Kevät keikkuen tulevi

Lumikasat ovat enää kaukainen muisto talvesta. Ja vastahan me hetki sitten selvittelimme kukkulan kuningas -leikin säätämisiä, ja reksikin päätti, ettei sitä leikkiä ensi talvena(kaan) sallita välitunneilla millään verukkeilla. Lumikasat olivat toki ihana juttu pienille peffalaskijoille, mutta isoimmat ottavat tilanteen varsin nopeasti haltuun hiukan eri tavalla. Takatalven lumisateiden nietokset muutaman päivän takaa ovat nekin heti sulaneet, ja kevään tulo saa taas jatkua.

Kaiken kokoiset oppilaat nauttivat kevään kynnykselle asti hyvistä pulkkailupäivistä isolla kukkulallamme. Vanhempainyhdistys edesauttoi välkkäriemuja hankkimalla jokaiselle luokalle muutaman uuden pulkan. Pulkkia lainattiin todella ahkerasti, ja niitä säilytettiin tällä kertaa luokittain, jotta käyttäminenkin olisi vastuullisempaa. Homma toimi hienosti, ja moni toi myös oman  pulkan kouluun välituntien laskemisia varten. Ja samalla pulkka oli myös mainiona apua luistimien, suksien ja ison repun kuljettamisessa. Pulkkien lisäksi sai kuka vain lainata yhteisvarastosta liukureita; ja kyllä niitä lainattiinkin. 

Hiekoitussepelit ovat vielä osittain piha-asfaltilla, mutta kyllä siellä jo viivahipat, tervapata, ruutuhyppelyt ja skuutit alkavat näyttää välituntien kevään merkkejä. Ihanaa, kohta saattaa alkaa myös hyppynarujen  kausi! Ovatkohan muuten twistit hiukan unohdettuja, samoin muutaman vuoden takaiset diabolot? Perinneleikeistä kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla ptävät kyllä suosionsa sukupolvesta toiseen, vaikka joitain muita leikkejä ehkä tulee ja menee.

Ja lätäköt! Ai että! Vuosi toisensa jälkeen tenavat löytävät suurimmat lammikot ja polskuttavat niissä housunlahkeet märkinä ja erityisen iloisina, sydän täynnä kevään valoa ja energiaa. Kurahousuista ei koululaisilla ole enää tietoakaan, mutta onneksi jokaisen kotoa löytyy pesukone.