Monessa perheessä äiti, isä ja lapset viettävät joulua ja pyhiä perinteisesti saman kuusen äärellä. Ihan jokaisella lapsella ei ole omia vanhempia tai heistä toinen on enkeleiden maassa, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että lapsi asuu juuri häntä varten olevan, rakastavan, aikuisen kanssa. Useassa kodissa lapsi viettää ensin joulua äidin tai isän luona pukkihetkineen ja sitten toisen vanhemman luona uuden pukkikierroksen keralla. Siskot ja veljet, puolisiskot ja -veljet sekä uudet siskot ja veljet äiti- ja isäpuolineen tuovat perhejuhliin uusia ilon aiheita, mutta ehkä myös luopumisen haikeutta ja kaipuuta edellisiin vuosiin. Jokainen joulu ja juhla on viettäjiensä näköinen. Siitä saa rakkaudella ja läheisten kunnioittamisella juuri niin ihanan ja lempeän kuin halutaan.
Yhdessä muokatut perinteet eivät ehkä ole ikuisia ja jokainen vuosirengas tuo mukaan tai poistaa perinteiden listalta tapoja. Rauhoittumisen aika on jokaisessa kodissa hiukan erilainen, ja niin tulee ollakin. Kullakin saa olla oma mielipiteensä yhdessä olemisen parhaudesta, ja jokainen mielipide, yhdessä läheisten kanssa muokattu, on kullekin perheelle se paras.
Se, mitä koko sydämestäni toivon, on että jokaisella lapsella on ollut mahdollisuus viettää pyhiä lapsen lailla. Lapsen velvollisuuksiin ei kuulu kuunnella aikuisten riitoja ja syyllistämisiä, ei alkoholin huuruisia jorinoita ja huutoja, väkivallasta puhumattakaan. Yhdenkään lapsen en halua nukahtavan itkuisena ja yksinäisenä omaan sänkyyn tai vaatehuoneen nurkkaan. Toivon lasten omien suojelusenkelien pitävän huolta rakkaistaan. Useimmilla omat vanhemmat ja läheiset pitävät rakkaudella huolen omistaan, mutta niille toisille toivon enkeleiden siipien suojaa ja rakkauden sipaisuja.
Hyviä pyhiä, onnellista lomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti