perjantai 2. tammikuuta 2015

Lasilla liikutaan salissa, pihalla ja metsässä


Koulussamme on jokaisella lapsella vähintään tunti liikuntaa päivittäin. Välituntijaksotuksilla kahden puolituntisen välitunnin ansioista aika tulee helposti täyteen. Lisäliikuntaa tulee tietenkin virallisilta liikuntatunneilta ja myös muiden aineiden liikuttavista hetkistä. Haastetta on edelleen siinä, että lapset oikeasti liikkuvat välitunneilla. Monella viliskantilla homma onnistuu helposti ja hiki päässä mukelot painelevat pallon perässä tai hippasilla tai mitä vaan. Toisia taas pitäisi hiukan patistaa liikkumaan. Ideoita kaivellaan koko ajan esille, kovasti odotan vielä lisää parannusta siihen, että saisimme koko lapsikatraan liikkumaan, jopa aikuisen patistamatta.

Koulumatkaliikkuminenkin on useimmilla oppilailla varsin hyvässä jamassa, mutta niitä kuskattavia lapsia varten olemme ottaneet jonkin verran luokkien omia kampanjoita käyttöön. Tietystä koulumatkojen rastimäärästä on oppilas saanut osallistua oman opettajan valvomalle sisävälkälle. Palkinto on ollut erityisen suosittu, ja se onkin hiukan lisännyt koulumatkaliikuntaa. Itse asiassa turvallisuutta hakeville aikuisille on ollut lapsia vaikeampaa hyväksyä omatoimiset koulumatkat. Kompromisseillä (esim. kuskaus puoleen matkaan) on onneksi saatu hyvä mieli jokaiselle.



Koulumme yksi teema ja tavoite on myös totuttaa kävelyn unohtunutta taitoa nykylapsille. Tuloksia on tullut hienosti, sillä jokunen vuosi sitten meillä oli aika huonoja kävelijöitä. Vai muutamat jaksoivat kävellä esim. neljä kilometriä kohtuullisen reippaasti. Ei matka tapa, vaan aika, ja vähitellen, eväiden kanssa ja rupatellen, taitamme matkan Salpausselän harjulle, Riuttan maastoon, eri vuodenaikoina Sporttipäivän merkeissä kävellen (tai hiihtäen).  Edestakainen matka sujuu monilta jo ihan kivasti. Opettajiltakin J




Ympäristötiedon opetus alakoulussa on nykyään hyvinkin monipuolista. Vauhdissa vain opettajaltakin tahtoo välillä unohtua oikeasti ulos lähteminen. Tähän annoin itselleni uudenvuodenlupauksen: muistan taas lähteä ylös, ulos ja metsään! Ulkoiluun liittyy myös erilaisten säiden sietämisen harjoittelu. Luontoliikunnan ryhmästä saamme ottaa hyvää mallia, sillä siellä ei nyrpistetä nenää sateelle tai pakkaselle, varusteet vain kunnolla ylle, ja sitten pihalle.


Syksyllä kävimme ekaluokkalaisteni kanssa tutkimassa mm. puita, sieniä ja marjoja läheisissä metsiköissä ja ohjelmaan kuului yleensä myös omaa liikkumista ja leikkimistä. Se oli ihanaa! Tenavat temmelsivät ja katselivat Metsä-Mörrin asumuksia kiilto silmissään. Ohjeiden ja tarkan opastamisen sijaan lapset saivat myös itse tutkia ja kuulostella, kaivella , kuunnella, haistella ja ilmeisesti myös maistella (puolukoita). Aika vain loppui aina kesken.


Summa summarum. Koulussamme liikunnallisuus on melkoisen hyvässä mallissa. Liikuntatunnit, välitunnit, koulumatkaliikunta ja oppituntien liikunnallistaminen antavat jokaiselle lapselle vähintään tunnin liikkumista jokaisena koulupäivänä. Loistava koulun piha ja lähiympäristö suorastaan usuttavat hyödyntämään liikkumisen ja luonnon mahdollisuuksia, myös vapaa-ajalla.






Tervetuloa Lasille, pihalle on vapaa pääsy kouluaikojen ulkopuolella! 
















PS. Luistelukuva ei ole vielä tältä talvelta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti