Reksin puhuttelu

Rehtorin työn yksi puoli on nk. puhuttelu. Kiva-tiimi hoitaa varsinaiset kiusaamisepäilyt ja -tapaukset, joita, kopkop, on tänä vuonna ollut onneks niukasti, mutta rehtorille saavat opettajat ohjata oppilaita aina tarpeen mukaan. Tai sitten reksi käy luokassa juttelemassa ihmisiksi olemisen jalosta taidosta. Siitä, mikä unohtuu aina silloin tällöin niin lapsilta kuin aikuisiltakin.

Opettajat lähettävät oppilaita aika harvoin reksin luo, sillä ensisijaisesti jokainen opettaja haluaa hoitaa homman itse. Se onkin hyvä ja lähtökohta, mutta joskus voi ihan hyvin kokeilla myös vaihtoehtoa B, eli reksin jelppiä. Siitä voi olla apua heti, tai sitten yhdessä päästään pohtimaan seuraavia askelmerkkejä.

Pienten oppilaiden kanssa minulla oli ihan asiallinen juttutuokio. Peukuttamalla oppilaat ottivat kantaa reksin esittämiin kysymyksiin ja pohdinta oli varsin hyvää.
- En halua jäädä yksin. En halua tuottaa toiselle pahaa mieltä. Pyydän anteeksi. Otan leikkiin mukaan. Kerron opettajalle.
Ja sitten hoidettiin tiukemmin asianosaisten kanssa se pieleen mennyt juttu, eli toisen jättäminen leikkien ulkopuolelle ja kurja kielenkäyttö. Kasvatuskeskustelu tuntui menneen perille hyvin, muta silmät korvat tarkkoina seuraamme opettajan ja ohjaajan kanssa tilannetta.

Pari isompaa poikaa tuli myös puhutteluun. Aiheena toistuva, jatkuva hölmöily ja huomion hakeminen opettajan huomautuksista huolimatta. Enpä ehtinyt oikein mitään strategiaa keskusteluun ottaa, tai edes saarnaa aloittaa, kun pojat jo sanoivat ymmärtävänsä miten koulussa ollaan ja lupasivat olla jatkossa asallisemmin. Okei! Olkaapa sitten kunnolla. Kyllä me ollaan. Nih.

Kun nämä selvittämiset ja puhuttelut oli hoidettu, olikin aika taas keskittyä oman luokan puhutteluun. Tai itse asiassa sivuutin asian aika nopeasti, sillä huomiotahan nuo ekaluokkalaiset hakivat, kun yksi puhui rumia ja teki pöljyyksiä, ja toiset tulivat joukolla kantelemaan. Jos open huomiota ei saa hyvällä, niin sitten pahalla, that's life.