maanantai 12. tammikuuta 2015

Sähköisen viestinnän onni ja autuus, vai?

Reissuvihkojen aika on enimmäkseen ohi. Ei tarvitse etsiä reppujen pohjilta varapipon ja hanskojen seasta rytistynyttä vihkoa monistelappuineen. Tosin reissari toimi enimmäkseen hienosti, ja oman lapseni reissuvihkoja olen jopa säästänyt vähän niin kuin muistoksi!

Sähköpostiviestienkin aika on melkein ohi. Opettajan ei enää tarvitse naputella syksyisin isoa kasaa uusia @osoitteita. Se systeemi toimi kyllä aikanaan kuin nakutettu. Tiedotteet menivät koteihin sähköpostin liitteinä, muutamalle paperilla, ja kaikki olivat uskoakseni kärryillä.

Sitten saimme Fronterin. Oppilaiden tietojen mukana syötettiin vanhempien tiedot Primukseen ja sieltä ne siirtyivät suit sait suoraan Fronteriin. Oli luokat ja oppilaat, opetusryhmät oppilaineen ja tiedotushuoneita sai väsätä moneen tarkoitukseen. Harmina Fronterissa on se, että Tiedotushuoneissa täytyy erikseen käydä katsomassa, josko on jotain uutta ilmaantunut. Poissaolot ja muut merkinnät löytyivät onneksi helposti, joskin odottelun ja muutamien koeversioiden jälkeen.

Fronterin "kasvaminen" toimivaksi kesti, joten vain osa luokista ja opettajista otti sen parin kolmen vuoden aikana omakseen ja kunnolla haltuun. Osa perheistä ei klikkaillut Fronteria juuri lainkaan, joten heillä mentiin suurimmaksi osaksi oppilaan oman tiedotuksen varassa, joka toki usein olikin (ja on edelleen) ihan jees ja toimiva tapa.

Nyt meillä on Helmi. Vanhemmat ovat tyytyväisiä, sillä useimmilla on Asetuksissa rasti, jotta ohjelma lähettää tekstarin tai @postiviestin, kun on tullut jokin viesti Helmeen. Tosin eivät kaikki siellä Helmessäkään käy...

Helmen ja Fronterin kanssa voisi olla nyt mahtavaa, mutta kun ei ole. Tiedonsiirtoja on nyt tehty yli puoli vuotta, heikoin tuloksin. Fronteria ei voi oikeasti käyttää oppimisalustana tai tiedotteiden koonnissa, sillä kaikkien oppilaiden ja opettajien tietoja ei vielä ole saatu siirrettyä sinne Helmestä.

Huoh. Tämä arkea helpottava automaattinen tietojen käsittely on toisinaan harmittavaa.




torstai 8. tammikuuta 2015

Ai niin, koulu eroaa päiväkodista ja eskarista aika monella tavalla

Lapsen siirtyminen kouluun on monelle vanhemmalle haikeatakin haikeampi vaihe. Oma pieni kullannuppu menee kouluun, oikeasti! Eroja esikouluun saati päiväkotiin on monia, ja osa niistä tulee ihan yllätyksenä ja puun takaa. Tai oikeastaan useimmista asioista on varmaan kerrottu vanhempainilloissa ja -keskusteluissa, mutta silloin ei tuntunut tärkeältä muistaa kaikkea. Kyllä niistä asioista kuulee sitten aikanaan koulun puolella, kun haikeuskin hiukan laantuu. Jos perheessä on vanhempia lapsia, siirtyminen on tietenkin helpompaa ja koulusysteemit jo tuttuja.

Tässäpä joitain muutoksia/ muistettavia asiaoita:
  1. Koulumatkat
    Koululaisten oletetaan kulkevan koulumatkat pääosin itse, koska kyseessä on lähikoulu. Koulumatkat kannattaa opetella yhdessä turvallisinta reittiä kulkien. Matkat kotiin saattavat kestää yllättävän kauan, sillä kavereiden kanssa aika unohtuu ja metsät ja ojat houkuttelevat leikkimään :) (Koulusta soitetaan kotiin, mikäli poissaoloilmoitusta ei ole tullut ja lasta ei näy aamulla koulussa.)
  2. Hoito
    Koululaisilla on Riihimäellä mahdollisuus maksulliseen iltapäivätoimintaan, mutta ei aamuhoitoon. Aamun yksinäisiksi tunneiksi perheet ovat valjastaneet lapsensa turvaksi mummoja, kimppanaapureita sekä yksityisiä päivähoitajia.
  3. Tapaamiset
    Tapaamisia vanhempien kanssa on eskariin verrattuna harvoin, ei todellakaan mennen tullen päivittäin. Vanhemmat ovat kuitenkin tervetulleita kouluun milloin vain, ja virallisesti etenkin vanhempainiltoihin, -vartteihin ja tapahtumiin. 
  4. Viestintä
    Sähköinen viestintäkanavamme on  Helmi, ja sitä vanhempien tulisi seurata. Aina voi tietenkin  soittaa tai laittaa sähköpostia/ Helmi-viestejä kouluun ja suoraan kysyä, mitä kysyttävää onkaan.
    Fronter on oppimisalusta, ja sitä koetamme käyttää eniten oppilaiden kanssa suoraan. Fronterin tiedotussivuja ei nyt käytetä juurikaan, sillä kaikilla perheillä ei ole sinne tunnuksia.
  5. Pukeutuminen
    Koululaisella tulee olla säänmukaiset, nimikoidut, vaatteet ja jalkineet, jotka hän osaa itse pukea. (Monoissa ja luistimissa aikuiset auttavat vielä 1. ja tarvittaessa myös 2.luokalla.) Varavaatteille ei valitettavasti ole säilytystiloja. Unohtuneet vaatteet lahjoitetaan noin kuukauden välein keräyksiin.
  6. Ulkoilu
    Välitunnit katkaisevat koulutyön tuplatuntien tai yhden oppitunnin jälkeen. Oppilaat saavat itse valita tekemisensä, kunhan se on pihalla (ilman kännykkää). Kaveriasioissa opettajat auttavat ja välillä välkän kaverit sovitaankin uusilla tavoilla. Pihalla on välituntivalvoja, joka on oppilaiden tavoitettavissa. Jos valvojaa ei näy, opehuoneessa on aina aikuinen lähellä.
  7. Tavarat
    Saappaat, sukset ja luistimet jne. tuodaan kouluun tarpeen mukaan ja viedään saman tien pois. Poikkeuksista opettajat kertovat erikseen. Oman (nimikoidun) pulkan ym. saa myös ottaa mukaan välitunteja varten! Unohtuneet tavarat, jotka eivät löydä omistajaansa, kierrätetään.
  8. Tapahtumat
    Koulussa on monenlaisia teemapäiviä ja tilaisuuksia, joista suurin osa on koulupäivien aikana ja lähinnä ne on tarkoitettukin oppilaille. Juhlien ajankohdat valitsemme pääasiassa oppilaiden ja opetuksen ja vain osin vanhempien aikataulujen perusteella. Vanhemmat ovat kuitenkin tervetulleita myös koulun arkeen. Lapsista on kivaa, kun oma vanhempi on paikalla, ja ölisäkäsistäkin voi olla iloa koko porukalle. Retkille huoltajia usein kyselläänkin, samoin urheilupäiviin. Ja jos ei muisteta kysyä, saa silti ilmoittautua. Oppilaiden arjessa voi parhaiten olla mukana kyselemällä omalta lapseltaan kuulumisia, käymällä paikan päällä silloin tällöin sekä lukemalla luokan tai rehtorin blogia ja myös Twitteriä.
Autamme oppilaita monissa arkiasioissa, mutta käytännön taidoissa koetamme kuitenkin opettaa hyvin paljon omatoimisuuteen, jotta lasten aika loppujen lopuksi ei enää menisi odottamiseen vaan suoraan tekemiseen esim. ulkona. Ihanaa on se, että oppilaat uskaltavat kysyä apua keneltä vaan opettajalta tai ohjaajalta, ja auttavia käsiä esim. luistin- ja monorumbaan ilmaantuu aulassamme sieltä ja täältä, aikuisia ja myös isompia oppilaita.

