Unicef-hiihdossa tammikuun päätteeksi. Alkuvuonna 2010 ja sen jälkeen monta kertaa olemme
hiihdelleet juuri ennen talvilomaa, mutta nyt sillä kalenterisivulla on muuta mukavaa, joten
tämä tempaus aikaistettiin. Onni oli nyt lumen suhteen oikein suosiollinen, sillä jokusen kerran on hiihto siirretty kävelyksi, kun laduista ei ole ollut jäljellä kuin jäinen muisto. Sinnikkäimmät tosin ovat silloinkin vetäneet suksimalla tuon määrajan eli tunnin.
Hiihtoaamun aloittivat 4.luokkalaiset reippaina ja iloisina. Koulun varastosta sai suksia, sauvoja ja monoja lainaksi, joten välineistä osallistuminen ei ollut kiinni kenelläkään. (Huom. Edelleen olemme iloisia kaikista lahjoituksista, myös yksittäisistä sauvoista 😄.) Ekaluokkalaisten saapuminen ladulle oli iloista kuhinaa ja höpötystä täynnä. Ja niin vain he hiihtelivät todella reippaasti! Sitten siihen pyrähtivät kolmoset ja vielä koulun seniorit ennen kakkosia. Päivän päätteeksi vielä toiset viitoset
hiihtivät vauhdikkaasti kilometrin lenkkejänsä. Vielä on tarkistamatta, kenelle koulun tämän vuoden ennätys meni. Huikeaa menoa oli kaikkein sinnikkäimmillä, hyvää yrittämistä lähes kaikilla ja lopuillakin leppoisaa sosiaalista yhdessä hiihtelyä raittiissa ilmassa. Aikuiset muut hiihtäjät olivat ladulla kanssamme hymyssä suin, sillä oli kyllä ihanan energistä nähdä samaan aikaan useita kymmeniä vauhdikkaita lapsia, ja vielä pertsaa h i i h t ä m ä s s ä!
Eskarit hiihtivät hiihtopassit kaulassansa lenkkejä koulun pihalla, ja kovasti he olivat ilahtuneita, kun saivat tarroja aina kääntöpisteillä. Ylempien luokkien opettajat muistivat kohmettuneet sormet tarrojen liimailussa, joten heistä jokainen valitsi ladulle tukkimiehenkirjanpidon ja tarrasouvin sitten sisätiloihin.
Hiihtopäivä onnistui hyvin. Oppilaat olivat ihanan reippaita ja sinnikkäitäkin, ja varmasti
rahaakin tuli kerättyä jonkin verran. Sponsoreita olivat jotkut oppilaat hankkineet useitakin, ja joillakin oli hyvin selkeä päämäärä ja lahjoitussumma, jonka halusivat saavuttaa hiihdollaan.
Hiihto oli pakollinen juttu, mutta lahjoitukset tulivat perheiden omien valintojen mukaisesti.
Unicefin esittelijä oli meillä edellisellä viikolla, joten saimme selkeän kuvan, mikä on Unicef, mihin rahaa nyt kerätään ja miten Suomenkin lapset ovat sotien jälkeen saaneet avustusta Unicefilta.
Perinne tämäkin. Jatkoon ❄️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti