Hiekkakentällä mahtuu pelaamaan ja vaikka Maata leikkimään monta porukkaa kerrallaan ja toki siellä voi harjoitella myös pituushyppyä, kuulantyöntöä ja esim. pallonheittoa. Pienpelikenttä on ahkerassa käytössä, vaikka tämän vuoden oppilaat eivät olekaan niin futaajia kuin jotkut aiemmat vuosikerrat. Pihalla lapset hyppivät narua ja ehkä eniten leikkivät kirkonrottaa, koska lähellä on monta kulmaa ja nurkkaa, joiden taakse voi mennä piiloon ja kurkkimaan. Skootit ovat myös käytössä, mutta turvallisuuden vuoksi jonkin verran rajoitetusti. Polttopalloa ja Aasia pelataan monessa paikassa ja pensaikoista kuuluu ihan kunnon kotileikkien ääniä.
Välituntien tavoitteena on virkistää ja liikuttaa oppilaita. Kun verenkierto kiihtyy, aivot toimivat vilkkaammin, ja raitis ilma tuo happea keuhojen kautta koko kropalle. Välitunneilla oppilailla on myös oma valta keksiä puuhaa kavereiden kanssa. Opettajat valvovat, mutta lapset saavat loistavaa harjoitusta yhdessä toisten kanssa toimimiseen, kun aikuinen ei ole joka hetki ohjaamassa. Ei kotipihoillakaan ole joka hetki aikuista neuvomassa.
Yhteisten leikkien ja pelien sopiminen ei jokaiselle ole lainkaan helppoa, mutta upeaa on nähdä, kuinka sosiaaliset taidot vuosien mittaan karttuvat. Jos alkuvuosina opettajaa tarvittiin harvase välitunti apuun, ei ylemmillä luokilla tarve ole enää kummoinen. Myös leikkisääntöjen noudattaminen kehittyy ajan myötä selkeästi. Vastarannankiiskiä kyllä löytyy usein, mutta vähitellen halu leikkiä ja pelata voittaa tarpeettoman vänkäämisen.
Välitunneilla koulussa onkin siis ihan selkeät tavoitteet ja seuraavilla oppitunneilla jaksaminen koostuvat monesta eri palikasta:
- liikunta ja virkistyminen
- oman tekemisen valitseminen
- yhteisten sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen
- sosiaalisten taitojen harjoittaminen.
Ylös, ulos ja lenkille!