kakkoskolmosilla oli neljä pajapäivää ja yksi retkipäivä. Retkellä käytiin koko porukan kanssa Pirilän kukkatalossa ihmettelemässä ja ihastelemassa vihreyttä ja moninaisuutta. Tehtävämoniste toi vielä pikantin lisän, sillä kysymykset selvittääkseen piti tarkasti katsella ympärilleen niin siemen-, kukka- kuin viherkasviosastoillakin. Koulun pajoissa oli Ainin kanssa käsityöaskartelua, Annin pajassa musiikkia, Maijan kanssa lajintuntemusta ja Sirkan kanssa liikuttiin sisällä ja ulkona.

Nelosvitosilla keskityttiin Eeron kanssa valomaalaukseen, Askon kanssa grafiikkaan, Sakarin kanssa vesirattaan tekoon ja Pekalla peleihin. Perjantain retki Epranojalle vesirattaiden testaamiseksi onnistui lenkkinä loistavasti, mutta ne rattaat jätettiin suosiolla koululle, sillä yöllä satoi lunta reippaasti ja ilma oli jopa hyinen vesileikkeihin.

Palaute ilmiöviikosta oli oikein positiivinen. Hiukan meni joillain vanhemmilla muuttuneet aikataulut sekaisin, mutta vaihtelu ja toisaalta useamman tunnin pajasessioihin keskittyminen toivat viikkoon jopa seesteisen rytmin. Seuraavia ilmiöviikkoja odotellessa laskeudumme nyt kevään peruskiivaaseen rytmiin 😉

Lasin II sähkötön päivä Earth Hourin aattona

Maailman suurin ilmastotapahtuma, WWF:n Earth Hour, sammuttaa kerran vuodessa turhat valot pois ympäri maailmaa. Lauantaina 25.3. oli tapahtuma Suomessakin jo 11. kerran. Yksityistalouksien lisäksi mukana oli etenkin ravintoloita ja kahviloita, jotka halusivat valojen sammutuksen lisäksi kannustaa asiakkaitaan tekemään ilmastovalintoja myös lautaselleen.

Viime lukuvuonna pidimme koulussamme ensimmäisen kerran sähköttömän päivän energiansäästökilpailun innoittamina. Päivä sujui varsin iloisesti ja niin hyvin, että ajattelimme, että siitä voisi hyvinkin muodostua perinne. Hiukan oppiakin saatoimme päivästä ottaa, sillä askartelu pimeässä ei oikein hyvin onnistu , ja itse asiassa keväällä olisi paljon enemmän luonnon valoa ja luontainen into päästä pihalle. Jokakeväinen Earth Hour, tai sen aatto, sopi siis meille kuin tilauksesta oman sähköttömän päivämme ajankohdaksi. Perjantai 24.3. aukeni eteemme ihanan aurinkoisena ja kirkkaana, vaikka juuri pari päivää aiemmin oli satanut räntää ja tuullut varsin navakasti. 

Päivän teeman mukaisesti koululla (pl uusi ypr-luokka) ei laitettu lainkaan valoja päälle (paitsi toki vessassa) ja kaikki sähköiset välineetkin pidettiin kiinni päivän ajan. Paperitehtävät ja muut sisällä hoidettavat tehtävät sujuivat ihan hyvin ikkunoista tulevan valon, ja myös taskulamppujen avulla. Toki ero valon määrässä talojen pimeämmän ja valoisamman puolen luokissa oli varsin huomattava. Ihan häikäisi silmiä, kun lähti Lasitehtaantien puolen luokasta opehuoneeseen ja pihalle. Myös hiljaisuus luokissa oli mielenkiintoista. Vähän sitä jäi jopa kuuntelemaan. Ei ollut lainkaan sitä tavallista taustamelua, tietokoneiden ja datatykkien hurinaa ja surinaa. 

