Liikenneturvallisuusselvitys 2012

Kouluilta on pyydetty lausunnot koulujen liikenneturvallisuusselvityksestä. Opinnäytetyönä Hämeen Ammattikorkeakouluuun tehdyn työn toimeksiantajana toimi Riihimäen kaupungin katu- ja puistoyksikkö. Tehtävänä oli päivittää vuonna 2000 Riihimäen kaupungille tehty koulujen liikenneturvallisuusselvitys.

Liikenneturvallisuusselvityksestä käy hyvin ilmi, että Lasitehtaan koulun ympäristön vaaranpaikkoja on viimeisten 12 vuoden aikana poistettu ja parannettu erittäin hyvin.

  .

Kunnossa ovat esim.

• saattoliikenteen järjestelyt (hiekkaparkkipaikan kautta, ei koulun pihalle)
• urheilukentän uusi sijainti (ennen urheiltiin tehtaan kentällä, tien toisella puolen)
• valo-ohjattu suojatie koulun vieressä Tehtaankadulla (tuikitärkeä, aikasäätöjäkin on tehty)
• Riutasta päin saapuvien alikulku mt130:n ali
• Lasitehtaantien eteläreunan kevyenliikenteenväylä ja mt130:n liikenneympyrä suojateineen 

Selvityksessä todetaankin, että koulumatka Lasitehtaan koulun läheltä on turvallinen.

Kannatan kuitenkin lämpimästi toimenpide-ehdotusta, jossa suositellaan tehostevaloja koulun viereisille suojateille. Erittäin myönteistä on myös se, että selvityksen laatija kehottaa vanhempia miettimään, onko tarpeellista kuljettaa oppilas autolla kouluun. Auton kyydissä istuen lapsi ei opi jalankulkijan ja pyöräilijän tarvitsemia taitoja, ja koulumatkat ovat myös tärkeä osa oppilaan arkipäivän aktiivisuutta. 

Huolta kannetaan vielä kouluun Riuttantietä ja sen pieniä sivuteitä kulkevista oppilaista, jota pääsevät kevyen liikenteen väylälle vasta moottoritien ylikulun kohdalla. Olisi hienoa, jos kevyenliikenteenväylää saisi jatkettua Riuttaan saakka. 

Koulu kiinnittää osaltaan erityistä huomiota lasten liikennekäyttäytymisen ohjaamiseen ja esim. heijastimien ja heijastinliivien käyttöön.

Kiitos liikenennturvallisuusselvityksestä!
Seuraava päivitys voisi olla jo ennen 2024...

Ei väkivallalle

Olipa ikävä juttu Iltalehden nettisivulla:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012092616124060_uu.shtml

Kommenttejakin oli ropissut valtaisasti niille tuhansille, jotka linkin jakoivat heti parin tunnin sisällä julkaisemisesta. Komentoijien surulliset pään pudistelut saattoi oikein nähdä sielunsa silmin, samoin kuin voivottelut ja epäuskoiset ihmettelyt.

Niinpä. Näin on maailma mennyt sekaisin. Ilmiö ei ole uusi, mutta aina se on yhtä surullinen. Moisen kohtauksen taustalla ei aina ole ihan peruskoti tai perusperhe. Kotona nimittäin opetetaan oikean ja väärän eroja ja se, että pääsääntöisesti tulee valita "oikea" tapa käyttäytyä. Kotona sovitaan pelisäännöt ja sovitaan myös rangaistus huonoon  käyttäytymiseen (arestia, pelikieltoa, kännykän takavarikointi jne.). Aikuisten ja opettajien kunnioitus on jo aikaa sitten rapissut roimasti, mutta perusasiallisesti useimmat, aikuiset ja lapset, kuitenkin käyttäytyvät.

Tähän tapaukseen voi ehkä sopia tulkinta, että lapsella on ollut niin paha olo, ettei jäljelle jäänyt rippustakaan itsehillintää. Onko koulu ollut ainoa paikka, jossa asetetaan rajoja? Onko ainoa tapa saada vanhempien jakamaton huomio tehdä jotain niin rajua, että poliisit ja sosiaaliviranomaiset tulevat paikalle? Tuliko raivopuuskassa esille jotain uutta, vai oliko tilanne toisinto?

Koulussa asetetaan rajoja lapsille ja niin sen täytyy olla. Me opetamme ja kasvatamme, käsikkäin molempia. Toimiva yhteistyö vanhempien kanssa on vielä suuri bonus, jonka avulla pötkitään pitkälle: helpot vaiheet liki tanssien ja vaikeat hetket yhdessä ratkaisuita etsien. Vanhemmat ja lapsetkin saavat olla eri mieltä kuin opettajat, mutta asioita ei tule ratkaista epäkohteliaisuudella saati väkivallalla. Malli aikuisen kanssa keskustelemiseen saadaan kotoa.

Koulussa koetamme saada hyviä käyttäytymismalleja lasten käyttöön. Sitä varten on opetettava ja opastettava sekä vahdittava ja valvottava -ja oltava esimerkkinä. Yhdessä sovimme luokan ja koulun sääntöjä, ja niiden noudattamisesta muistutamme kaikkia yhdessä - ja vielä erikseen, ja monta kertaa, ja vielä uudelleen ja uudelleen :)

Nettipeli läksyksi

Eilen annoin koulussa tokaluokkalaisilleni kotitehtäväksi pelata nettipeliä!
No ei ihan mitä tahansa peliä, tietenkään, vaan Liikenneturvan www.turvapupu.net -pelejä. Pelit ovat hauskoja ja helppoja ja sopivat erittäin hyvin ympäristötiedon liikenneteemaan. Koulussa pelasimme malliksi muutaman pätkän ActiveBoardilla.

Tänään ympän tunnilla sitten kysyin, kuin moni kävi sivustolla (ei toki ollut pakko monestakin syystä), ja yllätyin kyllä ihan totaalisesti: 24/25. Arvioini olisi ollut noin puolet, mutta vain yksi lapsi ei ollut käynyt "tekemässä läksyä". Hän sitten kävi koulussa myöhemmin sopivana hetkenä pelaamassa TETtiläisemme kanssa ko. pelit, ja saattaa olla, että ensi kerralla hänkin hoitaa nettiläksyn kotona. Siispä Vili Vyötiäinen seuraavaksi...

Miksi kotiläksyksi? 1) Jokaisella on toimiva kone, 2) jokainen saa valita itse ajankohdan ja peliaikataulun perheen kanssa, 3) ei tarvitse odottaa nimikkotuntia tietokoneluokkaan 4) oppiminen pelin kautta on kivaa.

Kaiken kaikkiaan kokeiluhomma meni niin hyvin, että lisää samanmoisia nykyläksyjä on varmasti tulossa. Se homma tosin vaatii opettajalta tarkkaa etukäteisvalmistelua ja tutkiskelua, jotta osaa antaa toimivat ja hyvät linkit ja asianmukaiset tehtävät. Siksipä olen tänäkin iltana surffaillut ja lataillut ja rekisteröitynyt jo moneen otteeseen. Klikkailussa on ollut ystäväni Googlen avulla mm. marjasivuja, suosivu ja kasvisivuja, joihin kaikkiin on liittynyt jotain aktiviteettia. Jotkut löytämäni sivut olivat niin öhöm-mielenkiintoisia, että lopulta meni surffausinto ja päädyin pitkästä aikaa tuttuihin ja turvallisiin: Ekapeli, Pikkumetsän tehtävät, Tuhattaiturin tehtävät, Fronterin palautuskansiot jne. Paljon jäi vielä katsomatta, ja toivottavasti saan vinkkejä kollegoiltakin. Myös Prometheanin Planet (vai-mikä-se-nyt-olikaan) odottaa vielä uusia, energisiä iltoja ja isoa muistitikkua tai "ulkoistettua älyä".

Olisinkohan minäkin nyt matkalla hiukan lähemmäs nykylasten todellisuutta?

Kuva sivustolta www.liikenneturva.fi

Avoimet ovet

Peruskoulu on avoin. Sinne saa tulla vierailulle ja katsomaan, miten koulua pidetään ja mitä sinne nykyisin kuuluu. Olemme kerta toisensa jälkeen kutsuneet vanhempia koululle katselemaan ja kuulostelemaan ja vierailemaan vapaasti tunneilla. Teemapäivinä ja urheilukisoissa ym. on ollut kivasti vanhempia mukana, mutta muuten kävijöiden saldo on ollut hyvin pieni.

Syksyn suunnittelupäivässä päätimme, että pidetään nyt ne Avoimet ovet, jotta vanhemmat rohkenevat tulla kouluun ihan oikeasti katsomaan! Mitään erityistä tai poikkeavaa ohjelmaa emme tarkoituksella järjestäneet, koska arjen seuraamisesta oli kyse. Siis ihan oikean, tavallisen, arjen!

