maanantai 9. joulukuuta 2013

Opettajan työrauha

Työrauhasta puhutaan epäsäännöllisen säännöllisesti, ja useimmiten sillä tarkoitetaan oppituntien työrauhaa. Vastapainona supinalle ja hälinälle, yleiselle puheensorinalle ja kommentoinnille on upeaa keskittyä rauhallisiin tehtäviin todellisessa työrauhassa. Niitä tilanteita opettajina tavoittelemme, ja niitä halajamme, vaikka koulussa on kyllä paljon muutakin kuin hiljaisen toiminnan hetkiä.

Opettajan keskittyminen perustehtäväänsä voi häiriintyä muustakin kuin luokan työrauhattomuudesta. Oppilaan tullessa uuteen kouluun on hänellä edessään monta muutosta, ja muutokset koskevat myös välillisesti tai suoraan oppilaan vanhempia. Uuden opettajan tullessa taloon on hänelläkin edessään paljon uutta. Talon systeemeihin on uitava sisään melko nopeasti (mieluiten lennossa), työkavereihin ja oppilaisiin tutustustuttava rivakalla aikataululla ja vielä olisi hyvä saada asiallinen keskusteluyhteys huoltajiin. Sanonta Kyllä lasten kanssa tulee toimeen, mutta ne vanhemmat... pitää paikkansa monessa paikassa ja monessa asiassa, ja kouluunkin se sopii hyvin.

Opettajan ja oppilaiden tottuminen toisiinsa vie yleensä aika vähän aikaa, sillä ammattilainen ottaa haasteen vastaan ammatillisesti ja lasten kehitystason huomioiden. Lapset tottuvat uuteen aikuiseen nopeasti, kunhan nyt ensin koettavat rajojaan ja yrittävät kaikenlaista. Yhteisen sävelen löytyminen tuo luokkahuoneen ja opetustuokioiden molemmille osapuolille rauhan ja mahdollisuuden edetä yhä monipuolisempiin tavoitteisiin.

Vanhempien luopumisen tuska tai vastahakoisuus uutta tulijaa tai koulua kohtaan, on hankalampi juttu. Nykyvanhemmat juttelevat kotona hyvinkin avoimesti ja lasten kuullen. Lapsi, joka juuri on tottumassa uuteen, kuulee vanhemmiltaan ehkä kovinkin kriittisiä kommentteja ja joutuu tahtomattaan aikuisten tuskailun välikappaleeksi. On vaikea asettua "vain" oppilaaksi, kun tuntuu, että pitää vanhempien tavoin kapinoida kaikkea vastaan. Uusi, useimmiten nuori, opettaja joutuu hankalaan tilanteeseen, kun ei oikein tiedä ollako lintu vai kala, tiukka vai lempeä, vai tulee taas negatiivinen soitto tai sähköposti teki niin tai näin. Työrauhasta ei ole tietoakaan, jos vanhempien vuoksi täytyy olla todellakin varpaillaan. Työrauhan rikkomiseen riittää jopa yksi hankala tapaus.

Rehtorin erittäin tärkeä tehtävä on tukea opettajaa tässä haasteellisessa vaiheessa. Tämä juttu, kun ei ole mitenkään uusi tai ainutlaatuinen. Opettajan tulee saada purkaa sydäntään ja mieltään toiselle opettajalle, jotta seuraavista päivistä tulee kevyempiä. Rohkaisuna voimmekin aina kertoa, että kyllä ne vanhemmat siitä tasoittuvat. Eräässä koulussa rehtori kyllä tuumi opettajan huolia kuunnellessaan ettei tämä taida oikein tulla vanhempien kanssa toimeen. Ääni kellossa muuttui totaalisesti, kun rehtori itse sai samaiset vanhemmat "itselleen" ja tuskaili moneen otteeseen näiden hankaluutta. Vanhemmat (lähinnä äiti) tasoittuivat aikanaan, ja hommat luistivat sen jälkeen oivallisessa yhteistyössä, mutta kaikki otti aikansa.

Uusille opettajille muistutankin rohkaisuna ja kokemuksen rintaäänellä: Koettakaa tsempata ja pysyä asiallisina ja provosoitumatta. Tulkaa juttelemaan kollegoille ja esimiehelle mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Kyllä ne vanhemmatkin aikaa myöten tottuvat ja saatte ansaitsemanne työrauhan, kun yhteistyö alkaa sujua. Lasten kanssa hommat ovat varmasti sujuneetkin jo pitkän aikaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti