Jokunen aika sitten tuli koulussamme ilmi "KiVa-case". Olimme hiukan silmät pyöreinä, sillä moista, pitkään jatkunutta, alistamaan pyrkivää, toimintaa ei ole juurikaan näkynyt! Ei siten, ettei koulussamme olisi ikinä mitään nurinnarin, vaan tapaukset ovat tulleet yleensä ilmi hyvinkin pian, ja ne on heti selvitetty, joten KiVa -ohjelman mukaista tiimiselvittelyä ei ole tarvittu.
Kiusattu lapsi tunnisti koulukuvista kiusaajat, opettaja kirjoitteli seulontalomakkeet, ja tiimi pääsi jututtamaan kiusaajia heti, kun tilanne tuli esille. Yksitellen jokainen kiusaaja kävi tiimin kuultavana. Kun asia oli selvitetty, oli jokaisen kanssa vuoro pohtia parempia käyttäytymismalleja tulevaisuutta varten. Anteeksipyynnöt tuli myös sanoa kiusatulle ja tärkeimpänä kaikesta, kiusaamisen tuli loppua välittömästi.
Viikon päästä seurantakeskusteluissa tilanne oli hyvä. Kiusaaminen oli päättynyt ja valoisampi ote koulutovereiden kanssa yhteiseloon oli enemmän pinnassa. Kiusatulta vielä varmistettiin, että
homma oli ok.
Tiimi oli onnellinen, että homma saatiin heti katkolle ja kiusaaminen lakkasi. Vaan jotain unohtui. Nimittäin vanhemmat.
Tiedotus koteihin ontui ja siitä tulikin lunta tupaan. Huoltajien kanssa kasvokkain keskustellen asiat onneksi selvisivät ja jotain uuttakin tarttui hihaan. Siitäpä sitten etsimään ja pohtimaan, millä tavoin koulussamme olisi hyvä jatkossa informoida sekä kiusaajan että kiusatun vanhempia.
KiVa -koulu -materiaaleista saa hyvä pohjat lasten kuulemisiin ja keskusteluihin, mutta jokaiselle koululle on annettu valta ja vastuu tuottaa omanlaisensa infolaput koteihin. Vahingosta viisastuneena laadin kouluumme kotitiedotepaketin, josta saa valita sopivan tiedotteen vanhemmille KiVa -prosessin eri vaiheisiin.
Tämän kerran laput menivät jälkijunassa, mutta tulevaisuudessa ajallaan, oikeastaan heti.
Toiveena on, ettei yhtäkään KiVa -tiimin selvittelyä enää tarvita, mutta jos tarvitaan, on protokollamme nyt aiempaa selvempi.
JK. Joukossamme on sellaisiakin vanhempia, jotka haluavat oikeasti olla mukana lastensa elämässä, yhdessä eläen ja kokien, keskustellen ja tukien. Heille lapset ovat yksi elämän kaikkein tärkeimmistä asioista, eivät sivuseikka tai välttämätön paha tai oman nuoruuden hidaste. Rakkaudella ja huolenpidolla lapsistakin kasvaa välittäviä, erilaisuutta arvostavia, keskustelevia nuoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti