Joulujuhlaohjelmat 2013

Uusia juhlia suunnitellessa voi palauttaa mieliin edellisten juhlien ohjelmia,

joten pitääpä laittaa ne muistiin!

 

Kiitos kaikille esiintyjille, opettajille ja ohjaajille!

Olipas ihana katsoa esityksiä ja nauttia :)

Kirjoja koulukirjastoon

N

Useimmissa kouluissa on koulukirjasto. Lasilla on atk- luokan yhteydessä seinällinen noin metrin korkuisia kaappeja punaisilla ovilla; siinä on meidän kirjasto! Pari vuotta sitten tilasimme, ja saimme, kaupunginkirjastosta apua lasten- ja nuortenkirjojen setvimiseen. Monta pahvilaatikollista vanhoja opuksia löysi tiensä halukkaiden koteihin ja lopuksi kierrätyskeskukseen tai paperinkeräykseen. Sama luokittelu tehtiin jokin aika sitten käsikirjaston tietokirjoille. Aivan loistava operaatio! Ammattilaiset heittivät surutta sitä ja tätä pois, ja tällainen hamsteri kuin minä, vain huokaisi vierellä ja oli onnellinen hyllyjen siistiytymisestä.

Koululuokat saavat Riihimäelläkin tilata kirjastosta sekä oppimateriaalikeskuksesta luettavaa luokillensa. Kirjastosta saa pari kolme kassillista luokkatasolle sopivia kirjoja lukudiplomipaketilla tai sitä ilman. Oppimateriaalikeskuksesta taas voi tilata koko luokalle saman kirjan luettavaksi, ja vaihtoehtojakin on oikein mukavasti eri luokka-asteille.  

Lainaaminen paikasta A tai B ovat mainioita vaihtoehtoja, mutta ne eivät mielestäni tee koulukirjastoa turhaksi. Oppilaat lainaavat oikein mielellään myös koulun omasta kirjastosta luettavaa, ja vaihtavat lukemansa mielellään ihan itse, oikein kunnolla aakkosjärjestystä selaten. Koulukirjaston hyllyjen selaaminen on myös tavallaan pieni seikkailu, sillä opettajille ei enää erikseen makseta kirjastonhoidosta, ainakaan pikkukouluilla, joten järjestys ei aina ole ihan jämpti.

Olemme saaneet tänä syksynä yllätyslahjoituksena muutaman kerran luettuja lastenkirjoja Ellalta ja Jennyltä ja nyt vielä uuden vuoden kunniaksi kassikaupalla Veeralta. Kiitoksia aivan tuhannesti! Loistava ajatus laittaa hyvät kirjat kiertoon seuraaville, hiukan luopujia nuoremmille, lukijoille. Rahakirstunvartijana olen kirjoista iloinen, mutta hyvän kierrättämisestä itse asiassa vieläkin iloisempi. Mikä loistava idea tytöiltä vanhempineen! Tässähän kuljetaan aivan suuren suosion saaneiden hotelli- ja rautatieasemakirjastojen jalanjäljillä.

Kiitos ja lukemisiin!

Jouluna läheisten kanssa

Tykkään olla jouluna kotona. Läheisten kanssa nautittu jouluateria ja kahvittelut sekä tonttuhetki ovat minulle erityisen arvokkaita muistoja tulevillekin vuosille. Rauhoittuminen pyhien aikaan antoi aikaa pohtia asioita myös hiukan vakavammin.

Kauniista perinteistä rakentuu hyvien aikojen kultajyviä, joiden avulla jaksamme vaikeammat ajat hitusen paremmin. Hetkiin ja tilaisuuksiin tarttumalla saa itseltään pois sitku, mutku, joskus ja kunhan kerkeän -levyn soinnin. Sitä kannattaa toisinaan oikein harjoitella, sillä hektisessä menossa ja paikoista ja päivistä, tehtävistä ja velvollisuuksista toisiin siirtyessä ei aina ehkä muista, mikä oikeasti on tärkeää.

Onko työsi sinulle maailman tärkeintä? Vai perhe? Kumman laitat siis kalenterissa etusijalle? Ovatko harrastukset ja luottamustehtävät sinulle tärkeämpiä kuin perheen yhteiset elokuvahetket? Oletko hyvä, arvostettu ja tehokas tyyppi, vain kun kalenterisi on täpötäynnä? Uskallatko ottaa riskin ohjelmoimattomalle illalle tai viikonlopulle? Rohkenetko istahtaa television ääreen, vai podetko huonoa omatuntoa, kun katsot sitä?

Pakkopysäytyksellä viimeistään joudumme laittamaan elämämme arvot kohdilleen. Se on karu tapa. Läheisen poismeno, sairastuminen tai läheltä-piti -tilanne eivät anna pienintäkään vaihtoehtoa pohtia, milloin olisi sopiva hetki syvällisemmin miettiä omaa elämää ja omia valintoja; se hetki tulee varoittamatta, juuri silloin, itkuineen kaikkineen.

Kenellekään en toivoisi moista shokkihoitoa, vaan itselle kuten kaikille muillekin soisin, että ajattelemme läheisiämme ajoissa ja riittävästi, tapaamme ja soittelemme, sähköpostittelemme ja tekstailemme jne. Tämän tavoitteen äärellä olen tehnyt ratkaisuita pitkin viime vuosiani, mutta uusintavetäisy perusasioiden äärelle on tänäkin syksynä tullut kantapään kautta.

Toivon, että koulumme oppilailla ja henkilökunnalla perheineen on ollut hyvä jouluaika. Aina ei voi valita seuraansa, mutta mukava juhla-aika ja rauhoittuminen pimeän ajan keskellä tuovat varmasti jaksamista kaikille. Lahjat on mukavia ja ihaniakin, mutta parasta lienee kuitenkin yhteinen aika. Itse olisin aattoiltana jatkanut joululaulujen laulamista ja soittamista porukalla vaikka kuinka kauan...

Hyvää uutta vuotta ja tapaamisiin!

Rehtorin joulupuhe 20.12.2013

Hyvät oppilaat, opettajat, koulunkäyntiohjaajat ja muu henkilökunta,

oppilaiden vanhemmat sekä kaikki juhlassamme mukana olevat, 

Opettajakunta valitsi syksyllä tämän vuoden teemaksi Hyvät tavat ja kohtaamiset. Tervehtiminen, vanhemman kunnioittaminen, omista ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen, turvallinen liikennekäyttäytyminen ja kaverin huomioon ottaminen ovat yhä edelleen hyviä tavoitteita. Tosin  on aika vaikeaa saada tuloksia aikaiseksi, jos hyviä tapoja harjoitellaan ja vaaditaan vain koulupäivän aikana.

Kohtaamisten syksyymme kuulunut mm. liikuntapäiviä ja pienimuotoisia tilaisuuksia. Kummiluokkatoimintamme on myös vireää, ja koululaiset ovat syksyn aikana vierailleet monessa erilaisessa paikassa. Aleksin markkinat olivat tänäkin vuonna huima yhteinen kohtaamistilaisuus, ja tänä vuonna myös Kodin ja koulun –päivässä oli aika monta vierailijaa. Isovanhempien eilinen juhla oli heti ensi kerralla varsinainen menestys. Kutsutilaisuuksien lisäksi toivomme vierailijoita luokkiin myös ihan tavallisina koulupäivinä. Toisen ihmisen tapaamisesta jää aina jokin jälki myös omaan sydämeen. Iloisia yhteisten hetkien jälkiä voisimmekin tavoitella vielä hiukan nykyistä useammin. 

Viime vuoden tapaan voin sanoa myös, että Lasilla Koko koulu kasvattaa! Opettajat Asko, Sakari, Maija, Emmi, Taija, Pekka, Henna-Riikka, Eila ja Johanna, ohjaajat Annika, Saija, Otto, Sari ja Hanna-Leena, keittäjä Jaana, siivooja Soile ja kaikki vierailevat tähdet, ovat osaltaan olleet mukana tuiki tärkeässä työssä lastenne opettajina ja kasvattajina. Vastuun ottaminen sekä omista että toisten oppilaista on ollut upeaa. Se on ollut yhteisöllistä, koko koulun kasvatusvastuun jakamista parhaimmillaan. Kiitos syksyn aherruksestanne! Nauttikaa lomasta rentoutuen, jotta tammikuussa saamme teistä taas kaikki tehot irti J

Suuri kiitos myös teille vanhemmille monenlaisesta yhteistyöstä! Vanhempainyhdistyksen viimeisin tempaus, keksilaatikoiden myynti, tuotti muuten upeasti lisäeuroja luokkaretkikassoihin. Yhteistyössä vanhempien kanssa olemme tukeneet, patistaneet ja kehuneet lasten koulunkäyntiä, ja ihan varmasti tuloksiakin olemme saaneet aikaan. Teiltä olemme saaneet myös palautetta, vinkkejä, toiveita, ja toki myös kritiikkiä, josta koetamme ottaa opiksemme, tai ainakin perustella tehtyjä päätöksiä entistä tarkemmin. Opetustyössä pidätämme itsellemme täyden oikeuden tehdä sitä omalla tavallamme, koulutus ja kokemus sekä kollegakeskustelut vahvimpina ohjenuorinamme.

Kiitokset yhteistyöstä myös liikunta- ja kulttuuritoimelle, museoille, kirjastolle ja Hirsimäen päiväkodille sekä seurakunnalle, Sydänyhdistykselle ja RiVoLille.

Entäpä te, oppilaat, mitä toivotte kuulevanne? Iso kiitos teillekin aherruksesta ja hienoista saavutuksista niin paperitehtävissä kuin muissakin. Olette oppineet monta asiaa, tehneet läksynne tunnollisesti, olleet hyviä kavereita ja muistaneet monta tärkeää sääntöä pihalla ja sisällä. Aina ei kaikki mene ihan putkeen, mutta muistakaa, että seuraavasta päivästä ja seuraavasta kerrasta voi aina tehdä paremman. Niin me aikuisetkin koetamme ottaa opiksi virheistä ja parantaa työtä seuraavalla kerralla. Koulussa ja kotona teitä auttavat aikuiset, kysykää reilusti, vaikka monta kertaa, apua ja neuvoa; olemme ihan oikeasti teitä varten. Sitä paitsi olette aivan mahtavan ihania koululaisia, paitsi känkkäränkkäpäivinä.

Tämän päivän juhlaohjelmisto on eilen näytetty isovanhemmille. He olivat kovin iloisia, kun pääsivät katsomaan esityksiä ja kovasti kehuivatkin niitä. Nyt olkoon siis tämän salillisen katseluvuoro.

Sydämellisesti tervetuloa Lasitehtaan koulun 190 lapsen

ja parinkymmenen aikuisen teille tarjoamaan joulujuhlaan!

Joulujuhla vai ei juhlaa?

Koulut valitsevat ihan omatoimisesti, miten viettävät juhlia, jos viettävät.

Mielestäni  juhlat ovat lapsille paitsi ihania tilaisuuksia esiintymiseen, myös loistavia tapakasvatuksen mahdollisuuksia. Juhliin harjoitteleminen on sekin mitä mainiointa ja tavoitteellista puurtamista laulunsanoissa, vuorosanoissa, liikuntakoreografioissa, suullisessa ilmaisussa, soittamisessa jne. jne.

Lasitehtaan koulussa olemme (suureksi ilokseni ja onnekseni) päättäneet, että pidämme oman juhlan sekä jouluna että keväällä. Vielä meillä on riittänyt yhteinen juhla, jossa kaikki esiintyvät, mutta tulevaisuudessa voi olla muitakin ratkaisuja. Osa opettajista kyllä toivoisi, että ohjelmavuoro tulisi vain kerran vuodessa, jotta ei tulisi stressiä suunnittelusta ja ohjelmien harjoittamisesta.

Tänä vuonna päätimme pitää jouluna aamujuhlan ja keväällä iltajuhlan. Tärkein peruste joulujuhlan aikaan ovat lapset, eli miten harjoitukset ja juhlat luontevimmin sopivat jo aika levottomille, etenkin nuorimmille, oppilaille. Eskarit eivät ole lauantaina koulussa, joten se ei tule kysymykseen.  Joulun iltajuhlaakin olemme kokeilleet, mutta se ei ainakaan sillä kertaa ollut pienille hyvä. Hoidosta klo 17 pois ja takaisin juhlaan klo 18; jotkut piiperot lähes nukahtivat katsomoon.

Yhtenä perusteena aamujuhlalle on myös salin kuntoon laittaminen ja korjaaminen.  Perjantaina osallistumme kaikki, opet, oppilaat ja ohjaajat, salin korjaamiseen ja musiikkilaitteiden roudaamiseen. Lauantaina kaikki pääsevät heti puuron ja todistusten jälkeen pois.

Kevään iltajuhlassa olemme erikseen ajatelleet vanhempia. Iltajuhlaan osallistuminen on monelle aamua helpompi järjestää.  Se on myös tunnustukseton, jotta kaikki lapset pääsevät osallistumaan ja esiintymään. Eskarit myös jaksavat jo syksyä paremmin iltajuhlan. Viimeisenä koulupäivänä etenemme joululauantain tavoin 1.-5.lk pienellä yhteishetkellä, todistuksilla ja muistamisilla.

Itse toivoisin juhlista dvd:tä (vaikka myyntiartikkelina). Se ei toki ole sama kuin juhlaan osallistuminen livenä, mutta sitä voisi kuitenkin katsoa kotona rauhassa, ja myös yhdessä lasten kanssa.

Hyvä, että vanhemmat laittavat palautetta, jos ovat jostain koulun järjestelystä eri mieltä. Tästä aamujuhlastakin on tullut hiukan pyyhkeitä, sillä arkiaamu on monelle vanhemmalle hankala järjestää. Isovanhempien tilaisuudesta (II kenraaliharjoitus koululaisille klo 12) sen sijaan tulikin jo iloista palautetta, ja sitä perinnettä jatkamme hymyssä suin. 

Näin opettajaäitinä muistelen hiukan haikeasti, että yhden kerran olen päässyt lasteni koulun joulujuhlaan. Kevätjuhlaan en kertaakaan.

Taidetta joulukuussa

Reksi twiittailee tätä nykyä enemmän kuin bloggaa,

joten laitetaanpas näitä (osa jo Twitterissä julkaistuja) kuvia tännekin näytille.

Se vaan on niin ihanaa kierrellä luokissa ja ihastella koristeluita :)

Ihanaa joulun odotusta!

Sydämeeni joulun teen

Yksi lempijoululauluistani on Sydämeeni joulun teen. Se on aika kaukana alakoulun oikeasta joulunalusajasta. Toisaalta laulu, ja sen sanoma, ovat tavallaan ohjenuora minulle opettajana. Kiirettä voi olla, ja sitä toisinaan on, mutta kannattaa tavoitella myös rauhallisia hetkiä ja kiireettömyyttä. Kollegani Villen sanoin (ties kuinka monetta kertaa siteeraankaan): Säästä itseäsi, säästät lapsia.

Joulun allakaan ei kaiken toiminnan tarkoitus ole ajaa piippuun itseä tai oppilaita. Suunnittele, karsi, siirrä keväälle, priorisoi, kuuntele itseäsi ja lapsia, anna aikaa huoahtamiselle. Siinäpä se, sitä tavoittelen.

Joulujuhlaharjoittelut ovat kiivaimmillaan, ja lasten esiintymisinto on käsinkosketeltavissa. Tonttujen joulukierrokset tuovat oman jännityksensä pienimpien arkeen, ja niin tuntuvat unohtuvan rauhallinen liikkuminen, vuoron odottaminen, hyvät tavat sekä kavereiden huomioiminen. Opettajat pyörittelevät päätään ihmeissään, ja he toteavat, kuten viime vuonnakin, että niinpä tietysti, joulun lähestymisestähän tämä levottomuus taas johtuu. Isommatkin oppilaat ovat selvästi varpaillaan joulun odottamisen suhteen. Kaikilla eivät hommat ole menneet ihan putkeen, joten epävarmuus aattoillan "tuloksesta" purkautuu koulupäivienkin aikana levottomuutena, kun pinna kiristyy. Niinpä niin.

Joulujuhlamme kenraaliharjoituksia on tänä vuonna kaksi. Se toinen on tarkoitettu isovanhemmille, sillä pieneen saliimme ei virallisessa juhlassa mahdu kaikkia halukkaita. Tervetuloa!

Me täällä koulussa vielä harjoittelemme ohjelmistoa muutaman päivän ja laitamme myös syyslukukauden pakettia kasaan. Kokeitakin vielä on, joten pelkkää leikkiä ja laulua ei viimeinenkään kouluviikko ole.
Koulupäivät ovat kovin ohjelmoituja ja tiukkaan aikataulutettuja juhlaan saakka, mutta sitten laskeudumme vähitellen rauhalliseen jouluun. Viimeisenä koulupäivänä laulamme vielä muutaman laulun yhdessä salissä, saamme todistukset ja nautimme joulupuuron ennen kuin astelemme rauhallisesti loman viettoon.

Hyvää ja rauhallista joulualusaikaa!

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vesa-matti_loiri_sydameeni_joulun_teen_26631.html#media=26632

On jouluyö, sen hiljaisuutta
Yksin kuuntelen,
Ja sanaton on sydämeni kieli
Vain tähdet öistä avaruutta
Pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen  

On jouluyö ja lumihuntuun
Pukeutunut maa '
Kun yhtä puhdas itse olla voisin!
Se ajatukset joulun tuntuun
Virittymään saa,
Kuin harras sävel sisälläni soisi
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen  

On jouluyö, sen syvä rauha
Leijuu sisimpään,
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat
Loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen

Opettajan työrauha

Työrauhasta puhutaan epäsäännöllisen säännöllisesti, ja useimmiten sillä tarkoitetaan oppituntien työrauhaa. Vastapainona supinalle ja hälinälle, yleiselle puheensorinalle ja kommentoinnille on upeaa keskittyä rauhallisiin tehtäviin todellisessa työrauhassa. Niitä tilanteita opettajina tavoittelemme, ja niitä halajamme, vaikka koulussa on kyllä paljon muutakin kuin hiljaisen toiminnan hetkiä.

Opettajan keskittyminen perustehtäväänsä voi häiriintyä muustakin kuin luokan työrauhattomuudesta. Oppilaan tullessa uuteen kouluun on hänellä edessään monta muutosta, ja muutokset koskevat myös välillisesti tai suoraan oppilaan vanhempia. Uuden opettajan tullessa taloon on hänelläkin edessään paljon uutta. Talon systeemeihin on uitava sisään melko nopeasti (mieluiten lennossa), työkavereihin ja oppilaisiin tutustustuttava rivakalla aikataululla ja vielä olisi hyvä saada asiallinen keskusteluyhteys huoltajiin. Sanonta Kyllä lasten kanssa tulee toimeen, mutta ne vanhemmat... pitää paikkansa monessa paikassa ja monessa asiassa, ja kouluunkin se sopii hyvin.

Opettajan ja oppilaiden tottuminen toisiinsa vie yleensä aika vähän aikaa, sillä ammattilainen ottaa haasteen vastaan ammatillisesti ja lasten kehitystason huomioiden. Lapset tottuvat uuteen aikuiseen nopeasti, kunhan nyt ensin koettavat rajojaan ja yrittävät kaikenlaista. Yhteisen sävelen löytyminen tuo luokkahuoneen ja opetustuokioiden molemmille osapuolille rauhan ja mahdollisuuden edetä yhä monipuolisempiin tavoitteisiin.

Vanhempien luopumisen tuska tai vastahakoisuus uutta tulijaa tai koulua kohtaan, on hankalampi juttu. Nykyvanhemmat juttelevat kotona hyvinkin avoimesti ja lasten kuullen. Lapsi, joka juuri on tottumassa uuteen, kuulee vanhemmiltaan ehkä kovinkin kriittisiä kommentteja ja joutuu tahtomattaan aikuisten tuskailun välikappaleeksi. On vaikea asettua "vain" oppilaaksi, kun tuntuu, että pitää vanhempien tavoin kapinoida kaikkea vastaan. Uusi, useimmiten nuori, opettaja joutuu hankalaan tilanteeseen, kun ei oikein tiedä ollako lintu vai kala, tiukka vai lempeä, vai tulee taas negatiivinen soitto tai sähköposti teki niin tai näin. Työrauhasta ei ole tietoakaan, jos vanhempien vuoksi täytyy olla todellakin varpaillaan. Työrauhan rikkomiseen riittää jopa yksi hankala tapaus.

Rehtorin erittäin tärkeä tehtävä on tukea opettajaa tässä haasteellisessa vaiheessa. Tämä juttu, kun ei ole mitenkään uusi tai ainutlaatuinen. Opettajan tulee saada purkaa sydäntään ja mieltään toiselle opettajalle, jotta seuraavista päivistä tulee kevyempiä. Rohkaisuna voimmekin aina kertoa, että kyllä ne vanhemmat siitä tasoittuvat. Eräässä koulussa rehtori kyllä tuumi opettajan huolia kuunnellessaan ettei tämä taida oikein tulla vanhempien kanssa toimeen. Ääni kellossa muuttui totaalisesti, kun rehtori itse sai samaiset vanhemmat "itselleen" ja tuskaili moneen otteeseen näiden hankaluutta. Vanhemmat (lähinnä äiti) tasoittuivat aikanaan, ja hommat luistivat sen jälkeen oivallisessa yhteistyössä, mutta kaikki otti aikansa.

Uusille opettajille muistutankin rohkaisuna ja kokemuksen rintaäänellä: Koettakaa tsempata ja pysyä asiallisina ja provosoitumatta. Tulkaa juttelemaan kollegoille ja esimiehelle mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Kyllä ne vanhemmatkin aikaa myöten tottuvat ja saatte ansaitsemanne työrauhan, kun yhteistyö alkaa sujua. Lasten kanssa hommat ovat varmasti sujuneetkin jo pitkän aikaa...

Kristallit

Luokanopettajan onni on saada opettaa kaikkia, tai lähes kaikkia, alakoulun oppiaineita. Joskus voi nauttia myös omasta harrastuksestaan koulutyön muassa. Minun onneni on ollut ohjata liikuntakerhon nimissä omaa lajiani, voimistelua.

Aseman koulussa aikanaan harjoittelimme tyttöjen kanssa paitsi esityksiä juhliin, myös valmentajakoulutukseeni liittyviä tehtäviä. 

Haapahuhdan koulussa tyttöjen liikuntakerhosta muotoutui HaapahuhtaDancers HHD, joka esiintyi monta vuotta koulun juhlissa sekä muiden tilaisuuksissa esim. kirkossa, varuskunnassa ja vanhainkodissa. Tytöt halusivat jatkaa harrastustaan vielä alakoulun jälkeenkin, ja se onnistui RiVoLin (Riihimäen Voimistelu ja Liikunta) yhtenä ryhmänä. Näin harjoitukset ja esiintymiset jatkuivat edelleen, ja joissain kisoissakin tuli käytyä. Ihania neitoja, terveisiä heille! 

Nyt ovat vuorossa jo kolmatta (vai neljättä?) vuotta Kristallit, eli Lasitehtaan koulun oppilaiden ryhmä. Kristallit ovat vierailleet ainakin Sydänkerhossa, Kotokartanossa, Kiskon 100v.juhlassa, seurakunnan puurojuhlassa, kaupungin itsenäisyysjuhlassa, Hirsimäen päiväkodissa sekä kaupunginmuseolla koulun omien tilaisuuksien lisäksi. Ryhmän ohjelmina on ollut allekirjoittaneen suunnittelemia voimistelukoreografioita sekä vauhdikkaampia tansseja.

Syksyn ohjelmina tänä vuonna olivat tilaustyönä harjoiteltu klassikkoni Kynttiläohjelma sekä ihan uusi Lintu.

Tasapainotuksena rauhallisille ohjelmille tytöt ovat itse suunnitelleet tanssin joulujuhlassa esitettäväksi.

Keväällä jatketaan taas yhteistä harjoittelua, ja kyllä, teen se tyttöjen toivoman nopeammankin ohjelman Linnun lisäksi kevään tilaisuuksissa esitettäväksi :)

Kristallit adventtikirkossa 2013

PS. Jättisuuri kiitos RiVoLille pukujen lainaamisesta erilaisiin esityksiin ja ohjelmiin! Yhteistyö toimii molempiin suuntiin eri tavoin, sillä olenhan ohjaajana seurassa.

Rehtorin lähipäivä

Ihanaa, on pitkästä aikaa ollut sellainen viikko, ettei tällä rehtorilla ole ollut yhtään kokousta tai koulutusta oppituntien kanssa päällekkäin. Jihaa! Olin niin onnellinen tänään, kun tajusin, että sain ihan oikeasti olla koko päivän oppilaitteni kanssa rauhassa. Puhelin toki soi, ja parille harkkarille annoin ohjeita, ja vanhempainyhdistyksen ja kiinteistöpuolen kanssa olin yhteyksissä, reklamoin tavarantoimittajia, ja opettajien kanssa pohdimme sitä ja tätä, mm pikkujoulua, paitatilauksia, pedagogiikkaa ja opettajan työrauhaa, mutta kaikki tapahtui omalla koululla. Olinkohan siis läsnä?

Tyttöjen liikuntatunneista pidän oikein kovasti. Tänään oli vuorossa nauhavoimistelua. 30 tytön kanssa kohtuullisen pienessä 250m2:n salissa on vain haave saada kaikille 5metrinen nauha samaan aikaan pyörimään, joten kaikki saivatkin vuorotellen kokeilla nauhaa, ja sitten jo tuttuja palloja ja hypinnaruja. Sali oli hyvinkin täynnä liikettä, ja ensi kerralla on sitten vuoro tehdä omia pikku ohjelmia, joita jo nyt kyseltiin moneen otteeseen. Hih, paistaakohan se jotenkin läpi, että voimistelu on lähellä sydäntäni?

Atk-tunti 3.lk tyttöjen kanssa sujui upeasti Lapsen oikeuksien päivästä tietoja hakien. Muuhun ei uuden palvelimen luokasta tällä kertaa ollutkaan, ja sain tukun uusia harmaita hiuksia, kun harmitti koneiden tilttaamiset ja ohjelmapuutokset ym.

Koko luokan tunnilla teimme kehukukat jokaiselle oppilaalle Annin netistä löytäneen vinkin pohjalta. Hyvää mieltä saimme roppakaupalla kehuista ja seuraavat matikan ja enkun tunnit sujuivatkin erityisen ihanan työrauhan ja aktiivisen osallistumisen merkeissä.

Tänään tuli myös Fronteriin plussia yhdelle jos toisellekin. Ansaitusti.

Hyvä päivä. Aah.

Rehtorit koulun penkillä

Päivä rehtorien ja kasvatus- ja opetuskeskuksen päälliköiden ja johtajien kouluttajana tai valmentajana ei varmasti ole helpoimmasta päästä. Tuuli Harju-Kivikoura otti tilanteen haltuun päättäväisen ammattilaisen ottein ja halusi tai ei, jokaiselle osallistujalle jäi päivästä jotakin käteen.

Lähipäivän teemanamme oli erilaisten ihmisten johtaminen. Aihe istuu loistavasti ihan kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Rehtorit ovat erilaisia, ja niin ovat opettajat ja oppilaat ja vanhemmatkin. Yhtä ainoaa oikeaa ja parasta persoonallisuustyyppiä ei voi valita, sillä jokaisessa meissäkin on monta hyvää puolta ja sitten tietenkin niitä kehitettäviä seikkoja.

Tämän koulutussetin tuomisina ja kotiläksyinä saimme jokainen oman henkilökohtaisen
DISC -analyysin, joka auttaa meitä

• Tunnistamaan oman ja toisten tavan olla vuorovaikutuksessa
• Mukauttamaan omaa käyttäytymistään tilanteen vaatimalla tavalla
• Tunnistamaan omat vahvuudet ja kehityskohteet
• Rakentamaan keskinäistä yhteisymmärrystä
• Synnyttämään yhteisen kielen keskustella erilaisuudesta, vahvuuksista ja heikkouksista

 (http://www.mlp.fi/disc)

Hyvin samanlaisen THOMAS-analyysin sain muutama vuosi sitten:

• Itsearviointiin perustuva henkilökohtaisen profiilin analyysi HPA auttaa objektiivisesti ja tarkasti selvittämään arvioitavan henkilön toimintatyyliä työssään.
• Analyysi kertoo henkilön vahvuuksista, rajoitteista, motivaatiotekijöistä, oma-aloitteisuudesta, kommunikointityylistä, kehittymismahdollisuuksista ja käyttäytymisestä painetilanteessa.
• Analyysi auttaa oman työtyylin kehittämisessä sekä erilaisten työskentelytapojen ymmärtämisessä ja huomioimisessa

(http://www.thomasinternational.net/fi-fi/johtaminen/HPA.aspx)

Näissä asioissa ja analyyseissa riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa,
samoin kuin valmentavan johtamisen periaatteissa eli

1. Tavoitteen asettelu
2. Valmentaminen (oivalluttaminen)
3. Havainnointi
4. Palaute

Valmentavaa johtamista ja erityisesti puheeksiottamisia harjoittelimme case-tyyppisesti.
Voi miten hankalaa olikaan aluksi tehdä avoimia kysymyksiä ja saada vastapuoli juttelemaan. Mutta kyllä me pedagogit tavuimme, kun kouluttaja patisti ja sparrasi, siis valmensi meitä aidosti kokeilemaan valmentavaa lähestymistapaa ja oivalluttamista, vaikka helpoin olisikin ollut lähestyä asioita perinteisesti ja melkoisen suoraan.

Työssäni ihmisten parissa olen erittäin onnellinen kaikista vinkeistä, keskusteluista, luennoista ja pohdiskeluista, joita saan matkaani käytännön työtä ja arkea varten.

Muutaman vuoden takaa muistuivat mieleen myös enneagrammin persoonallisyystyypit.
Todella mielenkiintoista pohtia itseä niidenkin kautta!

Varttien aikaan

Vanhempainvartit ovat odotettuja ja toivottuja. Opettajat näkevät lapsen ja huoltajan samalla kertaa puhumassa kaikkia kolmea kiinnostavasta aiheesta, juuri tästä lapsesta. Vanhemmalla on tietenkin tahto kertoa luokan opettajalle juuri oman lapsen hyvistä puolista ja mahdollisesta tuen tarpeesta sekä yhdessä miettiä hyvän koulunkäynnin rakennuspalikoita. Kolmikantakeskustelussa saa pienessäkin ajassa käytyä monta asiaa läpi, etenkin, jos siihen liittyy jonkinlaista ennakkovalmistelua puolin ja toisin. Toisinaan vanhemman täytyy myös ojentaa lastaan käyttäytymään ja keskittymään tapaamisen aikana - tai ehkä vanhempi ei ojenna yhtään mitään, vaan lapsi säätää ja sählää koko vartin ajan? Tämäkin on opettajalle hyvää tietoa...

Vartti tuntuu vanhemmista joskus kovin lyhyeltä ajalta varattavaksi. Puoli tuntia olisi kenties parempi, ja joskus se aika meneekin "vartissa" ihan kevyesti. Tunniksikin riittäisi monen kanssa asiaa, ja joskus se on varattavakin, kun keskustellaan esimerkiksi tehostetun ja erityisen tuen toimista. Opettajalla kuitenkin on oppilaita aika paljon: 25 x 15min = 6h 15 min, 25 x 20min = yli 8 tuntia.

Vartissa ehtii raapaista pintaa ja kohdata, ja ihmiset kuittausten ja sähköpostien takaa saavat kasvot. Oppilaiden vanhemmat ja opettajat tulevat paremmin näkötutuiksi ja yhteydenottokynnys puolin ja toisin varmasti madaltuu ja helpottuu.

Varatkaamme siis aika vartteihin. Ne ovat lapsen koulunkäynnin kannalta pientä vuosihuoltoa ja viilaamista matkalla hyviin, yhteisestikin sovittuihin tavoitteisiin. Tapaamiset ovat sitä paitsi varsin ihania kaiken sähköisen yhteydenpidon lisäksi.

 

PS. Ajat meidän luokan vartteihin saat varata Fronterista ;)

OPS-työ alkaa Riihimäelläkin

Riihimäen seutukunnan opetussuunnitelmatyö startattiin liikkeelle Arvot mekin ansaitsemme -seminaarin siivin. Kauppaoppilaitoksen auditorio oli täynnä varhaiskasvattajia, opettajia ja rehtoreita sekä hallinnnon väkeä Riihimäeltä, Lopelta ja Hausjärveltä.