Vastaanotto Avoimille oville oli erittäin positiivinen. Paikalle päässeet vanhemmat tutustuivat kouluun kiireettä ja vierailivat oppitunneilla ja juttelivat lasten ja toisten vanhempien ja opettajien kanssa ja joivat ehkä kahviakin opettajien laittamassa maksullisessa kahvipisteessä ja tutkailivat seinillä olevia lasten taideteoksia. Suora palaute oli iloista ja positiivista.



3.lk ompelutyö vm. 2011

 Hauska oli kuunnella myös päivittelyä siltä vanhemmalta, joka vieraili ykkösluokassa käsityötunnilla. Siinäpä oli ollut ihmettelemistä pienten nappisilmien kanssa, kun piti neuvoa ja opastaa, katkaista lanka, laittaa lanka neulan silmään, aloittaa lapselle ompelutyö - ja sitä samaa halusi tietenkin kymmenen lasta yhdeltä opettajalta kerrallaan.  



Ensimmäistä kertaa käytin nyt hyväksi myös Fronterin kyselylomaketta ja mm. tällaista vanhemmat vastasivat:

* Kiitos mahdollisuudesta tulla tutustumaan koulupäivään, oli tosi hienoa nähdä oman lapsen käyttäytymistä luokassa ja muutenkin koko ryhmän toimintaa ja koulumeininkiä yleensä :) Tosi hieno juttu! Toivoisin ehdottomasti että järjestäisitte vaikka heti keväällä vielä uuden tilaisuuden, josta saisi tiedon jo mielellään kuukautta aikaisemmin. Näin saisi järjestettyä työvuorot/vapaapäivän niin että pääsisi paikalle (meilläkin isä olisi tullut ja itsekin olisin ehkä ollut hetken pidempään/voinut tuoda pikkusiskotkin käymään jos ei olisi ollut ennalta sovittuja työjuttuja).

* Mukavaa, että tällainen järjestettiin! Minulla ainakin oli oikein mukava parituntinen. Oli kiva nähdä lapsien luokkaa ja olla kärpäsenä katossa. Nyt on jotenkin mukavempi jutella lapsen koulupäivästä kun vähän on nähnyt sitä lähempää. Samalla tutustuu luokan kuvioihin, kaverisuhteisiin, persooniin ja opettajaankin. Kiitos kovasti ja toivottavasti homma saa jatkoa ensi vuonna. Jos kokeilu saa jatkoa ensi vuonna niin toivoisin että asiasta ilmoitettaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, niin ehtisi hoidella siihen töistä vapaata ajoissa.

* Mukavaa päästä katsomaan lasten oppimista, vaikkakin vain hetkeksi. Mikäli koululle ei kyseisestä päivästä mahdotonta vaivaa ole, toivoisin, että näitä järjestettäisiin myös jatkossa. Hyvä, että aikataulu on joustava ja tälläe varattu aika on pitkä, jotta eri vuoroissakin olevat vanhemmat saavat järjestettyä vierailunsa. Risuja ei ole, mieluisa kokemus!

Summa summarum:

Kiitos kaikille kävijöille! Palaamme Avoimiin oviin viimeistään ensi syksynä...

Samanaikaisopettaja

Pienellä koulullamme oli ilo ja onni saada koulutoimen hankerahoituksella samanaikaisopettaja (ressu) taloomme täksi lukuvuodeksi. Viime keväänä jo hiukan maistelimme, miltä tuntuu saada pätevä ammattilainen opettajajoukkoon ilman varsinaista luokanvalvojavastuuta. Kokemus oli hyvä, ja toive koko lukuvuoden samanaikaisopettajasta sen kun kasvoi.
Samanaikaisopettajaresurssimme on tarkoitettu luokkakokojen pienentämiseen. Oppilasmäärä vaihtelee lukuvuoden mittaan, ei paljon mutta juurikin tärkeissä tilanteissa. Kevään tilanne oli se, että kahdella luokistamme oli 26 oppilasta. Näin kasvatus- ja opetuslautakunnan suositus alkuopetuksen 25 oppilaan luokista rikkoutui ja saimme kaivatut lisäkädet hommiin. Joillakin paikkakunnilla näitä hankerahojen resursseja jaetaan suoraan luokanopettajille tuntikehyksestä. Sekin on aika hyvä. Isojen luokkien opettajille tulee silloin lisää tunteja ja lisää palkkaa. Riihimäen mallissa rauhoitetaan luokkatilanteita keskellä päivää, kun ryhmiä saadaan jaettua ressun avulla tai luokassa on samalla tunnilla kaksi oikeata opettajaa. Itse olen jakanut ressun tunnit aika tarkasti sen pohjalta, mitä tunnen ja tiedän suurimpien luokkien oppilaista ja tuen tarpeesta.