Tervetuloa kouluun :)


perjantai 2. tammikuuta 2015

Lasilla liikutaan salissa, pihalla ja metsässä


Koulussamme on jokaisella lapsella vähintään tunti liikuntaa päivittäin. Välituntijaksotuksilla kahden puolituntisen välitunnin ansioista aika tulee helposti täyteen. Lisäliikuntaa tulee tietenkin virallisilta liikuntatunneilta ja myös muiden aineiden liikuttavista hetkistä. Haastetta on edelleen siinä, että lapset oikeasti liikkuvat välitunneilla. Monella viliskantilla homma onnistuu helposti ja hiki päässä mukelot painelevat pallon perässä tai hippasilla tai mitä vaan. Toisia taas pitäisi hiukan patistaa liikkumaan. Ideoita kaivellaan koko ajan esille, kovasti odotan vielä lisää parannusta siihen, että saisimme koko lapsikatraan liikkumaan, jopa aikuisen patistamatta.

Koulumatkaliikkuminenkin on useimmilla oppilailla varsin hyvässä jamassa, mutta niitä kuskattavia lapsia varten olemme ottaneet jonkin verran luokkien omia kampanjoita käyttöön. Tietystä koulumatkojen rastimäärästä on oppilas saanut osallistua oman opettajan valvomalle sisävälkälle. Palkinto on ollut erityisen suosittu, ja se onkin hiukan lisännyt koulumatkaliikuntaa. Itse asiassa turvallisuutta hakeville aikuisille on ollut lapsia vaikeampaa hyväksyä omatoimiset koulumatkat. Kompromisseillä (esim. kuskaus puoleen matkaan) on onneksi saatu hyvä mieli jokaiselle.



Koulumme yksi teema ja tavoite on myös totuttaa kävelyn unohtunutta taitoa nykylapsille. Tuloksia on tullut hienosti, sillä jokunen vuosi sitten meillä oli aika huonoja kävelijöitä. Vai muutamat jaksoivat kävellä esim. neljä kilometriä kohtuullisen reippaasti. Ei matka tapa, vaan aika, ja vähitellen, eväiden kanssa ja rupatellen, taitamme matkan Salpausselän harjulle, Riuttan maastoon, eri vuodenaikoina Sporttipäivän merkeissä kävellen (tai hiihtäen).  Edestakainen matka sujuu monilta jo ihan kivasti. Opettajiltakin J




Ympäristötiedon opetus alakoulussa on nykyään hyvinkin monipuolista. Vauhdissa vain opettajaltakin tahtoo välillä unohtua oikeasti ulos lähteminen. Tähän annoin itselleni uudenvuodenlupauksen: muistan taas lähteä ylös, ulos ja metsään! Ulkoiluun liittyy myös erilaisten säiden sietämisen harjoittelu. Luontoliikunnan ryhmästä saamme ottaa hyvää mallia, sillä siellä ei nyrpistetä nenää sateelle tai pakkaselle, varusteet vain kunnolla ylle, ja sitten pihalle.


Syksyllä kävimme ekaluokkalaisteni kanssa tutkimassa mm. puita, sieniä ja marjoja läheisissä metsiköissä ja ohjelmaan kuului yleensä myös omaa liikkumista ja leikkimistä. Se oli ihanaa! Tenavat temmelsivät ja katselivat Metsä-Mörrin asumuksia kiilto silmissään. Ohjeiden ja tarkan opastamisen sijaan lapset saivat myös itse tutkia ja kuulostella, kaivella , kuunnella, haistella ja ilmeisesti myös maistella (puolukoita). Aika vain loppui aina kesken.


Summa summarum. Koulussamme liikunnallisuus on melkoisen hyvässä mallissa. Liikuntatunnit, välitunnit, koulumatkaliikunta ja oppituntien liikunnallistaminen antavat jokaiselle lapselle vähintään tunnin liikkumista jokaisena koulupäivänä. Loistava koulun piha ja lähiympäristö suorastaan usuttavat hyödyntämään liikkumisen ja luonnon mahdollisuuksia, myös vapaa-ajalla.






Tervetuloa Lasille, pihalle on vapaa pääsy kouluaikojen ulkopuolella! 
















PS. Luistelukuva ei ole vielä tältä talvelta ;)

torstai 1. tammikuuta 2015

Perinteistä toisiin

Joulun perinteet ovat mielestäni ihania, suloisia, tuttuja ja turvallisia. Aaton olemme aloittaneet appivanhempieni luona puurolla, jouluateria on syöty vanhempieni ja appivanhempieni kanssa meillä, ja vielä lahjahetken ja laulujen jälkeen on yhdessä juotu iltakahvit.

Jouluaaton puurohetki vaihtui tänä vuonna kotiin. Ensin se harmitti kovasti, perinne katkesi, eikä nähnyt sukulaisperhettä lapsineen siellä puuron, juttelun, Lumiukon ja Joulurauhan julistuksen totutussa paketissa. Sitten harmitus vaimeni, sillä perinteet ovat ihmisiä varten, ja nyt oli tullut aika siirtyä uuteen jaksoon. Kotiaamu olikin ihanan rauhallinen: nukkumista pitkään ja puuron syönti samaan aikaan Lumiukon kanssa. Tämä sopii uudeksi perinteeksemme ihan hienosti.

Jouluateria ja illan jatko olivat meillä mukavat mutta haikeat. Yksi vanhimmista puuttui joukosta vakavan sairauden vuoksi. Monenlaisten keskusteluiden taustalla kuunneltiin joululauluja levyltä, sillä lauluäänet loistivat tällä kertaa poissaolollaan, ja ehkä surumielisyyttä olisi tullut laulamalla liikaakin. Perhejuhlien aikaan tunteet nousevat pintaan muutenkin helposti.

Myös joulupäivien kyläilyt mummoloissa tai ystävillä jäivät tänä vuonna pois ohjelmastamme, sillä flunssa pisti suunnitelmat uusiksi. Kaunis luminen pakkasilmakin jäi paljolti kokematta, mutta lukemista, virkuttelua, telkkarin katselua ja tabletilla surffausta tuli senkin edestä. Varta vasten pelasimme myös koko perhe yhdessä lautapelejä (Muuttuva labyrintti, Zak Pak).
Välipäivinä ehdimme vielä iloksemme ihmisten ilmoille, nuoriso tietenkin vauhdilla moneen paikkaan, mutta me vanhemmatkin nauttien rauhallisesti yhdessäolosta ja keskusteluista.


Perheiden jouluperinteet ovat monenlaisia. Parasta on, jos tapaamisista ja toiminnoista, juhlista ja ajanvietteistä, jää lapsille ja aikuisille hyvä mieli. Jos aikataulutettujen urakoiden väliin sopii myös rauhallisia hetkiä, mieliala pysyy varmasti enemmän hyvällä kuin huonolla puolella. Lasten kanssa eivät suunnitelmat useinkaan suju vain leikkien ja laulaen, sillä jännitys kiristyy aaton lähestyessä ja harva aikuinenkaan jaksaa koko ajan lempeästi sitä kiukuttelua kuunnella. Mutta jos juhla-ajan ja loman kokonaisuus on sopivasti sutinaa sekä mukavaa rentoutumista, on taas seuraavana jouluna ihana aloittaa suunnittelu ja valmistelut koko perheen kanssa yhdessä, perinteitä odottaen ja uusia suunnitelmia tehden.


Hyvää uutta vuotta kaikille!