Sähköttömänä päivänä oli myös keittiö astianpesukoneineen hiljaa, ja Jaanalla vapaapäivä. Ruuaksi olikin sitä varten tilattu retkieväät (grahamlihapiirakka, banaani ja tiivistemehu) makkaralla höystettynä ja omista mukeistakin oppilaita muistutettu. Kaasugrillillä paistuivat makkarat ja viitosen pojat tekivät mehua valmiiksi kannuihin sekä jakoivat piirakoita ja hedelmiä pihan pop-up-ruokalassa! (Pekka-ope kokeili myös lettujen paistoa kaasupolttimella ja isolla lettupannulla. Moni sai niistäkin maistiaiset.) Ulkoruokailu ja ihana sää innostivat opettajia pitämään muitakin luokkiensa tunteja ulkona ennen ja jälkeen oman ruokailuvuoron. Siitä päivästä oli ihana lähteä viikonlopun viettoon ja ulkoilemaan kavereiden tai perheen kanssa.

ps. Kuvataiteen vapaavalintainen ryhmä toteutti päivän päätteeksi sähköttömyyden vielä aivan ihastuttavalla tavalla. Muovailuun vastaavalla tavalla voisi käyttää myös lunta tai mutaa, mutta

näistä saviukoista tuli kyllä hienoja!

Tervetuloa YPR Lasille!

Jokainen oppilas on omalla tavallaan erityinen ja erilainen. Pienryhmäopetuksessa käy erityisopettaja Pekan luona moni koulumme oppilas, mutta he voivat useimmiten olla kotiluokan mukana ainakin joillakin oppitunneilla. Peltosaaren koulun  YPR -ryhmä (yksilöllistetty pienryhmäopetus, kehitysvammaisia oppilaita) opettajansa ja ohjaajiensa kanssa siirtyi viime viikolla Lasitehtaan koulun Harmaaseen taloon evakkoon toistaiseksi. Ryhmässä on neljä 7-14v. oppilasta, joista jokainen tarvitsee monenlaisia tukitoimia liikkumiseen, kommunikointiin ja itsensä hallintaan.

Opetus- ja toimitilat ryhmälle irrotettiin Harmaan talon muusta toiminnasta,  ja ensimmäinen alkujakso on onneksi käynnistynyt aika mukavasti tiiviistä tunnelmasta huolimatta. Iltiksen ja YPR:n lapset ovat jo  jonkin verran vierailleet toisensa luokissa puolin ja toisin. Myös pyörätuolit ja seisomatuet ovat viikon aikana tulleet tutuiksi käytävillä, siellä kenkien ja pallokorien seassa, ja pesualustat vessassa.

Ruokailut, ja mahdolliset välipalat, ovat kaikilla oppilailla tutusti Murkinassa eli ruokalassa, ja yhteiset aamunavaukset kerran viikossa salissa. Yhteisiä oppitunteja on myös tulossa jossain vaiheessa uusien oppilaiden kotiutumisen jälkeen.

Ennen muuttoa juttelimme uusista tulokkaista sekä aamunavauksessa, luokissa että perheissä kotona. Uuden porukan vastaanottaminen ja erilaisuuden hyväksyminen on aina tärkeä hoitaa hyvin, jotta osoitteluita tai möläytyksiä ei tulisi, ja homma sujuisi mahdollisimman hyvin. Kysyä saa ja tietenkin moikkailla ja jutella tulokkaiden kanssa sekä tilanteen mukaan myös auttaa. Koulun säännöt ovat edelleen kaikille samat, ja niiden eteen teemmekin töitä joka päivä, ihan jokaisen enemmän tai vähemmän erityisen kanssa.

Koko koulu kasvattaa, yhdessä etenemme opintiellä! 

Kevät keikkuen tulevi

Lumikasat ovat enää kaukainen muisto talvesta. Ja vastahan me hetki sitten selvittelimme kukkulan kuningas -leikin säätämisiä, ja reksikin päätti, ettei sitä leikkiä ensi talvena(kaan) sallita välitunneilla millään verukkeilla. Lumikasat olivat toki ihana juttu pienille peffalaskijoille, mutta isoimmat ottavat tilanteen varsin nopeasti haltuun hiukan eri tavalla. Takatalven lumisateiden nietokset muutaman päivän takaa ovat nekin heti sulaneet, ja kevään tulo saa taas jatkua.