Kasvatus- ja opetustoimen johtaja Esa Santakallio alusti päivää mm. kertomalla, että OPS-uudistuksen syklit lähtevät Riihimäelläkin vaiheittain alhaalta ylöspäin. Vaikuttamisen tilaisuuksia tarjotaan entistäkin aktiivisemmin kaikkien opettajien lisäksi niin vanhemmille kuin oppilaillekin. Parin vuoden rupeaman aikana kaikki peruskouluun jollain tavalla sidoksissa olevat henkilöt saavat tilaisuuksia kommetoida, ideoida, ehdottaa tai kritisoida syntyvää kuntakohtaista OPS:aa. Osallisuus on päivän sana.

Vieruskavereiden kanssa hyviä keskusteluita.

Opetusneuvos Martti Hellströmin OPS-video avasi analysoituja faktoja oppimisesta ja opetuksesta uudistyön matkaeväiksi. Kaikki OPSit kokenut konkaripedagogi korosti uudistustyön tärkeyttä yhä kivaammin muuttuvan yhteiskunnan pyörteissä. Koulun tulee opettaa ja kasvattaa tulevaisuuden tekijöitä, ja siksi meidänkin tulee uudistua ja myös tarvittaessa poisoppia.

Juha Lahtinen toimi päivän fasilitaattorina, ja ennakkoaavisteluiden mukaisesti tuo toimenkuva olikin paljon enemmän kuin pelkkä johdattelija. Asioiden siltaamista ja johdattelua, arvoja ja arvostamista, sivujuonteita arkeen ja historiaan, perhe-elämään ja työpaikkasuhteisiin ja työn tekemiseen, nyansseja miesten ja naisten erilaisuuteen, piikkejä sitoutumiseen ja sitoutumattomuuteen sekä sitouttamiseen, opettajuuteen ja oikeaan opettajuuteen. Varsin monesta osasta oli energiaa pursuava päivä kasattu ohjeistettuja keskusteluhetkiä, fläppitauluja ja arvokelloja unohtamatta.

Kiitos! Startti oli loistava.

PS. Juha Lahtinen: "Älypuhelin pöydällä on kuin madonreikä tai Narnian kaappi. Se houkuttelee pois tästä hetkestä johonkin muualle. Miten saisimme koulusta ja opetuksesta Narnian kaapin?"
Onneksi näitäkin hetkiä on ja lisää koetamme luoda.

Syyslomaa

Syysloma katkaisee pitkän ja pimeän syksyn mainiosti. Tosin säät ovat tänä syksynä suosineet aivan upeasti, ja olemme saaneet nauttia lempeästä laskeutumisesta pimeään vuodenaikaan. Tämän vuoden syysloma oli myös viikkoa entistä aiemmin, joten ehkä siksikin loman tarve ei vielä iskenyt kovin kovaa.

Oppilaani tulevat kertomaan syyslomakuulumisiaan heti maanantaina perinteisesti aineiden muodossa. Ainevihkot ovatkin mitä parhainta dokumentointia yhä uudelleen luettaviksi. Vihko on helppo ottaa käteen, ja käsialan lisäksi saa makustella kirjoittamisen aikaisia fiiliksiä, ihan manuaalisesti, liki kirjoitushetken hajutkin muistaen. Kynän jäljestä näkyy myös teksin sujuminen tai sujumattomuus. Kumitetut sanat pompsahtavat hauskasti esille, ja voi itsekseen tai porukassa muistella sitä ja tuota kirjoitusajankohdan sattumusta tai luomisen tuskaa. Sitä paitsi 3.luokkalaiseni ovat aivan huippuja kirjoittajia. Sanokaa minun sanoneen, mutta kyllä ainakin joillekin näistä tytöistä ja pojista kirjoittamisesta tulee muutakin kuin harrastus! Lupaan myös ostaa esikoisteoksen, diginä tai paperilla.

Pikkuisen silmät korvat höröllään olen haistellut perheiden fiiliksiä ja menoja siellä sun täällä. Luvassa saattaa olla kertomuksia esim. seuraavista aiheista:
- mummolareissu pohjoiseen (moottorikelkat ja stigat korkattu)
- kylpyläpulikointia ystäväperheen kanssa
- skoottailua ja skeittailua pihoilla ilman aikatauluja
- leffahetkiä ja herkkuja
- uintikisoja ja ratsastusta
- syksyisiä pihahommia, mökin laittamista talvikuntoon, saunaa ja uintiakin!
- hoploppia, sirkustelua, messuja ja markkinoita
- perhejuhlia ja sukuloimista
- moottoripyöräilyä, traktoriajeluita, metsähommia
- prinsessapäiviä ja manikyyrejä
- shoppailua, yökyläilyä ja muuttoja.

Loma on onneksi lomaa ilman suuria matkoja tai monimutkaisia puuhapelijärjestelyitäkin. Toivon, että syysloma on ollut mukava ja rentouttava katko arkeen sekä opettajille että oppilaillemme perheineen. Lomastressiä ei ehkä näin syksyllä ole siinä määrin kuin kesällä, joten vanhemmatkin malttavat rentoutua. Ystäväni pojan sanojen mukaan, on siis aika alkaa stressata joulujutuilla!
Höpsis! Hyvää syysloman jälkeistä aikaa ja tervetuloa arkeen.

Vanhemmille muistilistaa koulunkäynnin tukemiseksi

Kasvava lapsi tarvitsee riittävästi lepoa, liikuntaa ja terveellistä ravintoa jaksaakseen opiskella koulussa virkeänä ja energisenä, ja jaksaakseen vielä kotona läksyjen kanssa ja ehkä harrastuksissakin. Opettajan aamubongauksessa luokasta löytyvät hyvin pian ne lapset, joilta aamupala on unohtunut syödä. Ja ne, jotka ovat nukkuneet liian vähän ja myös ne, jotka ovat olleet ihan liikaa koneella.

Vanhemmilla voi olla kiire töiden, opiskeluiden, pienten lasten, remontin, omista vanhemmista huolehtimisen, bisnesten, parisuhteen, terveyden ja monen muun asian kanssa, ja joskus saattaa hyvästä yrityksestä huolimatta jäädä perheen koululainen jotenkin oman onnensa nojaan. Meitä vanhempia on moneksi, ja voi kunpa muistaisimme parhaamme mukaan hoitaa koko vanhemmuuteen liittyvän paketin! Me emme ole samanlaisia, joten lapsetkin ovat hyvin erilaisia itsestä huolehtimisen suhteen. Jokainen perhe tehköön asiat tavallaan, mutta niin, että lapsen hyvä olo on etusijalla ja koulukäynnin tukeminen on kohdillaan.

Koululaisen vanhemmille muistilistaa:

1. Herätä lapsi ajoissa kouluun (muista kännykän lataus, herätyskellon patterit)
2. Huolehdi, että lapsi syö hyvän aamiaisen.
3. Huolehdi, että lapsi pukeutuu sään mukaan ja asiallisesti.
4. Huolehdi lapsen ja varusteiden puhtaudesta.
5. Valvo, että koulureppu on pakattu. (lukujärjestys näkyville)
6. Ohjaa turvallinen koulutie, opasta olemaan ajoissa.
7. Sovi koulun jälkeiset rutiinit. (soitto vanhemmille, välipala, läksyt)
8. Varaa välipala valmiiksi.
9. Valvo läksyjen tekeminen, kysele koulupäivästä ja kavereista.
10. Huolehdi riittävästä ulkoilusta ja rajoita tarvittaessa koneaikaa.
11. Valvo ikärajoja ja sallittuja sivustoja ohjelmissa, peleissä ja netissä.
12. Huolehdi iltapesu ja ajoissa nukkumaan meno.
13. Vietä yhteistä aikaa lapsesi kanssa.
14. Ota tarvittaessa yhteyttä kouluun matalalla kynnyksellä.

Me koetamme koulussa opettamisen ja oppimisen ohjaamisen lisäksi huolehtia ja valvoa lastenne:

• koulunkäyntiä yleisesti
• oppimista ja avuntarvetta
• lukujärjestyksen noudattamista
• kouluruokailun sujumista ja riittävän ja monipuolisen aterian syömistä
• välituntipukeutumista
           sekä
• opastaa puhtaudessa
• valvoa repun pakkaamista
• opastaa liikennekäyttäytymisessa ja harjoitella sitä
• suositella koulun jälkeisiä rutiineita (ensin välipala ja läksyt, sitten ulos)
• muistuttaa aamupalasta ja välipalasta ja pitkän päivän välipalasta
• muistuttaa läksyistä, tarkistaa niitä sekä tarvittaessa keventää läksymääriä
• kertoa ikärajojen merkityksestä ja netiketistä
• muistuttaa riittävästä levosta, liikunnasta ja ravinnosta
• olla kiinnostuneita lapsen muistakin kuin kouluasioista
• ottaa yhteyttä kotiin matalalla kynnyksellä 

Kouluruokailu on tärkeä osa päivittäistä ravitsemusta sekä tapakasvatusta.
Kuvassa välitunnilla tehtyä yrttisoppaa :)

Kasvatuksen maailmasta intoudun lähes päivittäin, joten tässä pientä lisäpohdittavaa: Lapsilähtöistä, ohjaavaa kasvuilmapiiriä kuvaavat:

kiinnostus kannustus tuki keskustelut neuvot vanhempien hyvä keskinäinen suhde lapsen hyvä suhde vanhempiin vanhempien huolehtivuus ja kannustavuus vanhempien kielteinen suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen vanhempien kontrolloitu alkoholin käyttö Aikuiskeskeistä kasvuilmapiiriä kuvaavat: vähän kiinnostusta epäjohdonmukaisuus rankaisevuus epäoikeudenmukaisuus ei keskustelua välinpitämättömyys vähäinen kiitoksen antaminen lapsen runsas vertailu muihin http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/kasvatuksen_tapoja/



Kiitos kaikille talkoolaisille!

Voi kuinka nautinkaan sunnuntaikahveista herkkujen kera. Itse en ole leiponut aikoihin, joten oli varsin mukava käväistä ostoksilla koulun omilla markkinoilla, luokkien myyntipöydissä. Perheessämme oli juuri yhdet synttärit ja vielä nimpparit, joten kaunis kakku sopi kuin nenä päähän kahvitteluhetkeemme.

Kiitos, Hanna, olipas hyvää!

Talkootyö on mahtava juttu. Nostan hattua kaikille talkoisiin osallistuville ja osallistuneille! Se yhdistää ihmisiä positiivisella tavalla yhteisen hyvän päämäärän hyväksi. Työ ei olekaan silloin työtä vaan mukavaa ja tarkoituksellista yhdessäoloa. Talkootyön tekijät eivät nykyisinkään ole kadonneet mihinkään, mutta kieltämättä ihmiset laskevat aikansa hyvin tarkasti ja osallistuvat vain harvoihin ja valittuihin karkeloihin.

Harrastuksiin liittyy usein jos jonkinlaista varainkeruuta ja aktiivitilaisuutta. Aika moni olisi ehkä valmis maksamaan omasta pussistaan kaiken harrastukseen tarvittavan sälän, jotta pystyy olemaan niukalla vapaa-ajallaan mieluummin kotona ja omissa puuhissa. Talkoisiin osallistuminen onkin mitä suurimmassa määrin valinta, tai valintojen summa, jonka jokainen tekee itselleen tärkeiden asioiden välillä.

Vuosien saatossa olemme itse kukin varmasti osallistuneet vaikka minkälaisiin talkoisiin. Mieluisia muistoja tapahtumista ja ihmisistä riittää, ja niitä voi hymyssä suin muistella aikojen takaa.

Vanhempainyhdistyksessä tai vanhempaintoimikunnassa olen minäkin tyttärieni kouluaikana puuhannut sekä Hiivolassa että Eteläisellä. Hiivolassa meitä oli varsinainen duracelljoukko pj. Päivin johdolla: askarteluiltapäiviä lapsille, askartelupäiviä aikuisille, kauneimmat joululaulut, puurojuhlia, suunnistuspäiviä, laavuiltoja, talvipäiviä, heijastintempaus ja vaikka mitä koululle hankittavia tarvikkeita unohtamatta. Intoa piukeina, hymyssä suin, vietimme paljon aikaa yhdessä suunnitellen, valmistellen, tehden ja jälkiä korjaten. Eteläisellä toiminta oli keskittynyt  varainhankintaan, joten wc-paperia myytiin porukalla ja lavatolkulla sekä järjestettiin konserttikahvituksia ja arpajaisia sekä tietenkin leivottiin luokkien kahvilavuoroille.

Oi niitä aikoja ja aika aikaansa kutakin. Harrastuksieni monenlaiset talkoot eivät ole loppuneet vielä lainkaan, mutta se onkin sitten ihan oma maailmansa. Kyllä ihminen muutakin saa tarvita kuin leipätyön ja koti-iltoja. Ihanaa on huomata, että myös omat lapset ovat kasvaneet talkoiden ja vapaaehtoistyön maailmaan; ei kaikesta pidä saada palkkaa, hyvä mieli puolin ja toisin palkitsee juuri hyvällä tavalla.

Markkinahumua

Vanhempainyhdistyksemme on koonnut nais- ja mies- sekä lapsityövoimaa yhteisen hyvän eli Aleksin Markkinoiden hyväksi jo yli 20 kertaa. Upeaa! Aina lokakuussa, Aleksis Kiven päivän tienoilla, on Lasitehtaan koulu pihoineen valjastettu markkina-areenaksi. Markkinat ovat yhtä vanha perinne kuin valkoinen koulurakennus. Näyttämö on saatu koululle jo muutamien ensimarkkinoiden tuloilla, mutta aina löytyy uusia kohteita lasten koulukäynnin elävöittämiseksi ja tukemiseksi.

Kaikki vanhempainyhdistyksen hankkimat varat ohjataan koko koulun oppilaiden hyväksi. Syksyn uusimmat jalkapallot ja hyppynarut sekä frisbeegolfsetit ovat ja tulevat olemaan hyvässä käytössä pitkin vuotta, ja varastossa odottavista pulkista ja liukureista on jo ollut kaihoisia puheita. Upean syksyn aikana pihalla on ollut paljon tekemistä, ja sitä toivovat paitsi oppilaat ja opettajat myös vanhemmat. Koulupäivän liikunnallistaminen on yhteinen tavoitteemme; sykettä vauhdikkaammaksi ja jalkoihin vipinää, siitä on hyvät välititunnit tehty.

 

Yhdessä opettajien kanssa yhdistys pohtii sopivia asiallisia tai viihteellisiä vierailuita tai vierailijoita iloksemme. Katsotaan mitä tuleman pitää tänä vuonna. Nuorisoteatterissa olemme käyneet muutama vuosi sitten. Kerran kävi myös taikuri esiintymässä koululla. Wilson Kirwan vierailu oli vallan mainio kansainvälisyyskasvatuksen ja ystävällisyyden päivä ja Timo Nuutisen luento Vaaratonta iskua ei ole, antoi meille kaikille hyvän syyn olla hyväksymättä leikkipainimista.

Aleksin Markkinoilla on mukana markkina- ja kirpputorimyyjiä sekä luokkien omat leivonnaisten myyntipisteet. Etukäteiskeskusteluiden perusteella tiedän mm, että erään entisen oppilaamme tavoitteena on saada itselleen rahaa tietokoneeseen, joten hänen pöydästään voi mielihyvin käydä ostamassa legoja, kirjoja, pelejä ja leluja. Markkinapäivä on työpäivä siis muillekin kuin nykyisille koululaisillemme!

Kiitos vanhempainyhdistyksen uurastajille ja kaikille apureille kotona ja koulussa.

 

Tervetuloa Lasille lauantaina 5.10. klo 9-14!

Tuunausta

Twitterissä viestiteltiin toisen opettajan kanssa kässävinkeistä. Ihastuin "helppoon pipoon", jonka hän teetti oppilaillaan. Ohjetta vain ei ollut saatavilla, joten asia jäi hautumaan.

Terveydenhoitajallamme oli tällä viikolla päässään ihana korvapipo! Voi, huomasin tilaisuuteni tulleen ja heti sain luvan tutkia pipon sielunelämää.

