Riutassa hiihtämässä

 

Kunnon lumisateita odotellessa suuntasimme koululaisten kanssa hiihtämään Riuttaan, Salpausselän harjulle. Matka (n.3km) taittui reippaasti tietä pitkin kävellen. Aika monet kipsuttelivat sauvakävellen ja lauleskellen. Joillain sukset sojottivat sinne tänne, kun ei ollut pidikkeitä, ja jotkut vetivät niitä näppärästi pulkassa. Hyvässä seurassa taival eteni joutuisasti. Matkalla tuli lämmin, eikä yksikään 5.luokkalainen neitonen valittanut perillä kylmyyttä.

Hieno luminen, tykkiluminen, maisema avautui kauniina, kun pääsimme perille. Kenkien vaihto, sukset jalkaan ja ladulle."Onpas reippaita oppilaita!" kuului useammankin kanssahiihtäjän suusta. Kiva oli ladulla katsella neitojen reipasta, talven ensimmäistä, sivakointia, etenkin kun tiesi heillä olevan takanaan jo sen kävelymatkankin.

Latu oli hyvässä kunnossa. Reitillä pysyi hyvin, kun seurasi selkeätä latu-uraa, mutta hauska siellä oli oikaistakin ja valita omia reittejä. Kohtuullinen pakkanen piti lumen pinnan aika nahkeana, mutta hyvin sujui. Latu kiemurteli hauskasti pienellä alueella ja korkeuserojakin oli mukavasti. Puiden jääkerrostumissa tytöillä riitti katseltavaa ja jääpuikkojakin piti napata mukaan. Pikagallupissa toiset tykkäsivät enemmän tästä "muumiladusta", toiset koulun vierestä lähtevästä yhdysladusta.

Pikkueväät maistuivat hiihtelyn päälle mainiosti. Tytöt olivat jo tullessa monoja jalkaan kiskoessaan pohtineet, että kotiin päin olisi kiva saada kyyti. Kännykkäaikaan asia oli varsin helppo selvittää, ja se onnistui. Kiitos vanhemmille kyydeistä!

 

http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Liikunta/Liikunta/Liikuntapaikat/Ladut-ja-ulkoilureitit/

Ensimmäinen aalto

Viime vuonna nimesin tämän tammi--helmikuun pienoisen suvantovaiheen rehtorin työssä ensimmäiseksi aalloksi. Hyvä nimitys, vaikka itse sanonkin! Tämä aalto on lumesta ja pakkasesta huolimatta lempeä ja rauhallinen. Se on myös ainutlaatuinen. Lukuvuoden muut aallot ovat enemmänkin vauhdikkaita, pirskahtelevia, räiskyviä ja vaahtopäisiäkin.

Rehtorin lukuvuoden hektisin vaihe, kevät, on vasta tulollaan, joten pakolliset tilaukset, hankinnat, suunnitelmat ja päätökset eivät ole ihan vielä "päällä". Sen vuoksi pohdin tulevia asioita oikein pitkän kaavan mukaan. Mietiskelen pedagogisia ratkaisuita, tuumailen persoonallisuuksia ja toimintatapoja, opettajia ja oppilaita ja perheiden elämäntilanteita, teen suunnitelmia ja laskelmia, jätän suunnittelupapereitani katseltaviksi, kylvän ajatuksia muhimaan, ruttaan huonoiksi todettuja ideoitani ja kehittelen taas uusia, pohdin koulutuspolkuja ja tuntijakoja, luen ammattikirjallisuutta ja blogeja, keskustelen kollegoiden, vanhempien, ystävien, perheen ja kylänmiesten kanssa jne. Ikuinen suunnittelija, pohtija ja viilaaja, minä, nautiskelee hetkisen verran suunnattoman ihanista ja erilaisista ajatuksenvirroista.

Carpe diem.

Ps. Ensimmäisen tulevaisuudenpohdinta-aallon aikana on tärkeää laittaa asioita ja ideoita kirjoihin ja kansiin tai johonkin talteen, sillä kohta niitä ei enää vauhdin tuoksinassa muista, ainakaan ennen seuraavaa suvantovaihetta. 

Koko perheen liikuntapaikka, Lasin koulun piha

Tule tänne vaan, meillä luistellaan ja lasketaan pitkin mäkiä.
Tule tänne vaan, täällä hiihdellään ja ollaan ihan pihalla!

Koulumme sijaitsee kaupungin laidalla. Tontti on iso ja pihamaisemaamme mahtuu hiekkakenttä pituushyppy- ja kuulantyöntöläntteineen, kenttis (kaukaloitu lähiliikuntakenttä tekovihreällä), mäki, tyhjää vihreätä ennen teitä ja pyöräteitä, ja vielä keinut ja hiekkalaatikot ihan rakennusten lähellä.

Koululla on monenlaista liikkujaa myös kouluajan ulkopuolella ja se on vallan mainiota. Kesällä meillä palloillaan, fillaroidaan, keinutaan ja leikitään kirkonrottaa. Syksyllä fillaroidaan, palloillaan ja leikitään tuikkista. Talvella meillä luistellaan, lasketaan pulkkamäkeä ja myös hiihdetään!

Nyt on talvi, ja väki sen kuin lisääntyy. Hiekkakenttä on tuttuun tapaan jäädytetty, ja jäällä mahtuu luistelemaan sekä pelaamaan sulassa sovussa kymmeniä ulkoilijoita. Tänään jäällä näkyi pelaajia, pikkuruisia harjoittelijoita sekä vauhdikkaita prinsessoja. Jos luistelu hirvittää, mäessä riittää laskutilaa ja kohta ladutkin avautuvat. Ja tietenkin lenkille on helppoakin helpompi lähteä ja palata hakemaan loput porukasta tullessa.

Tervetuloa Lasille!

 

Ps. Muista roskat roskikseen.

Meillä tykätään kouluruuasta

Keittäjämme oli tässä taannoin kovin surullinen ja harmissaan lehtijutusta, jossa moitittiin kouluruokaa, sillä hänen mielestään ruoka on hyvää ja se kelpaa lapsille pääsääntöisesti hyvin. Olen samaa mieltä. Riihimäellä tehdään ammattitaidolla hyvää kouluruokaa, hyvistä aineista.

Peruskoulun oppilaat, ainakin meidän alakoulussamme, todella pitävät ruuasta ja syövät sitä hyvällä halulla. Syksyllä keittäjän pitikin lisätä ruokien kattila- ja laatikkomääriä moneen kertaan, vaikka kuinka koetettiin laskea menekkiä taulukoiden mukaan.

Monet koululaisemme syövät ruokia nirsoilematta ja esimerkillisesti. Toiset syövät ns. tavallisesti, joskus paremmalla, joskus huonommalla ruokahalulla. Jotkut myös nirpistelevät lähes kaikelle, ja vanhempien kanssa koetamme säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin jutella lounaan merkityksestä ja uusiin makuihin totuttelemisesta. Aina ei voi olla lempiruokaa tarjolla, mutta koululounas on kuitenkin tärkeä osa päivää ja koulussa jaksamista.

Lähiruoka olisi hieno juttu, mutta rahan vuoksi se ei toteudu ainakaan lähivuosina. Viimeksi valtuusto nipisti ruokapalveluiden budjetista 10 000€. Niillä euroilla olisi saatu kouluruokaa entistä lähempää. Sama nipistys käy monessa kodissakin. Hyvästä tahdosta huolimatta hintalapun loppusumma merkitsee usein enemmän kuin ruuan kotimaisuus tai paikallisuus tai vaikkapa luonnonmukaisuus. Samoin käyvät monien haaveet ristiin einesten ja puolivalmisteiden osalta. Hyvästä tahdosta huolimatta kiireisen perheen arkea helpottaa kovasti hyllyltä valittu eines. Laitettakoon ruoka alusta alkaen itse jollain lomalla sitten...

Kouluruoka on tarkasti suunniteltu ja valmistettu ravitsemusohjeiden mukaisesti. Huonoa se ei missään nimessä ole. On jopa loukkaavaa yleistää vuosien takaisten kokemusten tai pienen joukon mielipiteen vuoksi koko kouluruuan nykyisyys. Mielipiteitä saa toki olla, joten siksi tässä terveiset myös meidän koululta.

Haaveena olisi saada  koulullemme parin vuoden sisällä kouluruokadiplomi,
mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

* Kokeilepa koululounaspeliä!
http://kouluruokadiplomi.fi/koululounaspeli/index.html

PS. Moniallergisten kouluruoka ei välttämättä ole aina kovin maukasta. Dieettikeittäjän lounasurakka, satoja erikoisruokavalioannoksia, on valtava, joten ihan kaikkea ei ehdi. Silloin terveys ja turvallisuus menevät makukuvioiden edelle.