Kaiken kokoiset oppilaat nauttivat kevään kynnykselle asti hyvistä pulkkailupäivistä isolla kukkulallamme. Vanhempainyhdistys edesauttoi välkkäriemuja hankkimalla jokaiselle luokalle muutaman uuden pulkan. Pulkkia lainattiin todella ahkerasti, ja niitä säilytettiin tällä kertaa luokittain, jotta käyttäminenkin olisi vastuullisempaa. Homma toimi hienosti, ja moni toi myös oman  pulkan kouluun välituntien laskemisia varten. Ja samalla pulkka oli myös mainiona apua luistimien, suksien ja ison repun kuljettamisessa. Pulkkien lisäksi sai kuka vain lainata yhteisvarastosta liukureita; ja kyllä niitä lainattiinkin. 

Hiekoitussepelit ovat vielä osittain piha-asfaltilla, mutta kyllä siellä jo viivahipat, tervapata, ruutuhyppelyt ja skuutit alkavat näyttää välituntien kevään merkkejä. Ihanaa, kohta saattaa alkaa myös hyppynarujen  kausi! Ovatkohan muuten twistit hiukan unohdettuja, samoin muutaman vuoden takaiset diabolot? Perinneleikeistä kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla ptävät kyllä suosionsa sukupolvesta toiseen, vaikka joitain muita leikkejä ehkä tulee ja menee.

Ja lätäköt! Ai että! Vuosi toisensa jälkeen tenavat löytävät suurimmat lammikot ja polskuttavat niissä housunlahkeet märkinä ja erityisen iloisina, sydän täynnä kevään valoa ja energiaa. Kurahousuista ei koululaisilla ole enää tietoakaan, mutta onneksi jokaisen kotoa löytyy pesukone. 

Perusjutut opetellaan jo päiväkodissa & koulussa kannattaa opiskella

Koulussamme on seurakunnan päivänavaus suunnilleen joka toinen viikko. Joka toinen kerta, ja itse asiassa vähän muulloinkin on jonkun opettajan vuoro pitää koko koulun yhteinen aamuhetki salissa. Tuo jokaviikkoinen kokoontuminen on todettu oikein hyväksi,  ja kyllä siitä sellainen yhteisöllinen olo aina tuleekin sen lisäksi, että ollaan taas kaikki kärryillä arkiasioista.

Jukka-pappi muistutti tuossa taannoin puheenvuorossaan, että jo päiväkodissa tehdään selviksi   yhteiselämän perusasioita ja tietnekin hyviä tapoja. Niiden mukaisesti sitten koetetaan niin pienten kuin isompienkin ryhmissä oppia ja kehittyä. 

* Puhu nätisti.

* Odota vuoroasi.

* Älä ota toisen omaa ilman lupaa.

* Älä lyö.

Todellakin; näiden ihan samojen asioiden parissa painimme alakoulussa edelleen päivittäin, ja varmaan yläkoulussakin vielä aika usein. Vaikeinta opettamisessa ja kasvattamisessa ikäryhmästä riippumatta on aika usein se, että hyvän esimerkin sijaan ei-toivottua tai epäkohteliasta käytöstä on turhan usein myös aikuisilla.

Papin sanoissa oli näiden ohjeiden tiedostamisen lisäksi myös mainio ohje opiskeluun: 

- Kukaan ei voi ottaa sinulta oppimista pois. Se on yksi tärkeimmistä asioista sinussa itsessäsi, ja sen eteen voit myös tehdä paljon. Kannattaa opiskella etenkin sellaista, mitä et vielä helposti osaa. 

Esimerkkinä hän kertoi viulutaiteilijasisarestaan, joka harjoittelemalla eteni todelliseksi virtuoosiksi, vaikka soittajan taival oli aluksi vaikea ja harmittavakin.

Kiitos käynnistä! Näillä eväillä taas hymyillen eteenpäin. 😊