Kotona tongin vaatekaappiani, ja löysin juuri sopivan paidan leikkelyyn.

Sirkan ohje:
Leikkaa paidasta tms. joustavasta kaksi n. A3 palaa (etu ja taka). Ompele pitkät sivut nurjalta yhteen (leveys päähän sopivaksi). Käännä ihan kaksinkerroin. Ompele avoin yläreuna kiinni, käännä. Valmis.

Minulla ei kangas riittänyt ihan kaksinkerroin ja kuvaakin piti asetella. Ompelin yläreunan kiinni ja alareuna on vain käännetty sisälle pitkän matkaa :)

Heijastinpäivä 1.10.

Hip hei ja heijastimet heilumaan!

 

Valtakunnallista heijastinpäivää vietetään ensimmäisen kerran 1.10.13. Siitä piti kertomani oppilaille ja henkilökunnalle, jos vaikka laitettaisiin yhdessä oikein kunnolla heijastimet heilumaan. Maanantain vauhdikkaassa menossa unohdin muistutuksen täysin, sillä meillä oli niin paljon mielenkiintoista keskustelua viikonlopusta, kaurakekseistä, syysluonnosta, syysaineen ajatuskartasta sekä Aleksin Markkinoista. Oppitunnit hurahtivat läpi niin, että piti oikein varmistaa parista kellosta ajan kuluminen. Aika upeeta, ei luovia taukoja, ja viikolle saatiin taas monta lapsilta lähtenyttä ideaa. Oikein odotan huomista ja koko viikon tulevia tunteja.

 

Otamme siis koulun yhteisen heijastintempauksen framille hiukan myöhemmin ja hyvällä etukäteisinfolla. Omat heijastimet ja auton ikkunaraapan kaivan esille tänä iltana.

Vanhempainyhdistys virkosi, markkinat tulossa

Koulumme vanhempainyhdistys kokoontui heti syksyn alkupäivinä. Puheenjohtaja antoi seuraaville halukkaille mahdollisuuden tarttua peräsimeen, mutta siitäpä tulikin syvä hiljaisuus.Kaikilla oli kiireitä ja esteitä ja menoja.

Toiveita paremmasta huomisesta yhdistyksen suhteen kuitenkin eläteltiin, sillä puuhanaiset laittoivat liki hätäkutsun uudesta kokouksesta. Se tepsi! Seuraavassa kokouksessa oli lähes 30 äitiä ja isää. Puheenjohtaja sekä sihteeri valittiin ja syksyn suuri ponnistus, Aleksin Markkinat, päätettiin ilman muuta pitää, kun kerran saatiin porukka kasaan. Siispä hihat ylös ja pyörät pyörimään.

Monisteita ja Fronter-viestejä on jo lähtenyt koteihin kerran jos toisenkin. Ja vielä on tulossa muistutuksia ja muistutuksen  muistutuksia, leivontalappuja, arpajaisvoittoviestejä, myyntivuorolappuja jne. jne. Salin suojamatot on varattu, roudariväkeä, musiikkivastaavia ja leipojia pestattu, arpaluetteloijat ja -myyjät sekä kahvion pyörittäjät vahvistettu ja mainosurakkakin on vastuutettu. Vaikka aika monta juttua on pohdittu ja sovittu, ovat kaikki lisäkädet tervetulleita mukaan puuhaan ja toiseen tai kolmanteenkin.

Luokkien luokkaretkirahat kerätään samaisilla markkinoilla leivonnaispöytien myyntituotoilla, eli toivottavasti monessa kodissa taikinat jalostuvat markkinamyyntiin asti ja väellä on mitä ostaa, nam.

Tervetuloa,

Aleksin Markkinat vol 22

la 5.10.2013 klo 9-14!

ps. Kirppispöytä- ja myyntipaikkavaraukset numerosta 046 636 0636

"Äiti, sun on pakko mennä kokoukseen,
muuten me ei saada markkinoita!"

Syksy alkoi, rutiinit kuntoon

Onpas aika hurahtanut eteenpäin ihan huimaa vauhtia! Oppilaat ovat sukeltaneet koulutyöhön kiinni kuin ei kesää olisi ollutkaan, opettajat pakertavat vanhaan hyvään malliin ja reksi viilettää luokan, liikuntatilojen ja kanslian väliä kuten ennenkin.

Vanhempainilta on pidetty ja varsin mukavasti oli väkeä paikalla. Kiitos kaikille osallistujille ja jatketaan yhteistyön merkeissä niin koulun tapahtumissa ja juhlissa kuin vanhempainyhdistyksenkin tiimoilta. Olette myös erityisen tervetulleita mukaan koulun arkeen, jos teillä on esim. vapaapäivä. Just call.

Koulutyön ja arkirutiinien haltuunottaminen ei ihan jokaiselle oppilaalle ole itsestään selvää. Valtaosa koulussamme on niitä, joilta homma luonnistuu hyvin ja tehtävät on tehty ajallaan pikku poikkeuksia ehkä lukuun ottamatta. Jokaisessa joukossa on myös sellaisia lapsia, jotka kaipaisivat aikuisen huolenpitoa hiukan enemmän. Kuka heitä muistuttaa läksyistä ja auttaa tarvittaessa, ajaa pois tietokoneelta, huutelee illalla sisälle ajoissa? Vanhemmat ja isovanhemmat tekevät ehkä parhaansa, mutta jotenkin homma ei vain toimi. Näille lapsille sopivat hyvin esim. läksyklubit, jolloin koulun aikuinen vahtii ja neuvoo läksyissä, opastaa, muistuttaa ja rohkaisee. Riihimäen kaupunki sai OKM:lta tälläista rahaa huolenpitoa varten ja tukiopetuksen ohella voimme nyt tarjota muutamia hupi -tunteja opettajien lisäaikaa muutenkin kuin oppimisvaikeuksia tai sairauden vuoksi.

Koetetaan kukin tahollamme auttaa koulunkäynnissa kaikkia lapsia. Kiitetään hyvistä asioista, puututaan huonoihin, neuvotaan tarvittaessa, opastetaan oikeaan ja vihjaistaan haastavampiin ratkaisuihin. Yhteistyöllä ja jatkuvalla aktiivisuudella koululaisemme saavat parhaat eväät kouluun ja muuhunkin sosiaaliseen yhteistoimintaan. Oppimisen ja opiskelun mahdollistamiseen tarvitaan paitsi lasten omaan mielenkiintoa ja innostusta ja opettajan ammattitaitoa opettaa tai ohjata oppimaan, myös kohtuulliset oppituntiolosuhteet, eli työrauhaa, ryhmätyö- ja yhteistyötaitoja sekä oman toiminnan ohjaustaitoja. Opettajan työhön jatkuva valppaanaolo ja puuttuminen kuuluvat ihan luontaisetuna ja velvollisuutena, ja on mahtavaa, että se tuo lopulta tuloksiakin. Lasten keskittyessä tuntitehtäviin tavalla tai toisella, voi toisinaan aistia oppimisen aallon, flown! Ja onpas aivan upea välituntivalvonnassa huomata pienten riiviöiden vähitellen kasvaneen ihan tolkuiksi koululaisiksi, jopa esimerkeiksi nuoremmilleen.

Hyvää syksyä!



Hyvästä kesästä oivat eväät hyvään lukuvuoteen,
siispä haasteita päin!

Odotapas vielä hetki,

sillä koulun alkuun on vielä pari viikkoa.

Kesäloman haikea päätösvaihe on alkamassa. Takana on monta hyvää viikkoa ja monta ihanaa tehtyä juttua itsekseen, perheen, ystävien, tuttavien, naapureiden, sukulaisten ja ehkä ventovieraidenkin kanssa. Haikeaksi koko jutun tekee se, että monilla koululaisperheillä vanhempien lomat on jo pidetty ja aikuisten perusarki on jo likimain alkanut. Joillekin kesäloma on vain kaukainen muisto. Erona arkeen on vain se, että koululaiset ovat saaneet pärjätä omin nokin työpäivien ajan. Hieman huolta vanhemmilla on voinut olla siitä, ettei vain joukossa tyhmyys liikaa tiivisty...

Lapsille on kesällä riittänyt ihan varmasti paljon tekemistä, vaikka koulujuttuja ei kovasti olekaan tehty. Kotona ja reissuissa, sisällä ja ulkona, kaikkialla lienee puuhaa niin paljon, ettei hommat yhdessä lomassa loppuun kulu. Toivottavasti tietokoneet, läppärit ja tabletit on kesällä jätetty vähemmälle! Pihaleikit ovat osa kesän parasta antia, netit ja pelit ehtii taas syksyn pimeilläkin.

Tiedän, että aika monelle lapselle tuli "kesäläksyksi" harjoitella lukemista, laskemista, omaa kirjoittamista, enkun sanoja, nauhojen sitomista, perunan kuorimista, omista tavaroista huolehtimista, ärrää ja ässää ja vaikka mitä. Onkohan harjoituksia tehty? Toivottavasti, sillä ei niitä yhteisiä sopimuksia ole turhan päiten tehty. Taitaa olla parin viikon loppukirin paikka, jos on sattunut homma unohtumaan, soo soo.

Lapsille loman loppuvaihe merkitsee sitä, että aika monet jalat jo haluaisivat tepsutella koulun pihalle ja vielä omaan luokkaan saakka. Ihan muuten vaan ja vähän katsomaan uusia kirjoja. Ja ehkä vähän järjestelemään penaalia, pulpettivihkoa ja kirjaa omaan pulpettiin uuden pulpettipaperin kanssa. Kenenköhän viereen pääsee tai joutuu istumaan? Jänskättääkin, vaikka koulu on jo ihan tuttu juttu. Kyllä on kivaa, kun koulu alkaa ja näkee kaverit ja opettajat ja uudet oppilaat ja uudet opettajat ja uudet kirjat. Vähän kuin olisi pikkujoulu elokuussa :)

Iloisiin tapaamisiin ihanan loman jälkeen!

Aika isoja saippuakuplia!

****

Koululaiselle mukaan ekana päivänä:
- reppu
- allekirjoitettu todistus
- penaali

Toisena päivänä:
- täytetty oppilastietolomake
- täytetty erityisruokavaliolomake

Unohtuiko muutossa?
- koulupaikkahakemus
- hakemus koulun IP-toimintaan
- koulukuljetushakemus

Ulkovuoriremontti valkoisessa talossa

Koulun pihalla näkyy päivittäin lomailevia koululaisia sekä pikkulapsiperheitä. Kiipeilytelineet ja keinut ovat aika hyvässä käytössä, vaikka 160+ puuttuukin aktiivijoukosta.

Pienpelikentällä ja hiekkakentällä palloilee tietenkin pelaajia kaikissa ikäluokissa. Nuoremmat useimmin päivällä ja illemmalla isommat teinit ja aikuiset miehet. Aika hyvin porukka muistaa, että autot jätetään keltaisen rakennuksen luo parkkiin. Hiekkakenttä ei todellakaan ole rallirata. Kentän pinta on parhaimillaan tasaisena niin juoksijoille, pituushyppääjille kuin futaajillekin, joten olisi törkeää kurvailla kentälle uria ja vauhtiraitoja autoilla tai mopoilla.

Reksi kävi kesäkuussa koululla usein, liiankin usein ollakseen kesä, mutta heinäkuussa ei autoa juurikaan parkkiksella näy. Joitakin laskuja ja lomakkeita pitää hyväksyä ja muuta pientä klikkailla kuntoon, mutta muuten lomaillaan ja ladataan akkuja tulevaa lukuvuotta varten
.
Tällä hetkellä koulu on myös rakennustyömaa! Jee, kyllä sitä on odotettukin, ja nyt saatiin kuntoon kerralla koko ulkovuoren remontti. Annetaan remonttimiehille hyvä työrauha, jotta syksyllä voimme tallustella niin hienoon opinahjoon että!

Kurre was here!

Heitin vaimeat hyvästit nappulataululle ja tein lukkarit Kurrella (www.starsoft.fi ). Pikkuisen olen nörttijuttuihin kallellaan, joten tavallaan on todella ihme, etten ole hommaa hoitanut sillä jo kauan sitten. Siis oikeasti alusta alkaen.

No, nyt koulun hiljennyttyä keskityin jo aloittamiini perustietosivuihin ja siitä vähitellen tarkensin opetustunteja ja opettajia omien taulukoitteni avulla. Kun oli perustiedot ja tiedonsiirrot sekä valinnat ja ryhmittelyt tehty, oli aika siirtyä viimeiseen vaiheeseen, sijoitteluun. Kliksutteluvaihe oli kyllä kiva! Pikkuisen on muuten eri juttu koneella kuin nappuloilla, pitkällä viivaimella ja yhdellä silmäparilla tiirailla tuntien päällekkäisyyksiä ja ohareita...

Reksikollegan blogista luin, että hänen kokemuksellaan viimeiset tunnit on kaikkein vaikein sijoittaa, ja näin on. Mitä enemmän opettajilla on vaihtotunteja ja jakotunteja, sitä vaikeampaa on heidät ja tunnit ja luokat sijoittaa kohtuullisen järkevästi lukkariin. Niinpä kävikin monta kertaa, että sanoin huokaisten ne kaksi sanaa: uusiks meni!

Olisikin ihan liian helppoa, jos kaikki luokanopettajat opettaisivat vain oman luokkansa tunnit. Opettajien osaamisen ja mukavuusalueidenkin mukaan olen kysellyt ennakkoon sekä pohtinut jälkikäteen, kuka mitäkin oppiainetta, etenkin 3.-5.luokkalaisille, opettaisi. Aika hyvältä näyttää tällä hetkellä esim. käsityön, liikunnan, musiikin ja englannin osalta. Suunnitelmallisuus ja opetuksellinen jatkumo toteutuvatkin hyvin, jos opettaja pysyy samana useamman vuoden, mutta henkilövaihdoksia kasvavassa koulussa tulee kuitenkin aina jokunen. Nykyisillä tiedoilla mennään lukkarin teossa, mutta kovasti toivon, että palikat täsmäävät kohtuullisen hyvin syksylläkin.

Vielä tsekkaan lukkarit kerran (ainakin) ja lähetän sitten opettajille. Koulusihteerin kanssa laitamme pelut (perustietolomakkeet) kuntoon, ja sitten ovi säppiin, ja lomalle lomps!


http://www.tuomasheinonen.com/blog/aivastus-tulossa/


JK. Ihan koko aikaa Suvivirren jälkeen en ole Kurren kanssa elänyt symbioosissa. Tuohon väliin napsin jokusen lyhennetyn työpäivän, kun kuskailin tyttäriä ja nautin iltapäivät kesästä omalla pihamaalla. Mahtava SunLahti -voimistelutapahtuma otti totaalisesti neljä päivää lisukkeineen ja kesäkokouksissakin tuli vietettyä  pari päivää sekä monta iltaa. Paikat (luokka ja kanslia) ovat jo onneksi kunnossa suursiivousta varten, joten ei tämä ihan pahin aikataulu ole ollut hidasteista huolimatta. Katsotaan, kuinka mun käy ensi vuonna, kun Kurrekin on jo tuttu :)

Suvivirsi, Jäähyväiset

Lukuvuoden viimein koulupäivä on päättynyt.

Hymypoika ja hymytyttö on valittu, urheilijalautaset luovutettu ja
vanhempainyhdistys antanut tsempparistipendit. Onnittelut kaikille palkituille.
Viidennen luokan maskotti, vm. 1981 Puppe, on topakasti luovutettu uusille viitosille.
Uteliaina odottelemme ensi vuoden Puppe-seikkailuita.

Viidesluokka on saanut ruusunsa ja kummioppilaiden taiteilemat kortit.
Jäähyväislaulu on laulettu talon jättäville oppilaille ja henkilökunnalle.

Suvivirren myötä sydämellinen kiitos kuluneesta lukuvuodesta kaikille ja oikein hyvää kesää!

Toivottaa Sirkka-reksi

 

Suvivirsi

1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. 2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta. 3. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.

4. Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme. 5. Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin. Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon. 6. Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas.

http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/571?OpenDocument

Jäähyväiset

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin
refrain:
Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa
on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää,
Jeesus vierellemme aina jää
refrain:

http://lirama.net/song/274783