Liikuntaseikkailua vm. 2015

Tänä vuonna VALOn liikuntaseikkailu oli raameiltaan uudistunut. Ilmoittautuminen piti hoitaa opettaja kerrallaan, aloitusajan sai päättää itse (paitsi ettei ihan) ja nettiseikkailukin oli tehty uudelle alustalle. Se mikä oli vanhaa, oli koko liikuntaseikkailun perusperiaate eli liikkuminen ja ajan merkitseminen. Liikkumisen vuoksi taas osallistuimme seikkailuun :)

Ekaluokkalaisten kanssa liikuntarastien kirjaaminen on hiukan niin ja näin, mutta kyllä me niitä liikuttuja kymmenminuuttisia (rasteja) laskimme laskukoneella oikein ajan kanssa. Matkasimme reilusti Islantiin saakka ja ehkä pääsemme vielä tämän viikonlopun rasteilla takaisin Suomeenkin!

Pohdituttavaa rasteissa oli se, että koulupäivien jälkeistä aikaa ei monellakaan ollut merkitty liikuntaan. Eikä edes iltapäivätoiminnan aikoja. Harrastustreenit olivat paikoillaan, mutta ilmeisesti opettajan pitää selittää paremmin, että kavereiden kanssa leikkiminen on myös rastien arvoista liikuntaa. Aina ei tarvita aikuista vierelle, vaan liikkua voi missä porukassa vaan tai jopa yksin.

Tästä päästiin tavallaan yhden asian ytimeen arkiliikunnassa: koulumatkat liikutaan ja välitunnit liikutaan, ja vielä erikseen on liikuntatunteja. Mutta hei, mitä tenavat ihan oikeasti tekevät vapaa-ajalla? Minulle jäi nyt hiukkasen se fiilis, että kotona ei läheskään jokainen oppilas mene pihalle leikkimään ja liikkumaan. Onneksi viikonloppuisin perheen kanssa liikutaan, mutta mutta...

Pitäisikö rehtorin vielä lisää ottaa nuo liikuttavat kouluajat huomioon? Jokaiselle oppilaalle päivässä kaksi pitkää välituntia eli tunti liikuntaa? Pitäisikö ehdottaa, että koulun päättymisen jälkeenkin voisi jäädä vielä lisävälkälle? Tässäpä uusia näkökulmia ja edelleen pohdittavaa liikunnallistamisaiheen parissa.

Ps. Koulumatkaliikunnat sujuvat meillä jo paremmin kuin syksyllä! Myös sisävälkät ovat suosittuja aineettomia palkintoja milloin mistäkin asiasta. Liikuntakerho jatkaa lasten omaehtoista liikuttamista hyvällä menestyksellä, ja seuraavaksi annetaankin kerhovuoro pienemmille  oppilaille. Kyllä hekin nyt jo osaavat itse aktivoida itseään, sillä se on yksi kerhon tavoite. 

Perinteistä toisiin

Joulun perinteet ovat mielestäni ihania, suloisia, tuttuja ja turvallisia. Aaton olemme aloittaneet appivanhempieni luona puurolla, jouluateria on syöty vanhempieni ja appivanhempieni kanssa meillä, ja vielä lahjahetken ja laulujen jälkeen on yhdessä juotu iltakahvit.

Jouluaaton puurohetki vaihtui tänä vuonna kotiin. Ensin se harmitti kovasti, perinne katkesi, eikä nähnyt sukulaisperhettä lapsineen siellä puuron, juttelun, Lumiukon ja Joulurauhan julistuksen totutussa paketissa. Sitten harmitus vaimeni, sillä perinteet ovat ihmisiä varten, ja nyt oli tullut aika siirtyä uuteen jaksoon. Kotiaamu olikin ihanan rauhallinen: nukkumista pitkään ja puuron syönti samaan aikaan Lumiukon kanssa. Tämä sopii uudeksi perinteeksemme ihan hienosti.

Jouluateria ja illan jatko olivat meillä mukavat mutta haikeat. Yksi vanhimmista puuttui joukosta vakavan sairauden vuoksi. Monenlaisten keskusteluiden taustalla kuunneltiin joululauluja levyltä, sillä lauluäänet loistivat tällä kertaa poissaolollaan, ja ehkä surumielisyyttä olisi tullut laulamalla liikaakin. Perhejuhlien aikaan tunteet nousevat pintaan muutenkin helposti.

Myös joulupäivien kyläilyt mummoloissa tai ystävillä jäivät tänä vuonna pois ohjelmastamme, sillä flunssa pisti suunnitelmat uusiksi. Kaunis luminen pakkasilmakin jäi paljolti kokematta, mutta lukemista, virkuttelua, telkkarin katselua ja tabletilla surffausta tuli senkin edestä. Varta vasten pelasimme myös koko perhe yhdessä lautapelejä (Muuttuva labyrintti, Zak Pak).
Välipäivinä ehdimme vielä iloksemme ihmisten ilmoille, nuoriso tietenkin vauhdilla moneen paikkaan, mutta me vanhemmatkin nauttien rauhallisesti yhdessäolosta ja keskusteluista.

Perheiden jouluperinteet ovat monenlaisia. Parasta on, jos tapaamisista ja toiminnoista, juhlista ja ajanvietteistä, jää lapsille ja aikuisille hyvä mieli. Jos aikataulutettujen urakoiden väliin sopii myös rauhallisia hetkiä, mieliala pysyy varmasti enemmän hyvällä kuin huonolla puolella. Lasten kanssa eivät suunnitelmat useinkaan suju vain leikkien ja laulaen, sillä jännitys kiristyy aaton lähestyessä ja harva aikuinenkaan jaksaa koko ajan lempeästi sitä kiukuttelua kuunnella. Mutta jos juhla-ajan ja loman kokonaisuus on sopivasti sutinaa sekä mukavaa rentoutumista, on taas seuraavana jouluna ihana aloittaa suunnittelu ja valmistelut koko perheen kanssa yhdessä, perinteitä odottaen ja uusia suunnitelmia tehden.

Hyvää uutta vuotta kaikille!