sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kiitos kaikille talkoolaisille!

Voi kuinka nautinkaan sunnuntaikahveista herkkujen kera. Itse en ole leiponut aikoihin, joten oli varsin mukava käväistä ostoksilla koulun omilla markkinoilla, luokkien myyntipöydissä. Perheessämme oli juuri yhdet synttärit ja vielä nimpparit, joten kaunis kakku sopi kuin nenä päähän kahvitteluhetkeemme.

Kiitos, Hanna, olipas hyvää!
Talkootyö on mahtava juttu. Nostan hattua kaikille talkoisiin osallistuville ja osallistuneille! Se yhdistää ihmisiä positiivisella tavalla yhteisen hyvän päämäärän hyväksi. Työ ei olekaan silloin työtä vaan mukavaa ja tarkoituksellista yhdessäoloa. Talkootyön tekijät eivät nykyisinkään ole kadonneet mihinkään, mutta kieltämättä ihmiset laskevat aikansa hyvin tarkasti ja osallistuvat vain harvoihin ja valittuihin karkeloihin.

Harrastuksiin liittyy usein jos jonkinlaista varainkeruuta ja aktiivitilaisuutta. Aika moni olisi ehkä valmis maksamaan omasta pussistaan kaiken harrastukseen tarvittavan sälän, jotta pystyy olemaan niukalla vapaa-ajallaan mieluummin kotona ja omissa puuhissa. Talkoisiin osallistuminen onkin mitä suurimmassa määrin valinta, tai valintojen summa, jonka jokainen tekee itselleen tärkeiden asioiden välillä.

Vuosien saatossa olemme itse kukin varmasti osallistuneet vaikka minkälaisiin talkoisiin. Mieluisia muistoja tapahtumista ja ihmisistä riittää, ja niitä voi hymyssä suin muistella aikojen takaa.

Vanhempainyhdistyksessä tai vanhempaintoimikunnassa olen minäkin tyttärieni kouluaikana puuhannut sekä Hiivolassa että Eteläisellä. Hiivolassa meitä oli varsinainen duracelljoukko pj. Päivin johdolla: askarteluiltapäiviä lapsille, askartelupäiviä aikuisille, kauneimmat joululaulut, puurojuhlia, suunnistuspäiviä, laavuiltoja, talvipäiviä, heijastintempaus ja vaikka mitä koululle hankittavia tarvikkeita unohtamatta. Intoa piukeina, hymyssä suin, vietimme paljon aikaa yhdessä suunnitellen, valmistellen, tehden ja jälkiä korjaten. Eteläisellä toiminta oli keskittynyt  varainhankintaan, joten wc-paperia myytiin porukalla ja lavatolkulla sekä järjestettiin konserttikahvituksia ja arpajaisia sekä tietenkin leivottiin luokkien kahvilavuoroille.

Oi niitä aikoja ja aika aikaansa kutakin. Harrastuksieni monenlaiset talkoot eivät ole loppuneet vielä lainkaan, mutta se onkin sitten ihan oma maailmansa. Kyllä ihminen muutakin saa tarvita kuin leipätyön ja koti-iltoja. Ihanaa on huomata, että myös omat lapset ovat kasvaneet talkoiden ja vapaaehtoistyön maailmaan; ei kaikesta pidä saada palkkaa, hyvä mieli puolin ja toisin palkitsee juuri hyvällä tavalla.

2 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu Sirkka! Toivottavasti yhteen hiileen puhaltaminen ei koskaan lopu!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Merja! Samaa toivon ja siihen tahoillamme kannustamme.

    VastaaPoista