Lasitehtaan alue on vähitellen rakentumassa entistä tiiviimmäksi kaupunginosaksi. Vanhoja tehtaan varasto- ym. alueita on siivottu ja aitojakin on jo poistettu. Alueelle on kaavoitettu ainakin rivitaloja arvokasta kulttuuriperintömaisemaa suojellen. Muutama vuosi sitten tehdasalueen lähelle rakennettiin aika monta rivitaloa ja paritaloa, joten niidenkin lapset ovat piakkoin kouluikäisiä. Koululaiset eivät siis ihan vähään aikaan lopu alueeltamme...

Samanaikaisopettaja voi työskennellä luokassa yhtä aikaa luokanopettajan kanssa tai ryhmää voidaan jakaa puoliksi tai vielä tarkoituksenmukaisemmiksi ryhmiksi. Ressulla on sama kasvatus- ja opetusvastuu kuin toisillakin luokanopettajilla, mutta luokanvalvojan vastuutehtävät ovat viranhaltijoilla.

Tänään minulle tuli ihana fiilis ja onnellinen olo jaetusta vastuusta. Matikan tunnilla ressu opetti isolle joukolle luokkani oppilaita uutta asiaa ja minä nappasin neljä oppilasta pienryhmäpöydän ääreen käytävään. Siellä me opettelimme samat jutut ja sain opastaa näitä muutamia lapsia "kädestä pitäen". Lapset pääsivät tehtävien alkuun vaivatta ja mystiset matematiikan pallukat ja numerot olivatkin hetken päästä aika selkeitä. Voi sitä iloista pientä oppilasta, joka sai kerrankin tehtyä hommat vauhdikkaasti ja pääsi jopa lisätehtäviin saakka! "Pyöreän pöydän ritarit" pääsivät itse asiassa lisureihin jo ennen niitä, jotka aina osaa!

Vielä on saatava opettajien väliseen yhteistyöhän lisää tarkkuutta, jotta asiat opetetaan kutakuinkin samalla tavoin kaikille luokan oppilaille. Koska ressu on luokassamme vain muutamana tuntina viikossa, ei voida tuudittautua jatkuvaan tehtävien ja vastuiden jakamiseen. Joillakin luokilla resurssia on enemmän ja vastuitakin on jaettu ihan kunnolla esim. tekstiilitöissä, äidinkielessä, matematiikassa ja englannissa.

Tämän päivän oppimisesta ja onnistumisista iloinneita kasvoja oli niin ihana katsoa, että varmasti käytän  pyöreätä pöytää vielä monta kertaa (opetusryhmäkokojen pienentämiseen).

Sisävälitunnit

"Mä harjoittelin korkeushyppyä äidin ja iskän sängyllä. Äiti piti narua paikoillaan."

Mahtavaa! Ihanaa kuulla, että moinen on mahdollista; tuntui onnistuneen useammallakin lapsella. Minua on lapsena aina kielletty hyppimästä sängyllä ja olen kyllä kieltänyt omiakin lapsia siitä hommasta. Vuosikymmeniä sitten lapset kyllä hyppivät pituutta ja korkeutta pihoilla. Koulujenkin pihoilla oli vielä kymmenen vuotta sitten patjat välituntihyppelyihin! Onneksi sentään pehmeät hiekat ovat säilyneet pituushyppypaikoilla, vaikka patjoista on harmillisesti jouduttu luopumaan.   

Jotta oppilaillamme olisi mahdollisuuksia luvalliseen hyppimiseen hiukan enemmän, alkavat Lasilla sisäliikunnan välitunnit! Kerran pari viikossa pienehkö ryhmä kerrallaan pääsee saliin valvotusti hyppäämään, pomppaamaan, pelaamaan tai mitä vaan sporttia koettamaan valvovien silmien alla. Koska meillä on loistava sali, voimme lisätä sen hyödyntämistä vielä pikkuisen, esimerkiksi tällä tavoin.

Sisävälitunteja on jo pilotoitu viime vuonna, joten osa oppilaista odottelee malttamattomina omia vuorojaan. Jes! Reksi voisi tulla sinne pitämään narua :)